Puhetta pitäjistä

”Minä em muista kuka isä kans oli mutta Poikjärve hevonen oli, olevanas.”

”Sittehän sanotaa, kun järvi jääty nim päästiin suaraa et eihän tästä ok kun kuus kilometriä ni, seittemän ni keskustaa, jäätä myöle, joo.”

”Kum mä muistaasim minkälaisia mä laulaasin sullen nim minä laulaasin.”

”No, kun se tulloo likellen nim minä hyppäsin sen kaulaan kiinni ja piji, harjasta kiinnij ja kiikun kum puukello sen kaulassa ja se hyppäs toisellem puole, hilaa ja, pistivät miehet hilan kiinni: ori seisos het.”

”Tällä kulmalla kiärti toi kiartokoulu. Semmonen ko oli semmonen, kiärtävä opettaja ko, joka Alastarolla meni …”

”No rahhaa se oli – raha sielä näky oleva mutta se oli pientä, siihen aikhaa.”

”Mutta kerran, me olimma nin kovassa tormissa (’myrskyssä’) sen kansna, menimä Seittenkaahree, niin keskimasto katkesi!.”

”Jos si me-, menet etehlään niin, sielä on, paljom paikkoja missä puhuva niim monellaistaa kieltä ni että sii et ymmärrä, ei vaikka olis mikä.”

”Että ku kuollu ei saak kurkistellak ko siittä o henki pois.”

”Ni äitee sano jotta no kun ootta jaksanuk kärsiä.”

”No se ol simmost, et nousti ylös aikasi – viire aikaa ylös. Aamul.”

”Nii et, kaikellaist sit on ollu, ennem maailmas!”

”No käytiihä sielt kirkos. Enne aikaa käytii ahkeraa kirkos. Käytiihä sielt kirkos niin ku joka pyhähä se jokkuu käi ain taloost kirkossa. Mm.”

”Ja niitä lapsia läks tulemaa siit – niin niitä tulj nii ku rikkaa pellole aumoja! No niihä se o kun ei ne piäsnä kahev vuoev vanhakskaak ku tulj aena toine. Nii. Ja kaheksaha minä niitä tei, mut se yks kuolj vua.”

”Jaa sehän on sellatii, sellatiin kova päivä ku sanottii että, ”kolme on kovaa päivää – lukuspäivä ja, ja noin, siantappo ja ohrarriih” – ne ol kovat päivät, kolme.”

”Kylhää niiss o, kylhää niiss o elävissäkii hoitamiist.”

”Ek kyl se o, kyl se oikke mukava hommaa o marjai noukkimine.”

”Ja kyl se tositapaus pitäs ollan – niin isäukko sit väitti ja puhu, et isäukkokii kuul sen niin kun se oli peri, nuarempa.”

”Mää oli tavalisest, luano helmas. Teltta pystyyv vaa ja… Sillail sitä menti.”

”Ja eihään se siin nyt siit, vähä, hämäräs niin noin, nähnykkään sit, mikä siell om mut että, kumminkin sano sen siitt että on niin isääh näköin että! ”

”Kell om maata nin, sehäm maastaan, tulot nauttii sittä. Olokkoom puita taikka mitä.”

”Hyvin kelpajssii! Ei tarvina, yllytellä että ottool lissee, pikkusej jäe kukkoloesta semmosia, vähä, pohjakuoren tähtteitä.”

”Jos he saatais sem miehen käshinsä ni kyllä he näyttäs!”

”Kylä se vähän ne laulaam pisti, miähet, miähek ku ne sitä sitte tarpeekseen, ryyppivät!”

”Ja Takkulas oli sama peli, siin oli, ku Saarjärvelt tulee se, vesi ales sit tähä, Lakistojjokee ni, siin oli kumpases talos vesimyllyt.”

”Mie olin yksin kerran, Suomem puolella metäs, halkomettässä.”

”Mut semmost sillo, ei sillon kaupas mittääm muut olk ko kaffet hiukan ol ja, sokerii – semmosii topei (= sokeritoppia).”

”Vanhan aikka sanottiin kriffeliksiki semmost kon kirjotetti semmoððem mustan tauluhu. Olettekt semmost ikä nähny?”

”Ei minä rupea istumaa että, aivan näin käet ristissä. Mull om mattokangas vintillä ja, kuvom mattoo ja, laitan semmosta. Joo.”

”Ja minähä oesil lapsellissuuessani sen teheny!”

”Kun se on sellaist et naiset… Jos naisen kaa ol hyviis väliis niin tuota miähetkin on.”

”Ja kun saunnaakil lämmitti ja vai oli tuo, sauna ovi auki niin se meni saunnaan tököttää, savun sekkaan se lehemä.” (

”Ku ne, mennäki kesänä veivät monta roomullastia täältä ni, Ouluun niitä.”

”Ja tääl kyläs kasvo niim paljo enne semmost koiruoho ja, eikä kasva enä. Se vaa loppus jollain taval ne.”

”Yhtääl lammasta ei oo, misään näisä taloisa.”

”Mualimassa ei tasapaenoo oesj jos kaikki ihmiset ois yhtä himollisii. Taetaa yheksänkymmentäyheksär rosenttia olla että pikkusev viinoo om maestanna.”

”Ko sanotaan et mennee aamusti, aikasim myllyy ja hiljan ('myöhään') kirkkoo ni pääsee molemist piam pois.”

”Ja kyllä se olj kaunista seutuu – juhanuksen aekaan ni voe ihmettä ku siel olj paljo kukkasia.”

”Enkä mä eniä tämmöne harmoapeä muistakkoa, kaekkia! ”

”Mutta nyt ei niitä enää os sit ollu, ollup pitkää aikaan – kun autot tuli nin, autot nee härräät ('härät') tappo.”

”Mutta sulet ('sudet') ajo takkaa kovasti hevosmiästä talvella – miästä ja hevosta. Sillon kun oli nälkäsempi aika ni.”

