Lomasesonki on jälleen aivan nurkan takana. Kun kiireiset lapsiperheet ja ylikuormittuneet työläiset pohtivat, suunnatako hiihtolomalla laskettelurinteeseen vai retkiluistelulakeuksille, Kielitoimiston sanakirjan toimittaja heristää yleiskielen opastaan ja muistuttaa, että nykyisin esimerkiksi kouluissa vietetään talvilomaa.
Virastotyöelämässä taas harvoin eritellään edes lomakausia toisistaan, vaan puhutaan laveasti vain vuosilomasta, jota voi pitää X päivää vuodenkierrossa. Ei paineita urheilusta, saati hiihdosta!
Jätetäänpä siis sukset varaston nurkkaan ja kurkataan, mistä ajatus hiihtolomasta tai urheilulomasta oikein on peräisin. Miksi yhdellä lomakaudella on niin monta nimitystä?
Hiihto-Suomen sanakirja
Liikuntatieteellisen seuran mukaan koululaisten hiihtolomaa vietettiin ensimmäisen kerran kevättalvella 1935. Virallisesti kyse oli urheilulomasta, kuten myös syvempää sivistystä tarjonneissa oppikouluissa, joissa lomailemaan päästiin jo vuotta aiemmin. Tarkoituksena oli patistella etenkin kaupunkien lapsia hiihtämään, sillä maaseudulla hiihdeltyä tuli joka tapauksessa.
Tämä maailmankuva näkyy 1950–60-luvuilla julkaistussa Nykysuomen sanakirjassa, joka nimestään huolimatta kuvaa viime vuosisadan alkupuolen kieltä. Siinä päähakusanana on hiihtoloma, jonka selitetään tarkoittavan ’kevättalvella koulujen oppilaille, liikkeiden henkilökunnille ym. annettavaa virkistyslomaa, urheilulomaa’. Artikkelista urheiluloma puolestaan ohjataan synonyymiviittauksella hiihtoloma-artikkeliin.
Klassikkoasemassa oleva sanakirja tuntee kuitenkin myös käsitteen talviloma. Sanan tarkka viittauskohde jää kuitenkin epäselväksi – samoin se, miten se on suhteutunut esimerkiksi hiihtolomaan – sillä artikkelissa on vain tieto sanaluokasta (s. niin kuin substantiivi). Tällaisia tapauksia kutsutaan sanakirjantoimittajien kesken sokeiksi artikkeleiksi, sillä ne jättävät lukijansa hapuilemaan pimeään.
Sokeiden eli käytännössä tyhjien artikkeleiden tarkoitus on ollut havainnollistaa lukijalle, minkälaisia yhdyssanoja tietystä alkuosasta on muodostettu. Äärimmäisellä tiiviydellään ne ovat säästäneet tilaa ja sitä kautta painokustannuksia. Artikkelityyppiä on hyödynnetty enimmäkseen läpinäkyvissä yhdyssanoissa, joiden merkitys selittyy osat ynnäämällä. Näin ollen voimme olettaa, että hiihto-Suomen sanakirjan aikaan talviloman merkitys on ollut ’talvella pidettävä loma’.
Urheilua, liikuntaa, treeniä
Millenniaalin hatarien muistikuvien mukaan 1990-luvun alkupuoliskolla olisi esimerkiksi koulun väripaperille printatuissa tiedotteissa kirjoitettu urheilulomasta, vaikka arjessa kaikki edelleen reissasivatkin hiihtolomille. Talviloma-nimitys puolestaan otettiin viralliseen käyttöön jo 1990-luvun loppupuolella. Erään Helsingin Sanomien artikkelin perusteella muutos paikantuisi vuoden 1996 tienoille. Syyksi nimitysten vaihtumiselle on esitetty loman sisällön muuttumista: ensin luovuttiin hiihtokehotuksista, sitten odotuksista virkistyä urheilemalla.
Nykykieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa kerrotaan urheiluloman tarkoittavan varsinkin koululaisten talvilomaa. Selite on suoraa perua sanakirjan edeltäjästä, 1990-luvulla julkaistusta Suomen kielen perussanakirjasta. Hakukonetutkailujen perusteella vaikuttaa siltä, että määritelmä on tosiaan pysähtynyt 30 vuoden taakse: se ei enää täysin vastaa sanan nykyistä käyttöä. Urheiluloma-ilmausta googlatessa tulee vastaan lähinnä lomakohteiden ja lentoyhtiöiden tarjouksia aktiivilomista ja liikuntalomista. Myös sanoja sporttiloma ja treeniloma vilahtelee.
Näistä urheilulliseen lomaan viittaavista sanoista on Kielitoimiston sanakirjassa toistaiseksi vain aktiiviloma. Se tarkoittaa ’aktiivisesti liikkuen tai jotakin harrastaen vietettävää lomaa’, ja samalle merkityskentälle vaikuttaa nyt hivuttautuneen myös vanhempi urheiluloma. Aktiiviloma on ollut aktiivikäytössä ja Kotuksen sanakirjoissa 1990-luvulta lähtien.
Hyvin samantapaisessa merkityksessä käytettävä liikuntaloma sen sijaan ei ole vielä päätynyt sanakirjaan saakka, mutta Kotuksessa kartutettavaan Nykysuomen sanatietokantaan se on poimittu jo vuonna 2014, samoin kuin sporttiloma. Viime vuosien tulokas on treeniloma, jossa urheilu viedään vielä määrätietoisemmalle tasolle. Siinä missä aktiivi-, liikunta- ja sporttilomia voidaan viettää koko perheen kesken, treenilomalla keskitytään yksilölliseen suorittamiseen.
Kohti kevätlomaa (mutta ei sen yli)
Edellä pyöritellyt lomanimitykset voisi oikeastaan kahteen ryhmään. Yhtäällä meillä on talvikauden loman nykynimitys talviloma, jota kutsutaan edelleen vakiintuneesti myös hiihtolomaksi. Toisaalla meillä on reippaiden henkilöiden liikuntapainotteiset lomat: aktiivi-, liikunta-, sportti- ja treeniloma. Merkitykseltään näiden ryhmien välissä huojuu urheiluloma, jonka juuret ovat talvikauden lomassa, mutta joka kovasti jo kurkottelee kohti aktiivilomailua.
Sanakirjantoimittajana en ole tietenkään tulevaisuudentutkija, mutta voin vilkaista! Luultavaa on, että urheiluloma jatkaa hivuttautumistaan liikuntaloman synonyymiksi. Talviloman valtakaudelle taas en näe loppua, sillä nimitys on paitsi loman sisältöön kantaa ottamaton, myös linjassa kesäloman ja syysloman kanssa.
Vuodenaikaan pohjautuvista lomien nimistä puuttuu vielä neljäs, joka täydentäisi paletin: kevätloma. Yhdysvaltain koulutusjärjestelmässä se jo tunnetaan, ja railakas spring break -perinne on monelle suomalaisellekin tuttu elokuvista ja tv-sarjoista. Esimerkiksi Englannissa taas hulppea kaksiviikkoinen kevätkauden loma sijoittuu pääsiäiseen, mikä näkyy myös Easter holiday -nimessä. Voisiko näistä aineksista ehkä yhdistellä tänne Pohjolaan pääsiäisen tienoille pari viikkoa kevätlomaa? Kelpaisi sanakirjantoimittajallekin.