Kansainvälisen viittomakielten päivän tarkoitus on nostaa esille viittomakielisten kielellisiä oikeuksia, identiteettiä, kulttuuria ja yhteenkuuluvuutta sekä maailman viittomakielten moninaisuutta. Suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli ovat Suomen kansallista kielivarantoa ja rikastuttavat yhteistä kielellistä kulttuuriperintöämme.
Viittomakieltemme isän 200-vuotisjuhlavuosi
Kuurojen maailmanliitto on antanut vuoden 2026 kansainvälisen viittomakielten päivän teemaksi kuurojen ihmisoikeudet. Suomen viittomakielten kannalta teema on osuva, sillä vuonna 2026 tulee kuluneeksi 200 vuotta Suomen viittomakielten uranuurtajan Carl Oscar Malmin syntymästä. Malmin työ loi aikanaan vankan pohjan Suomen kuurojen ja viittomakielisten kielellisten ihmisoikeusien edistämiselle, joka jatkuu edelleen.
Carl Oscar Malm perusti Suomen ensimmäisen kuurojen koulun Porvooseen 1846 ja loi tärkeän pohjan viittomakielen opettamiselle ja viittomakielisten ympäristöjen rakentamiselle. Malmin oppilaat ja näiden oppilaat toimivat viittomakielisen opetuksen ja yhdistystoiminnan vaikuttajina eri puolilla Suomea vahvistaen viittomakielistä yhteisöä. Yhtä selkeästi kuin suomen kirjakielen isänä pidetään Agricolaa, Suomen viittomakielten isän arvonimi kuuluu Carl Oscar Malmille.
Leena Savolaisen kirjoitus Kielikellossa avaa Suomen viittomakielten taustaa ja C. O. Malmin elämäntyötä. Kirjoitus on julkaistu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aikana vuonna 2011, jolloin keskuksen tehtäviin kuului myös viittomakielten tutkimus. Nykyisin viittomakielten asiantuntijatyötä tehdään ja kielineuvontaa annetaan Kuurojen Liitossa. Kielten tutkimus on keskittynyt erityisesti Jyväskylän yliopistoon. Savolaisen artikkeli tarjoaa edelleen erinomaisen johdannon Suomen viittomakieliin ja niiden historiaan.
Pohjoismaisia viittomakieliä
Suomen viittomakielet ovat osa Pohjoismaiden viittomakielten kirjoa, ja niiden juuret ovat Ruotsissa. Carl Oscar Malm opetti viittomakieltä, jonka hän oli oppinut kuurojenkoulussa Tukholmassa. Tästä kielestä muotoutuivat myöhemmin suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Yhteispohjoismaisena projektina toteutettu Tegntube-sivusto kertoo pohjoismaisista viittomakielistä ja Suomen viittomakielistä osana niiden kirjoa.
Suomessa käytettävät viittomakielet, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli, polveutuvat siis historiallisesti ruotsalaisesta viittomakielestä, mutta ovat kehittyneet omiksi itsenäisiksi kielikseen. Viittomakielisiä on Suomessa nykyään noin 5500. Heistä noin 3000 on kuuroja. Suomenruotsalaisella viittomakielellä on vain noin 300 käyttäjää.
Viittomakielisen kirjaston videosarja ”Tietopaketti suomenruotsalaisesta viittomakielestä” ja erityisesti sen kolmas osa ”Miksi kaksi viittomakieltä?” avaa Suomen viittomakielten taustaa ja C. O. Malmin elämäntyötä. Videoissa käytetään suomalaista viittomakieltä ja ne on tekstitetty suomeksi.
Huomio viittomakielten opetukseen
Viittomakielten opetuksen saatavuus ja jatkuvuus ovat nousseet viime vuosina keskeisiksi kielipoliittisiksi kysymyksiksi. Erityisesti viittomakieliset lapset ja nuoret ovat keskeinen teema muun muassa valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa (2022) ja suomenruotsalaisen viittomakielen elvytysohjelmassa (2025).
Ohjelmissa todetaan, että viittomakielisillä lapsilla tulisi olla todellinen mahdollisuus käyttää ja oppia omaa kieltään varhaiskasvatuksesta lähtien sekä saada opetusta omalla kielellään. Viittomakieliset lapset ovat kuitenkin opetuksen suhteen keskenään eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, ja viittomakielisessä koulupolussa on usein katkoksia. Myös viittomakielisiä ympäristöjä, mahdollisuuksia käyttää kieltä, tarvittaisiin enemmän. Kielen säilyminen ja siirtyminen sukupolvelta toiselle edellyttävät opetuksen lisäksi mahdollisuuksia elää ja toimia viittomakielisessä yhteisössä.
Kohti vahvempaa tulevaisuutta
Carl Oscar Malmin käynnistämän kehityksen jälkeen viittomakielten asema heikkeni pitkäksi aikaa. 1900-luvulla viittomakielten käyttöä opetuksessa rajoitettiin, ja opetuksessa painotettiin puhumista sekä huuliltalukua. Vaikka viittomakielet tunnustetaan nykyisin täysivaltaisiksi kieliksi, historian seuraukset näkyvät edelleen viittomakielisen yhteisön asemassa ja kielen siirtymisessä uusille sukupolville.
Menneisyyden vääryyksiä käsitellään vuosina 2025–2027 kuurojen ja viittomakielisten yhteisön ja Suomen valtion välisessä totuus- ja sovintoprosessissa. Samalla katse suuntautuu tulevaisuuteen: siihen, miten viittomakielisten lasten ja nuorten oikeus omaan kieleensä toteutuu ja miten suomalaisen sekä suomenruotsalaisen viittomakielen elinvoimaisuutta voidaan vahvistaa.
Viittomakielten päivänä onkin aihetta juhlia Suomen viittomakieliä sekä tehdä näkyväksi niiden opetuksen merkitys osana viittomakielisten kielellisiä oikeuksia.
Toimitus: Lotta Jalava