”Van se om mulla niin tuoreesa muistisa – min olin semmonem pojalloppi ja… Ja ku se oli naapurin tyttö ja ellää vieläki se, emäntä, vaa ei ot tulluk koskaam puhheeksi että muistaako hän sitä, sitä'konstia.”

”Ja, oonhan ne tuota vanhat, ennev vanhat miehet ne olj suanna aekasissiit tuota kärmeen tulemaan tuppaa ja, iha – tulemaav vaekka mihi.”

”Keskusteltiin öylöj (’eilen’) justiin täs toi – Kurust yhrev vanhan
ihmisen kans. Kylhäm mee keskusteltiin niitä kaikkia kuinka meitin
elämämmen oli sillon kum mee oltiim pikkusena lapsena.”

”Nii jo tujlliit miultakii miehet kyselemmää et, onks se näyttänt asetta? Mie sano kyylhä se kovaast pelojttel sen kerra.”

”Raha kun ol kovil sillon ka-, aina nii, nii tuota se täyty koittaam mistä millonkii aina sitä saatii nii minä läksin ihan, sittem monta päivää – minä kävi syksysellä ihav vasetu aamust astim mettää.”

”Että kyllä tää o ollu hyvi, hyvi alakeellista, minunniim muistin tää elämä.”

”Joo! Kevätkauet olthiin sielä paleluthiim pitkim mettäjokia ja sielä kuletethiin tuota – hangela nukuthi.”

”Ne oliki aivan kaikki nuok kirvehet ja semmoset, ne oli aivan, sillon aikanahans maasepän tekoja.” (Himanka: Juho Ainali) Lataa(siirryt toiseen palveluun) ”Ne ko kaks ruploa siihe aikoa ko ol rupla rahaki viel, käytännössä nii, ottiit ni siit tuota, niil pit antaa viel sukat.” (Hiitola: Katri Pajari) Lataa(siirryt toiseen palveluun)

”Mut ko sitä ny ajattellee ko noitten traktoreitten kans siäl ajela ja häärätä et oi voi niit heosparvoi (=hevosparkoja) siihe aikka sentä ko ne o lujila ollu.”

”Enne, ajettiir reellä lanta, pellolle. Ja, sitte, hevoselle, hankittiim mehtästä semmonen kakshoara-, -puu, joita nykyvellää sanotaa kakkuloiks.”

”Eei tiäläm mitä neuvoo – minä olisin kans ollu utelias tiätää!”

”Kapteini komenti sittek ku ruoka oli valamissa nii, ne miehet, sittes syömähä.”

”Mää sem muista viäl ko ensmäissii autoi rupes tulemaam Mannilaanki!”

”Em mä tiäm mahroiks mää kahtatoista vähä käyrä. Ja sem mää tiän että evästä mulla ei olluk kertaaka. Toisill oli maitopullot ja mää aattelin että kyl kelpaa ko, maitopullot oj ja, vehnäst, ja syärää.”

”Juu, minä muistan viirentoista ja neljäntoista vanhasta saakka kaikki. Niin taikka sen saa sannoo oikeen että kymmenev vanhasta saakka, muistan. Kon on siihen aikaam mun täytynym mailmalta leipänim ottaa.”

”Meijjän kylällä oli karhumies ja Kerälän kylässä oli sittä Kinnune.”

”Kun nee ennen kalasteli, kotonaki kalastettiin, oli verkot oikeen. – – Ja koukulla ja sit semmosel ahraimellaki ku, ruuhem päässä palo valkee ja…”

”Kyl minä, sahlin (=sahdin) osaal laittaam mutta, em minä enääl laita. Juu.”

”Ei enee, ei enees saan niin komeita ahvenia ku, sillon sai. Kuv väliin oli, kahleksan yhleksän killoo repusa kalaa, ja oikeen isoja ahvenia, ku tultiin, onkelta, joo.”

”Semmosta se o ollu ennevvanha. Ei se oon nyt, ei se oon nyt niil lujjaa nuilla nuorilla ku oli enne, ei!”

”Minun nuotta om monestim mitattu. Polliisittiin ne on… Ku se enne olj se mittuuhomma nin kerrannis sanovat että, onko nuotassa perä – minä sano että om minu nuotassa perä aena.”

”Siel ol kuumaa löylyy ehän siit kylpömisest tullu mitäh ja…”

” – toh nyt tuli miäleeni polkupyärästä, että sitä pilettiin ihimeenä. Jonka – hevosekki sitä pelekäh niin että meilläki oli se, see hevonen se, hyvänkulukune hevonej jota mä äskön sanon niin, se palah takasik ku tuli polokupyärä vastaan ni se palah takasis se ei menny ollenkaa.”

”Noo, kyllähän niis oli, monemmoista. Minäkin, yhyret häät muistan kun, jonkin, Petäjän, tyttäre, häät oli.”

”Ja, siit järvilekkii ja jokiloile ku olj pitkät matkat ni, ne ni tiukast, saivat sitä vettä jot, ei ne, saaneet puhtaaks miu, katellaksei mitä mie nyt lapsen sillo ymmärsi ja oha mie, nyt puhunt peräst päi muihekii kans – ne ei saaneet puhtaaks ja niihe tulj täitä!”

”Juopi, tämä juopi lajiv verrav vain hyviv vähä hiännik. Uamusilla se oh hällääs se, niin kun tavattavvoo päevil-, päevällä niin, eipä, tahok koko, ottook. Vaekka ennen olj hyvin kova kahvijjuoja.”

”Ja, ja, sitte, niihää se panj sen, ommaase siihe kärrii ja, eihä se mitä lähe! Hevone yrittää vaikka kullee, nous oikkeem pysttyy ja hirnahtel ja, eihä se mitä lähtenä!”

”Se oli syväntautine ihmisriepu ja sillä oli nitroja kyllä matkassa mutta se oli sitä jouluevästä ollu haalaamassa ja se oli toisen kerra Veskoniemestä ollu potkurilla noutamassa nii, hän ei päässykkää ennää sitte perille hän kaatu sinne ja..”

