10 kysymystä kielestä 2023
”Vihapuhe ei ole ensisijaisesti kielessä, se on ihmisen mielessä”
Yrjö Lauranto opettaa suomea Prahassa.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Käydessäni läpi vanhaa ”arkistoa” löysin kaksi vihkoa, joihin oli merkitty muistiin erään kielen sanastoa ja kielioppia. Se oli minun omaa kieltäni, jota aloin kehitellä joskus kymmenvuotiaana. Hyvin alkeellinen kyhäelmä, mutta muistan, kuinka innostunut olin.
Kiinnostus kielenkäyttöön ja sanasto-kielioppiin on ollut elämässäni kauan. Kiitos vanhemmilleni siitä, että he jaksoivat keskustella ja kannustaa minua tarkkailemaan kieltä!
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Sanasto-kielioppi, toisaalta sen järjestyneisyys ja toisaalta sen suhde kielen käyttöön ja kieltä käyttäviin ihmisiin. Ihmiset ja kulttuurit muuttuvat, ja samalla muuttuu sanasto-kielioppi. Siksi myös kielihistoria kiinnostaa minua.
Luen usein illalla sängyssä jonkin kielen kielioppia. Olen luonteeltani keräilijä ja kerään harrastuksekseni eri kielten kielioppikuvauksia.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Rakastan kirjoittamista. Kirjoitan lähes päivittäin, tällä hetkellä suomen kielioppia yliopisto-opiskelijoiden ja suomi toisena kielenä -opettajien tarpeisiin.
Asun Prahassa ja olen töissä Kaarlen yliopistossa suomen kielen opettajana. Puhun kielestä opiskelijoideni ja kollegojeni kanssa. Opiskelen tšekkiä, ja se viehättää minua kovasti, mutta olen huono kielenoppija. En oikein tahdo muistaa uusia sanoja. Joka tapauksessa yritän käyttää sitä vähää, mikä minulla on.
Parhaita keskustelukumppaneitani ovat Lidlin kassatyöntekijät! Minua ilahduttaa se, miten sensitiivisiä ja huomioonottavaisia he ovat huonosti ja vähän tšekkiä osaavaa kohtaan. He vaihtavat kieltä vasta sitten, kun minä en enää pysty jatkamaan keskustelua tšekiksi ja alan puhua englantia. Se tapahtuu kyllä aika nopeasti.
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kielet muuttuvat. Mitä ajattelet tästä?
Elävät kielet ovat aina muutoksessa. Suuri osa nykysuomen sanastosta on lainaa, ja rakenteistossakin on paljon muualta saatuja vaikutteita.
Kielimaisemammekin muuttuu – monella tapaa. Suomeen tulee sellaisten kielten puhujia, joita ei ole aiemmin ollut. Saamme uusia vaikutteita niin kieleen kuin yhteiskuntaan. Miten järjestetään eri kieliä puhuvien ihmisten toimiva rinnakkaiselo? Miten se on järjestetty tähän asti, ja miten sitä voitaisiin parantaa?
Toivon hartaasti, että moni- ja rinnakkaiskielisyydestä tulisi meilläkin osa arkea, toimiva ja hyväksyttävä olotila. Se on pitkä tie ja vaatii paljon työtä meiltä kaikilta. Monikielisyys ei tarkoita mistään kielestä luopumista. Se tarkoittaa kielellisen moninaisuuden ja sitä kautta ihmisyksilöiden erilaisuuden hyväksymistä.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Ainakin toivon pystyväni. Minulla on S2-opettajille ja suomen kielen opiskelijoille suunnatut verkkosivut, joilla julkaisen materiaalia suomen kielestä, sanasto-kieliopista ja kielen opetuksesta ja oppimisesta. Sivustolla voi käydä myös keskustelua. Mutta S2-opettajat ovat erityisryhmä, he ovat kielen ja opetuksen ammattilaisia.
Minusta on tärkeää käydä keskustelua kielen käytöstä, kielestä järjestelmänä, kielen muutoksesta, kielen luonnollisista normeista, monikielisyydestä ja maailman kielten kirjosta myös tavallisten, erityistä kielikoulutusta saamattomien ihmisten kanssa. Se on minusta hauskaa, sillä kieli on intohimoni. Ja koska kieli on kaikkialla, siitä saa vaivatta jutun juurta.
