Siirry sisältöön

murteet

Puoliso – pahin kielipoliisi?

Olemmeko me suomalaiset lopulta sen kummoisempia puolisoillemme?

Harmaasta koirasta joulukoiraan

Poimintoja auki jääneistä ovista.

Lumiukkoja Pohjois-Haagassa vuonna 1958. Kuva: Armas Nyberg. Helsingin kaupunginmuseo. Public domain

Saako puhua, puhella, jutustella?

Vai pitääkö pysytellä hiljaa kuin kusi sukassa, kuten uutistoimittaja männä vuosina raikkaasti tokaisi Suomen ulkopolitiikasta?

Kielentutkija salapoliisina

Uskon ratkaisseeni keskiviikkona arvoituksen: tunnistin puhujan syntyperäiseksi helsinkiläiseksi pelkästään hänen puhetapansa perusteella.

Kesäistä lyllyttelyä

Murteista voi nauttia lukemalla tai kuuntelemalla. Kolmas tapa on puhua itse.

Lehmiä laiduntamassa Viikin koetiloilla. 1970-luku. Kuva: Patrick Oras. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Murreperimä

Murreperimä voi olla kirjava kuin maisema syksyn säällä. Mites teillä?

Työkalupakkiin

poimittavaksi turhan kleiniä sanaa ei vissiin olekaan.

Nuorten monet kielet – murrettua suomea ja murteita

Nuoret sekoittavat sujuvasti eri kieliä ja erilaisia tapoja puhua suomea.

Teonsanan arvoitus

eli mistä näitä sanoja oikein tulee?

Kipajalka ja kinttukone

Hyppää pirunhyristimen selkään!

Ihmisiä polkupyörähuutokaupassa poliisiaseman pihalla. Mariankatu 3, Helsinki, 1972. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.