”Nyt hyö ovat Viroos miun kä-, miun kälyki ov Viroos nyt, ja kälyn poika. – – Mu-, ei ole Tuhholman, a Muhholman asemal luon, om miul yks kyty ('miehen veli'), ja ne pittäät kirjavaihtoo ('kirjeenvaihtoa') hänen kansaan. Hiä, hiä tietää kaik heiän elämääseen. Ja on miul nato ('miehen sisar) ja tuota, Viroos.”

Se oli usein kysyny, sanoo Emmi sen sisar että, se kysyy, on häneltä kysyny monta kertaa että, ”onko se Hilta kyllä krussahtanu”? Voi, että ”kun se oli nii koria flikka rippikoulus”, että ”onko kyllä krussahtanu (’rypistynyt’)”.

”Nim mum piti lähtiät tuomahan niitä maitoja siältä. Em mä nyt muista, enkä ymmärräk sanuak kuinka, monta kilometriä – nyt puhutahan kilometriistä ni, sinne olis ollu sinnel larvamaalle. Ja, ne jäi sinnet töihij ja minä lähärin tuamahan maitoja, ja, sittem mum piti keriitän ne tuamahan tännek kotia, ja, se, ne, panthim meijerhij ja viärät taas hinkit sinnel – lähtev viämähä sinne, tyämaalle. Niin.”

”Vaik ois mänt nuorempanaki – sit pantii jo nutturalle tänne ja, neuloilla kiij ja, sit neitti peähä. [ –] Se olj sen ajan, morssiimen merkki. Ja vaimon merkki. Niin olj minullaki. Ku mänin ens kerra naimisii – mie oon olt kaksis naimisis. Juu.”

”Ne on ollu ilmosen iää sellaist että kalamiäs se, se valehtelee. Vaikka
se ois kuinka totii miäs nii kyl se, kalastusasioist pitää vähä käyttääv
valetta. Miä ennen kun olim Mäkeläs, vävyv (=vävynä) vähän aikaa yhes
talos niin kun käytii nuatallakii ni, siäl sit vasta siitt oikeiv
valehlehtii.”

”Ku aurinko paistaa nin auringosta hyvin tietää ja… Ja sittej jos on su-, pilivinen ilima ja kattoo pilivihim mihinkä päin ne menöö ja kulukoo nii sitte… Sitä varten en koskaam min oo eksynym mettäs.”

”No muistam minä sitä aikaa kun tossakim pellol niittivät kylvöheinää viikatteella mut mä olin niil laps ettem minä muuta kum muista.”

”Eikä sillo‘ ‘ollunna lattiisakkaam mualia eikä ollum minkään näköstä tapettia – myöhik ku asuttiin siinä pienessä huoneessa ni, näilä vanhoila sanomalehtilöiläk, sitten, tapetit panttiin niistä. Ku ei ollum mittää!”

”Ko muistuut aina mielee ni oikee – iltasil ain maate käyves ni se muistuu aina mielee se, kotiseutu. Mut eihä täält saa mittää! Ei tääl – mie en oo näht muuramiikaa. Em mie o kuult kääekää kuukuta.”

”Oikeim minä k-, meinaan, olim pahoillani ko toiset meinaan, ei viälä sir ruakkineen niitä, hevosijjaan. Ja sit, hakkasivat. Sitä minä olen kyllä nähnyn nii. Meinaan kun, ov vaarittu hevoselta enempi mitä siltä saa.”

”Ja minä siitte sillä, tieti, yhev varsa. Ja, sillähäm minä ajoi siinä, parikymmentä vuotta, mutta siintä tulj nii hirvee että se ei… Sitä ei suant kukkaam muut, hoetook kum minä.”

”Oon minä käynyv vielä marjassa mut männä kesänä min e oekee paljon käynynnä. Täs on nin kaokana noe, marjapaekat. Minum mehtässän ei ok kun mustikoita ja tänä kesänä siel ei ollu.”

”No se olj sellajsta sillo miu lapsen ollessai. Jot myö lapset sitte alettii jo aatella nii kauva, pualest syksyst jo et milloha ne alkaat sitä joulsiivuo tekemeä. Ku se olj nii suurenmoista se joulsiivo.”

”Ni tiälähä olj venäläesiä kaaheem paljo jotta… Ja sillom minä herkesim massatehtaan työstä poes ja minä rupesin kahvia myömmää. ––– äet olj toverina nim myö kahvia keetettiij ja minä kahvia kannon – isä ku olj, sillä tuurilla nim myö vietiim mehtäänniik kahvia – paljon minä hankin sillo.”

”Ja meil o tuo vaara, joka näkyy kansa se on, se on, tuo iso korkea vaara
– se on kuttuthan Etnuluihtin. Ja se on lapin nimi se Etnuluihtin. Net
ol lappalaisek kulkenhev vanhav vanhaasta ko net on kulkenhet täältä ni,
se on semmonev viitta lapiks. Se on ollun niin ku merkkinä – net
tietävä – niit om paljon kulkenus sieltä takapuolelta kans. Semmoset
talvitiet olhen niillä ko ne o kulkenhet poroitten kans.”

”Juusto ko tehhään… tavalinej juusto semmonen nin kuj juustot tehhää. Mie tiä muuta ko, pruukathaam panna – ennen om pantun nuim – piimäki om pantu, siihen uuem maijon seurhaan ko se o haillistettu (= haalennettu), ja keitetty.”

”Silakoota m-oon syäny – mä oon olluk kovaa miähentouhus kakarasta ruvete. M-oon ollut tuollaanen, hulikaani! --- Seittemän niitä piti syärä. Voi jumala kun suuta poltti koko yä!”

