Rauha ja sota

Kotimaisten kielten keskuksen teemakooste rauhaan ja sotaan liittyvästä kielenkäytöstä.

Kieli on osallisena kaikessa, myös rauhassa ja sodassa. Kieli on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja siten yhteisen ymmärryksen mahdollistaja, rauhanomaisen rinnakkaiselon tae. Toisaalta kielellä voidaan repiä, rikkoa ja raadella.

Kieli on keskiössä usein, kun sotia aloitetaan, esimerkiksi siten, että valtio julistaa sodan toiselle valtiolle. Kieli on keskiössä aina, kun soditaan. Kielen avulla sodasta kirjoitetaan ja kerrotaan, ja kielen avulla sotaa myös osaltaan käydään, vaikkapa levittämällä propagandaa. Mutta kieli on mitä suurimmassa määrin keskiössä myös, kun sotia lopetetaan – kun aletaan neuvotella rauhasta ja rakentaa uutta kanssakäymistä.

Tämän verkkosivun tekemiseen ryhdyttiin, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022 ja ukrainalaiset puolustautuivat päämäärätietoisesti. Sivu julkaistiin ”Ukraina ja sota” -nimisenä 10. maaliskuuta 2022. Tämä laajempi ”Rauha ja sota” -teemakooste on toimitettu Ukraina-koosteen pohjalle. Sivulla on edelleenkin paljon Ukrainaan liittyvää sisältöä, sillä Ukrainasta on pitkien sotavuosien aikana tullut sodan ja rauhan teemojen, myös tahdon ja toivon symboli. Sivua on päivitetty viimeksi 23. helmikuuta 2026.

---

Rauhan ja sodan sanoja

Jo Mikael Agricola tunsi sanat rauha että sota. Sanojen vanhempi historia on tosin hieman hämärän peitossa.

Suomen sanalla rauha on vastineita lähisukukielissä karjalassa (rauha) ja virossa (rahu). Kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004), että rauha on ollut kirkollisessa kielessä tärkeä ja keskeinen sana, ja tämä taas tukee ajatusta siitä, että kyseessä on lainasana. Sanaa pidetäänkin nykyisin vanhana lainana germaaniselta taholta. Nykykielissä lainalähtökohdan jatkajia on esimerkiksi saksan rauhaa tarkoittava sana Ruhe.

Sota-sanan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Volgalaisista sukukielistä esitetyt vastineet tarkoittavat manaamista, kiroamista, ja samojedikielistä esitetty vastine liittyy lintujen soitimeen. Jos saamelaiskielistä esitetyt vastineet ovat oikeita, sota-sana voisi liittyä sanaan tšuudi, jolla on kutsuttu vainolaisia. On myös esitetty, että sota olisi ikivanha laina indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvien arjalaiskielten taholta. Kaikki nämä oletukset ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän epävarmoja.

Murteissa sotaan voidaan viitata esimerkiksi sanalla krapina. Ahlaisilla on viitattu vuoden 1918 sisällissotaan näin: Bruuno-vainaa meni siin vuode kahdeksatoist krapinas.

Nykyistä yleiskieltä kuvaavasta Kielitoimiston sanakirjasta käy ilmi, että kummallakin sanalla on monenlaisia käyttöyhteyksiä. Rauha voi tarkoittaa muun muassa valtioiden välistä sovinnon tilaa, yleistä sopua ja tyyneyttä – kuolemanjälkeistä aikaakin. Sota taas tarkoittaa valtioiden taistelua, sotatoimia ja kamppailua. Sota voi olla niin ydinsotaa kuin tyynysotaakin.

Laskiaispullasota, överiksi menee?

Muun muassa tällaisia sotia meillä on ollut käynnissä tai on parhaillaan menossa: karkkisota, sote-sota, koulusota, sukupuolisota, lehtisota, kahvisota, bensasota, viinasota, laskiaispullasota. Näitä on lähes loputtomasti. Tuoreimpana tietenkin hintasota uuskielisine halpuuttamisineen.

Näyttää siltä, että sodaksi voidaan nimetä lähes mikä tahansa kamppailu, kisailu ja kahden- tai monenvälinen vääntö. Joissakin tapauksissa voisi ehkä puhua ylinimeämisestäkin. Överiksi menee?

Mitähän sotaisuus ja kielellinen sodittelu oikein kertovat aikamme hengestä? Kun seuraa lasten ja nuorten puuhastelua, heidän maailmansa näyttää sotaisalta monella tavalla. Ei vähiten peli- ja mielikuvitusmaailma, jossa aika usein on kyse jonkin sortin eloonjäämistaistelusta.

Monelaista lumisotaakin

Sanojen merkitykset saattavat laajentua. Esimerkiksi lumisotaa (leikki, jossa heitellään toisia lumipalloilla) aletaan käyttää uudessa merkityksessä: mediassa kirjoitettiin vuonna 2010 Helsingin kaupungin taistelusta lunta vastaan lumisotana.

