Siirry sisältöön

murteet

Vanhimmasta nuorimpaan

Esikoinen on esikoinen, kuopuksella on monta nimitystä.

Lapsia kesälomalla Forssan kaupungin Ruostejärven leirikeskuksessa 1960-luvulla. Kuva: Forssan museo. CC BY-NC-SA 4.0.

Meän kieli – kieli vai murre?

Oloissa, joissa oma kirjakieli puuttuu, murteen asema korostuu. Murre saa kirjakielen luonnetta ja tehtäviä.

Miten ihminen menehtyy?

Kun ihminen menehtyy suruun, huoliin tai töiden paljouteen, hän ei välttämättä kuole, vaan nääntyy, uupuu perin pohjin.

Voi raato sentään!

Raateleminen voi merkitä repimistä tai leikkimistä.

Paljain jaloin

Murteissa on monta erilaista vaihtoehtoa kengättä ja sukatta olemisen ilmaisemiseen.

Kesä ja suvi

Suvesta on puhuttu Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla, muualla kesästä.

Kesäilta Suvisaaristossa. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

Suvaitseva suomalainen

Suvaitsevaisuutta tai sen eri vivahteita voidaan nykysuomessa ilmaista monilla tavoilla.

Kukkoa pöytään

Sana kukko tai kalakukko on vanhastaan tunnettu suomen murteissa taikinakuorisen paistoksen nimityksenä suunnilleen Viipurista Raaheen piirretyn linjan pohjoispuolella.

Käyvvää haastamaa

Monet muistaat viel, mite opettaja patistel, jot pittää haastaa oikia viisii, ei murteel.

Kuullella kehräjälintuu

Kuullella kuulostaa runolliselta, kehräjä täyttää daktyylimitan ehdot.

Aleksis Kiven patsas, yksityiskohta. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.