Viranomaisten ja palvelujen nimet toimiviksi
Ulla Onkamo pohtii kolumnissaan viranomaisten ja palvelujen nimien ongelmia. Niihin tulisi tarttua maakuntauudistuksen yhteydessä.
virkakieli
Lukijan puhuttelua vai yleisiä ohjeita?
Lukijaa puhuttelevat ohjeet ovat suositeltavia, mutta joskus yleinenkin ohje voi olla toimiva, kirjoittaa Liisa Raevaara.
Keskustelua teksteillä – viestimisen rytminmuutos
Sähköiset viestit kulkevat nopeasti. Viestimisen nopea rytmi on muuttanut myös viranomaisten tekstityötä, kirjoittaa Liisa Raevaara.
Hallinnon uusin tekstilaji on lupaus
Seuraako palvelulupauksista muuta kuin työtuntien kulumista lupausten tekemiseen pikemminkin kuin itse palveluihin, pohtii Ulla Tiililä.
Jälkiperäinen valvonta ‒ järkiperäinen ilmaus?
Uudet ilmaukset tuntuvat usein jotenkin pätevämmiltä kuin vanhat. Ilmaisevatko ne sitä samaa erityistä myös lukijoille, kysyy Aino Piehl.
Kielen kehittämistä kolmesta suunnasta
Kun kieltä kehitetään, pitäisi huomio yksilötaitojen ja lainsäädännön ohella kiinnittää myös työkäytäntöihin ja -prosesseihin, muistuttaa Ulla Tiililä.
Hyvinvointikeskuksen vastaanotossa
Julkisten palvelujen nimissä on huomioitava sanojen merkitys ja käyttö myös valtakunnallisella tasolla, kirjoittaa Ulla Onkamo.
Suullinen asiointi – räätälöintiä ja yhteistä toimintaa
Se, mikä tekee viranomaisten suullisista palveluista toimivia ja tehokkaita, voisi auttaa kirjoitetunkin virkakielen kehittämisessä, pohtii Liisa Raevaara.
Yhdistyvien oppilaitosten nimet
Oppilaitosten yhdistyminen ei tarkoita, että uusi nimikin pitäisi muodostaa osapuolten nimiä yhdistelemällä. Uutta nimeä ei välttämättä edes tarvita, muistuttaa Ulla Onkamo.
Yleiskielen sanat lakitermeinä
Mikä yllättää lakitekstien termeissä? Tätä pohtii Matti Räsänen virkakielikolumnissaan.