Lumisodalle on kehittynyt jälleen uusi merkitys, kun naapurin lumitöistä tai oikeastaan niiden tekemättä jättämisestä valitetaan poliisille. Lumiriidoista tehdään rikosilmoituksia ja soitetaan jopa hätäkeskukseen.

Kuinka valmis Melperi onkaan sotaan?

Sanonta valmis kuin Melperi sotaan pohjautuu Ison tietosanakirjan (8. osa 1935) mukaan vanhaan ranskalaiseen sotilaslauluun, Marlboroughin lauluun (suomalaisittain Herra Melperin sotaanlähtö). Se on luultavasti alkuaan 1560-luvulla sepitetty hugenottilaulu.

Sodasta ja rauhasta on runsaasti sananparsia. Haku sota tuottaan sananparsikokoelmasta 123 osumaa, haku rauha 60 osumaa. Valtaosassa sota-osumista on kyse hokemasta, jonka mukaan sota ei kaipaa yhtä miestä.

Sotanainen verisin kasvoin

Ketä tai mitä kutsuttiin sotanaiseksi? Olisiko joku kirjoittanut vanhan kirjasuomen aikoina amatsoneista? Ei sentään. Korpushaku paljastaa, että sanaa sotanainen ovat käyttäneet Agricola ja seuraavatkin raamatunsuomentajat Miikan kirjassa kohdassa, jossa puhutellaan saarrettua Siionia eli Jerusalemia: nyt sine Sotanainen hangitze sinuas. Sille meite skantzatan.

Sotanainen ei siis itse sodi vaan on joutunut sodan ahdistamaksi. Vuoden 1992 suomennoksessa sama kohta kuuluu näin: Revi kasvosi verille, saarrettu Siion! Meidät on piiritetty! (Miika 4:14)

---

Sodan sääntöjä ja sattumuksia sekä kielioppia

Suomen perustuslaissa mainitaan sota kerran. Pykälässä 93 todetaan, että sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Rauha mainitaan viisi kertaa: kolmesti puhutaan kotirauhasta, kahdessa kohdassa viitataan rauhaan sodan vastakohtana. Pykälän 1 mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Toinen viittaus on mainitussa pykälässä 93 sodan rinnalla.

Sota rangaistuksena synneistä?

Ruotsin valtakunnassa oli 1600-luvulla ryhdytty viettämään vuosittain toistuvia yhteisiä paasto-, rukous-, katumus- ja parannuspäiviä, jolloin kaikkien, jotka kynnelle kykenivät, tuli kokoontua kirkkoon. Riippui valtakunnan senhetkisestä tilasta, leimasiko kokoontumista enemmän katumus ja parannuksenteko vai kiitollisuus.

Jos valtakunnassa podettiin kulkutauteja, kärsittiin nälkää tai riehui sota, ne kaikki tulkittiin Jumalan rangaistuksiksi kansan synneistä ja tilanne vaati itse kultakin ankaraa rukousta ja vilpitöntä parannuksentekoa. Vuonna 1709 Ruotsia oli jo kuritettu tappiolla Poltavan taistelussa ja katovuodella ja lisää uhkia oli näköpiirissä. Niinpä vuodeksi 1710 määrättiin vakiintuneiden neljän rukouspäivän lisäksi vielä maaliskuulle erityinen päästö-, katumus- ja kääntymyspäivä, sillä nyt oli kiire katua ja rukoilla voimallisesti!

Sodan menoist Almanacasa

1700-luku oli valistuksen aikaa. Erityisesti luonnontieteet kukoistivat, ja niiden antamaa tietoa haluttiin jakaa myös kansalle. Vuosisadan alussa Turun akatemian matematiikan professori Laurentius Tammelin päätti alkaa kirjoittaa almanakkoja suomen kielellä.

Vuonna 1705 oli meneillään suuri pohjan sota (1700–1721), jossa suomalaisetkin olivat mukana. Sota on asia, josta Tammelin ei esitä ennustuksia:

Perunoita Pommerin sodasta

Eurooppalaiset löytöretkeilijät olivat tuoneet perunan Eurooppaan jo 1500-luvulla, mutta tänne pohjolaan sen toivat saksalaiset peltisepät tullessaan töihin Fagervikin kartanoon 1720-luvulla. Varsinaisena käännekohtana perunan kotoutumisessa oli Pommerin sota (1757–1762). Sodasta palaavat sotilaat toivat perunoita mukanaan ja alkoivat viljellä niitä. Vuosisadan mittaan etenkin papit tekivät tärkeää valistustyötä perunanviljelyn edistämiseksi.

