Kaupunkiin
Helsinkiläinen voi lähteä Helsinkiin, vaikka olisi jo siellä.
Eduskunnassa oli penätty Lapin Kultaa pysymään Lapissa. Nimeä ei ainakaan saisi enää käyttää, jos olutta pannaan Lahdessa, kaukana tunturipuroista.
Kun kirjoitin viimeksi sanojen selvä ja selkeä kamppailusta, yksi lokini tarkoitus oli herättää pohdiskelua kielen tietoisen muuttamisen vaikeudesta.
Sanoilla on valtaa määritellä sitä, millaisena maailma nähdään. Onneksi ihmisillä on valta neuvotella sanojen merkityksistä.
Jätkä on hyvä juttu, nimeä myöten. Tämän huomasivat Helsingin kaupungin markkinoijatkin.
Kieli muuttuu kaiken aikaa. Jotkin muutokset ovat häiritsevämpiä kuin muut. Näin sanon, vaikka kannan yltiöliberaalin viittaa. Kysymys on kuitenkin vaikea. Kysyn tässä: jos muutos on askel huonompaan, onko mitään voimakeinoja sen pysäyttämiseksi ja peruuttamiseksi?
Kadunnimet kertovat myös valtarakenteista. Selvimmin tämän huomaa muistonimistä, jonkun henkilön kunniaksi annetuista nimistä.
Suomalaisetkin osaavat rupatella ja vieläpä ihan tuiki tuntemattomien kanssa. Aivan suotta meitä haukutaan tuppisuiksi.
Kaksoisviestintä on joskus paljastavaa, joskus se voi olla harhaanjohtavaakin