”Herra ihmek kun, palttoosta kulu selekä naarovat immeeset kun, Ahmovvoarraan (= Ahmovaaraan) astiv vielä jalam piti, lärketelläj ja sieltä vasta aena aattoom pääsj ja toesinnaan kuv vielä ee, sopinna aatoloehenkkaa (= autoihinkaan) – härraihmek kuitennis se olj semmojsta, sillon sota-aakana kun sit olj niim mahoton sitä kulukkiita.”

”Aamulla lährettiin sitten siihen – taisi olla ihaj jo viilen aikaav vaik kuuren aikaan kun se joulukirkko alako. Sitte nehäm – mentiin hevosten kans sinnej joulukirkkoon – nim paljon ku mahtu suureen, kirkkorekkeen, ni sitä lapsia kovottiin (= koottiin) kirkkoreem perä täyteen ni, sinnej joulukirkkool lählettiin ni..”

”Viikuna Valakuna Vyötik Kyitik – kun mull ol semmoset nimet niilä lehmilä. Ja ku ne ki ti-, a-, tu- täss on aijat aena ja ste veräs siinä – verräälen ne tulj ku huus vua sitte – kevväestä.

Mut annak ku, tulj, sieniä sit lehmäsieniä ja kaekkia ku ne män ettää ja ku niit pit hakkee ni.. Että ku se olj nii vetelätä nää suot jotka nyt tuollaa ojitellaaj ja pelataan ni, minä aena katkor risuja ettem.. Upotti niin kauheettomast ne suot!”

”Minä olen ikänän nim minä olem polttanur ruutia paljo. Mutta minulle ei ole kertookaav vahingollaukausta tullu. Ja minä olen aekonanj kum minä olim metällä ni, minä varmaan kahton sen, että mikä siellä on, ennenkö minä ammun.”

”Sillon oli nii viljaste kallaa mutta nyt se on seki nii vähenenna. Se o joskus ko sattuu – saa, ette saapi paljo! Menhennä kesanakan ei ole saattu. Nehän on nin kylmak kesah nämät. Se siin on huono, nuotale.”

”No, se oli tääläkik kyllä niinn että, ei meilläkee ollu, meilläkee
ollun noin ni kyllä nii kyllä sanotaan ni, jos ei tualta järvestä kalaa
olsis saanu, kalaa saanuj ja sitte ja sitten noin ni lehemän tissistä
maitoo ni kylä kuallu olis!”

Minuva pur mato sitten kanssa yhtenä pyhänä. Minä kuutelin kum mä olin
yhössä kylässä, m-olil lapsempiikana silloj ja sitem minä... – – Se sano
että ”älä lasken nyt tyttöjä (= tyttöä) mehtää sitä purii mato jos
lasket sen” se sano.

”Noin, ookee, hiekan kanssakin sysättiij ja, ilmiveellä ('runsaalla vedellä') huhottii. Ei siihe 'aekaa olluj jyr-, juurharjojakoam pienissä kylissä, kaen niitä liikeppaikossa lie' 'ollu. Luuvvalla ja semmosilla niitä, sysättii.”

”No ei se olj jo tuota, se olj jo syyskuula, vai lokakuu-, lokakuula ja syyskuula ni se olj semmone, sanottiim pestuu-, -pyhäks. Ku, ne, joko renkiä elip piikoja tarvihti ne mänj, tuonek kirkommäellej ja ne sieltä, sieltä nipesvät ('vetivät') itellee.”

Olj omas kylääs koulu ja sit ko mänti… Mie olin niim pikkunen ja hentonen ja… Opettaja olj kiukkunen ja sano jot ”ei saa, pulpetim pääl ei saa noussa”. Venäläin, taikka virolaine se olj, mut venäjänkieline opetus.

”No, myö oltii siel Ristiinas ni, mist hyö liet siit meiä, ihm-, tyttöi, tienneet ja, hyö kirjoitteliit ja soitteliit not, eiks meil ennää kelpaakkaa ensi-, entine, evakkotalo.”

”Vallaj jalkasiv vaa sit, mentti ja.. Ja see oli sik ko jouluaattonki jalkasi lährettin kirkko ni neljä aikan täytys aamust sit lähte et kerkis sit sinne, kuureks.”

”Mie olin, sillon, kaheksantoesta. Sillon olj – ja minä nyt lähen,
sitä huastan sillo 'olj meilä, ja sillom min oli 'iha 'ensimmäisen, minä
olin siinä kymmevvuotinej ja se olj se huono aeka, oekkeem pula-aeka –
leippee ei soana mitään – olokkee syötiin kaikkea pettäestä syötiij
ja...”

”Se oli niin että sillun tulih tällä, lappalaisek kevaala, tänne. Ja se oli yksi tyttäri mitä, piji (´piti´) ajohma, poros, poron, tokka. Net, net tulin siihin sen, sen vaaran päälleh ja, ja se oli, se, se, tuli myrkky (norj. mörk, pimeä). Niin että, ei ne nähnö, mihinkhää sii-, ja sitte se oli niin että se, se oli Beritti sen, sen tyttärin nimi. Ja sil-, sitten, sitten net alkui, kuttuhma se, Pirt-, Piirittinvaara.”

”Mutta eipä sit os siihe aekaa ollup puhelin, puhelimia eikä lennättimiä. Mies mieheltä sana mennyj ja kuinka monta viikkoa se ov viipynyk ku se os sinnen Nurmekseej joutunu että tullar ruumis poes hakemaan.”

”Sitä ei oos sen kurjempata katon alla olloo olluk kum minähi oon kasvanu niin, kellääm muila ihmisillä. Niin kum minä äskön sen, seleviti.”

”Olimma semmosem jäämmoskan sejasa ja niin… Meiltä loppu evväät ja me keitimmä hylykeel lihhaa ja, sitä syötiin sitte sitä keitettyä lihhaa ja… Sittep pakkas hätä tulleen ko loppu suolat. Me koitimma merivettäki ottaas syvältä merestä-ttä jos se ois suolasempaa mutta, ei se ollus sen kummemppaa.”

