Siirry sisältöön

Kotus-blogi

Vanhat ja vammaiset

Niukkaa ja rapautuvaa monikielisyyttä.

Nuoriso Stadin mestoilla

Helsingin koululaiset kirjoittivat omasta kotikaupungistaan.

Eräs aamupäivä Esplanadilla

Pajunen. Minä olen pelkkä Pajunen, ja se on sentään Gallén-Kallela-Sirén. Ei helvetti.

Pieni oikaisu 2

Lehtien lukeminen virkistää mutta negatiivisuudettoman tammikuun se tekee vaikeaksi.

Haastavat asiakkuusprosessit Kelassa

Säädökset uuvuttavat niin kansalaisen kuin kelalaisenkin.

Siitä aina tykänny

Janne Ahosen lakoninen ilmaisutapa kuuluu varmaan hänen persoonallisuuteensa, mutta samalla se on loistoesimerkki urheilijoiden minä-sanan välttämisestä.

Kun Jumalaa ei ole, niin mitä silloin ei ole?

Varmoina esitetyt väitteet Jumalan olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta kiertävät olennaisinta kysymystä: minkä nimi Jumala on?

Globalisointi vai kolonisointi?

Sanalla Selbstkolonialisierung puhujat tunnustivat tekevänsä itse itsestään marginaalisia luopumalla oman kielensä kehittämisestä tieteen kielenä.

Agricolan adpositiot

Niin maan päällä kuin myös kielen alla.

Oletko sitä, miten kirjoitat?

On monenlaisia kielikeskusteluja, sellaisiakin, joissa keskitytään pelkkään kieleen. Usein kielen kautta ajaudutaan kuitenkin puhumaan kielenkäyttäjästä ja jopa hänen elämänasenteistaan.