"Kirjasta voi tarkistaa nimen kirjoitusasun, sijainnin, paikallisen nimen ja englannin kielessä käytetyn nimen näiden kaikkien kielten aakkostuksen mukaisesti."

Jälleen kerran törmäämme pyhään pakkoenglantiin, miksei noita paikannimiä olisi voitu esitellä ja luokitella esim. ranskan kielen mukaan?

Esittely (suom. mainos) ei hirveästi vakuuta, kun heti ensimmäisessä nimessä on virhe. Casablancan arabiankielinen nimi Suomen kansallisen standardin mukaan kirjoitettuna on nimittäin al-Dar al-Baida tai al-Dar al-Bayda.

Myös jutun viimeisessä nimessä on virhe. Tukholma tuskin on ” Xtôc khôm” millään kielellä. Sen sijaan se on vietnamiksi joskus ”Xtôckhôm” – useammin kyllä ihan ”Stockholm”.

Ihanko tosissaan muuten ”YK on kehottanut – – ottamaan entistä enemmän käyttöön maiden omakielisiä nimiä”? Äänestikö Suomi päätöslauselman puolesta? Vai olisikohan sittenkin kyseessä jonkin työryhmän ehdotus. Ja sovittaisiinko, että se otetaan vakavasti siinä vaiheessa, kun kansainväliset uutistoimistot kirjoittavat englanninkielisissä uutisissaan ”Suomi”, ”Sverige”, ”Deutschland” ja ”Rossiya” – sen jälkeen mekin voimme ruveta samoille linjoille.

Arabiankielisistä nimistä on kirjassa käytetty arabimaiden ehdottamaa ja YK:n kansainväliseen käyttöön suosittamaa ns. Beirutin latinaistusta. Kirjassa mainitaan kumpaa latinaistusta – suomalaista vai kansainvälistä – olemme kustakin kielestä käyttäneet. YK:ssa käsiteltyihin latinaistuksiin voi tutustua latinaistustyöryhmän sivulla http://www.eki.ee/wgrs/.

Vietnamissa, kuten muissakin kielissä, paikannimien oikeinkirjoitus horjuu. Kirjaa tehtäessä mm. vietnaminkielisessä Wikipediassa Tukholman nimi kirjoitettiin sävelkorkomerkkeineen Xtốc khôm (kumpikin tavu omana sananaan, kuten tuossa kielessä on tapana). Kiitämme tiedosta, että nykyään nimi on ”useammin” Stockholm. Tässä muodossa se on myös Wikipedian uusimmassa versiossa.

YK on kehottanut vuodesta 1972 ottamaan entistä enemmän käyttöön maiden omakielisiä nimiä, kyseisissä maissa virallisesti vahvistetuissa muodoissa. Samalla on kuitenkin otettu huomioon se, että etenkin maiden, suurimpien kaupunkien ja merkittävien luonnonkohteiden nimistä on eri kielissä pitkän ajan kuluessa vakiintuneita muotoja, joita ei siis ole tarkoitus poistaa. Niillä on oma kulttuurinen merkityksensä. Ne olisi kuitenkin tiedonkulun sujuvoittamiseksi koottava ja ilmaistava, mitä paikkaa ne koskevat ja mitä paikallista nimeä vastaavat. YK:n paikannimikonferenssien kaikki päätöslauselmat ovat nähtävillä sivulla http://unstats.un.org/unsd/geoinfo/ungegn/confGeneral.html kohdassa UNCSGN Resolutions 1967–2012.

Kirjan Pariisista Papukaijannokkaan Johdanto-luvun lopussa on sähköpostiosoite, johon voi lähettää kirjan sisältöä koskevia kommentteja ja korjausehdotuksia. En laita sitä tähän, koska ensinhän on perehdyttävä itse kirjaan.

On aikoihin eletty, kun Kotimaisten kielten keskus heittää suomalaiset ja suomen kieltä koskevat standardit ja perinteet romukoppaan ja ajaa ”YK:n kehotusten” tottelemista. Jos nyt YK on jotain kehottanut – missä yleiskokouksessa asia olisi käsitelty? Olisi parempi sanoa, että se-ja-se paikannimikonferenssi on suosittanut jotain.

Ja eiköhän tosiaan olisi parempi odottaa, että Reuters, AFP ja Itar-Tass rupeavat noudattamaan ”YK:n kehotuksia”. Ja vaikkapa Google Maps, joka taitaa jo olla useimmille ihmisille käytetyin kartasto.

