Tammikuussa 2026 tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun aloimme pitää tätä Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimituksen yhteistä blogia. Blogin nimeksi valitsimme tuolloin Elävät päät, koska se kuvasi mielestämme osuvasti kirjoitusten vaihtelevaa sisältöä. Ilmaus elävä pää merkitsee nimittäin alun perin kirjan jokaisen sivun yläreunassa olevaa otsikkoa, joka vaihtelee sivun sisällön mukaan.
Kylläpä aika rientää! Tuntuu kuin olisin juuri äsken muistellut Elävät päät ‑blogin viittä ensimmäistä vuotta. Koska blogille on nyt karttunut ikää jo toinen mokoma, katsotaan, mitä kaikkea viiteen viime vuoteen on sisältynyt. Kaikki linkit johtavat Elävät päät ‑blogiin.
Merkkivuosia ja teemapäiviä
Eläviä päitä suunnitellaan edelleen kalenteri tiukasti kädessä. Täyttääkö joku kirjoittaja, suomentaja tai lähdeteos pyöreitä vuosia? Blogissa on viime vuosina huomioitu arkkiveisurunoilijoiden Paavo Remeksen (s. 1723) ja Tuomas Ragvaldinpojan (s. 1724) merkkivuodet. Vaikka arkkiveisut ovat varsin marginaalisessa roolissa Vanhan kirjasuomen sanakirjan aineistossa, on kiinnostavaa tutustua niidenkin tekijöihin.
Eerik Sorolaisen Postilla on antanut jutun juurta kahtena vuonna, onhan teos aikoinaan julkaistukin kahtena osana vuosina 1621 ja 1625. Niinpä vuosina 2021 ja 2025 blogissa ovat vierailleet Sorolaisen 400-vuotiasta Postillaa digitoineet korkeakouluharjoittelijat.
Blogi-ideoita kalenterista etsivän katse tarttuu herkästi myös erilaisiin teemapäiviin. Mikael Agricolan ja suomen kielen päiväksi 9. huhtikuuta on ainakin useimpina vuosina löytynyt jokin suomen kirjakielen isään liittyvä aihe; vuonna 2023 se oli Agricolan käyttämät huudahdussanat. Lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta olemme taas tutustuneet siihen, millaisin säädöksin 1700-luvulla on pyritty turvaamaan köyhien lasten oikeus hyvään hoitoon.
Sanakirjatyöstä ja vanhan kirjasuomen aineistoista
Kuluneella viisivuotiskaudella olemme kirjoittaneet blogissa entistä enemmän suoraan työn alla oleviin sana-artikkeleihin liittyvistä aiheista, kuten sanan oikean hakuasun määrittämisestä, aiemmin julkaistujen aakkosvälien täydentämisestä ja pää-alkuisista yhdyssanoista.
Sanakirjaa toimittaessa joutuu – tai pääsee – pohtimaan sitäkin, milloin kyseessä on yleis- ja milloin erisnimi. Jotta verkkosanakirjan haut saadaan toimimaan oikein, pitää myös tunnistaa valeyhdyssanat aitojen yhdyssanojen joukosta.
Osa blogikirjoituksista on keskittynyt yksittäisten vanhan kirjasuomen aineistojen esittelyyn. Syksyllä 2025 esittelyssä olivat vanhat suomen kieliopit, sanakirjat ja keskusteluoppaat, talvella 2021 taas verrattiin lääninsairaaloiden ruokajärjestyksiä 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta.
Sanakirjatyön sivutuotteita näkösälle
Vaikka sanakirjaa tehdään pitkälti kirjoituspöydän ääressä, joskus sanakirjantoimittajakin jalkautuu ihmisten keskuuteen. Kaksi Elävät päät ‑kirjoitusta pohjautuu toimittajien esitelmiin Tiedekioski-tapahtumassa. Kotoperkele-sanaa valottava kirjoitus puolestaan on syntynyt Uuden musiikin kilpailun jälkitunnelmissa erään euroviisuehdokkaan sanoituksen innoittamana.
Viiden viime vuoden kirjoituksia katseltuani voin todeta, että olemme pysyneet varsin hyvin Elävien päiden alkuperäisessä ideassa. Blogissa jaetaan edelleen sanakirjatyön sivutuotteita – sellaisia havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä, jotka valottavat sanakirjatyötä, suomen sanaston historiaa ja menneiden vuosisatojen elämää mutta joita ei voi tuoda esiin itse sanakirjassa.
Jos haluat vielä kurkistaa blogimme alkuvuosiin, voit tehdä sen helposti viiden vuoden takaisen muisteluksen ääressä.