Asuin chaletissa
Opin hiihtolomalla uuden sanan. Se on chalet.
Helsingin yliopiston kieliperiaatteet ja jokapäiväinen käytäntö ovat keskenään ristiriitaiset. Pakkoenglanti tulee, mutta emme ole valmiit.
Milloin puhkeaa kritiikittömän kansainvälistymisen kupla?
Ottavat päähän nämä monet uudet valtion laitosten nimet. Ja useat kaupallisetkin. Auttaisiko boikotti?
Monet muistavat vielä 1970-luvulta Vennamoiden aforismin ”Kyllä kansa tietää”. Nykyisten hallitsijoiden motoksi sopii paremmin ”Kyllä kansa tottuu”.
Suomi kuuluu siihen kahteen prosenttiin maailman kielistä, jotka ovat kansallisesti tai alueellisesti keskeisiä – sellaisia, joita voi käyttää kaikilla elämänalueilla. Mutta kuinka kauan?
Istuuko slangi kadunnimiin? Pitäisikö Bastukartsa hyväksyä viralliseksi kadunnimeksi?