Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) valitsemista kuukauden sanoista keskusteltiin MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa 5. helmikuuta. Sanakirjantoimittaja Ilona Paajanen kertoi muun muassa sanoista kakkakeräin, massimuija ja rallisuomi.
Kuukauden sanat olivat esillä myös Helsingin Sanomien huhtikuun Kuukausiliitteessä. Toimittaja Anu Nousiainen pohti, että jos kuukauden sanat panee peräkkäin, syntyykö niistä se, mitä kutsutaan ajankuvaksi. ”Jälkiviisaana voi sanoa, että joskus Kotus osuu maaliin ja joskus ei.”
Urheiluloma, hiihtoloma, talviloma... 17. huhtikuuta Ilona Paajanen kertoi MTV:n Huomenta Suomessa koulujen talvisen loman nimityksistä.
Kielitoimiston sanakirjan pisin hakusana on pyyhkäisyelektronimikroskooppi. Tämä käy ilmi Ylen jutusta ”Suomea oppivan pahin vihollinen ei olekaan kielioppi, vaan kielipoliisi”. Jutussa pohditaan muun muassa sitä, onko suomi yksi maailman vaikeimmista kielistä vai onko kyse vain sitkeästä myytistä.
Suomen kielen ja Mikael Agricolan päivä 9. huhtikuuta sai Helsingin Sanomat tarttumaan Kotuksen julkaisemaan Agricolan haastatteluun. Lehden mukaan päivä innosti valtion virastot puhumaan Agricolan kielellä.
Jahti-lehden verkkosivuilla julkaistiin 2. huhtikuuta artikkeli metsästyskeskustelusta ja siinä käytettävistä sanoista. Jutun mukaan metsästyksestä käydyssä keskustelussa näkyvät ihmisten arvot ja asenteet, kun puhujat käyttävät mustavalkoista kieltä, joka palvelee heidän tarkoitusperiään ja tavoitteitaan. Jutussa haastatellun kielentutkija Vesa Heikkisen mukaan kyse ei ole siitä, että sanat itsessään olisivat vääriä tai edes kielteisesti ja myönteisesti arvottavia.
”Jos tavoitteena on tuoda esiin eläimen kuolema tai vaikka yleisemmin eläinten oikeudet, korostuvat kantaa ottavassa puheessa toisinaan tappamiseen viittaavat verbit. Jos taas halutaan painottaa metsästystä tietynlaisena kulttuurisena tai sosiaalisena toimintana, huomio kohdistetaan usein muuhun kuin itse saaliin saamiseen.”
Helsingin Sanomissa tartuttiin 3. huhtikuuta Kotuksen Kielikello-lehdessä julkaistuun juttuun jep-sanan alkuperästä. Tutkijat ovat selvittäneet, että nykysuomen jep on peräisin amerikansuomesta. Sanan toivat Suomeen siirtolaiset, jotka muuttivat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan 1800–1900-lukujen taitteessa.
Turun Sanomissa julkaistiin 11. huhtikuuta mielipidekirjoitus ”Suomen kielen ja kulttuurin opetusta ulkomailla on tuettava jatkossakin”. Sen ovat kirjoittaneet apulaisprofessori Ilmari Ivaska ja professori Lari Kotilainen, joka on myös suomen kielen lautakunnan jäsen.
Kirjoittajien mukaan poliitikkojen säästöpuheissa toistuu ajatus vastuullisuudesta. On kuitenkin ”vaikea nähdä vastuunottoa siinä, että valtion pitkäaikaisia, kustannuksiltaan vähäisiä mutta vaikutuksiltaan suuria tukirakenteita lopetetaan kokonaan”.
Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa tartuttiin huhtikuun alussa Kotuksen arvioon plusbus-nimestä. Tampereen uuden bussipalvelun nimeksi valittu plusbus saattaa olla lainvastainen. Näin Aamulehti:
Kotuksen nimistönhuoltaja Ulla Onkamo kirjoittaa Aamulehdelle lähettämässään sähköpostiviestissä, että kunnan järjestämän joukkoliikennepalvelun nimi on hänen nähdäkseen julkishallinnon nimi, jota koskee kieli- ja hallintolaki. Hallintolain mukaan viranomaisen käyttämän kielen on oltava asiallista, selkeää ja ymmärrettävää.
Tampereen seudun joukkoliikenteen eli Nyssen julkaisemassa tiedotteessa plusbus-nimeä kuvataan muun muassa sanalla ”selkeä”. Onkamon mukaan nimi ei voi olla kuntalaisille selkeä, jos se ei ole kansalliskieltä.