10 kysymystä kielestä 2021
Useiden kielten taito on voimavara
Leena Nissilää kiehtoo suomen kielessä rikas sana- ja ilmaisuvaranto.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Kun olin pieni, minulle luettiin paljon satuja. Osasin lopulta sadut ulkoa. Minulle on kerrottu, että jos lukija halusi oikaista ja hypätä sadussa jonkin kohdan yli, huomautin heti, mitä väliin oli jäänyt. Minulla oli myös huikea onni saada loistavat äidinkielen opettajat sekä peruskoulussa että lukiossa. He antoivat oikealla tavalla sekä kannustusta että haastetta oppilaalleen, joka oli erittäin kiinnostunut sekä kielestä että kirjallisuudesta.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?
Olen tutkinut väitöskirjassani erityisesti sanastoa, mikä on varmaan osoitus siitä, että sanasto kiehtoo. Suomen kielessä on todella rikas sana- ja ilmaisuvaranto. Lisäksi suomi on aika ketterä yhdistämisen ja johtamisen kautta löytämään uusia ilmaisuja myös uusiin tarpeisiin. Tykkään leikitellä kielellä, siinäkin sanastolla on iso rooli. Minua kiinnostavat myös kielten väliset erot vaikkapa rektioissa. Kun suomeksi ostetaan kaupasta, venäjäksi ostetaan kaupassa. Tai kuin suomeksi nautitaan luonnosta, viroksi nautitaan luontoa.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Olen saanut urani varrella tehdä hyvin monenlaista työtä kieliasioiden parissa. Olen opettanut suomea äidinkielenä sekä toisena ja vieraana kielenä perusopetuksessa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistossa. Ulkomaanlehtorina Tallinnan pedagogisessa yliopistossa (nykyisin Tallinnan yliopisto) koin olevani myös eräänlainen suomen kielen ja kulttuurin lähettiläs, kun tapasin paljon eri alojen edustajia.
Opetushallituksessa sain laatia opetussuunnitelman perusteita eri kouluasteille ja muutenkin kehittää eri kieli- ja kulttuuriryhmien koulutusta. Sain olla osaltani vaikuttamassa myös siihen, että opetussuunnitelman perusteisiin tuli yhdeksi laaja-alaisen osaamisen alueeksi monilukutaito ja koko koulun toimintakulttuurin toimintaperiaatteeksi kielitietoisuus. Lisäksi laadimme eri kieliaineita koskevan kielikasvatuksen osuuden.
Kansalliskielten kehittämisen lisäksi olen saanut tehdä töitä myös muiden kielten parissa. Esimerkiksi saamen kielten osalta olin mukana opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmissä, joissa laadittiin saamen kielten elvytysohjelma sekä saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämisohjelma. Oikeusministeriön työryhmässä olin valmistelemassa viittomakielilakia ja Opetushallituksessa käynnistämässä romanikielen elvytysohjelman valmistelua. Suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen kehittämisessä olen iloinnut koko alan valtavasta laajentumisesta ja kehityksestä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?
Muutos eri kielten läsnäolosta Suomessa on tietysti ollut todella nopea, koska tällä hetkellä Suomessa puhutaan jo noin 160 kieltä äidinkielenä, mikä on 100 kieltä enemmän kuin vuonna 1990. Mielestäni useiden eri kielten taito on iso voimavara sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Eri kielet ovat nykyään läsnä arjessa koko ajan, ja esimerkiksi tiedonhakua tehdään monilla eri kielillä. Kun vaikkapa median kautta kuulemme eri kieliä päivittäin, lisääntyy epämuodollinen eri kielten omaksuminen tietoisen kielen opiskelun rinnalla. Eri kielten jatkuva oppiminen on osa elämäämme, vaikka emme sitä aina edes tiedostakaan.
Se mikä kansalaisia joskus tuntuu eniten pelottavan, on kansalliskielten muuttuminen. Minusta on hienoa, että äidinkieli on meille niin tärkeä, että siitä kannetaan huolta eikä sitä saisi turmella. Itse rakastan suomen murteita, joissa kielen rikkaus erityisesti näkyy. Eli käytettävä kieli voikin vaihdella käyttöyhteyksien mukaan. Mutta on todella tärkeää, että osaamme myös yleiskieltä ja pystymme käyttämään kieltä täsmällisesti, kun se on tarpeen. Yhteisistä kirjoitetun kielen pelisäännöistä huolehtiminen on tärkeää, koska muuten emme pian ymmärtäisi toistemme sanomaa lainkaan.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Ainakin toivoisin niin. Meidän aikuisten tehtävä on mielestäni näyttää lapsille ja nuorille mallia siinä, miten kaikkia kieliä voidaan arvostaa. Toivoisin myös, että oppisimme käyttämään kaikkia kieliä rohkeasti, vaikka emme osaisikaan niitä vielä kovin hyvin. Mitään kieltä ei voi osata puhua hyvin heti alussa. Virheet ovat vain merkki siitä, että oppimista tapahtuu eli että oppija testaa uusia asioita.
