10 kysymystä kielestä 2022
”Sukukielten samuus ja erilaisuus on loputon aarreaitta”
Professori Helka Riionheimo pitää pienten kielten puolustamista enemmistön vastuuna.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Olen varmaan ollut aina kieli-ihminen, mutta en ollut siitä nuorena kovin tietoinen. Yksi syy voi olla se, että en ole kovin hyvä puhumaan vieraita kieliä. Lukiossa olin niin sanotulla matematiikkalinjalla, eikä minulla ollut englannin ja ruotsin lisäksi lukujärjestyksessä vieraita kieliä. Äidinkielestä kuitenkin olin kiinnostunut, ja ehkä oli yläasteen ja lukion äidinkielenopettajien ansiota, että minusta ei tullutkaan luonnontieteilijää vaan heittäydyin humanistiksi.
Yliopistossa
suomen kielen oppiaine oli tietysti jotain aivan muuta kuin koulun äidinkieli,
mutta huomasin pian olevani erityisen kiinnostunut niistä suomen kielen
asioista, joita ei opetettu koulussa. Vaihdoin sivuaineena kirjallisuuden
yleiseen kielitieteeseen, ja se oli varmaan ”kieli-ihmisyyteni” sinetti.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Minua kiinnostaa kielen muuntuvuus ja joustavuus ja se, miten puhujat taivuttavat ja muokkaavat kieltä tai useita kieliä omiin tarpeisiinsa. En ole kovin kiinnostunut oikeakielisyydestä tai kielenhuollosta vaan siitä, millainen on ihmiskielen luonne silloin, kun kieltä ei pyritä kahlehtimaan säännöillä.
Äidinkielessäni suomen kielessä olen kiinnostunut monista eri näkökulmista. Olen tutkinut paljon puhuttua kieltä, ja puhutun kielen ilmiöt kiehtovat minua ehkä juuri sen takia, että puheessa ei ole niin paljon kahleita kuin kirjoitetussa kielessä. Äidinkieleni lisäksi olen kiinnostunut suomen lähisukukielistä, joista parhaiten tunnen viron ja karjalan. Sukukielten samuus ja erilaisuus on loputon aarreaitta mietiskeltäväksi.
Minua kiehtoo myös monikielisyys – ehkä siksi, että itse tunnen olevani vankasti yksikielinen. Olen kielikontaktien tutkija, joten minua kiinnostaa se, miten kielet vaikuttavat toisiinsa. Työni on viime vuosina vienyt minut uhanalaisen karjalan kielen pariin, ja sen myötä kiinnostukseni kohdistuu vahvasti vähemmistökieliin, kielen uhanalaisuuteen ja kielen elvyttämiseen.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Kieli kulkee aina suussa mukana, joten se on tietysti osa jokapäiväistä elämää!
Kielialan asiantuntijalle kieli on työn ydinsisältö, mutta tietysti kaikenlaista kieleen liittyvää tulee tarkkailtua myös omalla ajalla, sillä mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa pyrin seuraamaan erilaisia kielestä käytäviä keskusteluita, ja sen lisäksi pidän silmällä sitä, millaista on sosiaalisen median suomi. Toivon, että pystyisin pysymään edes osittain mukana verkossa tapahtuvan kielenkäytön moninaisuudessa.
Yksi harrastukseni on bongailla uudissanoja, ja niitä panen talteen opetusta varten. Ja silloin kun on aiheesta kiinnostuneita puhekumppaneita, voin puhua kieliasioista vaikka kuinka kauan. Jälkikasvun kanssa on ollut vuosien aikana hienoja keskusteluita. Kiitän muuten Kotusta juuri verkossa julkaistusta Suomen etymologisesta sanakirjasta, sille on jo ollut käyttöä lenkkipoluilla.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Koska olen kiinnostunut kielistä, monikielisyydestä ja kielten moninaisuudesta, nykyinen monikielinen kielimaisema on minusta äärettömän kiinnostava. Englannin lisääntyvä näkyvyys kuitenkin herättää ristiriitaisia ajatuksia. Meneillään on eräänlainen valtava ihmiskoe, kun englanti on niin monien eri kielten puhujille vahvin vieras kieli, joka omaksutaan nykyisin yhä nuorempana. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua näemme, miten paljon englannin vaikutusta jää pysyvästi eri kieliin.
Toisaalta minusta on kiehtovaa seurata, miten englannin lainasanat ja muu vaikutus otetaan vastaan suomeen ja mukautetaan omaan kieleemme. Koska pidän monikielistä kielimaisemaa ja kielten kohtaamista rikkautena, suhteeni kielen muutokseen on tietysti mutkaton: totta kai kieli muuttuu, tai tarkemmin sanoen totta kai ihmiset muuttavat kieltä uusiin tarpeisiin sopivaksi. Joustavuus ja muuntuvuus on ihmiskielen olennainen ominaisuus, ilman sitä kieli olisi pian käyttökelvoton.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Jossain määrin kyllä. Suomen kielen professorina työskentelen tulevien äidinkielenopettajien kanssa, ja se on yksi tärkeimmistä yliopiston vaikuttamisväylistä, sillä koulu muovaa lasten ja nuorten käsityksiä merkittävästi.
Pyrin opetuksessani herättelemään ajatuksia kielestä ja kielistä. Toivon, että esimerkiksi oma innostukseni kielen luovuutta kohtaan välittyisi opiskelijoille. Samoin ilahdun siitä, jos opiskelijat intoutuvat havainnoimaan ja analysoimaan kielen käyttöä.
