Siirry sisältöön

vanha kirjasuomi

Lokakuu on lokaa − vai mitä kaikkea?

Lokakuuta ei oikein voi väittää kauniiksi kuukauden nimeksi.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Olympiaspelien eli kilvoituskisojen äärellä

Nykyaikaisia olympialaisia ei tunnettu vielä 1700-luvulla, mutta suomen vanha kirjakieli tunsi olympiaspelit.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Hiestä vai raudusta vihtaan?

Taittelisiko juhannussaunaan vihdat hies- vai rauduskoivusta? Lehdesten valinta on tuottanut päänvaivaa ennenkin.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Tupla-annos kevään riemua

”Linnut luodhud caick iloidzevat, Ilma on iloa täynäns”, runoili Hemminki Maskulainen 400 vuotta sitten.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Mikael Agricola ja välimerkit

Vinoviiva näytti 1500-luvulla tauon paikan.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Kewät keickuin tulepi Ilon cansa ilmestypi

Kevään merkkejä etsitään vuosi vuodelta yhä aikaisemmin, kuka mistäkin.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Kaikki lapset laulamaan!

Ensimmäinen suomenkielinen koululaulukirja täyttää 400 vuotta.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Uusi blogi vanhasta kirjasuomesta

Elävät päät -blogi syntyi sanakirjantoimittajien yhteisestä pähkäilystä.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Kun jouluauringon paiste voittaa pimeyden

Miltä jouluvirsi 22 on mahtanut näyttää 1580-luvulla, ja miltä se näyttää nykypäivänä?

Ylönpalttisuudenkaluin kaupitseminen kielletty!

Nykyään kerskakulutusta hillitään yhdellä vuotuisella Älä osta mitään -päivällä, mutta 1700-luvulla ulkomaisten ylellisyystuotteiden ostaminen oli monta vuotta kokonaan kiellettyä.