Vanhan kirjasuomen sanakirjaa (VKS) julkaistaan vuosittain uusi pätkä aina marraskuun lopulla. Tämän vuoden aakkosvälille sisältyy myös artikkeli pätkä. Artikkelia viimeistellessään päätoimittaja kävi läpi muun muassa artikkelin lopussa olevan listan, joka esittää pätkä-loppuiset vanhan kirjasuomen yhdyssanat. Yhdyssanalistan ensimmäisenä komeili huipätkä.
Pinnalta katsoen huipätkä näyttää yhdyssanalta, joka olisi muodostunut osista hui ja pätkä, ja yhdyssanaksi se oli jaoteltu myös VKS:n sana-artikkelissa. Mutta onko se sittenkään aito yhdyssana? Yhtä lailla yhdyssanan näköinen papukaija näyttäisi muodostuvan osista papu ja kaija mutta on tosiasiassa lainautunut suomeen yhtenä kokonaisuutena. Jos huipätkä onkin samalla tavoin kokonaisuutena suomen kieleen mukautunut lainasana, sanaa ei ole mielekästä jaotella yhdysosiin.
Pinnalta katsoen huipätkä näyttää yhdyssanalta, joka olisi muodostunut osista hui ja pätkä.
Hevosen huipätkä eli patti
Vanhan kirjasuomen sanakirjan artikkeli huipätkä toistaa uskollisesti Christfrid Gananderin Nytt Finskt Lexiconin tietoja, joiden mukaan sana merkitsee hevosten polvipattia, niveltulehdusta. 1780-luvulla valmistuneessa sanakirjakäsikirjoituksessaan Ganander ei valitettavasti ole esittänyt mitään tietoa sanan murrelevikistä. 1800-luvulla huipätkä on ollut mukana ainakin Gustaf Johan Mechelinin vuonna 1842 laatimassa suomalais-venäläisessä sanaluettelossa, jonka Sulo Haltsonen on julkaissut Virittäjässä vuonna 1966, sekä August Ahlqvistin vuonna 1857 julkaisemassa kirjoituksessa Venäläisiä sanoja suomen kielessä (Suomi 1). Näissä molemmissa huipätkä kytketään venäjän sanaan выпадокъ (výpadok). Myös Elias Lönnrotin 1880-luvulla julkaistussa Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa on mainittu huipätkä-sanalle sama venäjänkielinen vastine.
Tuorein tieto huipätkän alkuperästä on Suomen etymologisessa sanakirjassa, joka esittää asian pienellä varauksella: sana juontaa mahdollisesti juurensa venäjän sanaan выпадокъ (výpadok), joka merkitsee Pekka Kijasen vuonna 1912 julkaistun Venäläis-suomalaisen sanakirjan mukaan hevosen vuohisajosta. Sanan genetiivimuoto выпадка (výpadka) on vielä lähempänä suomen huipätkä-asua, ja kaikkein eniten huipätkä muistuttaa venäjän sanaa выпятка (výpjatka), joka puolestaan tarkoittaa säännötöntä ulkonemaa tai pullistumaa.
Jos huipätkä onkin useimmille outo sana, sitä tutumpi on toinen nimitys hevosen nivelrikolle: patti. Se löytyy myös Kielitoimiston sanakirjasta, patti¹-artikkelista, jossa sanalle esitetään kaksi merkitystä: 1) arkikielessä ’kyhmy, nystyrä, pahka, kuhmu, pahkura, myhkyrä, muhkura’ ja 2) eläinlääketieteellisissä yhteyksissä ’hevosen kinnernivelen nivelrikko’. Patin ja pattijalat hevoset tuntee myös Ganander vaikkei viittaakaan ristiin patti- ja huipätkä-artikkeliensa välillä.
