”Pyrin kirjoittamaan tarinoita, jotka innostavat lukemaan yhdessä”

Viihdetaiteilija Cristal Snow suhtautuu intohimoisesti suomeen ja englantiin.

Cristal Snow. Kuva: Viivi Huuska, Tammi.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Olen aina ollut melko lahjakas kielissä. Puhuin sujuvaa englantia jo ennen kuin sitä alettiin opettaa koulussa, koska katselin taivaskanavilta paljon lasten piirrettyjä. Suomen kieleen rakastuminen olikin kinkkisempää. Pidin valtavasti ainekirjoituksesta, mutta minulla on lukihäiriö, jonka takia kävin erityisopetuksessa aina kolmannelle luokalle asti. Luin silti paljon kirjoja, koska äitipuoleni luki paljon ja kirjat yhdistävät meitä.

Minulla on aina ollut valtavan vilkas mielikuvitus, ja noin viidennellä luokalla tajusin, että voin kirjoittaa ylös päässäni pyöriviä seikkailuja. Opettajat eivät pitäneet monen vihon mittaisista sekavista jaaritteluistani, mutta seitsemännellä luokalla äidinkielenopettajani alkoi antaa minulle aineista kaksi numeroa: toisen sisällöstä ja toisen kieliopista. Ensimmäinen oli aina kymmenen plus ja jälkimmäinen kuutosen luokkaa, enkä saanut sitä parannettua kuin vasta lukiossa. Tein valtavasti töitä kirjoittamisen eteen, ja teatteriharrastus vahvisti intohimoani suomea kohtaan.

Englannin kieleen rakastuin korkeakoulussa New Yorkissa ja ryhdyin kirjoittamaan runoja ja lyriikoita musiikkiin. Rakkaus suomen kieleen on vahvistunut sketsiviihteen tekemisen ja Penni Pähkinäsydän -kirjasarjan kirjottamisen myötä.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Hassuus, outous ja väärin kuullut tai ymmärretyt asiat. Sanaleikit. Rytmi. Rakastan tietysti murresanoja kuten tanttu ja nikata. Yritän näitä piilotella dialogiin.

Kolmatta Penni-kirjaa kirjoittaessani en ollut vielä keksinyt kirjan nimeä, mutta sitten kuulin yhden nuorimmista sisaristani eteisessä sanovan lapsilleen: ”Nyt kaulahuivi kaulaan, ettei tule viluhalla.” Korvani kääntyivät ympäri ja juoksin nopeaa eteiseen, että mikä oli missä. Siitä tuli sitten kirjan nimi Viluhallan salaisuus.

Englanti on minulle luonteva tunteiden kieli. Pystyn ilmaisemaan itseäni englanniksi todella runollisesti. Suomen kielessä taas on kovuutta, joka vaikeuttaa tunneilmaisua, mutta Pennin kirjoittaminen on auttanut minua siinäkin ihan valtavasti. Rakastan sanoja, jotka ovat itsensä näköisiä. Haastan myös itseäni kirjoittamaan tilanteista ja tunteista epäsovinnaisella tavalla.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Noh, pakotan itseni kirjoittamaan jotain joka päivä. Puhelimestani löytyy niin lyriikkaa ja runoja kuin ideoita tv-sarjoihin, elokuviin ja kirjoihin. Joskus pelkkiä lentäviä ajatuksia, joskus myös hyvin runollisia kauppalistoja tai kirjeitä entisille poikaystäville. En tosin koskaan postita niitä.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

On väistämätöntä, että kieli muuttuu. Muistan, kuinka jo omassa nuoruudessani kauhisteltiin samoja asioita kuin nyt ja julistettiin, että suomen kieli on pilalla. Suomi on kuitenkin vahva kieli, ja sen sydän säilyy varmasti vielä pitkään samana.

Nuorison tapa käyttää kieltä huvittaa minua, ja muistelenkin usein perheeni kanssa omien teiniaikojeni ilmauksia ja puhetyyliä. Isä ja äiti oli meidän porukat ja kaikki oli ”sika sitä ja sika tätä”, kuten sikakivaa. Nykyään huvittaa nuoriskielessä todella raju finglish. Tiedetään tosi outoja sanoja englanniksi kuten consider (’harkita, käsitellä, ottaa huomioon’), ja se löydetään keskelle lausetta. Tosin itsekin sitä teen, mutta yleensä adjektiivein.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllä. Ehdottomasti. Kirjailijana, lauluntekijänä, jopa juontajana. Tänä kesänä keksimme radiossa mielestämme hauskan jutun, kun lyhensimme puntissa tutisee -ilmauksen verbiksi pututtaa.

Pyrin myös kirjoittamaan tarinoita, jotka innostavat lukemaan – ja myös lukemaan yhdessä. Siksi toivoisin, että Penni-kirjoista puhuttaisiin koko perheen kirjoina, eikä vain tietylle ikäryhmälle suunnattuina. Puhun myös sosiaalisessa mediassa paljon kirjoittamisesta, kirjoista, sanoista ja kielestä.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Minusta on ihanaa, että meillä on suomen lisäksi muitakin kieliä tässä maassa. Se on ehdoton rikkaus.

Tuntuu, että viime aikoina on tosi paljon puhuttu niistä huolestuttavista PISA-tuloksista, joiden mukaan suomalaisten lasten lukutaito on romahtanut. Lukeminenhan on kaiken oppimisen perusta, ja olen huolissani siitä, miten voi ilmaista itseään ja ylipäänsä pärjätä, jos ei pysty lukemaan pidempää tekstipätkääkään saati sitten kirjaa. On tärkeää käydä keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten lukemista voitaisiin tukea paremmin ja innostaa heitä kirjojen pariin.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kieli on kaunista, ja erityisesti kielen voima on kauheaa ja satuttavaa, jos sitä käytetään julmalla tavalla. Ja se on kielen kauneus ja kauheus.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Kaikkia tekstilajeja rikkova genre, joka saisi lukijansa ihmettelemään, oivaltamaan, ihastumaan, itkemään, nauramaan ja ennen kaikkea viihtymään.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Lapsuudesta tutun klassikon Noidan käsikirjan (Lynn Myring, Eric Maple, Eliot Humberstone). Mikä olisikaan täydellisempi hetki henkien haudoista manaamiselle? Olisi ainakin seuraa.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Parantakaa sisäinen lapsenne lukemalla enemmän lasten ja nuorten kirjallisuutta!

Viihteen monitoimi-ihme Cristal Snow eli Tapio Huuska tunnetaan muusikkona, ohjaajana, näyttelijänä, juontajana ja lastenkirjailijana. Snow on opiskellut kirjoittamista ja teatteritaiteita New Yorkissa seitsemän vuoden ajan. Hän on kirjoittanut tähän mennessä neljä Penni Pähkinäsydän -romaania ja viides, Pitsikartanon kummitus, ilmestyy syyskuussa.

Toimitus: Olli Tamminen

Palaa otsikoihin