Ei, kaikki Suomen hevoset eivät ole suomenhevosia. Sanalla suomenhevonen viitataan suomalaiseen kylmäveriseen hevosrotuun. Suomenhevonen on maamme ainoa alkuperäinen hevosrotu.

Kuvitus sanalipusta hevonen. ”Kylmäojan Iikka pitelee Polleaan”. Valokuva: J. Kemilä 1946, Utajärvi. Kuva: Kotuksen arkisto.
Kotuksen arkiston hevonen-sanalipun kuvitusta: ”Kylmäojan Iikka pitelee Polleaan”. Valokuva: J. Kemilä 1946, Utajärvi. Kuva: Kotuksen arkisto.

Suomenhevosen päivää on juhlittu 6. syyskuuta vuodesta 2007 lähtien. Suomenhevosia on noin 20 000.

”Suomenhevonen menee suoraan sydämeen! Se on pohjimmaltaan tosi herkkä ja tarvitsee ratsastajan ymmärrystä ja herkkyyttä.” Näin kertoo kilparatsastaja Helkky Ylönen Maaseudun Tulevaisuuden haastasttelussa. Suomenhevoset ovat ”vähän kuin me suomalaiset”, arvelee Ylönen. ”Suokitkin ovat vähän totisia suorittajia, käsi lipassa mennään eteenpäin.”

Suomenhevonen menee suoraan sydämeen!

Lapinlehmä ja suomenhevonen

Eläinlajien ja -rotujen nimityksissä on pieni alkukirjain, kertoo Kielitoimiston ohjepankki. Moniosaiset kirjoitetaan yleensä yhdyssanoiksi.

Niinpä oikein on kirjoittaa esimerkiksi lapinlehmä ja suomenhevonen. Samoin vaikkapa suomenpystykorva ja kainuunlammas sekä meksikonkaklattaja ja venäjänmustaterrieri.

Helena Suni on kirjoittanut hevos- ja koirarotujen nimityksistä Kieli-ikkuna-kolumnissaan tähän tapaan:

Hevosrotujen nimityksiä vahvistettaessa on pääperiaatteena ollut muodostaa selvästi paikannimistä johtuvat nimet genetiivialkuiseksi yhdyssanaksi: suomenhevonen, pohjoisruotsinhevonen, suurpuolanhevonen. Eräästä kansanedustajasta kerrottiin, että hän on suuri suomenhevosten ystävä. Tällöin tarkoitetaan nimenomaan rotua suomenhevonen. Jos olisi kirjoitettu ”Suomen hevosten ystävä”, olisi tarkoitettu yleensä Suomessa olevia hevosia.

Nina Backman ratsastaa suomenhevosella metsässä. Nurmijärvi, 1.10.2017. Kuva: Minttu Koponen. Lusto. CC BY 4.0.
Nina Backman ratsastaa suomenhevosella metsässä Nurmijärvellä vuonna 2017. Kuva: Minttu Koponen. Lusto, Suomen metsämuseo. CC BY 4.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Työtoveri ajolihassa

Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 3. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.
Hevonen-sanalippu. Hevosen valjastaminen, osa 3. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä, 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.

Suomen murteiden sana-arkistossa on runsaasti kansallishevosrodustamme kertovaa aineistoa. Tästä kertoo Ulriikka Puura kirjoituksessaan ”Suomenhevonen, luotettu työtoveri”.

Puura kertoo, että 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin suomen murteiden sana-arkiston aineistoa kerättiin, koko Suomen hevoskanta koostui käytännössä lähes täysin suomenhevosista. Voikin Puuran mukaan aivan perustellusti sanoa, että sana-arkiston hevosaiheinen aineisto kertoo ensisijaisesti suomenhevosen historiaa.

Suomen murteiden sanakirjan tällä hetkellä verkossa olevassa aakkosvälissä on satoja hevoseen liittyviä murresanoja. Murresanakirjasta käy ilmi esimerkiksi se, mitä tarkoittaa ajolihassa oleminen. Kun hevonen on ajolihassa, se on sopivan lihavassa kunnossa.

Suomenhevosyhdistyksiä

Suomenhevosten asiaa ajamaan on perustettu useita yhdistyksiä. Niistä kerrotaan suomenhevonen.fi-sivustolla.


Vinkki on julkaistu ensimmäisen kerran 6.9.2023. Vinkkiä on päivitetty viimeksi 5.9.2025.

Jaa