”Kuuntelen, miten objektin sijat napsahtelevat paikoilleen”

Yliopisto-opettaja Sisko Brunni uskoo suomen kielen uuteen kukoistukseen.

Yliopisto-opettaja Sisko Brunni työhuoneessaan Oulun yliopistossa. Kuva: Valtteri Airaksinen.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Pohjoisen pikkukunnan sivukylällä ei 1970-luvun talvipakkasilla ollut paljoakaan tekemistä. Niihin aikoihin suomalainen kirjastolaitos oli kuitenkin vielä voimissaan ja jokaisessa kylässä oli sivukirjasto, joka tarjosi luettavaa. Kieli-ihmisyyttä edisti varmaan myös vanhempien pitkämielinen suhtautuminen Aku Ankkaan ruokapöydässä. Siis lapsena ja lukemalla.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Fraseologia ja sen valjastaminen S2-opetukseen (suomi toisena kielenä, toim. huom.). Kun funktionaalisuuteen ja kommunikatiivisuuteen sotketaan vielä systemaattinen fraseologisuuden hyödyntäminen opetuksessa, niin jo alkaa kiinnostaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Tämähän on työ, jota ei saa jätettyä työhuoneeseen työpäivän päättyessä. Tilannetta kuvannee vaikkapa se, että kun televisiossa S2-taustainen ihminen pohtii Suomen turvapaikkatilanteen ongelmia, minä kuuntelen, miten objektin sijat napsahtelevat paikoilleen.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Toivon, että sadan vuoden päästä kielihistorian luennoilla 2000-luvun alkupuolesta kerrotaan aikana, jolloin suomen kieli (ja kulttuuri) nousi uuteen kukoistukseen, koska se alkoi saada vaikutteita niin monista, erilaisista kielistä ja sen puhujakunta laajeni uusiin mittasuhteisiin. Enää suomi ei ollutkaan syntyperäisten suomalaisten hallitsema järjestelmä, vaan se alkoi elää omaa elämäänsä erilaisten puhujaryhmien kommunikointivälineenä. Samaa toivon tapahtuvan yhteiskunnallemme: toivottavasti aika, jolloin Suomessa on vain yksi puheenaihe ja yksi mielipide kerrallaan, alkaa olla päättymässä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Koulutan tulevia S2-opettajia, joten olen eturivissä näkemässä, miten opiskelijat palavat intoa lähteä monikulttuuriselle ja -kieliselle kentälle. Olen saanut olla mukana heidän kielikäsitystensä muovautumisvaiheessa, ja jos olen saanut jonkun hoksaamaan jotain, niin hyvä.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Höpöhöpö! Suomen kielen puhujia ei ole ollut koskaan niin paljon kuin on nyt, ja uusia innokkaita S2-opettajaopiskelijoita tunkee ovista ja ikkunoista. Maahan on tullut (ja olisi edelleen tulossa, jos otettaisiin) tuhansia ja tuhansia uusia potentiaalisia suomen puhujia. Suomen kielestä, sen hallitsemisen tärkeydestä, opettamisesta ja merkityksestä puhutaan enemmän kuin koskaan. Ehkä puhe kulminoituu yhteen suomen kieleen liittyvään osa-alueeseen, mutta siitä huolimatta: eipä oikein vaikuta minusta kuolevalta kieleltä.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Tätä ei kysytä, mutta hienointa ovat verbiliitot: olla tekevinään; olla tekemäisillään; tulla, jos on tullakseen. Miten ihmeessä kieleen onkaan voinut muodostua ilmauksia, joihin on ladattu niin mahdottoman paljon merkitystä? S2-opettaja-aikoinani minä aina suorastaan leuhotin näillä ilmauksilla.

Kauneinta on kuulla kaikkea sitä alueellista, sosiaalista ja funktionaalista variaatiota, jota esim. pohjoisen junassa on tarjolla. Asuin pitkään ulkomailla ja käydessäni Suomessa matkustin usein junalla Tampereen ja Oulun väliä. Erityisesti pitkän poissaolon jälkeen nautiskelin tavattomasti junamatkoista, joiden aikana pakostakin kuulin suuren määrän erilaisia puhelinkeskusteluita. Tavattoman kaunista on myös kuulla kahden maahanmuuttajan kommunikoivan suomeksi, koska juuri suomi on heidän yhteinen kielensä.

Kauheinta on se, kun suomea ei käytetä tilanteissa, joissa sen käyttämättömyydelle ei ole mitään perustetta.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Tekstiviesti: lyhyt, napakka ja yleensä funktionaalinen.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Olisipa mahtavaa. Kun lapsena joutui sairaana lojumaan kotona, kävi aika nopeasti pitkäksi. Maalaistalon kotikirjasto oli pian luettu, samoin Valittujen palojen kymmenen vuosikertaa. Pahimpina pitkästymisen hetkinä luin KUTSKia, Koululaisen uutta tietosanakirjaa. Ehdin silloin lukea vain kolme ensimmäistä osaa, joten autiolla saarella olisi lopultakin aikaa lukea seuraava osa, osa neljä (kap–lum). Tai sitten ottaisin mukaan Robinson Crusoen, joka toimisi vähän niin kuin matkaoppaana.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Mitään viisasta tai sukkelaa kieleen liittyvää en varmaan kykene sanomaan tämän palstan valistuneelle lukijakunnalle. Sanonpa siis saman kuin lapsilleni heidän lähtiessään maailmalle: ”Pitäkää hauskaa ja olkaa ihmisiksi.”

Palaa otsikoihin