Aseet puhuvat tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa kymmenissä kahakoissa, konflikteissa, kriiseissä, selkkauksissa ja sodissa. Samaan aikaan myös ihmiset puhuvat: etsivät ratkaisua, käyvät keskustelua, tekevät diplomatiaa, rakentavat rauhaa ja tavoittelevat tulitaukoa.
Viime päivinä kansainvälisen ja suomalaisenkin julkisuuden ilmatilaa ovat hallinneet puheet tulitauosta. Myös aselepo on ollut esillä, toki rauhakin, jopa pysyvä rauha. Näiden sanojen merkitykset liittyvät tietenkin toisiinsa, mutta jonkinlaista horjuvuuttakin merkitysrintamalla on ollut havaittavissa. Erityisesti on keskusteltu siitä, edellyttääkö tulitauko osapuolten välistä sopimusta vai ei.
Yleiskielen sanakirjan mukaan aselepo tarkoittaa keskenään sotaa käyvien sopimusta sotatoimien lopettamisesta määräajaksi tai toistaiseksi. Tulitauko puolestaan on tauko sotatoimien välillä. Rauha on sodan vastakohta: valtioiden välinen normaali sovinnon tila. Toki niin rauhan kuin sodankin käyttötavat ovat hyvin moninaiset ja esimerkiksi kuvaannollinen käyttö on jokapäivästä.
Tieteen termipankissa kerrotaan, että aselevolla tarkoitetaan ”sodassa tai aseellisessa konfliktissa toistensa kanssa olevien osapuolten välistä sopimusta taisteluiden tilapäisestä keskeyttämisestä”. Aselepo ei tarkoita rauhansopimusta, mutta taustalla voi olla pyrkimys pysyvän rauhan solmimiseksi. Aselepoa koskevat yleiset säännöt on määritetty Haagin rauhankonferensseissa vuosina 1899 ja 1907. Termipankin mukaan aselepoa saattaa edeltää tulitauko, jolloin ”sotivat osapuolet pidättäytyvät taistelutoiminnasta määräajaksi aselevon aikaansaamiseksi”.
Tulitauko sotilaskomentona
Yleiskielen määrittelyjä on joskus pidetty hieman ristiriitaisina sotilaskielen näkökulmasta. Esimerkiksi Pekka Visuri kirjoittaa Kielikellossa vuonna 1996, että suomalaisessa sotilaskielessä komennolla tulitauko tarkoitetaan tulituksen lopettamista. ”Ohjesäännön mukaan silloin tuodaan aseille ampumatarviketäydennys ja ollaan valmiit aloittamaan ampuminen uudella tulikomennolla.”
Visurin mukaan olisi kielen tarkkuuden kannalta tarpeellista pitää käsitteet tulitauko ja aselepo selvästi erillään. ”Tulitauko tarkoittaa siis yksipuolista tai spontaania tulituksen lopettamista, kun taas aselepo perustuu taistelevien osapuolten keskinäiseen sopimukseen vihollisuuksien lakkaamisesta.”
Myös Jaakko Anhava kiinnittää Kielikellossa vuonna 2004 huomiota aselevon ja tulitauon käytön ristiriitaisuuksiin. Hänen mielestää asevoimiemme edustajat ovat yrittäneet opettaa turhaan siviileille, että ”tulitauko tarkoittaa sovittua, yleensä muutaman tunnin pituista sotatoimien keskeytystä, jonka aikana voidaan korjata kentältä kaatuneet ja haavoittuneet tai vaihtaa vankeja”. Anhavan mukaan ”viestimissä yhä uudestaan nimitetään tulitauoksi sellaista taistelujen lopettamista, jonka aikana on tarkoitus saada rauhanneuvottelut käyntiin – siis aselepoa”.
Sota ja rauha meidän eliniäksemme?
Sodat ovat tyypillisesti myös sanasotia. Osapuolet pommittavat toisiaan propagandalla ja kylvävät julkiseen maastoon merkitysmiinoja.
Sanoilla sota on lopetettavissakin. Repivä sotaretoriikka tekee tilaa rauhanomaiselle sopusemantiikalle. Ehkäpä ihminen saa jälleen kerran aseet lepäämään, tulen taukoamaan ja rauhan rakentumaan kuin luontojaan, juuri ylivertaisen kielensä avulla.
Pysyvästa rauhasta puhuminen kertonee kuitenkin katteettomasta toiveajattelusta. Mikä tässä maailmassa on pysyvää, siis ihmiskunnan mittapuulla suorastaan ikuista? Jatkuvasti (olemassa) olevaa, jatkuvaa, kestävää, vakinaista, häviämätöntä, muuttumatonta, konstanttia, stabiilia? Ehkä sodasta puhuminen – ja toive rauhasta?
Tieteen termipankki -osuus ja linkki Leena Nissilän blogikirjoitukseen lisätty 20.8.2025.