Keskustelen kieliasioista paljon ystävieni ja läheisteni kanssa. Minusta ihmiset ovat niistä aidosti kiinnostuneita.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Se on välttämätöntä. Elämme monessa mielessä hienoa aikaa – mutta jossain mielessä myös aika huonoa. Meitä ohjaa suomalaisessa yhteiskunnassa yhä vahvemmin nopeasti realisoitavan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Tällaisessa ideologiassa leimataan merkityksettömiksi useat sellaiset asiat, jotka toisista näkökulmista katsottuina ovat hyvin merkityksellisiä.
Kieliasenteet – niin kuin kaikki asenteet – luonnollistuvat helposti, ja siksi meidän pitäisi käydä enemmän sekä julkista että yksityistä keskustelua yhteiskuntaamme ohjaavista ideologioista, kieleenkin liittyvistä. Monet kysymykset ovat myös moraalikysymyksiä.
Moni on sanonut, että suomen kieli ei ole vaarassa siksi, että se saa vaikutteita muista kielistä, niin sanastoonsa kuin rakenteistoonsakin. Moni on sanonut myös sen, että suomen kieli on vaarassa, jos sen käyttö alkaa vähetä ja hävitä kokonaan joltakin yhteiskunnan alueelta. Onneksi tähän asiaan on herätty ja siihen on puututtu.
Yliopistojen kielipolitiikasta on tehnyt tärkeän selvityksen Janne Saarikivi, ja Tiina Onikki-Rantajääskö tekee paraikaa valtavan laajaa ja tärkeää selvitystyötä suomen kielen nykytilanteesta. Molemmat heistä ovat hyviä, innostavia keskustelijoita, jotka hallitsevat julkisen puheen. Mutta keskusteluun tarvitaan meitä kaikkia.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauheimpia asioita maailmassa on vallan väärinkäyttö, ja sen piiriin kuuluu myös vihapuhe. Vihapuhe ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kielessä, se on ihmisen mielessä. Ei kielessä itsessään ole kai mitään kauheaa.
Kaunista kielessä on muun muassa sanasto-kieliopin ja prosodian suhde eli se, miten sävelkulku, painotus ja rytmi liittyvät kielioppiin ja merkityksentekoon. Se on kaunista myös taiteellisessa mielessä: kielen, musiikin ja liikkeen yhdistyminen salpaa henkeni. Prosodiaan liittyvät asiat viehättävät minua varmaan myös siksi, että tiedän niistä niin vähän.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Ehkä jokin narratiivinen tekstilaji. Voisin olla kyllä myös ruokaresepti. Nimenomaan leivontaan liittyvä, sillä se on tarkkaa puuhaa ja vaatii eksakteja ohjeita (ja myös siksi, että rakastan suolaisia leivonnaisia).
Mutta kaikkein mieluimmin olisin ehkä kuitenkin kirjan takakansi, tiivis ja selväsanainen kuvaus. Olisi kivaa olla tiivis- ja selväsanainen.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Siitä ei ole epäilystäkään: Tarun sormusten herrasta, ja nimenomaan sen suomennoksen.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Olkaa yhtä huomioonottavaisia kuin Lidlin kassatyöntekijät Prahassa! Antakaa ihmisille mahdollisuus puhua suomea – vaikkeivät he vielä osaisikaan sitä kovin hyvin. Pienellä teolla voi olla suuri voima.
Yrjö Lauranto on suomen kielen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa, erityisalanaan suomi toisena kielenä. Tällä hetkellä hän toimii Prahassa Kaarlen yliopistossa suomen kielen ja kulttuurin lehtorina. Lauranto myös kirjoittaa suomen kielioppia S2-alalle (suomi toisena kielenä).
Lauranto osallistui 8.–10.8.2023 järjestetyille ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opettajien opintopäiville. Tänä vuonna ne pidettiin Helsingissä Opetushallituksen toimitiloissa. Päiville osallistui yli 50 ulkomaanlehtoria.
Opintopäivillä opettajat voivat päivittää tietojaan suomen kielen ja kulttuurin opetuksen ja tutkimuksen alalta. Osallistujien kannalta tärkeää on myös mahdollisuus verkostoitua eri maissa toimivien kollegojen kanssa, sillä moni on omassa yliopistossaan ainoa suomen kielen opettaja.
Suomen kieltä ja kulttuuria opiskellaan yli 80 yliopistossa lähes 30 eri maassa. Kiinnostus suomen kieltä kohtaan on säilynyt ja kasvanut vuosikymmenten saatossa. Suomen kieltä on opetettu ulkomaisissa yliopistoissa 1800-luvulta saakka.