Muuten saadaan aikaan vain sekaannusta, kun Suomessa luovutaan omista standardeista ja käytännöistä ja siirrytään joihinkin sekaviin ja vaihteleviin paikannimikonferenssien suosituksiin – joita useimmat organisaatiot ja ihmiset maailmassa eivät noudata, tuskin edes tuntevat.

Ja miksi kummassa paikannimet pitäisi asettaa sellaiseen erikoisasemaan, että niiden kirjoitusasu ratkaistaan erikseen? Pitäisi selvästi sanoa, jos on tarkoitus, että henkilönnimien, yritysnimien, sitaattilainojen ym. kirjoitusasut uudisoidaan samojen suositusten mukaisesti – tai että tarkoitus on, että erityyppisiä nimiä kirjoitellaan eri systeemien mukaan.

Kirjan pääteemana ovat suomen kielessä käytetyt suomalaistetut nimiasut. Kun annetaan paikalliskielisiä tai muunkielisiä nimiä, niiden tarkoituksena on auttaa tunnistamaan kohteet myös vieraskielisestä tekstistä.

Edellisessä vastauksessani on linkki YK:n paikannimikonferenssien suosituksiin. Niistä löytyy myös tieto konferenssista ja vuodesta, milloin mikin suositus on annettu. Google Maps on yksityinen yritys, joka on levittänyt kartoissaan runsaasti virheellistä tietoa paikannimistä, myös Suomesta. Viime vuosina myös Google Maps on alkanut osallistua YK:n paikannimikonferensseihin. Se on tullut tietoiseksi virheellisen tiedonvälityksen riskeistä mutta myös luotettavista nimilähteistä.

YK:n paikannimien asiantuntijaryhmä on ECOSOCin eli YK:n talous- ja sosiaalineuvoston alainen pysyvä asiantuntijaelin, jonka joka 5. vuosi järjestettävään konferenssiin osallistuvat kaikki YK:n jäsenvaltiot. Työn tavoitteena on yhtenäistää maantieteellisten nimien kirjoitusasuja viestinnän helpottamiseksi, mihin tähtäävät kansainväliset, yhteisesti hyväksytyt suositukset. Tavoitteista voi lukea enemmän sivulta http://unstats.un.org/unsd/geoinfo/ungegn/default.html.

Henkilönnimille ei vastaavaa maailmanlaajuista elintä ole, vaikka sellaisen tarpeesta on kyllä puhuttu. Käytännössä paikannimistä annettuja latinaistuksia sovelletaan myös henkilönnimiin. Yksityiset yritysnimet eivät kuulu maantieteellisten nimien tehtäväkenttään.

Suomessa voisimme aloittaa jo siitä, että kirjoittaisimme omalla nimellämme, emme nimimerkillä.

Selailin kirjaa, ja sain jo paljon uutta tietoa paikannimistä. Lisäksi tuo blogissakin mainittu Lohikäärmeenkurkku ja muut erikoiset nimet kutkuttivat mielikuvitusta! Kirjasta on kääntäjän työssäni paljon iloa.

Nimimerkin käyttö on tällä foorumilla täysin sallittua ja siihen jopa ohjataan. Toisaalta ei ole mitään takeita siitä, että henkilönimen merkitsevä kirjoittaa oikealla nimellään.

Kotus-blogin vastaavana toimittajana vastaan nimimerkkiasiaan näin:

Nimimerkin käyttö on mahdollista. Toisaalta oman nimen käyttö on toivottavaa.

Sirkka Paikkala kirjoitti: ”Käytännössä paikannimistä annettuja latinaistuksia sovelletaan myös henkilönnimiin.”

Tarkoittaako tuo sitä, että pitäisi kirjoittaa Boris Elcinistä, Nikita Hruščëvista, Lev Tolstoj’sta ja Pëtr Čajkovskij’sta?

Hän kirjoitti myös: ”Yksityiset yritysnimet eivät kuulu maantieteellisten nimien tehtäväkenttään.” Tuohan on jokseenkin selvää. Eivät niihin varmaan kuulu henkilönnimetkään. Kysymys onkin siitä, onko jokin linja siitä, miten erilaiset vieraskieliset sanat kirjoitetaan suomen kielessä. Suomessa on siitä kansallisia standardeja, ja nyt sanotaan, että paikannimet pitäisikin kirjoittaa aivan toisin. Tietävätkö Kotuksen muut osat, mitä paikannimiosasto tekee?

