10 kysymystä kielestä kotuslaisille
”Törsäillään kielen rikkauksilla”
Kielenhuoltaja Henri Satokangasta kiehtoo tiedon rakentuminen kielen avulla.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Vaivihkaa ja varkain. Kenties jonkinlaista kieli-ihmisyyttä oli havaittavissa jo lukuharrastukseni alkutaipaleella, sillä muistan kiinnittäneeni mieltynyttä huomiota Aku Ankan mehevään kieleen, joka on monille kanssakieli-ihmisillekin rakas asia. Olen aina nautiskellut myös kielten opiskelusta koulussa. Sekä luova, kaunokirjallinen kielenkäyttö että kieliopillisiin järjestelmiin paneutuminen ovat siis kovia juttuja. Kieli-ihmisyys on sillä lailla moniulotteista.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Kieliopin ilmiöistä etenkin modaalisuus on rautaa, sillä se saattelee meidät tietämisen ja mahdollisuuksien peruskysymysten äärelle.
Laajemmin olen kiinnostunut kielen kyvystä rakentaa ihmisten välille ja ympärille jaettua todellisuutta ja toisaalta erilaisia todellisuuksia. Tästä syystä ajauduin aikanaan diskurssintutkimuksen pariin. Eritoten minua kiehtoo se, miten tieto rakentuu kielellä: miten vaikkapa eri tiedonaloilla maailmaa järjestetään asioita rajaamalla, nimeämällä, luokittelemalla ja suhteuttamalla sekä luomalla uusia käsitteitä. Siksi oppikirjat ja muu tietokirjallisuus valikoituivat opiskeluaikana tutkimusaineistokseni.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Nykyisessä työssäni kielenhuoltajana kielen eri osa-alueet ja erilaiset näkökulmat kielenkäyttöön tulevat ennakoimattomilla tavoilla vastaan varsinkin kielineuvonnassa. Kieli-ihmisyys näkyy ja tuntuu kuitenkin arjessa aika lailla jatkuvasti. Kiinnitän huomiota keskustelujen rakentumiseen ja jäsentymiseen, sananvalintoihin, puheen ja tekstin kieliopillisiin piirteisiin ja kielelliseen vaihteluun.
Kun kerran on pudonnut diskurssintutkimuksen taikajuomapataan, on vaikea olla havainnoimatta kielellisten valintojen ideologista luonnetta. Usein tulee kysyttyä mielessään, millaiset vaihtoehtoiset valinnat olisivat mahdollisia.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Suomessa, jonka nyt uskaliaasti tulkitsin me-viittauksen kohteeksi, kielimaisema on tänä päivänä varsin moninainen. Kielellisen moninaisuuden ystävänä pidän siitä, että näkyvissä ja kuuluvissa on monenlaisia kieliä, ja Suomessa etenkin puhujamääriltään pienten vähemmistökielten näkyvyys ilahduttaa. Toki sitä voisi olla vielä enemmän. Samaten ilostuttaa aina, kun kielimaisemassa näkyy ja kuuluu ilmeikästä ja ilmaisuvoimaista suomea.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Jo vain. Kielenhuoltajalla on suora yhteys kielenkäyttäjiin useita eri kanavia pitkin, ja myös kielestä kirjoittaminen vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Kouluttajana ja opettajana tuntee niin ikään vaikuttavansa sangen suoraan. Pyrin yleensä korostamaan kielenkäytön kontekstuaalisuutta ja funktionaalisuutta: eri kielillä ja kielimuodoilla on paikkansa ja tehtävänsä – myös normitetulla yleiskielellä.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Kyllähän kielen eri ulottuvuuksista, kuten erilaisten kielten asemasta yhteiskunnassa, sanaston kehityksestä ja kielellisestä vaihtelusta, keskustellaan varsin paljon, mikä on hienoa. On hyvä, että esimerkiksi suomen asemaa yhteiskunnan eri osa-alueilla käsitellään ja aihe tiedostetaan varsin laajasti. Toivoisin, että tietämys sukukielistä ja niiden asemasta olisi nykyistäkin laajempaa.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on luova, sfääreihin kurkottava ja yllättävä kielenkäyttö, jossa törsäillään kielen rikkauksilla ja otetaan kielestä ilo irti. Toki kaunista on myös, kun ihminen saa sanain voimin kosketettua toista ihmistä ja jaettua jotain perustavaa. Kauheinta on kieli, jolla sorretaan ja tuotetaan eriarvoisuutta.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Tunnen usein oloni kotoisaksi metatasolla, joten olisin varmaan genreanalyyttinen tutkimusartikkeli.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Olisi kai sitä fennistinä turvauduttava Isoon suomen kielioppiin, koska se on niin iso. Se toisi turvaa epävarmassa ympäristössä ja yksinäisyydessä. Siinä on myös hyvä juoni, joka etenee äänteistä ilmiöihin, ja inhimillisen elämän kirjo valottuu teoksessa eri näkökulmista.
Etsisin merkitystä ja lohtua vaikkapa pykälän 556 esimerkistä: Elämä on ihanaa ~ lyhyt. Aaltojen lyödessä hiekkarantaan ihailisin, mikä lyyrinen voima aaltoviivalla onkaan. Toisaalta esimerkiksi vaihtoehtojen maailmaa käsittelevä pykälä 1553 voisi olla kovaa valuuttaa, sillä autiolla saarella ennakkoluuloton ja luova ajattelu voi olla elintärkeää.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Suosittelen altistumaan kielille, joita et osaa, ja lukemaan kirjoja, joita et ymmärrä.
Henri Satokangas on filosofian tohtori, joka työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa kielenhuoltajana ja kouluttajana. Aiemmin hän on tehnyt tutkimusta yleistajuisen tietokirjallisuuden ja oppikirjojen kielestä.
Toimitus: Henna Leskelä