Petolliset aikoimuxensa

Kirjeenvaihto oli myös juonittelujen ja valtiopetosten väline. Erik Polonin 1790-luvulla suomentamissa sota-artikkeleissa eli ohjesäännössä on ilmoitettu mitä ankarin rangaistus sotilaalle, joka ”ilman Ylimmäisen Käskynhaldian suostumusta, pitää kanssapuhetta, ja kanssakäymistä wihollisen kanssa, eli hänen kanssansa waihettaa kirjoja ja sanomia”. – – asetuksessa, jossa käsitellään G. M. Armfeltin juonitteluja, kerrotaan hänen olleen ”yhdesä ystäwällisesä kirjain-waihetuxesa Wenäjän Ambassadeurin” kanssa ja ilmoittaneen tälle kirjeitse ”petolliset aikoimuxensa”.

Vuoden 1918 sodan nimet kapinasta sisällisotaan

Miten Suomen vuoden 1918 sisäisestä sodasta pitäisi puhua? Aiheesta kirjoitti Riitta Eronen Kielikellon numerossa 1/2008, ja Jaakko Anhava jatkoi keskustelu lehden seuraavassa numerossa.

Iso sota, pieni alkukirjain

Sotien, vallankumousten ja kapinoiden nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Jos nimeen sisältyy erisnimi, se toki kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Sotien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, koska ne rinnastuvat aikakausien nimityksiin (kivikausi, keskiaika, barokki), joissa niin ikään käytetään pientä alkukirjainta.

Niinpä esimerkiksi: toinen maailmansota, sisällissota, nuijasota, jasmiinivallankumous, suuri Pohjan sota, Venäjän vallankumous, Nivalan konikapina.

Sotilasliitto vai puolustusliitto?

Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on nostanut esiin myös kielikysymyksiä. Kiihkeimmin on keskusteltu siitä, millä sanalla Natoa pitäisi luonnehtia: onko se puolustusliitto vai sotilasliitto?

Suomen lainsäädännössä ja virallisissa asiakirjoissa Nato on Pohjois-Atlantin liitto. Jo silloin kun järjestö vuonna 1949 perustettiin, se kulki Suomen sanomalehdissä nimellä Atlantin liitto. Jos nimitys olisi muodostettu Naton jäsenmaiden kielten mallin mukaan, se olisi ollut ”Pohjois-Atlantin sopimuksen järjestö” (North Atlantic Treaty Organization). Kenties syynä oli pyrkimys lyhyeen ilmaukseen; joka tapauksessa suomenkielinen nimi poikkeaa järjestön nimestä kaikissa muissa EU-kielissä.

Epämuodollisissa yhteyksissä poliitikot ja viranomaiset käyttävät tavallisimmin lyhennesanaa Nato. Kun Natoon viitataan kokonaisella sanalla tasavallan presidentin ja valtioneuvoston sivujen tiedotusteksteissä, sitä on viime vuosina kuvattu vain sanalla puolustusliitto. Sanaa sotilasliitto on käytetty – Natoa erikseen mainitsematta – silloin kun todetaan, että Suomi ei kuulu mihinkään sellaiseen liittoumaan.

Laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyö

Valtioneuvoston kanslia on julkaissut Nato-sanaston toisen laajennuksen. Samalla päättyi tammikuussa 2023 käynnistynyt projekti Natoon liittyvien termien laatimiseksi kansalliskielillä. Sanastossa on noin 220 käsitettä, ja se sisältää englannin-, suomen- ja ruotsinkielisten termien lisäksi määritelmät. Sanastoa täydennetään uusilla käsitteillä tarpeen mukaan.

Kylmä sota ja jäätynyt konflikti

Kylmä sota tarkoittaa valtioiden tai valtioryhmittymien kärjistynyttä poliittis-taloudellista valtataistelua. Muistan kylmän sodan lapsuudestani, kun Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä vallitsi uhkaava tunnelma. Nyt kylmä on vielä kylmempää: valtioiden väliset valtataistelut ovat yhä näkyvämpiä, ja taistelun osapuolia on yhä enemmän.

Jäätynyt konflikti ei ole kielessä uusi ilmaus, mutta sanakirjassa se on uudehko tulokas. Sanaliiton käyttö nimittäin lisääntyi Ukrainan sodan myötä.

Kun jokin ilmaus on kielessä hyvin yleinen, Kielitoimiston sanakirjan toimittajat pohtivat, olisiko se myös niin vakiintunut kieleemme, että sen paikka olisi yleiskielen sanakirjassa. Jäätyneen konfliktin yhteydessä vastaus oli kyllä. Lisäsimme ilmauksen sanakirjaan vuoden 2024 päivityksessä niin, että lihavoitimme vanhaa konflikti-sana-artikkelia uudella esimerkillä.