Onkohan muuten esimerkkiä vaikkapa edes yhdestä laajalevikkisestä sanomalehdestä maailmassa, joka noudattaisi YK:n paikannimikonferenssien suosituksia? Tai verkkosivustosta? Pitääkö suomalaisten ruveta intoilemaan ensimmäisinä asiassa, vaikka kielessämme on (ollut) jokseenkin vakiintuneet käytännöt meidän näkökulmastamme tärkeimpien kielten nimien käsittelyyn?

Eikö olisi suotavaa, että sama kirjoittaja käyttäisi aina samaa nimimerkkiä olipa aihe mikä tahansa? Pystyttäneenkö asiaa valvomaan blogin ylläpidossa?

Eräillä keskustelupalstoilla, joissa edellytetään kirjautumista, pidetään "rangaistavana tekona", jos käyttää rinnakkaisia nimimerkkejä. Siitä seuraa sanktioita.

Kuinkas tässä näin jouduttiin puhumaan nimimerkeistä? Oliko itse asia kovinkin arka?

Nimien peräänkuuluttamisen ymmärtäisi, jos heiteltäisiin henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Silloinkin kai asiaa pitäisi puida oikean otsikon alla. Tosin ei nyt tule mieleen juuri mitään foorumia, jolla olisi ollut jotain hyötyä sellaisesta metakeskustelusta.

Ihmetystä herättää, että on koottu paksu opus nimistä ilman mitään julkista keskustelua siitä, pitäisikö ruveta muuttamaan suomen kieleen vakiintuneita vieraiden nimien asuja. Niitähän kirjasta on varmaan leijonanosa - niin sanotut sovinnaisnimet mahtuisivat paljon pienempään sivumäärään.

Sitäkin voi ihmetellä, että samat asiat ovat monen eri aakkostuksen mukaan. Sellainenhan hoituisi paljon paremmin verkkojulkaisussa. Siis miksi painettu kirja eikä nettisivustoa?

Nimimerkki Jaakko Jästille: Ei tarkoita. YK:n suositus Venäjän paikannimien latinaistamiseksi, ns. GOST 1983 -latinaistus, koskee Venäjän paikannimiä. Oman maansa henkilönnimiin Venäjä on käyttänyt muita latinaistuksia. Nyky-Venäjällä henkilönnimet muunnetaan passeihin englannin kielen mukaisesti.

Suomen kielessä Venäjän paikannimistä käytetään yleiskielisessä
tekstissä kansallista SFS:standardia. Sen mukaisesti latinaistettuja
nimiä voi tarkastella teoksesta Venäjän federaation paikannimiä,
joka on Kotuksen sivulla osoitteessa
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk11/. Henkilönnimiä
koskee Martti Kahlan ja Pirjo Mikkosen toimittama Venäläisten
henkilönnimien opas (2005).

Vieraskielisiä sanoja kirjoitetaan suomen kielessä sekä suomeen mukautettuina kuten teippi että sitaattilainoina kuten show. Ulkomaisia paikannimiä on mukailtu (Tukholma) tai käännetty joko osittain (Uusi Etelä-Wales) tai kokonaan (Tyynimeri). Osaa käytetään sellaisinaan (New York). Eri merkkijärjestelmiin kuuluvia nimiä latinaistetaan kansallisten standardien, ISO:n standardin ja YK:n standardien mukaan. Hyvä esimerkki maan itsensä käyttöönottamasta ja maailmalla yleisesti käytetystä YK-latinaistuksesta on Kiinan pinyin.

Korostan, että YK:n suositukset perustuvat maiden itsensä omiin nimiinsä hyväksymiin ohjeisiin ja kirjoitusasuihin. Tätä varten se on koonnut muun muassa tietokannan maailman paikannimistä, joka sisältää maiden, pääkaupunkien ja yli 100 000 asukkaan kaupunkien nimiä ääntämisohjeineen. Sivu on osoitteessa http://unstats.un.org/unsd/geoinfo/ungegn/default.html.

Kirjassa Pariisista Papukaijannokkaan käsitellään sitä, miten nimet kirjoitetaan suomeksi. Sitten kerrotaan, mitä nämä nimet ovat kohdemaan ja muilla kielillä.

