Huomio laadukkaisiin suomenkielisiin palveluihin

Hanna Hinttala ja Satu Mikkonen Verohallinnosta toivovat suomen kielen pysyvän ilmaisuvoimaisena.

Kielenhuoltaja Hanna Hinttala ja asiakasymmärryksen asiantuntija Satu Mikkonen. Omakuva.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Hanna: Kai silloin, kun pääsin opiskelemaan suomen kieltä. Varmaan valitsin suomen, koska en tiennyt, mitä haluan tehdä isona. Suomen kieli tuntui tarjoavan paljon vaihtoehtoja sen suhteen, mitä voi työkseen tehdä.

Satu: Olen aina tykännyt lukea ja pitänyt erityisesti kielestä. Tavallaan päädyin opiskelemaan suomen kieltä suosituksen kautta. Opiskelin lukion jälkeen vuoden kansanopistossa viestintää. Olin aikeissa hakea viestintäopintoihin korkeakoulutasolle, mutta yksi opettajista ehdotti, että mitäs jos sittenkin menisit opiskelemaan suomen kieltä.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Satu: Tietynlainen monipuolisuus sekä filosofisen ajattelun ja kielen suhde, erityisesti sanojen merkitys.

Hanna: Samaa mieltä. Nämä ovat erityisen mielenkiintoisia asioita. Määrittääkö kieli mieltä vai mieli kieltä? Miten kielellä rakennetaan maailmaa? Kielen ja vallan suhde on myös kiinnostava.

Itse asiassa vieraat kielet kiinnostivat minua jo pienenä, jo ennen kuin kiinnostuin suomen kielestä. Vieraissa kielissä viehättää paitsi kommunikointi eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, myös mahdollisuus hahmottaa ja ymmärtää maailmaa uudella tavalla. Lisäksi viehättää kielten logiikka, se, kun sisäistää, millaiset säännöt kussakin kielessä määrittelevät asioiden ilmaisemista ja miten niitä pystyy soveltamaan.

Satu: Vieraissa kielissä ehkä juuri se kiinnostaa! Kieliperheissä taas kielien samanlaisuudet ja sanojen alkuperä. On hienoa, kun voi tunnistaa, mistä sanat ovat lähtöisin tai vaikkapa, mikä on jonkin sanan kantasana.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Hanna: Heh, se on työtäni. Kielenhuoltajan työhön kuuluu pohtia kieleen liittyviä asioita päivittäin, eikä siitä pääse eroon vapaallakaan.

Satu: Kieli on tietysti läsnä koko ajan, koska sen kautta kommunikoidaan. Tällä hetkellä työni ei ole sillä tavalla kielen ammattilaisen työtä kuin se on ollut kielenhuoltajana ollessa. Mutta ei tietynlaisesta ajattelusta pääse eroon: kieleen kiinnittää huomiota. Esimerkiksi virheiden kohdalla ei ajattele virhettä vaan sitä, mistä virhe ehkä johtuu. Tällä hetkellä kiinnitän huomiota kielessä esimerkiksi siihen, kenen silmien kautta asioita katsotaan.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Hanna: Kieli muuttuu, kun maailma muuttuu. Se on luonnollista ja hyväksyttävää. Mutta pitäisikö ohjailulla pyrkiä siihen, miten se muuttuu ja miten vieraiden kielten vaikutus huomioidaan?

Monipuolinen kielitaito on hyvä asia, mutta toivon tietysti, että suomen kieli säilyisi ilmaisuvoimaisena ja että sillä olisi vankka asema eri käyttötarkoituksissa. Ja että siitä ei luovuttaisi jonkun toisen kielen, lähinnä englannin, hyväksi kansainvälistymisen nimissä.

Satu: Englanti ei ole eniten käytetty kieli, mutta se on esimerkki kielen vallasta. Englanninkielinen maailma määrittää ehkä niitäkin asioita, joita sen ei välttämättä kuuluisi määrittää. Olen Hannan kanssa hyvin samaa mieltä noista asioista, joita hän nosti esiin.

Pidän tärkeänä sitä, että palveluja ja esimerkiksi käyttöliittymiä tarjotaan suomen kielellä. Joskus on vaikea käyttää huonosti käännettyä tai lokalisoitua palvelua, mutta yritän silti käyttää suomenkielistä versiota. Ilmaisen siten, että meitä suomenkielisiä ja suomen kieltä käyttäviä on, ja että suomen kieltä tarvitaan.

