Siirry sisältöön

puhekieli

Innostavaa asiantuntijapuhetta

Suomalaista puhekulttuuria leimaa innottomuus.

Pliis

Sana please voidaan tilanteen mukaan kääntää suomen eri kohteliaisuussanoilla, ole hyvä, kiitos ja jopa anteeksi.

Ei voi minkään

Kesän mittaan aloin kiinnittää ympärilläni pariin ilmiöön.

Hei vai moi?

Ei ole lainkaan yhdentekevää, kummalla noista pikkusanoista aloittaa keskustelun.

Tuleeko suomeen artikkeli?

Sairauden vuoksi olen viikon päivät makoillut ja kuunnellut paljon radiota. Korvaan on tarttunut pronomineja, jotka alkavat muistuttaa artikkelia.

Tykkääjät

Tykkääminen on säilynyt pitämisen ja rakastamisen sekä uudempien slangisanojen diggaamisen ja fanittamisen rinnalla.

Suudelma uudenvuoden kunniaksi. 1941–1943. Kuva: Pauli Jänis. Valokuvaamo Jäniksen kokoelma. Museovirasto. CC BY 4.0.

Paha mennä sanomaan

Tuottaako puhumalla ajatteleminen erilaisen lopputuloksen kuin kirjoittamalla ajatteleminen?

Normipäivä

Nuorten puhekieleen ja sen mukana internetin keskustelupalstoille on ilmestynyt uuskäyttöön sana normi.

Lapsia laskemassa mäkeä Agricolankujan kallioilla. Helsinki, 1958. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.

Saako puhua, puhella, jutustella?

Vai pitääkö pysytellä hiljaa kuin kusi sukassa, kuten uutistoimittaja männä vuosina raikkaasti tokaisi Suomen ulkopolitiikasta?

Miten sujuu small talk?

Suomalaisetkin osaavat rupatella ja vieläpä ihan tuiki tuntemattomien kanssa. Aivan suotta meitä haukutaan tuppisuiksi.