Ja nimimerkki Veikko Vanhalaiselle: kirjassa on kaksi aakkostusta, toinen suomen kielessä käytettävien vakiintuneiden ja suositettavien ns. sovinnaisnimien mukaan, toinen vieraskielisten nimiasujen mukaan, jotta ns. sovinnaisnimien löytäminen helpottuisi. Kirjasta saa parhaimmin selon tutustumalla siihen itse.

Sirkka Paikkalan mukaan meidän pitäisi noudattaa YK:n suosituksia mutta vain maantieteellisten nimen osalta, eikä kuitenkaan yleiskielessä. Nyt meni vaikeaksi. Mitä tällä sekavuudella saavutetaan?

Hyvin on standardoitu, kun jokaisella on oma standardinsa, joillakin montakin. YK:n suositukset ovat enimmäkseen vain lisäämässä sekavuutta, etenkin kun ne ovat osittain maiden omien käytäntöjen vastaisia (esim. Venäjän tapauksessa), osittain taas kummallisuuksia, joista maa itse todennäköisesti pian luopuu (näitä systeemeitä näet muutellaan aika usein) ja joka ei kuitenkaan leviä kansainväliseen tiedonvälitykseen.

Nyky-Venäjän passeissa on muuten ihan oma käytäntönsä, jota ei kyllä käytetä englannissa. Siis uusissa passeissa, vuodesta 2010 alkaen.

Juuri tällaista teosta on kaivattukin! Nyt on yksi paikka, josta katsoa ulkomaisia paikannimiä. Tämä asiantuntijoiden tekemä kirja helpottaa työtäni kovasti. Siitä kiitos!

onhan noita, pakinoita. esimerkiksi ottaisin henkilön nimeltään Martin Luther; minkä ihmeen säännönväännöllä Suomessa puhutaan AINA Martti Lutherista, ilmeisesti hän oli syntyperäinen suomalainen, mutta miksi hänen nimensä ei sitten ole Martti Lutteri. ilmeiseti tässä omitaan henkilöä jolla Suomessa on iso nimellisarvo, meijän joukkoon.
sittenhän jos tätä mallia seurataan, voisimme puhua Juhani Kennedystä, Tommi Blairista, Obaman Parakista, Vallu Putinista jne.
mielestäni näiden erisnimien käyttämisessä ei käytetä minkäänlaisia sääntöjä, kaipa olisi asiallista käyttää nimeä sellaisenaan eikä niitä mielen mukaan väännellen, sama pätee maiden ja kaupunkien nimiin.

Nimim. ”pekka välieurooppa”, Katsopa Vaikka Googlella (haku rajattuna suomenkielisiin sivuihin), niin huomaat, että kyllä suomessakin kirjoitetaan jo usein ”Martin Luther”. Ehkä tämä on edistystä. Todennäköisemmin kuitenkin vain yksi osa sitä vaikutusta, joka englannilla on suomeen: englannissahan tätä nimeä ei ole sovitettu omaan kieleen, vaan käytetään saksan mukaista.

Horjuvuus Martti ~ Martin ei tietenkään ole yksinomaan Kotuksen syy, mutta Kotus ei kyllä ole yrittänyt estääkään sekaannusta ja sen leviämistä.

Suomen kielessä on vanhastaan suomalaistettu etunimiä, jotka kuuluvat Suomen ruotsinkielisille suurmiehille, meille lähimpien maiden monarkeille, Raamatun henkilöille ja paaveille, joskin paavien osalta tilanne on ollut sekamuotoinen. Tämä olisi ollut hyvä vakiinnuttaa normeilla, mutta toisin on tehty. Kielenhuolto on jopa aktiivisesti horjuttamassa tätä.

Mutta Martti Luther on yksi harvoista poikkeuksista: hänen nimensä oli vakiintuneesti suomalaistettujen joukossa, vaikka hän ei kuulu mihinkään mainituista ryhmistä. Näin hän pääsee vähän kirjavaan seuraan, johon ei taida juuri muita kuulua kuin Leo (ven. Lev) Tolstoi, Leo Trotski, Josif (ven. Iosif, kartv. Ioseb) Stalin ja Ho Tši Minh (vietn. Hồ Chí Minh) – jos ei oteta lukuun selviä kirjoitusvirheitä kuten Rudolf Hess (po. Heß)

Nimimerkille ei-lutherilainen: Mitenkäs nimi Martin Luther olisi sovellettu englanninkieleen jos olisi?

Eipä oikein tule mieleen miten tuota kirjoitusasua pitäisi sitten muuttaa...