”Ko sitä pestin kans sannan kans. Nii se ol kamala ko, täyry sihen, sihen ko, kankal, kankkampala oli ja siihen täyry santta pistä ja sit laahat näi ni… Se ool niin kamal et… Muttei sitä talvisin tehty, ko suvela. Mut sit jo, iso aikka ennen ko mnääkä, meni oma huusholli ni, niin kyl sit jo ool paperi, ihmiste seinis ja, katos ja…”

”Enne ku olivat ne savupirtit, ja, ei olt piippuu katolla. Se lapset ku, aamul herättii ni mäntii istumaa sihi lietelle ni ku, ja ku se uuni lämpis ja siel oltii.”

”Sittem minä, tota, menij ja ostin, pyärrän. Ja minä ajon sillä, ajon sillä niij jo, ajon yhev vallar rikki – minä jo ajon kaks melkeem pyörrää rikki siinä vaikka niitä laitettiinki. Siin on sentään neljä – viiskymmentä killoo postia ja, paksu ihminen niin kylä se painaa pyärräm päälle.

Kyllä minä välliim menin kupperkeikkaa ensimmäiseks kunn en minä olluk koskaan ajanup pyärällä.”

Ja isä sano että ko ham meni aamulla, aamulla noin, mettään niin susi istu tiäv viäressä sano, ja, sano että ”kais sem miäli teki hevosta” sano ”hältä”.

”Se olj semmone sotaki´´olj tiälä semmonen ku olj vapaussota ni, ni Varkauvesta tulj sotilaita – tässä meiänniik kylällä taistelivat. Tuossa Joutsellahe hovi olj lähelä.”

”Ne oli ne vanha ajam miehet olj semmosia. Ne olj paljov voimakkaampia enneajam miehet kun nykyset. Niis olj voemmoo sitte paljo!”

”Kylä sitä tutuks vaan tultiin, ei hiinä mikään auttanut. Ja sitte, mentiin oikeen stet toisen kotiokki noin ehtoisin – oltiin kyläs ja… Ja sillä laila sitä stev vaan seurusteltiin. Ja sittek kaukaa niin, kaukaa oli sulhasia nin, sitte oli semmosia puhetmiähiä.”

”Hyö ihmettelliit vaa ko mie, hamehessaikii toi ko niit ol nii mahottomaast siel, tuota, niitä sienii – niitä ol jot, jot ei osaa ennää haastaa kui paljo niitä sieniä ol ja kaik karvalaukkui ja voiruustii (´voirouskuja´) ja, kaik hyyää sienii.”

”Voe voe! Lintuja olj nii ennem metässä nii se – nyt min e o vielä nähnä tänä kesänä yhtääl lintua. Töyriä tai semmosia.”

”Jyviä muka säkki täynnä ja kö minä hujahutin tuolla lailla noim menehen ni, sillon, säkki meni vain yli pään ni ei se kovir raskas ollu, se jyväsäkki. Kyllä ne oli aivan kaunoja, silloj jyvät, kakskyntäkolomev vuonna.”

”Voi min ole vetäny, yheksä ja kymmenen apajaa vyössä (= yössä). Joo. Ja kallaa om pruukattu saaha kyllä. Ja suolattu aina kaloja niim paljon ett on saatettu myyäki joku astia.”

”Juu ennen kuluki laukkuryssiä ja, juutalaaset käyy ennem paljo nuota, niitä sellaasia, kangaskauppiahia jokka myy oikeem paljo. Niillähäm om Poris ja täällä Kristiinaskin oli…”

”Ja ko kakkuu tehtiin nin, siit annettiin sip pala maistaa. Ei sitä tarpeeks syärä annettu! [–––] Juu. Niin ko pullaaki – ei sillon saanuk ko, taisi pari kertaa vuateis saarap pullam pytky.”

”Ja koli pappa poltt ite – noit hiili, kom pajas tarvitti. Meil ol oikken kerranki – mä muistan ko mä oli, hyvim pikkane sillon ko meil ol semmone, koli-, miilunpolttaja oikken tualt, Kalelast.”

”Enne se oli, kaik vanhimmakkin ihmiset nii neem meni tonne liukuma ja huusiva niin kauhian kovin sitä laskiaist ja… Ja siit oli simmoset juhlat mut, nyt se menee nii hiljasuures ei, lapsekkan enää mitän ääntä päästä!”

”Minä kolmev vuatta paimentanuk kuttuja ja… Jos ma siittä vähä kerron sitten että se oli niin surkee temppu sittem mulle että minä siä rääkkäsin itteni sittej ja kiruj (= kiduin) ja olin sitte – ei sentähren kituat tarvinuk kyllä syämistä annettiim mutta, siä oli surkee yksin olla, kuttujen kans, mettäsä.”

”Nii se oli tämä Rautijaisen Kalle se, tuota nii, sehä ol kuulusampia voimmamiehiä mutta tuommone, hijas kaikkeen semmoseen sitä, mitä voimmija näyttelemmää että se ei, halunnum millään tavalla niitä tuuan nui, esille että hän oli sellaine.”

”Noh, missee ne oppivat lukemmaa kun, vanhemmat neuvo sitä lukemmaa jotka vanhemmat osasj, lukkeen nii ne neuvo ne lapsesaj ja.. Ja, jotka eivät osanna lukkeen niin ne, jäivät lukemata!”

”Kyl mä tykkäsi entisajan elämäst vaikkei olsi ollu mittä isost ni mä tykkäsi siit paremin kun täst elämäst ku nytt o, nykyä. Kaikk o nii hieno va ja, ettei va- ei huanomp ihmine keht ulos mennä.”

”Meilähän on, tämähän, on niin ku manttaalhim perustuva että meilähän ov vähempi maata kum mitä meil om manttaalia – se on tämä kalastus juuri tuota…”

Ja sittep puolukkoa sitä tuli että sitä kerättihin

Ja sittep puolukkoa sitä tuli että sitä kerättihin nii sitä oli ja tääl ei viimme vuonna tullus sitäkee – ei saatu yhteä. Eikä mustikka.

