10 kysymystä kielestä 2017
Kitaran kielistä suomen kieleen
Lauri Haapasen kielikiinnostus johti tekemään siteeraamista käsittelevän väitöskirjan.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Soitin ”edellisessä elämässäni” klassista kitaraa ihan tositarkoituksella. Vuonna 2002 etsin uutta suuntaa ja mietin, mikä olisi sellainen oppiaine yliopistossa, joka minua kiinnostaisi ja johon minulla olisi taipumuksia – ja jota saattaisin päästä opiskelemaan.
Valitsin suomen kielen, jossa sisäänotto on sen verran suuri, että tullakseen valituksi ei tarvitse olla se yksi ja ainoa paras, vaan riittää, että on jotakuinkin kärkihakijoiden tuntumassa. Pääsykoekeväänä ryhdyin tekemään myös toimittajan töitä. Näillä kummallakin polulla olen edelleen, ja ne mukavasti risteävät medialingvistisessä, journalististen juttujen siteerausta käsittelevässä väitöskirjassani, joka tarkastetaan nyt, 11. maaliskuuta.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?
Yhtenään tulee vastaan kielenkäytön yksityiskohtia, jotka ovat kiinnostavia – ei vähiten sitä kautta, että omat lapset niitä käyttävät tai niistä kysyvät. Mutta tutkimusmielessä kiinnostavampaa on mielestäni se, miten nämä yksityiskohdat ovat osa laajempia toimintoja: kun presidentti sanoo haastattelussa ”ne” ihmisiin viitatessaan, ja sitaatissa lukee ”he”, niin kyse on muusta kuin vain yhden kirjaimen muutoksesta.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Työni tutkijana, opettajana, toimittajana ja Julkisen sanan neuvoston jäsenenä liittyvät kiinteästi kieleen, ja työni on lisäksi harrastukseni ja intohimoni. Joten paremminkin voisi kysyä: missä kohdin jokapäiväistä elämääni kieliasiat eivät ole läsnä?
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?
”Kirjavoituu” tuntuisi viittaavan määrälliseen muutokseen, mutta olisiko kyse enemmän laadullisesta muutoksesta. Esimerkiksi isoisäni äidin kotikieli oli ruotsi, minkä lisäksi koulutodistuksessa oli arvosana suomesta, saksasta, venäjästä ja latinasta, olisikohan ollut ranskastakin, joten onhan sitä tuossakin kirjavuutta. (Kuriositeettina mainittakoon, että englantia ei ollut edes vaihtoehtona valmiiksi painetussa todistuspohjassa.) Myöskään kielen muuttuminen ei herätä minussa tarvetta muunlaiselle kommentoinnille, kuin että niin muuttuu.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
No jos väitöstutkimukseni seurauksena edes jonkinlainen joukko lukee jatkossa mediaa uudenlaisella ymmärryksellä, niin eiköhän siinä ole pystymiseni raja.
6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?
Kun kerran suomen kieli on minunkin elämässäni läsnä läpileikkaavasti aamusta iltaan ja unissakin, niin eihän sitä hetkessä mikään vie pois. Mutta kuten kysymyksen 4 kohdalla kerroin, ei isoisäni äidin reilu sata vuotta sitten saamaan koulutodistukseen ollut painettu englannin kieltä edes vaihtoehdoksi. Joten tuskinpa tuolloin kukaan olisi kovin kohdilleen osannut ennustaa nykyistä kielimaisemaa. Niinpä jätän ennustukset suomen kielen tulevista vaiheista tekemättä ja vältyn näin ennustamasta väärin.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Vedän kotiinpäin: Kauneinta on se, miten hienosyisiä keinoja kieli tarjoaa ilmausten makusteluun. Kauheinta puolestaan se, kun – olen siis post doc -tutkijana uutistuotannon automatisointia tarkastelevassa ja pilotoivassa projektissa – näistä keinoista yrittää saada analyyttistä otetta ja muotoilla sääntöjä.
8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?
Jokin journalistinen, niissä kun on totuudenmukaisuuteen pyrkivän asiavetoisuuden ohella mahdollisuus kielelliseen ilotteluun.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Daniel Perrinin The Linguistics of Newswriting (John Benjamins, 2013). Silmät avaava ja innostava teos, jossa parin vuosikymmenen uraauurtavasta työstä on rakennettu yksi suuri kaari mutta jota voi yhtä hyvin alkaa lukemaan mistä kohtaa vain, ja aina löytyy uutta.
Myös esitystapa ja ulkoasu ovat täynnä kekseliäitä yksityiskohtia. Lisäksi kirjan analyysi linkittyy numerokoodien kautta verkossa olevaan aineistoon, minkä ansiosta lukijalle tarjoutuu mahdollisuus päästä aina halutessaan aineiston äärelle – paitsi niin joo, onkos siellä autiolla saarella nettiä?
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Haluan vähän piilomainostaa, mistä minun ei hattuani vaihtamallakaan tarvitse nuhteita antaa, sillä Kotus ei kuulu Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen allekirjoittajiin. Suosittelen kaikille artikkelikokoelmaa Puheesta tekstiksi (SKS, 2016). Se käsittelee puheen esittämistä kirjoituksena erilaisissa institutionaalisissa kielenkäyttötilanteissa ja on yleissivistävä ja mukavalukuinen kokonaisuus, jonka tasoa oma artikkelini ei onnistu laskemaan.
Lauri Haapasen väitöskirja Quoting Practices in Written Journalism tarkastettiin 11. maaliskuuta Helsingin yliopistossa. Haapanen toimii myös Julkisen sanan neuvoston jäsenenä.
Quoting Practices in Written Journalism (Helsingin yliopisto)
Kielikello 3/2015: Näin toimittajat tekevät sitaatteja
Toimittajat: Vesa Heikkinen, Suvi Syrjänen ja Risto Uusikoski
Kuva: Laura Klingberg
Linkki Kielikellon artikkeliin lisätty 15.3.2017.