Nykyisin olen tietoisestikin vähän luopunut siitä, että pyrkisin hiomaan puhetta tai ilmaisua vaikkapa kirjoitetuissa viesteissä. Olen pohtinut, olenko silloin luopunut kieli-ihmisen identiteetistä, jos en tarkkaile tiettyjä asioita omassa kielessäni.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Hanna: Vaikea kysymys. Suuressa mittakaavassa olen vain yksi ihminen eikä minulla ole vaikutusvaltaa. Mutta pienemmässä mittakaavassa, työn kautta, pyrin vaikuttamaan asiaan, työskentelenhän sellaisen palvelun parissa, jota kaikki suomalaiset käyttävät tai ovat käyttäneet. Palvelussa käytetty kieli vaikuttaa osaltaan siihen, miten koko palvelun käytettävyys koetaan. Jos palvelu toimii hyvin ja sitä on helppo käyttää, niin kieli ei toivottavasti ainakaan ärsytä.

Satu: Vastasinkin siihen jo hieman äsken: pyrin esimerkiksi käyttämään puhelimessa suomenkielistä käyttöjärjestelmää. Mutta kuten Hanna sanoi, tämä on vaikea kysymys. Kaipa me kaikki jotenkin vaikutamme asiaan, halusimme tai emme. Luen mielelläni suomeksi, vaikka olisi hyötyä lukea muillakin kielillä kielitaidon kohentamiseksi tai ylläpitämiseksi. Haluan tässäkin kannattaa sitä, että teoksia käännetään ja kirjoitetaan suomeksi.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Satu: On hyvä, että keskustelu on avointa, jotta voi sanoa ja vaikka kyseenalaistaakin. Tykkäisin siitä, että nykyistä enemmän nostettaisiin esiin hyvää ja oivaltavaa kielenkäyttöä.

On vähän harmillista, että kielikeskustelu on usein negatiivista ja kielen ”väärinkäyttöön” keskittyvää. Olisi hyvä jakaa hyvää myös kielikeskustelussa. Kun kieli on hyvää ja sujuvaa, niin siihen ei kiinnitä huomiota. Se on samaan aikaan siis hyvä ja huono asia!

Hanna: Nythän on keskusteltu muun muassa siitä, pitäisikö englannin kielen olla virallinen kieli Helsingissä ja pitäisikö palveluita saada englanniksi. Siinä on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, millaisia kielipoliittisia ratkaisuja tehdään nyt ja tulevaisuudessa. On hyvä, että kielestä keskustellaan. Se kertoo siitä, että kieli on tärkeä asia.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Satu: Kauneinta on varmaan sanat ja miten ne sanotaan. Kauheinta on se, miten sanoilla voi satuttaa.

Hanna: Kauneinta ja kauheinta... mitäs tähän voisi sanoa? Kieli taipuu niin moneen ja se on koko ympäröivä maailma, tai maailma on kielessä. Kieli on ilmaisun ja ajattelun väline, se on hienointa. Kauheinta on, kun kielen avulla tehdään julmuuksia, suljetaan ulkopuolelle, aiheutetaan ja ylläpidetään epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Satu: Ensimmäisenä tulee mieleen haiku, koska se on lyhyt ja ytimekäs, vaikka en ole itse lyhyt enkä ytimekäs. Mutta kyllähän tähän pitää sanoa satu: Kielitoimiston sanakirjan mukaan se on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava kertomus!

Hanna: Neuleohje: toisaalta selkeä ja toisaalta yksityiskohtainen.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Satu: Heittäisin varmaan kolikolla, olisiko se Jouko Turkan Häpeä vai Panu Rädyn XYZ. En ole lukenut näitä vähään aikaan, mutta ne olivat joskus kauan sitten hyvin vaikuttavia kirjoja, joiden yksittäisiin ilmaisuihin ja sanoihin jäin hyvällä tavalla jumiin.

Hanna: Meri Valkaman Sinun, Margot. Kirjaa on kehuttu kovasti, ja siinä on paljon sivuja, joten aika autiolla saarella ei kävisi ihan heti pitkäksi.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Hanna ja Satu: Melkein kaikki muutkin näihin kysymyksiin vastanneet suosittelivat lukemista. Suositellaan sitä siis mekin: lukekaa tai kuunnelkaa kirjoja (suomeksi)!

Hanna Hinttala on kielenhuoltaja Verohallinnossa, nyt tehtäväkierrossa kielenhuoltajana eduskunnassa (huhtikuun 2022 loppuun asti).

Satu Mikkonen on asiakasymmärryksen asiantuntija Verohallinnossa. Aiemmissa tehtävissä Verohallinnossa ollut viestintäsuunnittelija ja kielenhuoltaja.

Toimitus: Riikka Tervonen

Palaa otsikoihin