Julkaistu 8.8.2016

Kotona kirnuttihin silloon kun, minä oov vie ollup pikkuflikka

No, kotona kirnuttihin silloon kun, minä oov vie ollup pikkuflikka ja, ja, mones paikas ja… Mutta sittem minä olin sellaanen, oom minä olluv vissihin kymmenem mais kur rupes niitä separaatoria tulemahan.

Julkaistu 15.8.2016

Minä aivan kaikista laiskim mitä ihiminen o

Mä kyllä piännä poikana mää olin äärettömäl laiska juaksemhan. Minä aivan kaikista laiskim mitä ihiminen o.

Julkaistu 22.8.2016

Mie ko oon iham pienest pahast ast jo kalamies ollut

Mie ko oon iham pienest pahast ast jo kalamies ollut ni, mie sitte, kalastelin, siellä ja sitte mie sain hirmuttoma suurel lahna – min o ikinä soanu, lähillien neljä kilojsel lahnan Loatokast nousseita ly-, lynttiä (’mötiköitä’).

Julkaistu 29.8.2016

Minä sanon ne nimet niin kö min oon kuullu

Ja jokku, tryskää silla niitä ni että, semmosilla… Koivuv varpuja semmosia paksuja semotte-, semosella poomalla, sanothaam poomalla tryskäämiseks – se o oikkeen sillailla nimitetty – minä sanon ne nimet niin kö min oon kuullu.

Julkaistu 6.9.2016

Sittek ko mää rupesim miähen iället tulleen

Sitte, äijä joskus näki että mää polttelin, sem piipulla ja, meni ja, lakkas ittep polttamasta ja heittip tupakip pessääj ja otti mun suustanin kans piipuj ja ajo pessään tupakit ja kaikki, sittel lakkas mutta… Mää olin siinä sittem muutamia vuasia ettem mää ru-, polttellum mutta sittek ko mää rupesim miähen iället tulleen ni minä poika vetelin ni että kyllä on siittä saakka pysyny.

Julkaistu 12.9.2016

Ne on semottia pikkuverstaita ny ilmaantunu

Ko täsä om monta semmosta verstasta ko ov viis ja kuus, henkee aina tyäsäs. Ne on semottia pikkuverstaita ny ilmaantunu. Jokka tekkee laukkua ko… Teettävät, ja toiset ottaa ne myyräksensä, Pohjammaata myärem – mihin kuljetaankin ni…

Julkaistu 19.9.2016

Olj se, kummoo kyitiä kun tuossaer Rasilassa, olin kyitmiessä

Olj se, kummoo kyitiä kun tuossaer Rasilassa, olin kyitmiessä (= kyytimiehenä). Niitä härroja, ojllii, ku se kestikievar olj. Nii, se olj aena yönä se kyiti!(siirryt toiseen palveluun)

Julkaistu 26.9.2016

Se oli nakannus sen, tulikekälehen sitte sinne, Pyhätunturin hautahan

Se ol-, oli nähnyt että Pyhätunturih hauvat nyt tulevat, nii, se oli nakannus sen, tulikekälehen sitte sinne, Pyhätunturin hautahan sinne syvimpähän hautah(a). Niin ne p- ryssät mennehet sitte siiheh hautahan sen tulem perästä.

Julkaistu 3.10.2016

Sitä sai ittekki syyäs senthäl lohta sillo. Ja nyt ei.

Sitä sai ittekki syyäs senthäl lohta sillo. Ja nyt ei. Sitä jaksa ostaa mikkää. Se on niin kallista. Jos sillon olis ollun nailovverkkoja niin ko nyt on ni, kuinka paljo niit ois saanun niitä lohia.

Julkaistu 17.10.2016

Sillo o ilimaunut tänne ensimmäiset autot mitä minn oon nähäny

Ni se oli kans sitte se toine auto jonka näjin sillon. Ja, siittä on niim paljo aikaa ku… Että olikohan se siinnä, tuhayheksäsataaseittemäv vain -kaheksan – niinä vuosina. Jo-oo että se on niiv vanaha. Sillo o ilimaunut tänne ensimmäiset autot mitä minn oon nähäny.

Julkaistu 24.10.2016

Se olj nyt näin ikänääm pohjasmyrsky niin kun nyttii

Sitten tuosta, Kömpyräm piästä kul lähettiin tännek kirkolem päin tulemaan ni se olj nyt näin ikänääm pohjasmyrsky niin kun nyttii. Hirmut lainneet tuola ko-, ni se käö pelekäämää siinä.

Nim mie sano ”ei siinä mittääp pelekuu – oov vaen tuota sielä, sielä – kyllä myö männää”. Mie sano ”ei ajeta, ei ajeta oikeen kovastin nyt vastatuuleem – männää hiljemppaa”.

Ja poesham myö se reissu tehtii. Va itkuks piästi tuota tuolla erräässä kohassa kun se oekeel lempsaotti aina.

Julkaistu 31.10.2016

Syksyllä ku on sulam maa aikanahan se on marraskuulla pimiä

Ku oli pimiä – syksyllä ku on sulam maa aikanahan se on marraskuulla pimiä. Nii, ei ok kuuta eikä mittää. Vaa oli se kulukua – se oli!

Julkaistu 7.11.2016

Mutta se ei ankkur pitännä siellä syvälä

Myö tehtiin työtä käskettyy. Mutta se ei ankkur pitännä siellä syvälä. Ja siinä ollii ihmeessä lipsuussa ku, se rives vua aina.

Julkaistu 28.11.2016

Mää laskin kelekala siihe että kilikat kolis

Meinasin Keuruun kirkollem mennäs suoraa että minä käännil Lomaliitolle ihten menneen ni, minä menin semmosee, jottain kolomem metriä levveeseer raeroon – siin ol pieniä kilikkoja vaim – mää laskin kelekala siihe että kilikat kolis ja…

Julkaistu 19.12.2016

Semmoseen nyt, rupiseen nenään!

