Innostavaa asiantuntijapuhetta
Suomalaista puhekulttuuria leimaa innottomuus.
Sana please voidaan tilanteen mukaan kääntää suomen eri kohteliaisuussanoilla, ole hyvä, kiitos ja jopa anteeksi.
Sairauden vuoksi olen viikon päivät makoillut ja kuunnellut paljon radiota. Korvaan on tarttunut pronomineja, jotka alkavat muistuttaa artikkelia.
Tykkääminen on säilynyt pitämisen ja rakastamisen sekä uudempien slangisanojen diggaamisen ja fanittamisen rinnalla.
Tuottaako puhumalla ajatteleminen erilaisen lopputuloksen kuin kirjoittamalla ajatteleminen?
Nuorten puhekieleen ja sen mukana internetin keskustelupalstoille on ilmestynyt uuskäyttöön sana normi.
Vai pitääkö pysytellä hiljaa kuin kusi sukassa, kuten uutistoimittaja männä vuosina raikkaasti tokaisi Suomen ulkopolitiikasta?
Suomalaisetkin osaavat rupatella ja vieläpä ihan tuiki tuntemattomien kanssa. Aivan suotta meitä haukutaan tuppisuiksi.