Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.
23.8.2010 15.07
Koirien nimipäiväkalenteri
Koirien nimet ovat mitä moninaisimpia.
Napoleon, istu! Tänne Bronx!
Mona-Lisa, irti! Maahan Capri! Koirien nimipäiväkalenterista voi
lukea mitä kummallisimpia nimiehdotelmia karvakuonoille. Tunnettujen
henkilöiden tai paikkojen lisäksi nimet saattavat viitata esimerkiksi
musiikkityyleihin (Blues, Jazz), ruokiin (Pizza, Pihvi),
fiktiivisiin hahmoihin (Asterix, Smurffi), makeisiin (Dacapo, Laku), autoihin (Ferrari,
Honda), alkoholijuomiin (Whisky) tai vaikkapa mausteisiin (Muskotti, Pippuri). Nimi voi kuvata myös koiran luonnetta tai ulkonäköä (Jalo, Söpö). Toisinaan nimet ovat täysin sepitettyjä eivätkä nähdäkseni
tarkoita mitään (Hurakas, Kosu, Noppe, Papi).
Olen kiinnittänyt koirien nimiin erityistä huomiota viime aikoina, sillä olen
jonkin aikaa haaveillut lempeäsilmäisestä ja kiharakarvaisesta
cockerspanielista. Otukselle on nimikin valmiina: koiran nimeksi tulee Luppa.
Nimistä innostuneelle koirankaan nimi ei ole yhdentekevä, vaan pitkän
pohdinnan ja pähkäilyn tulos.
Nimeämisperusteiden täytyy olla selitettävissä.
Perusteiksi eivät kelpaa sellaiset epämääräiset tuumailut, että nimi kuulostaa hienolta
tai sopivalta. Nimen pitäisi olla enemmän kuin pelkkä nimi, kuvata koiraa ja
olla mukava käyttää. Liian tavanomaiset nimet, kuten Rekku ja Musti, ovat
poissuljettuja vaihtoehtoja.
Mielestäni Luppa luontuisi
mainiosti cockerspanielin nimeksi, sillä rotu on tunnettu pitkistä
luppakorvistaan. Nimeen liittyy myös intertekstuaalinen viittaus lapsuudesta
tuttuun Nalle Luppakorva -nimiseen
hahmoon, joka seikkaili aikoinaan Pikku Kakkosessa.
Koirien nimipäiväkalenterissa on nimiä, joiden valintaan en
käytännöllisistä syistä koskaan päätyisi. Joukossa on esimerkiksi jonkin verran
kolmitavuisia nimiä, jotka saattavat olla liian pitkiä hauvan kutsumisessa (Amortico, Casanova, Shamaani).
Jotkut nimet taas ovat turhan vierasperäisiä tai hankalasti lausuttavia (Giovanni, Grizabella, Phyllis). En
myöskään valitsisi koiralleni nimeä, joka voi hyvin viitata myös ihmiseen (Leena, Harri, Katja, Joonas).
Nimi viestii yleensä jotakin myös nimenantajasta. Joku nimeää koiransa
hienostuneesti Picassoksi, toinen rahvaanomaisesti
Kossuksi. Ehkäpä aikamme
individualistisuudesta, yksilökeskeisyydestä ja erikoisuudentavoittelusta
kertoo jotain jo sekin, että koirille on ylipäätään luotu oma nimipäiväkalenterinsa.
Lotta Korpimäki
Nimiarkiston korkeakouluharjoittelija
Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa | Keskustele
Luppa on hyvä ja juttu on hauska! Minä haaveilin joskus nuorempana irlanninsetteristä, joka olisi saanut nimekseen Guinness. Haave jäi toteuttamatta, kun allergia iski.
Vinttikoirapiireissä Rekku saattaisi siis olla nimenä jopa harvinainen ja sitä pidettäisiin ehkä humoristisenakin nimivalintana - luohan se varmaan monelle mielikuvan hieman perinteisemmän näköisestä pihavahdista. Tähän mennessä olen kuitenkin tyytynyt antamaan koirilleni lyhyitä ja helposti lausuttavia, ihmisillä käytössä olevia mutta statukseltaan lempinimimäisiä nimiä.
Kun kadulla huutaisi, että "kissa, kissa", ja luokse tulisi koira, niin kyllä väki katsoisi raitiovaunupysäkillä, että mitä kummaa??
Nimen tulee olla puheen virrasta erottuva. Koira tuskin erottaa puheesta sananrajoja, emmehän mekään helposti erota, missä vaikkapa ranskankielisen puheen sanat alkavat ja loppuvat (varsinkin kun niillä on se liaisoon).
Parhaita ovat konsonantilla alkavat nimet, jotka eivät muutu astevaihtelussa. Huonoimpia siis ne, jotka genetiivissä muuttuvat paljon äänneasultaan.
Mutta myös vokaalialkuiset käyvät, onhan niissä monissa aika ns. luja aluke.
Ja sitten täytyy katsoa, että koiran nimeksi valittu äännejono ei esiinny osana muita äännejonoja, varsinkaan sellaisia joita kuulee puheessa paljon.
Tärkeintä tässä koiran sekä emännän ja isännän kannalta on siis se, että koiran nimi erottuu puheen virrasta hyvin mutta ei sekoitu samanlaisiin puheen äännejonoihin.
Suomessa asuvalle koiralle parhaita nimiä olisivat siis sellaiset nimet, joissa esiintyy äänteitä joita suomen kielessä ei ole.
Tässä esimerkkejä: Llewellyn, Lloyd (frikolateraaleja), Gogh (on vissiin jokin takainen palataaliklusiili - kun en nyt muista), soinnillisella ässällä alkavat nimet, uvulaarisella ärrällä alkavat nimet sekä tietenkin kaikki naksautus- yms. äänteillä alkavat nimet.
No, riippuu vähän koiran asuinpaikan murrealueesta.
Ja sitten tietysti edellytyksenä on se, että emäntä tai isäntä osaa ääntää noi frikolateraalit jne. - vielä myöhemminkin illalla.
Meille on ehkä tulossa shetlanninlammaskoira jolle ajattelin nimeä Gongo, Mango tai Jambo. :)
Gogh ei sopisi minun koirani nimeksi, koska hoen niin usein ilmausta "hoh-hoh".