10 kysymystä kielestä 2015
Vauvana hän nukkui sanomalehdillä vuoratuissa vaunuissa
Maija Saviniemi väitteli äskettäin toimitusten kielenhuoltoasenteista.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Äitini laskee leikkiä siitä, että minusta tuli toimittaja varmaankin siksi, että vauvana minua nukutettiin talvella ulkona sanomalehdellä vuoratuissa vaunuissa. Veikkaukseni on, että viimeistään silloin minusta tuli kieli-ihminen.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?
Suomen kieli on ensimmäinen kotimainen kieleni. Sitä osaan eniten. Minua ei koskaan lakkaa kiehtomasta se, mitä kaikkea kielellä voi tehdä: hyvää, pahaa, kaunista, rumaa. Kun käytössä on kielen eri rekisterit, varioinnin määrä on loputon. En varmasti ole ainoa, joka vaikkapa Iijoki-sarjan herkullisimpia murrerepliikkejä luettuaan päätyy toteamaan: ”Ihan kuin olisin kotipuolessa käynyt!”
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Tekstit kiinnostavat minua. Vähintään luettavana on oltava maitopurkin kylki. Minulla on myös ilo tuntea useita suomen kielellä leikitteleviä ihmisiä, joiden kanssa kielestä saa kehiteltyä huumoria ja hyvää mieltä lähes loputtomasti. Kieli on myös aina ollut minulle keino omaksua ja ottaa haltuun uusia asioita ja aihepiirejä.
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?
Minusta kaikkien kukkien on saatava kukkia. Ei vapaata vangita voi. Silti toivoisin, että erilaisten kielenkäyttötilanteiden rajat eivät liiaksi hämärtyisi ihmisten mielissä. En halua, että kukaan joutuu sen vuoksi eriarvoiseen asemaan, että ei tiedosta, että kirje Tasavallan Presidentille on erilainen kielenkäyttötilanne kuin tekstari kaverille.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Katson pystyväni vaikuttamaan siihen, miten kieliin Suomessa suhtaudutaan, edes omalla esimerkilläni ja omalta pieneltä osaltani, ellen muuten, vaikken esimerkillinen aina toki olekaan.
6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?
Mielestäni suomen kielellä ei ole mitään akuuttia hätää. Vähemmistökielten tutkijoiden kanssa keskustellessani tulen usein ajatelleeksi, että me suomen kielen tutkijat painimme lopulta aivan eri sarjassa suomen kielen tulevaisuutta pohtiessamme. Vielä ei tarvita elvytystä, vaikka ensiapulaukku voikin olla hyvä pitää menossa mukana.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Mielestäni kielessä kauneinta ovat merkitykseltään läpinäkyvät pitkänpitkät yhdyssanat, joista viimeisimpänä esimerkkinä on tohtorintutkintotodistushakemus. Kauheinta taas ovat kesken jääneet lauseet ja virkkeet. Ne ovat uteliaan ihmisen painajainen.
8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?
Toivoisin olevani pirteä pakina tai kepeä kolumni.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Tämä on vaikea! Luettavan pitäisi riittää mahdollisimman pitkään: sivuja pitäisi olla paljon ja sisällön niin kiinnostava, että teos tulisi luettua moneen kertaan. Sivumäärän vuoksi Tuulen viemää täten päihittäköön Sinuhe, egyptiläisen.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Jos joku kaipaa kielenhuoltoonsa helposti muistettavia ohjeita, yksi hilpeimmistä suosikeistani on tämä: ”Älä enää sano enään tai lyön sua nenään!” – tai oikeastaanhan tuossa pitäisi olla ”kirjoita”. Toki haluan samassa yhteydessä heti muistuttaa, että kielenhuoltajat eivät koskaan harjoita fyysistä eivätkä psyykkistä väkivaltaa tehtävässään. Voisinkin siis keskittyä toivottamaan kaikille kielellisesti kaunista kesää.
Toimittaja: Vesa HeikkinenOmakuva: Maija Saviniemi
Maija Saviniemen väitöskirja: ”On noloa, jos ammattilaiset tekevät tökeröitä kielioppivirheitä”: toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot, -käytännöt ja -diskurssit (Oulun yliopisto)