Hyviä tarinoita ja kansantajuista viestintää kaupunkilaisille

Lauri Hännistä kiehtoo viestinnän luoma yhteenkuuluvuuden tunne.

Kruunusillat-raitiotien viestintäpäällikkö Lauri Hänninen. Omakuva.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Hämmentävän myöhään. Ylioppilaskirjoitusteni huonoin arvosana taisi olla äidinkielestä, enkä opiskellut lukiossa mitään valinnaisia kieliä.

Kun kiinnostuin viestinnästä, kaikki muuttui. Opiskelin viestintää ja itseopiskelin kirjoittamista. Tehdessäni viestintää päivätyönäni kirjoitin lisäksi lomilla matkailujuttuja freelancerina eri lehtiin sekä opiskelin vähän kieliäkin työväenopistossa.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Rakastan hyviä tarinoita. Tarinoita, jotka herättävät tunteita.

Työssäni minua kiinnostaa selkeä tiedonvälitys. Myös viestinnällä luotu yhteenkuuluvuuden tunne ja porukan motivoiminen yhteiseen tekemiseen kiehtoo.

Taustalla on myös maailman muuttaminen paremmaksi. Sitä tunsin eniten tekeväni, kun työskentelin ympäristöjärjestö BirdLifella. Toki ”hyvien puolella” olen mielestäni nytkin, kun rakennamme kestävää joukkoliikennettä.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Työssäni olen tekemisissä tekstin, valokuvan ja vähän videonkin kanssa. Tykkään niistä kaikista.

Kotona luen, myös ranskaksi ja espanjaksi. En sanoisi puhuvani näitä kieliä, mutta pysyn romaanien juonessa mukana. Nuo kielet ja kulttuurit kiinnostavat minua. Lomalla luen suomeksi.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Myönnän, että minua ärsyttää englannin kielen nouseva asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että muuten emme saisi huippuosaajia maahamme. Jos he ovat huippuja, niin ei kai suomen kielen opiskelunkaan luulisi ihan mahdotonta olevan… Jos itse muuttaisin toiseen maahan, paikallisen kielen perusteiden oppiminen olisi itsestäänselvyys.

Myös Helsingin kaupunki on lisännyt englanninkielistä viestintää, vaikka oman kokemukseni mukaan moni maahanmuuttaja haluaisi saada kaupungin tiedotteet mieluummin selkosuomeksi tai edes selkeäksi suomeksi kuin englanniksi.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

En, mutta pystyn vaikuttamaan siihen, mitä ja miten Kruunusillat-hanke viestii julkisuuteen. Haluan, että viestimme kaupunkilaisille ovat kansantajuisia ja kiteytettyjä. Viestintätiimimme kääntää insinöörikielen kansankieleksi ja poistaa kaiken turhan byrokraattisen sanahelinän.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Myönnän, että en hirveästi seuraa kielikeskustelua.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta ovat lapsieni sanat. Kun tulen töistä, minua halataan ainakin toistaiseksi jo eteisessä ja sanotaan: ”Isä, mun on ollut sua ikävä.”

Kauheaa tai ainakin absurdia ja surullista on pyöräilijöiden ja autoilijoiden vastakkainasettelu Helsingissä sekä pääkaupungin keskustan näivettymiskeskustelu, joka mielestäni keskittyy epäolennaisuuksiin.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Olisin varmaan liian suorasanainen tviitti, vaikka haluaisinkin olla novelli, jossa on kiinnostava alku, tiukasti kyydissä pitävä keskikohta ja mieleenpainuva loppu.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Tämä on helppo: ottaisin erikoislääkäri Heikki Karisen Kaukomatkailijan lääkintähuolto ja ensiapu -kirjan.

Tämä oranssikantinen pikkukirjanen tunnetaan pelkällä kirjoittajan nimellä Karinen vuorikiipeilijöiden ja muiden seikkailijoiden keskuudessa, ja vaikka en itse ihan tuohon joukkoon kuulukaan, teos on ollut mukanani usealla lähes autiolla saarella.

Kirjan ehkä tärkein ohje on: älä luovuta ikinä.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Pierre Lemaitre: Alex. Palkitun ranskalaiskirjailijan palkittu poliisitrilleri. Juonenkäänteiden aatelia. Ei herkille.

Blake Crouch: Wayward Pines -trilogia. Scifimysteeri, johon et lukiessasi usko löytyvän järkevää selitystä – mutta se löytyy. Ja se on hyvä.

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Kirjallisuuslajien kuningas on mielestäni novelli. Tämän novellikokoelman nimi kertoo kaiken.

Palaa otsikoihin