UKK: Rauhattomuus ynnä pelko vallitsee ihmisten mielissä

Sekä Urho Kekkosen ensimmäisestä että viimeisestä uudenvuodenpuheesta käy hyvin ilmi ajan todellinen henki: maailmaa uhkaavat kohtalokkaat vaarat. Vuonna 1957 Kekkonen jatkaa edeltäjänsä J. K. Paasikiven kauhisteluja ja toteaa ”levottomuuden vallitsevan kansainvälisessä politiikassa”. Kekkonen väläyttää kolmannen maailmansodan mahdollisuutta. Kylmän sodan vastakkainasettelu on aiheuttanut hänen mukaansa sen, että ”rauhattomuus ynnä pelko vallitsee ihmisten mielissä”. Kekkosen mielestä on kuitenkin vielä perusteltua toivoa, että ”ihmiskunta säästyy hävitykseltä ja tuholta”.

Vuonna 1981 tilanne näyttäytyy puheen perusteella hämmästyttävän samanlaiselta. Edelleen ”kansainvälistä tilannetta leimaa epävarmuus ja huoli huomisesta”, sodat riehuvat maailmalla ja laajamittaisen maailmansodan uhka on koko ajan olemassa. Kekkonen kertoo inhorealistisen tarkasti, kuinka monta tuhatta kiloa räjähteitä maailman asevarastoista riittää jokaista maapallon ihmistä kohti. Siis myös jokaista suomalaista kohti. Maailmanlopun kuvien maalailu aloittaa ja päättää Kekkosen uran uuden vuoden puhujana.

Keitä me olemme, keitä ovat vihollisemme?

Miten sodasta kerrotaan? Miten sotaa ja siihen liittyviä asioita nimetään, miten niitä käsitellään lauseissa ja teksteissä? Miten kieltä käytetään sodan välineenä tai yhtenä taistelutantereena? Millaisia totuuksia, tarinoita ja tunteita sotakieleen kytkeytyy?

Sota on kauhua, sekasortoa ja verenvuodatusta. Sotaa on vaikea käsittää ja ymmärtää tai varsinkaan hyväksyä. Sota tarkoittaa aina monenlaisia ristiriitoja ja myös perustavien merkitysten törmäystä, tarkemmin ilmaisten ihmisten tietoisesti aiheuttamaa merkitysten törmäyttämistä: keitä me olemme, keitä ovat vihollisemme?

Sodan aikana jos koskaan on mielestäni erityisen olennaista yrittää hahmottaa, millaisia merkityksiä erilaiset kielelliset valintamme tuottavat. Sota on sanasotaakin, armotonta taistelua kielestä ja mielestä, merkityksistä ja tarkoituksista. Toisaalta kaikki sodat ovat ainakin tähän mennessä myös päättyneet sanoihin – sanoilla saavutettuun yhteisymmärrykseen, tulitaukoon, jopa rauhaan.

Ohjukset iskeytyvät kohteisiinsa, sota tapahtuu kuin itsestään?

– – toimittajat näyttävät Suomessakin olevan melko yksimielisiä siitä, että kyseessä on vastaisku, operaatio ja tehtävä, jossa tuhotaan tarkkaan valittuja kohteita. Kohteina mainitaan Taliban-liikkeen ilmatorjunta- ja hävittäjäkalusto ja tukikohdat sekä al-Qaida-järjestön koulutusleirit. Näihin kohteisiin ohjukset uutisoinnin perusteella iskeytyvät kuin itsestään. Kyse on siis ennen kaikkea iskuista, kohteista, kalustosta ja tukikohdista. Ei esimerkiksi pelkäävistä, vihaisista tai kostoa vannovista ihmisistä. Ei kivusta, kauhusta eikä kuolemisesta.

Uutisissa annetaan aamu aamun jälkeen yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä öisin tapahtuu. Saamme muun muassa lukea, mitkä ovat Tomahawk-ohjusten painot, pituudet ja räjähdemäärät. Opimme, kuinka paljon ja millaisia pinta-aluksia, lentotukialuksia, rynnäkkökoneita ja pommikoneita käytössä on. Tietoja vahvistetaan tarkoin mutta tyylitellyin karttakuvin ja kuvioin.

Kaikki tämä tyydyttää tiedonnälkää, mutta yhä lukija jää yksin kysymyksineen: Eikö kohteissa ole ihmisiä? Keitä varten koulutusleirit ja tukikohdat ovat? Entä USA ja Britannia, niiden ihmiset? Kuka ohjukset lähetti matkaan? Keneen ne osuivat? Mitkä puuhat ihmisiltä jäivät kesken? Kuka kuolleita kaipaa? Kuoleeko taas viattomia?

Sota- ja terrorismiuutisissa näyttää olevan erityisen vaikea kyseenalaistaa suurimpia itsestäänselvyyksiä. Ei ole sopivaa ihmetellä, miksi tapahtumia tarkastellaan lähinnä toisen puolen näkökulmasta. Ei kuulu asiaan pohtia, voiko vastaisku jatkua yöstä toiseen ja onko silloin enää kyse vastaiskusta.