Tavoitteenani on, että äidinkielenopettajilla on laaja ja monimuotoinen näkemys siitä, mitä kieli yleensä on ja mitä kaikkea suomen kieli on. Toivoisin, että näille asioille olisi myös enemmän sijaa äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmassa.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta
Suomessa käydään tietysti monia erilaisia kielikeskusteluita, ja usein keskusteluista tulee nopeasti hyvin negatiivisia ja virtuaalinen kura roiskuu. Tämä on somekeskusteluiden yleinen piirre, jonka vuoksi tärkeät asiat hukkuvat riitelyn alle ja osapuolet erkaantuvat yhä kauemmas toisistaan.
Toinen huomioni on, että eniten näkyvyyttä saavat suuriin kieliin eli suomeen, ruotsiin ja englantiin liittyvät asiat. Toivoisin, että Suomessa puhutut pienet, uhanalaiset kielet saisivat myös näkyvyyttä.
Minulla on työssä ja myös vapaa-ajalla eräänlainen oma missio. Puhun usein ”enemmistön vastuusta” ja tarkoitan sillä sitä, että kun meillä enemmistöön kuuluvilla suomenkielisillä on niin hyvä tilanne oman kielemme kanssa, on moraalinen velvollisuutemme vastaavasti tukea vähemmistöjen kielellisiä oikeuksia. On myös enemmistön asia puolustaa pieniä kieliä, jotka ovat maassamme joutuneet enemmistökielen paineessa ahtaalle.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kielen kauneus ja kauheus molemmat kumpuavat kielen joustavuudesta ja kielenkäyttäjien luovuudesta kielen käyttäjinä. Kauniita ovat esimerkiksi uudissanat, uudet kielikuvat, sanaleikit ja hellittelysanat.
Kauheita taas ovat haukkumasanat, joilla toisia ihmisiä ivataan ja pilkataan. On hiukan surullista, että ihminen tuntuu joskus olevan luovimmillaan silloin, kun hän keksii toisille pilkkasanoja.
Kaunista on myös kielen monimuotoinen käyttö ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kauheaa taas on kielen käyttäminen vallan välineenä ja eri kieltä tai murretta puhuvien syrjiminen ja vieroksuminen.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Olisin jotain kirjavaa ja luovaa, ja käsin tehtyä. Vaikkapa leikekirja, johon on leikattu tekstejä ja kuvia monista erilaisista lähteistä, kirjoitettu itse lisää ja piirrelty värikkäitä kuviota. Olisin tekstien kaaos, josta joku sitten on koonnut uuden kokonaisuuden.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Ensiksi ajattelin, että tietysti ottaisin kirjan, joka opettaa, miten selviydytään autiolla saarella. Ajattelin, että varmasti sellaisia on olemassa, ja pikainen googlaus osoitti, että on jopa runsaasti valinnanvaraa.
Sitten mietin, että yleensä kai tällä kysymyksellä haetaan kirjaa, jonka parissa aika kuluu hyvin pelastavan laivan ohikulkua odotellessa. Ehkä ottaisin Karjalan kielen sanakirjan (jossa on kylläkin kuusi osaa, joten en tiedä lasketaanko se yhdeksi kirjaksi). Se on karjalan murteiden uskomaton aarreaitta, jossa kyllä riittää lukemista ja tekemistä. Lisäksi kirjat voi pinota päällekkäin, jos pitää kurkottaa kookospähkinää kovin korkealta.
Tai ehkä ottaisin sen Kalle Päätalon kokoomateoksen, jossa koko Iijoki-sarja on sidottu samoihin kansiin (olen joskus nähnyt kuvan tällaisesta). Lopulta päädyn ehkä Sinuhe egyptiläiseen, joka on kestänyt jo monta lukukertaa ja jonka päähenkilön viimeisiin vuosiin autiolla saarella eläjä voi hyvin samastua.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Siteeraan tässä itseäni eli erästä kolumnia, jonka kirjoitin vuosia sitten silloisen Joensuun yliopiston tiedotuslehteen. Kolumnin aiheena oli kielentutkimus, ja tavoitteenani oli kertoa, miten paljon muuta kuin kielenhuoltoa siihen sisältyy.
”Kieli on ilmiönä ja tutkimuskohteena yhtä moniulotteinen ja ristiriitainen kuin ihminen itse. Kielen omaksumisen taidot ovat myötäsyntyisiä, mutta kieli otetaan haltuun yhteisössä. Kieli on yhtä aikaa yksilöllinen ja yhteisöllinen, henkilökohtainen ja julkinen.
Kielen avulla ihminen ajattelee, ottaa selvää ja oppii. Kieli kasvaa osaksi ihmistä, ja ihminen kasvaa osaksi kieltä. Kielen avulla ihminen toimii muiden ihmisten kanssa. Kielen avulla käsitellään ympäröivää todellisuutta, ja kielen avulla kuvitellaan sellaistakin, mitä ei ole olemassa.
Kielen avulla ihminen kuljettaa menneisyyttä mukanaan, ja kielen avulla hän kurkottaa kohti tulevaisuutta. Kielen avulla luodaan myös tunne-elämyksiä, jotka ulottuvat kielen rajojenkin yli. Ja kielen avulla ihminen tekee tutkimusta siitä, mitä hän tekee kielen avulla.”
Helka Riionheimo toimii suomen kielen ja karjalan kielen professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän on erikoistunut muun muassa puhutun kielen ja kielikontaktien tutkimukseen sekä uhanalaisten kielten elvyttämiseen. Karjalan kielen elvytyshanke siirtyi vuoden 2021 alusta Itä-Suomen yliopiston vastuulle.
Toimitus: Ilona Paajanen