”Oomaa puukuu puutooaa”
Pitäisikö sanoittajien ajatella myös tavulaajuuksia?
”Linnut luodhud caick iloidzevat, Ilma on iloa täynäns”, runoili Hemminki Maskulainen 400 vuotta sitten.
Olisiko alkusointu suomenkielisiin kieliin ja mieliin jotenkin luonnollisempi kuin loppusointu?
Elävällä kielellä tehdään paljon upeaa, tunteita tärisyttävää laululyriikkaa. Lauluton kieli kuolee.
Perinteiset joululaulumme ovat saaneet melko rauhassa säilyttää vanhahtavan kielensä.