Ei tule kuuloonkaan kysyä, onko sotilas tai terroristi ihminen. Ei pidä miettiä, onko hänellä kaipaamaan jääviä omaisia, ystäviä ja tuttavia.

• Vesa Heikkinen: Missä on vastaisku-uutisen ihminen? (Keskipohjanmaa, 14.10.2001)

---

Sota Ukrainassa ja silmiemme edessä

Kielten historia on myös ihmisten historiaa. Slaavilaisten kielten ja Balkanin alueen kielten tutkija, Göteborgin yliopiston yliopistonlehtori Thomas Rosén kirjoittaa Språkbrukissa ja Kielikellossa julkaistussa artikkelissaan Ukrainan kielitilanteesta ja ukrainan ja venäjän kielten yhtäläisyyksistä ja eroista.

”Vaikka ukraina kuuluu itäslaavilaisiin kieliin [kuten venäjäkin], sillä on paljon yhtäläisyyksiä myös länsislaavilaisten kielten kanssa, etenkin sanastossa. Keskiajalta lähtien itäslaavilaiset kielet ovat kehittyneet toisiinsa verrattuna hyvin erilaisissa oloissa: Venäjä on ollut 1700-luvulta lähtien suurvallan kieli, kun taas ukrainan kielen käyttöä vastustettiin aktiivisesti niin 1800-luvun loppupuolen venäläistämiskaudella kuin suurimman osan neuvostoajasta. Vuoteen 1918 asti Länsi-Ukraina kuului Itävalta-Unkarin vaikutuspiiriin, ja siellä olosuhteet olivat suotuisammat kuin Venäjällä. – –

Vuosisatojen ajan, 1700-luvun lopulle asti, suuri osa nykyisestä Ukrainasta kuului Puola-Liettuan valtakuntaan, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Tämä yhteiselo jätti merkittäviä jälkiä ukrainan sanastoon, joka siis muistuttaa monin paikoin puolan kieltä.”

Kuka ymmärtää ja ketä?

Ukraina on Ukrainan valtion ainoa virallinen kieli. Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Johanna Viimaranta kuvaa Idäntutkimus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Ukrainan kielipolitiikkaa ja ukrainan ja venäjän kielten keskinäistä ymmärrettävyyttä seuraavasti:

”Kielipoliittisesti Ukraina on täten valinnut yksikielisen kansalliseen identiteettiin perustuvan tien. Venäjän federaation yritykset pönkittää venäjän asemaa Ukrainassa nähdään osana pitkää valloittajan valta-aseman ketjua. Myös muiden Ukrainassa puhuttavien kielten kuten puolan ja unkarin asema on puhututtanut etenkin maan rajojen ulkopuolella. [– –]

Ymmärtävätkö venäläiset ja ukrainalaiset siis toisiaan? Ukrainassa hyvin pitkälti ymmärtävät, ainakin kielen puolesta. Monissa tilanteissa kukin voi puhua kumpaa tahansa ilman, että käännöksille tulee tarvetta. Laajemmin kysymys on vaikeampi. Ukrainan kielen kanssa vähän tekemisissä ollut venäjänkielinen ei sitä välttämättä äkkiseltään ymmärrä, eikä esimerkiksi ukrainankielisten siirtolaisyhteisöjen jälkeläisille venäjäntaito ole ollenkaan itsestäänselvyys.”

Maa päättää nimistään

Ukrainan kieltä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Suomessa kyrillisten kirjainten latinaistukseen on standardi SFS 4900 Kyrillisten kirjainten translitterointi, slaavilaiset kielet (1998). Standardi ohjeistaa käyttämään suomalaista latinaistusta eli niin sanottua kansallista kaavaa yleistajuiseksi tarkoitetussa viestinnässä, muun muassa lehdistössä, kirjallisuudessa ja kartastoissa.

Kun Ukraina kuului vielä Neuvostoliittoon ja venäjä oli koko alueen virallinen kieli, nimetkin kirjoitettiin venäläisittäin ja latinaistettiin Neuvostoliiton ulkopuolella venäjän kielen latinaistamiskaavojen mukaan (lukuun ottamatta Baltian nimiä ja Suomessa esimerkiksi Karjalan tasavallan suomenkielisiä nimiä). Neuvostoliiton hajottua 1991 itsenäistynyt Ukraina otti uudeksi viralliseksi kielekseen oman kielensä ja alkoi kirjoittaa omia paikannimiään sen mukaisesti. Samalla Ukraina ryhtyi kehittämään omaan kieleensä perustuvaa latinaistusta.