Haaspätkät takajaloissa
Suomen murteiden sanakirjasta ei huipätkää löydy (ja patti-artikkelikin on vasta tulossa julkaistavaksi), mutta sen sijaan löytyy artikkeli haaspätkä, joka osoittaa, että kyse on tismalleen samasta asiasta:
Oĺ huaspätkät [= niveltulehduksen aiheuttamat luutumat] takajaloissa, èikä ne paranneet vuam pit se hyvä hevonen tappoo. (Leppävirta)
Leppävirtalaisittain diftongillinen huaspätkä on sanakirjassa hakusanoitettu haas-alkuiseksi haaspätkäksi. Pätkä-lopusta on edelleen helposti tunnistettavissa venäjän kielen vaikutus, mutta alkutavu huas/haas ei olekaan noin vain palautettavissa venäjän vy-etuliitteeseen. Entäpä jos haas-alku olisikin lainautunut ruotsista? Ruotsin has merkitsee kinnertä, siis sitä nelijalkaisten eläinten takaraajan kohtaa, joka vastaa ihmisen kantapäätä. Tosin kinner ja vuohinen sijaitsevat melko kaukana toisistaan hevosen takajaloissa, mutta samantyyppisestä vaivasta on kuitenkin kyse.
Oĺ huaspätkät takajaloissa, èikä ne paranneet vuam pit se hyvä hevonen tappoo.
Merkki yhdysosien välissä
Kun olet käyttänyt Kotimaisten kielten keskuksen verkkosanakirjoja, oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten niissä on merkitty hakusanoina olevat yhdyssanat? Tätä kirjoittaessani Vanhan kirjasuomen sanakirjassa on etusivulla päivän sanana jälkisapatti. Kun klikkaan sanaa, pääsen sanakirjan jälkisapatti-artikkeliin, jonka mukaan sana tarkoittaa sapatin jälkeistä päivää. Tässä, kuten VKS:n muissakin yhdyssana-artikkeleissa, hakusanan yhdysosien väliin on merkitty pieni plusmerkki: jälki+sapatti.
Kurkataanpa saman tien, löytyykö jälkisapatti myös Suomen murteiden sanakirjasta. Ei löydy, mutta naputtelemalla SMS:n hakukenttään jälki* pääsee selaamaan 225 jälki-alkuisen sanan listaa. Klikkaan uteliaisuuttani sanaa jälkijoulu: mitähän joulunpyhistä se tarkoittaa? Artikkelista selviää, että sanaa on käytetty Hiitolassa uudenvuodenpäivästä. Toisin kuin VKS:ssä, SMS:ssä hakusanan yhdysosat erotetaan pystyviivalla: jälki|joulu.
Merkitystä hakujen onnistumiselle
Mitä väliä noilla plusmerkeillä ja pystyiviivoilla muka on, saattaa joku suurpiirteisempi sanakirjankäyttäjä kysyä. Yksittäisen sanan merkitystä, ensiesiintymää tai murrelevikkiä hakevalle ei välttämättä mitään. Mutta merkit kertovat sanan sisäisestä rakenteesta, jolla on merkitystä sanakirjahakujen onnistumiselle. Jälkisapatti-sanan innoittamana voi tarkistaa, mitä muita jälki-alkuisia tai -loppuisia yhdyssanoja Vanhan kirjasuomen sanakirjasta löytyy. Mennään siis sanakirjan hakusivulle, kirjoitetaan hakusanakenttään jälki ja valitaan viereisestä pudotusvalikosta vaihtoehto ”yhdyssanojen osista”, jotta vältytään sellaisilta hakutuloksilta kuin jälkimmäinen ja jälkinnä.
Tällä rajauksella saadaan tulokseksi 33 jälki-alkuista yhdyssana-artikkelia artikkelista jälkiaika (esiintyy vain ilmauksessa jälkiaikoina ’viime aikoina’) artikkeliin jälkitulevainen ’jälkeläinen, seuraaja’. Joukossa on kaksi viiteartikkelia, jälkimailma ja jälkipoimeminen, jotka on linkitetty pääartikkeleihin jälkimaailma ’myöhempi aika, tulevat sukupolvet’ ja jälkipoimiminen ’jälkikorjuu’.
Jälki-haku yhdyssanojen osista ei tuottanut tulokseksi yhtään jälki-loppuista yhdyssanaa. (Jos haluat varmistaa väitteeni, voit vielä hakea erikseen jälki valiten tällä kertaa pudotusvalikosta ”yhdyssanojen perusosista”.) Vanhan kirjasuomen aikaiset kirjoittajat eivät siis ole käyttäneet esimerkiksi sanaa jalanjälki. Haetaanpa vertailun vuoksi jälki-loppuisia yhdyssanoja myös Suomen murteiden sanakirjasta: 27 osumaa aironjäljestä alkaen aina matikanjälkeen. Matikanjäljiksi on Nilsiässä kutsuttu tyyniä kohtia järven pinnalla.
