”Vaatikaa meiltä hallinnon työntekijöiltä ymmärrettävää kieltä”

Jenni Viinikalla on työssään hyvä näköalapaikka hallinnon kieleen.

Jenni Viinikka toimii vastaavana kielenhuoltajana Kelassa. Kuva Jenni Viinikan albumista.

Jonkinlainen herääminen tapahtui jo lapsena, noin 10-vuotiaana. Osoitin yhtenä iltana kaulaani ja kysyin isältäni, mikä tämä on. En tiedä, millaista vastausta odotin. En kuitenkaan sellaista, minkä sain: musculus sternocleidomastoideus, päännyökkääjälihas.

Kiinnostuin ihmisen anatomiasta ja aloin opetella etenkin lihasten ja luiden latinan- ja suomenkielisiä nimiä. Sain myös aikuisen ihmisen kokoisen pahvisen luurangon. Kyseessä ei ollut mikään halloween-koriste, vaan anatominen malli. Jokaisessa luussa luki sen nimi latinaksi ja englanniksi, ja luut piti itse taitella kokoon ja kiinnittää toisiinsa klemmareilla.

En osaa erottaa, mistä tuossa oli eniten kyse: kiinnostuksesta kieleen, lääketieteeseen vai lääketieteen kieleen. Ehkei erottaminen ole mahdollistakaan. Kielen suhde niihin asioihin, joita sillä kuvataan, on niin tiivis.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Kieleen liittyvät kiinnostuksen kohteeni ovat vieläkin aika tarkkarajaisia. Edelleenkin minua kiinnostaa lääketieteen kieli, erityisesti kirjoitettu lääketieteen kieli kaikissa muodoissaan: tieteellisistä artikkeleista potilaskertomuksiin. Toinen kiinnostuksen kohteeni on hallinnon kieli erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka sillä ihan konkreettisesti tehdään asioita, esimerkiksi haetaan, myönnetään ja evätään erilaisia etuuksia.

Oikeastaan minua siis kiinnostaa se, miten esimerkiksi tieteen ja hallinnon kaltaiset instituutiot ja organisaatiot hoitavat tehtäväänsä. Koska kieli on tällaisten tehtävien hoitamisessa keskeisessä roolissa, siitä on sitten ikään kuin pakkokin olla kiinnostunut.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kellon ympäri.

Päivätyössäni Kelan viestinnässä kaikki työtehtäväni liittyvät joko suoraan tai välillisesti kieleen, erityisesti hallinnon kieleen. Toimenkuvaani kuuluu niin Kelan kielenhuollon organisointiin ja suunnitteluun liittyviä tehtäviä kuin konkreettista tekstien työstämistä.

Vapaa-ajalla teen lääketieteen kielestä väitöskirjaa. En kuitenkaan lääketieteen termeistä, vaikka kiinnostus aikanaan lähtikin niistä liikkeelle. Tutkin väitöskirjassani lääkärin laatimien kuolintodistusten syntaktisia rakenteita.

Lisäksi kieliasiat ovat päivittäin läsnä elämässäni samalla tavalla kuten muillakin ihmisillä – kun esimerkiksi hoidan asioitani, käytän erilaisia palveluja tai pidän yhteyttä ihmisiin.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Työssäni minulla on hyvä näköalapaikka nimenomaan hallinnon kieleen.

Ensinnäkin maisema on liian usein sumuinen. Epäselvä tai melkein selkeä kieli hankaloittaa sekä kansalaisten arkea että hallinnon työskentelyä. Vaikka työtä selkeän hallinnon kielen eteen on tehty pitkään, selkeyden näkökulmasta nopeampi muutos olisi siis toivottava.

Toisaalta hallinnonkin kielimaisema on monipuolistunut. Ei ole olemassa yhtä tietynlaista hallinnon kieltä, vaan se vaihtelee tekstilajin ja viestintäkanavan mukaan. Esimerkiksi Kelan etuuspäätöksen ja somepostauksen kieli eroavat toisistaan paljon, ja silti molemmat ovat hallinnon kieltä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Työni kautta minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä tavalla hallinnon kieleen suhtaudutaan ja tuleeko sen merkitys nähdyksi oikein. Uskon, että olen näissä asioissa onnistunutkin. Kun aloitin työssäni kuusi vuotta sitten, olin Kelan ainoa kielenhuoltaja. Nyt meitä on viisi, ja pystymme työstämään merkittävän määrän Kelan asiakastekstejä.

Käsitykseni on myös, ettei työmme vaikutus rajaudu vain yhden organisaation eli Kelan toimialaan. Kelan kielenhuoltajat käyvät esimerkiksi jatkuvasti puhumassa hallinnon kielestä ja sen merkityksestä Kelan ulkopuolellakin. Muun muassa näin pystymme toimimaan esimerkkinä ja vaikuttamaan laajemminkin siihen, miten Suomessa suhtaudutaan hallinnon kieleen.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Tässäkin asiassa minulla on paras näköala hallinnon kielestä käytävään keskusteluun. Mielestäni keskustelun ja virastojen työn arjen välillä on ristiriita.

Esimerkiksi nyt koronaepidemian aikana on puhuttu paljon selkeän kielen merkityksestä. Selkeä kieli ei kuitenkaan tule todeksi vain puhumalla siitä. Siihen tarvitaan resursseja eli kielen asiantuntijoita ja rahaa heidän palkkaamiseensa. Tällä hetkellä tämä keino ei ole läheskään täysimittaisesti käytössä. Esimerkiksi kielenhuoltajia työskentelee edelleenkin vain muutamassa virastossa.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kielessä itsessään ei ole mitään kaunista tai kauheaa, mutta sillä voidaan kyllä tehdä sekä kauniita että kauheita asioita.

Kaunis asia on esimerkiksi se, että kielellä voi parantaa demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeusturvaa.

Kauhea asia on puolestaan se, että kieltä käytetään epäoikeudenmukaisten asetelmien luomiseen, ylläpitoon tai peittelyyn. Uskon, että juuri kielen ammattilaisille tällaisen todistaminen on erityisen turhauttavaa. Meidäthän on nimenomaan koulutettu näkemään myös kielen läpi.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Tällä hetkellä olisin ehdottomasti potilaskertomus, pitkä ja yksitoikkoinen. Minulla on jalassa rasitusmurtuma, jota on jo monen kuukauden ajan vuoron perään kipsattu, leikattu ja kipsattu.

Tulin itse asiassa suoraan taas yhdestä kipsauksesta vastaamaan näihin kysymyksiinkin, tämä uusin on neljäs kipsi. Tällä kertaa otin neonpinkin, koska tästä väristä tulee mieleen upea iskelmälaulaja Kikka.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Sheila Ostranderin ja Lynn Schroederin kirjan Parapsykologiaa Neuvostoliitossa (1975). Tarkoitukseni on ollut jo pitkään lukea se, mutta sopivaa hetkeä ei ole tullut.

Juuri autiolla saarellahan olisi hyvin aikaa tällaiselle outoudessaan viehättävälle kirjalle. Ehkäpä sen lukemisen jälkeen saarella ei olisi enää niin autiotakaan.

Palaa otsikoihin