Elokuussa 2012 pidetty Yhdistyneiden kansakuntien (YK) paikannimikonferenssi hyväksyi Ukrainan esittämän latinaistuksen uudeksi kansainväliseksi suositukseksi. Se on aiheuttanut muutoksia paikan- ja henkilönnimien aiempiin latinaistettuihin kirjoitusasuihin muun muassa kartoissa, tienviitoissa, henkilötodistuksissa ja tietokannoissa. Suomen kielessä ukrainankieliset nimet voi latinaistaa joko SFS:n kaavaa tai YK:n kansainvälistä kaavaa noudattaen.

Elävät tunteet, pysyvät paikannimet

Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu mahdollisuudesta muuttaa esimerkiksi Helsingin Tehtaankadun tai Lenininpuiston nimi. Venäjän suurlähetystö sijaitsee Tehtaankadulla. Uusiksi nimiksi on ehdotettu Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan Zelenskyinkatua ja Zelenskyinpuistoa.

Ehdotusten taustalla on solidaarisuus sotaan joutunutta Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ehdotukset ovat inhimillisesti ymmärrettäviä, sillä Ukrainan sota järkyttää ja ahdistaa. Ukrainaa halutaan tukea kaikin mahdollisin tavoin.

Tukea ei kuitenkaan kannata osoittaa paikannimiä muuttamalla. Paikannimen tehtävä on yksilöidä kohteensa ongelmitta; vakiintuneet, pysyvät nimet tekevät sen parhaiten. Siksi paikannimiä ei tulisi antaa eikä muuttaa poliittisin perustein.

När blir en invasion en invasion?

Krig försiggår på så många plan. Också språket är ett slagfält. Den mest uppenbara propagandan och de mest genomskinliga eufemismerna är lätta att desarmera – för dem som har den livsviktiga tillgången till oberoende information.

Den ryska militära “specialoperationen” avslöjades snabbt. Vad det faktiskt handlade om blev tydligt efter ukrainarnas vittnesbörd om raketangrepp och pansarvagnar som ovälkomna rullade in på deras gator. Men i Ryssland ses omskrivningen fortfarande som en sanning av allt för många som inte fått höra något annat budskap.

Invasion eller befrielse. Anfall eller försvar. Angripare eller försvarare.

Alla ord har en avsändare. Det är alltid viktigt att veta vems begrepp man använder och vilka man ska låta bli. För tillfället är den språkliga balansgången i dess rätta bemärkelse en som handlar om liv och död.

Ukrainan, venäjän ja suomen vaino

Kielikello-lehdessä vastattiin vuonna 2022 kysymykseen vaino-sanasta. Sotauutisissa ukrainalaisten ja venäläisten puheesta oli pantu merkille vainolta kuulostava sana. Onko kyseessä tosiaan sama sana kuin suomen vaino​​​​​​​?

Kotuksen Kirsti Aapala vastaa, että sanoilla lienee yhteys toisiinsa. Hänen mukaansa suomen vaino-sanan on arveltu olevan vanha laina venäjästä. Nykyvenäjän vojná (вoйна́) tarkoittaa sotaa. Sanassa on paino jälkimmäisellä tavulla, ja silloin ensimmäisen tavun -o- lausutaan a:na. Käytännössä sana kuulostaa siis melko samalta kuin suomen vaino. Ukraina ja venäjä ovat läheistä sukua toisilleen, ja sanan vastine esiintyy myös ukrainassa.

Julman ajan ahdistavia sanoja

Kertasinko, termobaarinen pommi, taktinen ydinase ja ei-tappava materiaali. Sanoja ja ilmauksia, joita minä ja kollegani olemme tallentaneet Kotimaisten kielten keskuksen aineistoihin siitä lähtien, kun sota Euroopassa alkoi helmikuun lopulla.

Sanojen keruu tuntuu totta kai sana-ammattilaisen omastakin mielestä pikku puuhastelulta, kun lähes koko maailma on poissa raiteiltaan. Koen silti, että kieliasiantuntijoiden velvollisuutena on merkitä muistiin ajan sanoja käyttöyhteystietoineen. Sanoista muodostuu myöhemmin historiallisia aikansa kuvia, eräänlaisia sanakerrostumia ja -vuosirenkaita.

Somesota – kuukauden sana maaliskuussa 2022

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Sodan ensi hetkistä lähtien tietoa on jaettu reaaliajassa eri somepalveluissa. Ukrainan sodan onkin useaan otteeseen todettu olevan ensimmäinen varsinainen somesota – jopa ensimmäinen Tiktok-sukupolven sota. Somesodalla on ennestään viitattu laajemmin sosiaalisen median kanavissa käytäviin kiistoihin.

Poliitikoiden somenäkyvyys on ollut Ukrainan sodassa merkittävää – keskeisimpänä hahmona Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, joka on taidokkaasti hyödyntänyt sometilejään saadakseen muun maailman huomion. Suomessa puolestaan on seurattu silmä kovana esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön kommentteja ja tekemisiä, kuten hänen Yhdysvaltain-matkaansa.

