Jos Minna-Riitta olisi tekstilaji, hän olisi kolumni

Minna-Riitta Luukka on suomen kielen professori ja dekaani Jyväskylän yliopistossa. Hän on toiminut suomen kielen lautakunnan puheenjohtajana vuodesta 2009 alkaen.

Minna-Riitta Luukan selfie.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Alustavasti se tapahtui jo lapsuudessa, kun kielimaisemissani törmäsivät eteläkarjalainen ja eteläpohjalainen puhetapa. Ihmeteltävää ja kummasteltavaa riitti. Koulussa sitten huomasin, miten paljon kielen avulla voikaan saada aikaan. Kieli-ihmiseksi taisin siis kasvaa. Mutta jos kieli-ihmiseksi tulemisella tarkoitetaan ammatillista ”heräämistä”, niin sen voi kyllä ajoittaa kolmanteen opiskeluvuoteen, jolloin pääsin tutkimusapulaiseksi koulun kielellistä vuorovaikutusta tutkivaan hankkeeseen.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Olen aina ollut kiinnostunut kielen käyttötavoista ja kielen rakentamista merkityksistä. Kieli taipuu, venyy ja paukkuu, sopeutuu ja uudistuu jatkuvasti. Sen avulla voi ilmaista melkein mitä vain. Yksi sana voi kertoa enemmän kuin tuhat kuvaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kieli on läsnä koko ajan ja kieliasioiden pohtiminen ja edistäminenkin päivittäin. Tänäänkin olen jo suoristellut hallinnollisen kielen mutkia, kommentoinut opiskelijan tekstiä ja ottanut kantaa suomen kielen asemaan yliopisto-opetuksen ja tieteen kielenä. Illalla sukellan abiturienttien kieleen ja teksteihin ylioppilasesseitä arvioidessani.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Ajattelen, että se on osa elävän kielen elämää.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan? 

Kyllä – ainakin uskon ja toivon niin. Tätä arjen pienimuotoista valistustyötä huomaan tekeväni vaivihkaa monissa eri tilanteissa: opettaessani ja ohjatessani opiskelijoita, täydennyskouluttaessani opettajia, osallistuessani valtakunnallisten opetussuunnitelmien valmisteluun tai kommentoidessani yliopiston kielipoliittista ohjelmaa. Melko usein saa vastata myös toimittajien kysymyksiin, jotka koskevat muiden kielten aiheuttamaa ”uhkaa” suomen kielelle.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Ajattelen, että huhut kuolemasta ovat, elleivät nyt aivan turhia, niin ainakin ennenaikaisia. Suomi on puhujamäärältään suuri kieli, suomea puhuvat nykyisin muutkin kuin täällä syntyneet, suomeksi julkaistaan tekstejä enemmän kuin koskaan ennen. Tätä luetteloa voisi jatkaa. Hieman huolissani olen kuitenkin suomen kielen käyttöalan supistumisesta erityisesti tieteen ja yliopisto-opetuksen kielenä.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta kielessä on sen ilmaisuvoimaisuus ja kyky taipua uusiin tehtäviin. Mutta mikä kielessä olisi kauheinta? On helpompaa sanoa, mikä kielen käytössä ja käyttäjissä on kauheinta: yksioikoisuus, välinpitämättömyys, kielellisen tietoisuuden ja herkkyyden puute – kielikorvan vaikkuisuus.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Olisin kolumni. Pohtisin, ”valistaisin salaa”, yrittäisin vaikuttaa olematta ryppyotsainen.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Ottaisin mukaani jonkun kirjahyllyni lukemattomista kirjoista, vaikkapa Pajtim Statovcin kirjan Kissani Jugoslavia. Mieluusti ottaisin sen mukaan äänikirjana, jos vain aurinkokennosähköä riittäisi. Pelkään nimittäin, että ihmisen ääntäkin tulisi ikävä.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Iloitkaa kielestänne ja kielistänne!

Toimittaja: Vesa Heikkinen

Kuva: Minna-Riitta Luukka

Palaa otsikoihin