Sen sijaan äännettynä ovat muuttaneet sen omaan kieleensä eikä äännettynä ole eroa uskonpuhdistaja Martin Lutherin nimen (jota siis englanninkieliset eivät suinkaan lausu saksan sääntöjen mukaan vaan r:t katoavat ja viime tavun e ääntyy svaa-vokaalina), ja kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin etunimien välillä...

Ja englanniksi noita nimiä vasta väännellänkin: Plato, Aristotle, Florence...

Laura Kataja, pointtini oli juuri se, että englannissa käytetään saksan mukaista kirjoitusasua ”Martin Luther”. Suomalaiset sitten copypasteavat asun suomenkieliseen tekstiin. Siis se, että lisääntyvästi kirjoitetaan ”Martin Luther”, ei johdu niinkään siitä, että haluttaisiin tietoisesti suosia alkukielistä asua, vaan siitä, että kopioidaan englannista.

Tämä tietysti huomataan selvemmin silloin, kun suomenkielisessä tekstissä seikkailee Plato tai Florence.

P.S. Mielenkiintoinen esimerkki nimien vaikeudesta on tämän päivän (24.4.2013) Hesarissa s. B 5 oleva matkailumainos, jossa mainitaan ”Celsiuksen Kirjasto” (!), paikkana Efesos. Lapsikin kai tajuaa, että nimet ovat menneet pahasti sekaisin, kun uuden ajan ruotsalaisen luonnontutkijan nimi on sotkeutunut antiikin Celsus-nimeen. Vai pitäisikö nimi itse asiassa kirjoittaa Kélsos, koska kyseessä oli Rooman valtakunnan kreikankielisessä osassa elänyt, kreikkalaissyntyinen mies?

Eikö saksan kielen uusimman oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen pitäisi kirjoittaa Hess?

Mira Saari kysyy: ”Eikö saksan kielen uusimman oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen pitäisi kirjoittaa Hess?” Vastaus on, että ei pidä, koska uudistus ei koske erisnimiä, ainakaan sellaisia, joille on jo vakiintunut asu. Ks. http://www.ids-mannheim.de/service/reform/

Tuolta löytyy mm. esimerkkejä erisnimien asun vaihtelusta: ”Nicht immer gelten die regelmäßigen Laut-Buchstaben-Zuordnungen
bei Eigennamen; man vergleiche Schmidt, Schmid; Maier, Mayer,
Meyer, Meier; Duisburg; Soest.” Siellä myös selvästi sanotaan, että tarkoitus ei ole poistaa tällaista vaihtelua: ”Für Eigennamen (Vornamen, Familiennamen, geografische Eigennamen
und dergleichen) gelten im Allgemeinen amtliche Schreibungen.
Diese entsprechen nicht immer den folgenden Regeln [= uudistuksen yleiset säännnöt].”

Siksi Heß pysyy oikeana kirjoitusasuna, kun puhutaan Rudolf Heßistä. On myös Hess-nimisiä henkilöitä. Tämä ei ole sen kummempaa kuin se, että Suomessa ovat käytössä sukunimet Virtanen ja Wirtanen, jotka on kirjoitusasussa pidettävä erossa toisistaan.

Saksan kielen kirjoitusjärjestelmään on jopa otettu muutamia vuosia sitten ß-kirjaimen versaalivastine ẞ. Tämä johtui tiettävästi vaatimuksista voida pitää sellaiset nimet kuin Strauss ja Strauẞ erossa toisistaan myös silloin, kun ne kirjoitetaan kokonaan versaalilla (STRAUSS ~ STRAUẞ; normaalisti toki molemmat kirjoitetaan STRAUSS).

Miksi junan tuomat Tornion Lyseo opettajat ovat olleet luettavampi lähde – Torniojoki (ei Tornionjoki)
Kauliranta (ei Kaulinranta) Muoniojoki ( ei Muonionjoki Tengeliöjoki (ei Tengeliönjoki – kuin syntyperäiset tornilaiset ja jokivartiset paikalliset asukkaat.

Kuten Oulujoki, Kemijoki, Kalixälv, Luleåälv , Torniojärvi

Jo 1700 luvun kartoissa joen nimeksi on merkitty Torno joki

Jokilaakson murteessa käytetään usein erisnimien
yhteydessä muotoa Lantto Pekkan sen sijaan että että sanottaisiin Lanton Pekan.

Terv. Jussi Jousmaa