6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?
Suomi ei ole kuoleva kieli eikä sen asema ole uhattuna. Minut tekee jopa hieman surulliseksi sellaiset puheenvuorot, joissa muita kieliä asetetaan vastakkain kansalliskieltemme kanssa. Minun mielestäni mikään kieli ei ole toiselle uhka.
Ihmiset saattavat näillä puheilla itse lisätä kielten välisiä hierarkioita. Kielten vastakkainasettelusta seuraa usein kielteisiä asenteita joitakin kieliä kohtaan. Monipuolinen kielitaito ei kuitenkaan vähennä kansalliskielten arvoa tai merkitystä. Kielitaidossa ei ole koskaan kyse ”joko tai” -tilanteesta, vaan kyse on aina ”sekä että” -tilanteesta.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Molemmat liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kielen avulla voi parhaimmillaan voimaannuttaa ja kannustaa toista ihmistä. Pahimmillaan taas toista voi satuttaa pahastikin. Olen seurannut huolestuneena sitä, kuinka vuorovaikutusta meillä Suomessakin käydään yhä enemmän oman viiteryhmän sisällä. Tämä ns. kupliutumisilmiö voisi ajan myötä johtaa siihen, että emme edes vaivautuisi ymmärtämään kaikkien yksilöiden tai ryhmien näkökulmaa.
Rakentavan vuorovaikutuksen avulla meillä on kuitenkin mahdollisuus joka päivä edistää dialogia ja käydä keskustelua kiistanlaisistakin aiheista myös niiden kanssa, jotka eivät lähtökohtaisesti ole kanssamme samaa mieltä. Koska moninäkökulmaisuus tuo keskusteluihin rikkautta, meidän on hyvä oppia madaltamaan kynnystä vuorovaikutukseen kaikkien eri osapuolten välillä. Tästä syystä arvostan kovasti erätauko-menetelmää, jota olen itsekin käyttänyt tilanteissa, joissa ratkaisukeskeisyyden sijaan on ollut tärkeämpää luoda yhteistä ymmärrystä jostakin asiasta tai ilmiöstä.
8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?
Voisin olla vaikkapa blogiteksti. Tykkään käyttää kieltä aika nasevasti, mutta silti arvostan moninäkökulmaisuutta ja asian eri puolten esille nostamista. Hyvässä blogikirjoituksessa yhdistyvät parhaimmillaan tutkimustieto ja kirjoittajan omat ajatukset. Tästä syntyy kokonaisuus, joka voi puhutella lukijaa ja antaa aihetta lukijan omalle ajattelulle ilman, että kirjoittaja syöttää valmista ratkaisua.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Ottaisin mukaan teoksen Maailman runosydän. Voimaannun erityisesti koskettavasta lyriikasta. Tuossa antologiassa on runoja kaikkiin tunnetiloihin, koska se sisältää kaikkiaan 800 runoa, jotka edustavat kaikkia maanosia ja kaikkia aikakausia.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Ensiksikin haluaisin nostaa esille äidinkielen opettajien merkityksen johdattelijoina kieleen ja kirjallisuuteen. He tekevät valtavan arvokasta työtä kielen ammattilaisina joka päivä. Kun ihmisiltä eri yhteyksissä kysytään, kuka on vaikuttanut siihen, että he ovat kiinnostuneet kielestä, yleensä aina mainitaan joku opettaja omalta kouluajalta.
Lisäksi haluaisin nostaa vuorovaikutustaitojen merkityksen esille uuden ajan ammattitaitona. Uskon, että kielet ja niihin liittyvä osaaminen ovat tämän hetken vuorovaikutusyhteiskunnassa ja työelämässä yhtä tärkeitä kuin lihakset olivat aikoinaan teollisuusyhteiskunnassa. Emme siis koskaan voi korostaa liikaa vuorovaikutuksen ja sen mahdollistaman kieliosaamisen merkitystä.
Filosofian tohtori Leena Nissilä on toiminut Kotimaisten kielten keskuksen johtajana 1. lokakuuta 2021 lähtien.
Toimitus: Ilona Lahtinen ja Vesa Heikkinen