Ja sitten niin tuota, ei yhtään muuta, kus se oli sanonu että, ei muuta kanhvärtillä voirellas sen niin, ettei huomaakkaak kus se om puhuras.

Ja niin se kävi. Semmonen lääkev vaan! Ja kanhvärtti on kauheen ... Semmoseen nyt, rupiseen nenään! Ne ruvet lähti siittä irti ja, siittä tuli niin, ettei tiännykkee.

Kylä se oli ihimeellistä!

Julkaistu 10.1.2017

Kyllä nykyisillä myrkkylöellä lähtöö

Kyllä nykyisillä myrkkylöellä lähtöö ei ook, ei oon nyt semmosii jos kuka tahtoo ajjoot tahi jos kuka pittää niim pi-, soahan niitä pitteev va, ei nyt tarvihep pitteen niitä ei minkäällaista elävvee. Kyl ne hävivvää.

Julkaistu 19.1.2017

Seoravalla vuarelkkin tehtiin katto

Mitäs noik katokkin oli ennen simmossi et oli, tuahii kiskottin sillon kun kevääl meni ja, net tuahep pantim painoo ja, ja, ja jos seoravalla vuarelkkin tehtiin katto ni, nee otetti sillom painost pois ko ne olis suarii ja, ja sit, larotti nees simmose suamuksen kans sinne, katol ja, ja sit simmoseek ko sanottiim malaks simmose, puolikkaap puup päälä.

Julkaistu 23.1.2017

Mutta tyätä on täytynyt tehräp paljo

Oo! Ja kunnem minä tykkääs siittä että, minä tuala kulkisim mailmalla - em minä o ikinä siihen tytyny. Kum mun on ollus se, tyänteko vaan se elämäni että mä eläny oo. Kum minä oon tahtonu ellääs sillaila että minä omilla varroillani pärjää. Minä oon ollus sitä miältä, että minä, pärjään omilla varroillani. Ja oom pärjänny! Mutta tyätä on täytynyt tehräp paljo.

Julkaistu 6.2.2017

Minkäs tännek kaluja ostaa!

Em minä niin tarttisi eläkettäsem pualeen kom poika on nin kylä mar hän, hän tianaa mutta… Kylä sitä sittej jottain saa laittaa. Mutta mitäs laittaa tännek konn ei, ei saam mittään kaluakal laittaak – kylä siin oli kalu-, kalukauppias ja, tualta pohjosem pualesta – sill oli sittek kaluja mutta, minkäs tännek kaluja ostaa! Tääl ov vanhanaikasek kalkuk kon, on vanhasta pirtistä tuatu. Ei tämmöseen, ei tämmöseem mittään osta. Juu, nii ei tännem mittääm mahru. Kon niim piäni o.

Julkaistu 20.2.2017

Se oli semmosta saipuapyykkiä

Ja sitä, sitä sitte pantii – sitähä sitte piettiil lipuna, aiva – ei ne, niitä ku ei ollup puluvereita eikä mittääm mitä nys saipuaa sitte – sitä sanottiin sitte aina, semmosta, nii kun, pie- nuita pitovaa-, läningeitä ja semmosia, mitä ei kiehutettueikä nuin, nii kuv valakiakki pestä että ne pestiin erikseen nii, että, niin, ne nii, sitten, se oli semmosta saipuapyykkiä.

Julkaistu 7.3.2017

Ne ol sitte ne heähempitäjät viimen tulleet

No nehä ol säikähtänä että mitäs peliä tuo oj ja tuo oj ja… Ja koettaneet sitä kivveä sitte poes sieltä, heätuvasta nii… Eihän ne ollu soana. Siihe ei ollus sopinna niim paljo miehiä – tavallisia miehiä – kiini että ne os soattana sen kiven sieltä, tuvast-, heätuvasta poes. Ni, ne ol sitte ne heähempitäjät viimen tulleet ja Varis-Jukalles sanoneet että, "minkä sillet tuolem miehellet tekis että, se veis tuon kivem poes" että "sitä ei soatam muut".

Julkaistu 14.3.2017

Se meni niin kun nuaret flikat

Äiti on opettanu meitik kaikki lapset tanssamaa. Isä ei osannut tanssaak ku, saksampolkkaa ja, sitte nin, tavalista polkkaa – se ei tykkäny valssis – kyl se osai. Mut äiti meni viäl kaheksankymmenev vanhana niin pahuksest! Se meni niin kun nuaret flikat, valssit. Se oli kova tanssamaa. Äiti olikim Pohjammaalta kotoisiin Torniosta. Isä oli vanhoi vihtiläisii.

Julkaistu 27.3.2017

Nuor olin vielä ko mie näi ensimäise auto

Ja sillo mie oli jo kansakoulus käynt mut mie muistin ko isä olj sanont, et jokkuu Sipilä ennustus o sellaine – kirja heä ol lukent – et, enne maailmaloppuu ihmiset ajjaat, päättömil hevosilla.

No ko se olj, kovaast mänj tietä myöte eikä olt hevojne eikä olt päätä siinä, ni minnuu rupes hirvittämää et nyt tulloo maalmalloppu, varmast. Nyt tuo on se päätö hevone – jo lentää tuol maantietä, maantietä myöte!

Julkaistu 6.4.2017

Kummot ennem pruukatti

Ei hee mittäm pahoi teek ko nee ottava, simmossi tiaroi (’tietoja’) vaa. Nee ottavat, tätilt simmossi tiaroi ku mä olen niiv vanh muija ni, see jo tiättä jutelak kui mat-, kummot ennem pruukatti, pyykkikin klappamas ollan – nytt om pyykkonej ja kaik ja… Juu, nytt o hyvä!

