Joka vuosi kysytään sensorilta, onko ylioppilaskokelaiden suorittamassa kielenkäytössä tapahtunut muutoksia heidän toimestaan käsin toteutettuna ns. kielenmuutoksena. Yleensä sensori vastaa, että eipä paskempia: sama meno jatkuu, virheet lisääntyvät.
Nyt on uutinen. Useitakin, mutta tässä niistä neljä:
1. ”Mitä käy” on ilmaantunut kokelaiden kirjoitettuun kieleen. ”Mitä käy, jos urheilija käyttää dopingia?”; ”Mitä käy sitten, kun Venäjä hyökkää Suomeen?” Kysymyslauseista siis on kysymys. Mitä käy, kun mitä käy alkaa yleistymään?
2. Vain väistyy ja antaa tilaa sanalle vaan. Niin se vaan on.
3. Edes tulee ja tunkee joka paikkaan. Onko se edes tarpeen? Usein sitä ei edes tarvita. Tietääkö hän edes, mitä edes yleensä tarkoittaa?
4. Semantiikka horjuu. ”Hivenisikö siitä jokunen euro myös ammattiarmeijaan?” kirjoittaa kokelas.
5. Muuan opettaja alleviivasi kaikki henkilö-sanat punaisella. Tuomo Tuomen kompiloimassa Suomen kielen taajuussanakirjassa on 32 -lö-loppuista sanaa. -lö-loppu on usein jotenkin a) yksilöivässä, b) deminutiivisessä tehtävässä, c) toisinaan halventavassa. Henkilö on siis yksilöity, henkensä suhteen rajattu tai vähätelty henki? Niin kuin metsälö on rajattu ja ainakin minun mielikuvissani aika pieni määräala metsää (puusto alla 5000 kuutiometriä, raha-arvo taas riippuu sahatukkien määrästä). Tai sössö: pösilö? Yksilö on hassu sana.