On valitettavaa, että Ukrainassa käytävä sota on vähentänyt kiinnostusta ja yhteyttä venäjän kieleen. Toivosinkin, että kulttuuriin kohdistuva turha vihamielisyys saataisiin laantumaan. On hyvä pitää politiikka sekä kieleen ja kulttuurin liittyvät asiat erillään.

Min starkaste känsla över hela situationen är just sorg

Ryssland, Belarus, Ukraina – Kerstin Kronvalls trygga, kunniga radioröst har under två decennier rapporterat från den triangel som nu är i hela världens blickfång. (...)

De många och oroliga frågorna landar hos rätt person. Det är få som sitter inne med Kronvalls samlade förstahandskunskap om regionen. Hon har bevakat Ryssland, Ukraina och Belarus – ”mina tre länder” som hon kallar dem – i över tjugo år. Hon har bott i Moskva, där hon arbetat både som kulturråd på Finlands ambassad och som korrespondent för såväl Svenska Yle som för Yle Uutiset. Hon bevakade också aktivt den ryska annekteringen av Krim år 2014. Som korrespondent för Yle Uutiset bodde hon i det Kiev som i dag utsätts för de ryska missilerna. Det är svårt för henne att se bilder på välbekanta platser och byggnader som nu är totalförstörda.

– Jag sörjer trots att jag vet att det ju bara handlar om materiella skador och att det finns mycket som är ännu värre. Min starkaste känsla över hela situationen är just sorg. Ryssland kommer inte att gå ur det här som samma land som det en gång var, säger hon.

---

Rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan

Sota ja sotaisuutemme kyynistää. Asenne kiteytyy hyvin Juice Leskisen lauluun ”Rauhaa” (Juice Leskinen Slam: Ajan henki, 1981, Johanna): ”Rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan / Me tahdotaan ja me tehdään kaikki, mikä voidaan / Me rauhaa, rauhaa, rauhaa suunnitellaan / Ja rauhaa päälle maan me organisoidaan”. Leskinen kertoo ironisesti ”unelmien rauhan pilvilinnasta” ja siitä, miten maalaamme ”jokaiseen tykkiin rauhankyyhkyn” ja pääsemme ampumaan rauhanvastustajat ”hyvin omantunnoin”.

Sodasta puhutaan enemmän ja voimakkaammin kuin rauhasta. Sota mainitaan yleensä ensin, kun se rinnastetaan rauhan kanssa: sota ja rauha. Toki sota lyhyempänä sanana ikään kuin kuuluu ensimmäiseksi, mutta... Mitä sodan säännönmukainen etualaistaminen kertoo meistä?

Tuli taukoaa, aseet lepäävät, rauha rakentuu?

Aseet puhuvat tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa kymmenissä kahakoissa, konflikteissa, kriiseissä, selkkauksissa ja sodissa. Samaan aikaan myös ihmiset puhuvat: etsivät ratkaisua, käyvät keskustelua, tekevät diplomatiaa, rakentavat rauhaa ja tavoittelevat tulitaukoa.

Viime päivinä kansainvälisen ja suomalaisenkin julkisuuden ilmatilaa ovat hallinneet puheet tulitauosta. Myös aselepo on ollut esillä, toki rauhakin, jopa pysyvä rauha. Näiden sanojen merkitykset liittyvät tietenkin toisiinsa, mutta jonkinlaista horjuvuuttakin merkitysrintamalla on ollut havaittavissa. Erityisesti on keskusteltu siitä, edellyttääkö tulitauko osapuolten välistä sopimusta vai ei.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan aselepo tarkoittaa keskenään sotaa käyvien sopimusta sotatoimien lopettamisesta määräajaksi tai toistaiseksi. Tulitauko puolestaan on tauko sotatoimien välillä. Rauha on sodan vastakohta: valtioiden välinen normaali sovinnon tila. Toki niin rauhan kuin sodankin käyttötavat ovat hyvin moninaiset ja esimerkiksi kuvaannollinen käyttö on jokapäivästä.

Tieteen termipankissa kerrotaan, että aselevolla tarkoitetaan ”sodassa tai aseellisessa konfliktissa toistensa kanssa olevien osapuolten välistä sopimusta taisteluiden tilapäisestä keskeyttämisestä”. Aselepo ei tarkoita rauhansopimusta, mutta taustalla voi olla pyrkimys pysyvän rauhan solmimiseksi. Aselepoa koskevat yleiset säännöt on määritetty Haagin rauhankonferensseissa vuosina 1899 ja 1907. Termipankin mukaan aselepoa saattaa edeltää tulitauko, jolloin ”sotivat osapuolet pidättäytyvät taistelutoiminnasta määräajaksi aselevon aikaansaamiseksi”.