Ratkaisun paikkoja toimitustyössä
Sanakirjan toimitustyöhön kuuluu siis tunnistaa huipätkän ja papukaijan kaltaiset valeyhdyssanat aitojen yhdyssanojen joukosta, jotta niihin ei merkitä yhdysosien rajaa, joka vain turhaan sotkisi hakuja. Tätä kirjoittaessani VKS:n huipätkä-artikkelin hakusanassa näkyy vielä erheellisesti plusmerkki oletettujen yhdysosien välillä, mutta marraskuussa 2025 uuden aakkosvälin julkaisemisen yhteydessä tuo plusmerkki poistetaan.
Vanhan kirjasuomen sanakirjaa tehtäessä toimitus on viime vuosina pohtinut muun muassa sellaisia puu-, puuk- ja pu(u)m-alkuisia sanoja, jotka ovat suomeen mukautuneita versioita ruotsin bo-, bok- ja bom-alkuisista sanoista: Onko puumerkki (< ruots. bomärke) ja puustelli (< ruots. boställe) hahmotettava jakamattomina kokonaisuuksina lainautuneiksi vai ruotsin mukaisesti yhdysosista muodostuneiksi? Entä puukstavi ’kirjain’ sekä ammattinimikkeet puukhollari ’kirjanpitäjä’, puukpintari ’kirjansitoja’ ja puuktrykkäri ’kirjanpainaja’? Tuleeko sanat puumöljy (< ruots. bomolja) ja pumpuli (< ruots. bomull) esittää sanakirjassa yhdyssanoina vai ei?
Sanakirjan toimitustyöhön kuuluu siis tunnistaa huipätkän ja papukaijan kaltaiset valeyhdyssanat aitojen yhdyssanojen joukosta.
Puukhollarin puumerkki
Toimituksellisia ratkaisuja ohjaa muun muassa se, esiintyvätkö ruotsin yhdyssanasta lainautuneen sanan osat yksinään tai muiden yhdyssanojen osina. Niinpä kokonaisuutena ruotsista lainattu hakusana jaetaan yhdysosiksi, kun ainakin jompikumpi muodostaa yhdyssanoja myös muiden yhdysosien kanssa. Siksi VKS:stä löytyy puuk-alkuiset yhdyssanat puuk+hollari, puuk+pintari, puuk+stavi ja puuk+trykkäri.
Sen sijaan sanojen puumerkki ja puustelli kohdalla on päädytty kahteen erilaiseen ratkaisuun loppuosien perusteella. Puu+merkki esitetään VKS:ssä yhdyssanana, koska merkki on mukana monessa muussakin vanhan kirjasuomen yhdyssanassa niin alku- kuin loppuosanakin, mutta puustelli yhdistämättömänä sanana, koska muita stelli-loppuisia yhdyssanoja ei vanhasta kirjasuomesta ole ainakaan toistaiseksi löytynyt.
Loppuosat ovat ohjanneet myös sanojen puumöljy ja pumpuli käsittelyä. Puum+öljy ’oliiviöljy’ on luontevaa merkitä sanakirjassa yhdyssanaksi, kun loppuosa öljy on mukana monessa muussakin yhdyssanassa. Pumpuli-sana puolestaan esiintyy vanhassa kirjasuomessa hyvin monessa eri asussa (mm. bomulli, pompuli, poompulli ja puumulli), ja varsinkin eräisiin asuihin keskelle sanaa ilmestynyt p-äänne on omiaan hämärtämään sitä, missä kohtaa yhdysosien raja tarkkaan ottaen on. Niinpä pumpuli-sanasta ja kaikista sen rinnakkaisasuistakin on Vanhan kirjasuomen sanakirjassa jätetty plusmerkki pois.
- Pekka Kijanen (toim.): Venäläis-suomalainen sanakirja. Edellinen osa: A–O. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1912
- Elias Lönnrot (toim.): Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja. Edellinen Osa. A–M. Näköispainos, WSOY, 1958