Vanhan kirjasuomen sanakirjaan (VKS) on lisätty aakkosväli puuta–päälitsen. Lisäyksen myötä verkossa on kaikkiaan 48 910 artikkelia, joista uusia on noin 1 000. Suurin osa lisäyksistä on uuden aakkosvälin sanastoa, mutta jonkin verran on lisätty uusia artikkeleita myös aiemmin julkaistuille aakkosväleille.
Vapaasti verkossa kaikkien käytettävissä olevaa Vanhan kirjasuomen sanakirjaa täydennetään vuosittain marraskuussa. Sanakirja kuvaa suomen kielen sanastoa, jota on käytetty suomeksi julkaistuissa ja muutamissa käsikirjoituksina säilyneissä merkittävissä lähteissä 1540-luvulta vuoteen 1810 asti. Lähteistä poimituilla sitaateilla valaistaan kunkin sanojen merkityksiä ja käyttöä sekä samalla sanojen historiaa ja esimerkiksi lauserakenteiden kehittymistä. Tarvittaessa sanojen merkitykset on selitetty nykysuomeksi. Sanakirjaa julkaisee Kotimaisten kielten keskus, ja sen tekemistä tukee Koneen Säätiö.
Puusta, päästä ja muusta
Nyt julkaistulla aakkosvälillä puuta–päälitsen on useita laajoja sanueita eli yhteen kuuluvia sanaperheitä ja sellaisten osia. Viime vuonna alkupuoleltaan julkaistu puu-sanue saa nyt loppupäänsä: mukana on muun muassa monenlaista puuesinettä puutalikoista, -veiveistä ja -vaarnoista puuämpäreihin. Arkisten työvälineiden vastapainona uusien artikkelien joukossa on runsas pyhä-sanue, jonka äärellä lukija saa pohtia niin Jumalan kuin ihmistenkin toimintaa sekä toimituksen ratkaisuja erilaisten pyhiksi määriteltyjen asioiden ja esineiden äärellä.
Pyhä-sanueen keskeltä löytyy runsas joukko pyyhkimiseen liittyviä viiteartikkeleita, kuten pyhje, pyhjethuisku, pyhkin, pyhkäistä ja pyhkätä, jotka viittaavat pitkällä y:llä kirjoitettuihin hakusanoihin pyyhe, pyyhehuisku, pyyhin, pyyhkäistä, pyyhkätä. Pyyhkiä-sanueen sanat esiintyvät vanhassa kirjasuomessa aina lyhyellä y:llä kirjoitettuina, mutta nykylukijan kannalta on nähty parhaaksi käyttää hakusanoituksessa pitkää y:tä.
Päivä-sanueen kymmenien artikkelien äärellä lukija voi pysähtyä pohtimaan, millainen onkaan päivätön ihminen tai päivällinen teräs, tai mitä tapahtuu, kun joku päivyy tai päivittyy. Mukana on suppeampiakin sanueita: Puuteri saa rinnalleen puuterisokerin ja puuteroita-verbin. Pydertää ja pyderrys kuuluvat niin ikään keskenään samaan perheeseen.
Laajassa pää-sanueessa päästään vasta alkuun. Pää-artikkelin yhdyssanalistan linkkien takaa avautuu kymmenittäin aakkosten alkupäässä olevia pää-loppuisia artikkeleita, uusina lisäyksinä muun muassa alipää ja karvapää. Osa yhdyssanalistojen sanoista viittaa tietysti tulevina vuosina julkaistaviin artikkeleihin. Ensi vuonna on luvassa luultavasti ainakin pöllö-, pölö-, pörhä-, pörrö- ja pöyrypää. Pää-alkuisten sanojen joukossa on monenlaisia pääasioita pääaivoituksista päähaavoihin, -herkkuihin, -koiriin ja -konsteihin. Tänä vuonna on ennätetty päälitsen-sanaan, ensi vuonna jatketaan päälle-artikkelista eteenpäin.
Sukelluksia syvemmälle Instagramissa ja blogissa
Monet sanakirjan artikkelit ovat tiukasti pelkistettyjä esityksiä runsaista sana-aineistoista, joista voisi tehdä laajojakin tutkimuksia. Toisaalta yksittäiset pienetkin esiintymät voivat tarjota ihmettelyn aihetta niin sanakirjan toimittajille kuin lukijoillekin.
Sanakirjan toimitukselle Kotuksen Instagram-tili tarjoaa foorumin esitellä sanakirjatyötä ja sen äärellä nousseita pieniäkin havaintoja lukijoille sana-artikkelia vapaammassa muodossa. Toimitus on nostanut Instagramissa esiin muun muassa sanalippujenkokoelmien merkitystä sanakirjatyön perustana ja sanakirja-artikkelien käyttöalamerkintöjä tänä vuonna julkaistavien artikkelien pohjalta.
Vähän laajemmin vanhan kirjasuomen sanakirjatyössä eteen tulevia pulmia ja pohdintoja esitellään Elävät päät -blogissa, myös sellaisista näkökulmista, jotka jäävät valmiissa sana-artikkeleissa piiloon. Uutukaisen aakkosvälin sanastosta blogiteksteihin ovat päässeet niin pytkyläinen kuin pyttykin sekä pää-sanuetta pääasiasta pääistuimeen ja pääkallopaikkaan. Pätkä-artikkelin yhdyssanalistan tarkistusprosessi puolestaan poiki blogitekstin huipätkästä ja muista valeyhdyssanoista.
Sana-artikkelien äärellä käytyjen pohdintojen ja selvittelyjen lisäksi piiloon jää helposti myös aiemmin julkaistuille aakkosväleille tehtävä työ: Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitus täydentää vuosittain aiempina vuosina julkaistuja aakkosvälejä paitsi täysin uusilla sana-artikkeleilla, myös korjaamalla ja täydentämällä aiemmin julkaistuja artikkeleita. Näitä sanakirjatyön ulottuvuuksia esittelee sanakirjan toimitussihteeri Katariina Summanen tuoreessa blogitekstissään Kuinka Vanhan kirjasuomen sanakirjaa täydennetään. Siinä hän kertoo, miten ja millaisia lisiä toimitus tekee aiemmin julkaistuille aakkosväleille, ja antaa esimerkkejä etenkin tänä vuonna tehdyistä täydennyksistä ja muutoksista.