Avainsana: murteet - Sivu 24

Kolumniaarrearkku 13.11.2001 Matti Punttila

Mistä kirjakieleemme tuli d?

Kun harvinaiseksi käynyttä spiranttia alettiin ruotsissa korvata d:llä, siirryttiin meilläkin samaan käytäntöön.

Kolumniaarrearkku 30.10.2001 Maija Länsimäki

Murteissa peijaiset on vanhastaan tarkoittanut hautajaisia, etenkin hautajaispitoja.

Kolumniaarrearkku 2.10.2001 Heikki Hurtta

”Jänkhästä” puhuvien käsityksenä näyttää olevan, että peräpohjalaista murretta voi jäljitellä lisäämällä h:n satunnaisiin paikkoihin.

Kolumniaarrearkku 1.5.2001 Riitta Eronen

Murteissa kakutuksella on tarkoitettu montakin eri asiaa.

Kolumniaarrearkku 6.3.2001 Matti Vilppula

Yleiskieltä puhuvankin murretausta paljastuu usein jonkin puheessa esiintyvän yksittäisen sanan perusteella.

Kolumniaarrearkku 27.2.2001 Maija Länsimäki

Sana herne on lainattu balteilta pari tuhatta vuotta sitten.

Kolumniaarrearkku 12.12.2000 Matti Vilppula

Murretta viljelleet lyyrikot ovat harvassa.

Kolumniaarrearkku 28.11.2000 Maija Länsimäki

Sanan juuria on aikoinaan etsitty sanskritista asti.

Kolumniaarrearkku 18.7.2000 Maija Länsimäki

Esikoinen on esikoinen, kuopuksella on monta nimitystä.

Kolumniaarrearkku 2.5.2000 Matti Vilppula

Oloissa, joissa oma kirjakieli puuttuu, murteen asema korostuu. Murre saa kirjakielen luonnetta ja tehtäviä.