Taannoisessa blogikirjoituksessani käsittelin sananparsien määrittelyyn liittyvää problematiikkaa ja sitä, kuinka vanha ilmiö on aikojen edetessä kehittynyt ja muuttanut muotoaan. Tekstissä sivuttiin myös sitä, että sananparret elävät vain kielessä, jota käytetään. Kokoelmiin muistiinpantuina ne säilyvät, mutta vain merkkijonoina. Käyttötilanteet tuovat niihin elon henkäyksen.
Johtoporras siis olkoon kuulolla!
Rikasta puhettasi
Piäniä on silakat joulu kaloiksi.
Ruovesi 1936–1937
Vuodenkierto tuo mukanaan itse kullekin mahdollisuuden hyödyntää paljon hehkuttamaani sananparsistoamme. Alamme siirtyä kohti pikkujoulukautta, ja pikkujouluihin kuuluvatkin eräänlaiset henkeä nostattavat puheenvuorot. Johtoporras siis olkoon kuulolla!
Nasevaan pikkujoulupuheeseen voi olla hyvä mahduttaa parikin veikeää letkautusta. Puhetta suunnitellessa tällaisia voi olla kuitenkin yllättävän hankalaa keksiä, etenkin kun loppuvuosi tuo usein mukanaan muita, kenties pikkujoulujakin tärkeämpiä kiireitä. Suunnittelun apuvälineitä on onneksi olemassa.
Merkitys: #ERROR!
Verkkohausta on helppo aloittaa. Erilaisia sananparsia esitteleviä sivustoja on runsaslukuinen joukko, ja niitä tarkastelemalla olen ainakin itse uponnut jonkinlaiseen kaninkoloon. Osa sananparsisivustoista paljastuu hakukoneoptimointi- ja tekoälyosaajien tuotoksiksi, joiden kautta voi sekä markkinoida muita töitä että hankkia mainostuloja. Pikkujoulupuhetta valmistellessa voi toki tulla äkillinen tarve tutustua vaatehöyryttimien ominaisuuksiin, vertailla erityyppisiä eräilyvaatteita tai jopa varata muuttofirma, mutta kirjoitustyötä ne tuskin edistävät, eivät etenkään jos nämäkin ovat tekoälyn kertomaa.
Sinänsä varsin kiinnostavaa mutta luotettavaa tietoa esimerkiksi sananparsien selitteiksi ei tätä kautta voi sanoa saavansa. Tekoäly toki yrittää parhaansa, mutta selitteet ovat usein kovin ympäripyöreitä tai virheellisiä. Sattuupa sellaistakin, että koodinpätkässä on jokin vinossa ja merkityksenselitys on maanantaiaivoiselta kuulostava #ERROR!
Toisaalta kuvainnollisen kielen käyttö ei muutoinkaan ole kovin yksiselitteistä, eikä oikeaa tai väärää veistelyn tapaa välttämättä voida määrittää. Se nyt on ainakin selvää, että ruoveteläiseen joulupöytään kuuluisi nostaa silakoita suurempia kaloja.
Oman kielitajun mukaan
Kerran on joulu, niin on joulu, paistan vielä toisenkin silakan.
Loimaa, 1933.
Sananparret ovat siitä mielekäs kielenkäytön laji, että niissä saatetaan vaatia sekä käyttäjältä että vastaanottajalta enemmän tai vähemmän tulkintaa ja tilannetajua. Vaikka sananparren alkulähteelle olisikin selkeä pääsy, ei välttämättä ole ainakaan kovin selkeää, mitä jokin lausahdus on aikanaan tarkoittanut.
Monesti kun selaa erilaisia sananparsiluetteloita, käy ilmi, että niihin on lisätty myös sananparren merkitys, mutta sekin on useimmiten jonkun subjektiivinen näkemys tai paras mahdollinen veikkaus asiasta. Sitähän se tekoälykin on aiemmin mainituissa tapauksissa yrittänyt tehdä.
Sananparsia voikin viljellä oman kielitajunsa mukaan. Aivan kaikkea ei kuitenkaan kannata jättää vastaanottajan vastuulle, ihan vain väärinymmärrysten välttämiseksi. Toiselle joulupöytään paistetut silakat (yhden sijaan kaksi) voivat olla tavallista enemmän; toiselle yksi silakka on kaikki mitä on.
Palataan Astialle
Jätetään silakoiden laadun ja määrän arviointi nyt hetkeksi. Mistä niitä sananparsia sitten kannattaa etsiä? No Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) verkkopalveluista ainakin löytyisi.
Kotuksen sähköinen sananparsikorpus sisältää valikoiman 1930-luvulla ylioppilasosakuntien ympäri Suomea keräämistä sananparsista. Korpuksen tietueista on luettavissa niin murteellinen kuin yleiskielinenkin muoto, mahdollinen selitys sekä keruutiedot (tekijä, aika ja paikka).
Sananparsikorpus on käytettävissä paikkakunnittain selaten Kotuksen Kaino-palvelusta ja sanahaettavassa muodossa Kielipankin Korp-palvelusta. Alkuperäiset kokoelmat, eli noin 1,4 miljoonan sananparsilipun kokonaisuus, on saatavilla digitaalisina kopioina. Näitä pääsee fiilistelemään Kansallisarkiston aineistopalvelu Astiassa. Kotus ei ole ainoa tällaisia palveluita tarjoava taho. Kulttuuriperintötietoinen puhuja kyllä löytää omat luotettavasti toimivat lähteensä, valinnan voi tehdä kukin itse.
Silakka ja kuha
Seun yksi ja sama, silakka ja kala.
Nivala, 1933.
Kaikenlaisia kalajuttuja. Makuasioista on turha kiistellä ja puhekin valmistuu, kuha tekee.
Kirjoittaja on folkloristi ja Kotimaisten kielten keskuksen aineistonhallinnan vastuuhenkilö. Joulupöytänsä silakat hän korvaa munakoisolla.