Minä vain täällä kirjoittelen
Minä on kirjailijan tärkein työkalu. Sitten kun teksti on valmis julkaistavaksi, työkalut on tapana kerätä pois näkyvistä.
Minä on kirjailijan tärkein työkalu. Sitten kun teksti on valmis julkaistavaksi, työkalut on tapana kerätä pois näkyvistä.
Tiedätkö, kuinka monella ja minkälaisella sivulla olet käynyt jättämässä tekstijälkiä?
Tuottaako puhumalla ajatteleminen erilaisen lopputuloksen kuin kirjoittamalla ajatteleminen?
Ugh. Olen lukenut, sanoo sensori, ketä on lukenut kaikki hänen arvosteltavakseen osoitetut suoritukset ja esittää kunnioittavasti seuraavan.
”Saako yo-kirjoituksissa käyttää ilmaisua loppupeleissä”, tiukkaa luovaa omanarvontuntoa uhkuva abiturientti. Viisas kollega neuvoi vastaamaan: ”Toki saa, mutta mieti, kannattaako!”
Ajattelin uudeksi urakseni naistenlehtitoimittajuutta ja laiskana miehenä rupesin luomaan haastattelukaavaketta joka vähentäisi turhaa työtä.
Ovatko suomalaiset päässeet kirjoittamiskammosta? Ovatko äidinkielen suulliset ja kirjalliset taidot arvossa? Pitäisi olla!
Vanhat sanavalintoihin, silmänliikkeisiin ja kehonkieleen perustuvat valheenpaljastuskeinot ovat saaneet uuden kaverin: käsialatutkimuksen.