Tullitauko, valmiuslaki, varjolaivasto... Entä kansanmurha?

Aikamme sotaisuus näkyy ehkä siinäkin, että monet Kotuksen viime vuosina valitsemista kuukauden sanoista liittyvät aiheeseen.

Tullitauko on osa kauppasotaa, joka ei kuitenkaan ole sotaa siinä mielessä kuin sota tyypillisesti ymmärretään. Kauppasodan toimenpiteet poikkeavat paljon aseellisesta sodankäynnistä, mutta niiden vaikutukset saattaa olla helpompi käsittää, kun toimet kehystetään konkreettisen konfliktin sanaston keinoin.

Valmiuslaki on säädetty poikkeusolojen varalle. Poikkeusoloilla tarkoitetaan erityisen vakavia yhteiskuntaa koettelevia kriisejä, jollaisia ovat sota tai sodan uhka, suuronnettomuus, talouselämään kohdistuva erityinen vaara tai hyvin laajalle kulkeutunut tartuntatauti. Räjähdysmäisesti levinnyt covid-19-pandemia on osoittautunut tällaiseksi vakavaksi kriisiksi. 

Venäjän hyökättyä Ukrainaan länsi on pyrkinyt rajoittamaan muun muassa venäläistä öljykauppaa. Varjolaivoilla tarkoitetaankin rahtialuksia, joiden avulla Venäjä kiertää sille asetettuja talouspakotteita. Varjolaivastoon kuuluvien alusten omistussuhteita on tarkoituksellisesti hämärretty, jotta niiden yhteys Venäjään peittyisi.

Syyskuussa 2025 Kotus kysyi sosiaalisen median tileillään, mikä sana olisi tilien seuraajien mielestä sopiva kuukauden sanaksi. Esiin nousi myös kansanmurha. Näin Risto Uusikoski ehdotuksia ruotivassa kirjoituksessaan: ”Kansanmurha ei saisi koskaan olla ajankohtainen sana. Eräs vastaaja tiivisti ajatuksensa ilmaukseen väärällä puolella historiaa.” Kielitoimiston sanakirja määrittelee kansanmurhan kokonaisten kansanryhmien tuhoamiseksi, joukkotuhonnaksi.

Syyskuun 2025 kuukauden sanaksi valittiin droonimuuri. Ilmaus nousi pääotsikoihin EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin perinteisestä Unionin tila ‑puheesta, jossa kerrataan vuosittain EU:n saavutuksia ja linjataan tavoitteita. Usean valtion yhteinen droonimuuri tulisi osaksi Euroopan unionin itärajan ilmapuolustusta. Puolustusjärjestelmän tarve konkretisoitui kuun alkupuolella, kun venäläinen drooniparvi loukkasi Puolan ilmatilaa Ukrainaan kohdistetun laajan lennokkihyökkäyksen yhteydessä. Loppukuusta varsinkin Tanskassa jouduttiin sulkemaan lentokenttiä lukuisten droonihavaintojen vuoksi.

Rauhanmarsseja ja -rukouksia

Sodan kauheudet ovat joka tapauksessa tiedossa, ja ne ovat saaneet sekä maailmalla että Suomessa kansalaiset toimimaan ja vetoamaan rauhan puolesta. Siinä yhteydessä elpyi uudelleen käyttöön muun muassa käsite rauhanmarssi (mielenosoitus rauhan puolesta). Sen rinnalla on nyt uusi tai ainakin aiemmin sanakirjoissa esiintymätön sana rauhanrukous. Sanalla tarkoitetaan paitsi varsinaista rukousta rauhan puolesta myös tilaisuuksia, joita seurakunnat näitä rukouksia varten ovat järjestäneet.

Negatiivisesta ja positiivisesta rauhasta

Norjalainen rauhantutkimuksen professori Johan Galtung on jakanut rauhankäsityksensä negatiiviseen ja positiiviseen rauhaan. Negatiivisella rauhalla hän tarkoittaa sotatilan poissaoloa. Positiiviseen rauhaan hän sisällyttää myös sotaan mahdollisesti johtavien rakenteellisten syiden poissaolon.

Pitkään vallinnut positiivisen rauhan tila katosi Euroopasta helmikuun lopussa. Rauhantila ei ole enää itsestäänselvyys. Erityisesti nuorille suomalaisille sotatila Euroopassa ja naapurimaan käynnistämä hyökkäys on ollut täysin uusi kokemus. Olimme tuudittautuneet uskomaan, että rauha olisi kaikille ensisijainen pyrkimys kaikissa olosuhteissa.

Vaikka emme voi kovin hyvin vaikuttaa toisten päätöksiin ja käyttäytymiseen, jokainen voi kuitenkin vaikuttaa omaan toimintaansa. Jokainen voi olla rauhantekijä, myös kielenkäytössään.

---