Julkaistu 13.4.2017

Kinnasta ja lapajsta ja sukkoo

Lammasta piettiin niät paljo. Sit olj lammasta isot karjat. Meijänniit tuola suaressa olj aina kolmattakymmentä lammasta, ja vie-, muuvvalla kaikissa ja sitten ne neät kerittiij ja niistä sitä lankoo ruvettiin tekemmääj ja ken, kerkis tehän nin ne tekivät iham myötäväksii’ ’astis sitä kinnasta ja lapajsta ja sukkoo ja ne sittem möe niistä ne kun ei tuota… Nii, ja omaa tarpesi!

Julkaistu 20.4.2017

Alethiv valamahan makkaroja

HK: ”Kauhean iso pata. Tietty kum meilä oli niin suuri väki. Ja se täythem makkaroja ja... Yks pata ku keitethin se toinem panthij ja niitä keitethin sinä päivänä sittem makkaroja ettei niitä joka päivä tarttek keittää. Ja syöthil lämpymänä sillom mitä saatethi ja mitä sittej jäi nin, niitä otethij ja sitte, pannussa paistethin...”

EK: ”Uunissa lämmitethi.”

HK: ”Uunissa, toisena päivänä niin kauvon aikaa ku sitä riitti, että ne, loput. Mutta se keittopäivä oli semmonen että sitä keitethiv varavasti että niit oli sitte useampana päivänä!”

Julkaistu 26.4.2017

Enol ol paikka

”Juu, et mu- mun, mun kävei sillal että, mnää menin sillon ko rippiskoulu olin käyny ni mää pääsin… Enol ol tual, paikka tual Euras ja, mää menin sen tyäs sit, ja olin siälä sit viis vuatta. Ja sit mää tulin kottiis sit tän näin, tän näi sit kon… Ja se men naimaa sit ja, määt tuli sit poies et…”

Julkaistu 2.5.2017

Missee se on se meiäm puntar

”Meiltä kerra, olj, puntar katteissa ni, sittek käv ti-, tiälä ni, mie-, kaks miestä jotka käv sielä ni, minä että ’kysykeätempäs Anna-Marilta että, missee se on se, meiäm puntar ku ei löyetä’!”

Julkaistu 12.5.2017

Eihää sillo olt leikkuupuimurloi

”Ja, mie muistan senkii ko ei olt viäl viskuu-, -konettakkaa – issäin, issäin se siit, käsinee ne, puhast ja erotti ne siämenet – viskas, toisest seinäst toisee ja, siit ne jyvät männiit peremäl ja rummenet, jäivät siihe välil ja, sil viisii ne errootettii. Sellane muotj se ol siihe aikaa.”

Julkaistu 17.5.2017

Taekuutta

”Mutta, semmosia minä olin kuullum mutta minun kotona ei ollum mittäät taekuutta. Ei kerta kaekkijaav vaekka minu, isoisän ja isoäetin el ni, niill ei ollum minkäällaesija taekatemppuja. Ei minkäällaesta. Joka oes viitanna taekuutee.”

Julkaistu 26.5.2017

Eikä ollu verhoja akkunoissa

”Ja ne oli niiv valtavan suuria ne vanhanaikaset huaneet että joka niitä pesseenkir rupes niin, niin siinä täyty kymmenen ämmää ollak kun ne vähänkin sai ihottuun kun, nii-, ne oli valta-via! Ne oli valtavia ja tuala Hemilässäkin oli ennev vanhaan aikaan niin suuri pirtti että, se oli niin suuri pirtti että sinnes sai ajjaa – vaihka heinäkuarmaj ja hevosen olis ajanun nin senkin olis ympäri siälä hyvin saanuk kääntyy. Se oli niiv valtava pirtti.”

Julkaistu 30.5.2017

Ilmarine mäni pohjaa

”Nii, se (= kertojan poika) oli, Ilmarises nii. Ilmarine oli näet se Suomen… Väinämöine piti luovuttaa näet tuota, ko sota loppu niv Venäjäl – sehä o Venäjäl mut Ilmarine mäni pohjaa. Niin tuos, Rääveli (’Tallinnan’), seutuvil – se ol sillo, sillo tuota, oli sota näät ja eikä… Ko mie hänelt kysyin siit sen jälkee ko hää, pelastu – niitä oli näät siin oli, mitä siim män yli kolmesaa miehehä siim mäni sen, Ilmarise kans ja, ei olt sattaakaa tuota mitkä, pelastuit siin.”

Julkaistu 5.6.2017

Klimppisoppaa

”Ja mää ajattelin sitt ett ’oi jee mutta ku on noin kaunis klimppi että mää otan tua’. Ja, en kerriinnykkän ku se talov vanha isäntä, ni kraappas sen klimpin siittä mun nokkanin alta siittä fatista.

Ja, seuraavana päivänä sitte, ni, olis – ko mää olin talloisa piikana mutta käytiin sitte, ko oli sen talon, sukulaisia niin käytiin sitten sitt auttamassa sillai. Ja sit sanottiin että ’Olka mennee sit taas, huamenna sint tappuriim” – mää sanon ”nyt tyssäs poijaat’.”

Julkaistu 13.6.2017

Nuinki hienola verkola

”Ja mie tehin sem – mie kokkeilin. Tehin sen ja, ja se niin hyvin onnestu että varsin ensivyönä ko menen aamula kattomhaan, se ol lohi verkossa! Siikaver-, -väljäkässä.

Mutta tämähän syn-, anto, synnytti paikkakunnala tätä lohempyyntöä sitte, mahottomasti. Ette ko sel lohen saapi tuolla, nuinki hienola verkola ja, ja, ja ilman, tuulastumatta. Niin tuo-, tuohustamatta. Onkos se lähteä yöksi, pimeässä tuohusthaan, lohta! Ja ko mie viev verkon niin, niin ei siin olek ko käyäk kokemassa, aamula nii se ol lohet siinä.”

Julkaistu 19.6.2017

Lyps hänen suuhuuse maitoo

”Hyö tujlliit sinne naiset sinne alatuppaa ja, hyö ottiit sitä, ko se koaskuus (’pilaili’) ain se olj se olj, se olj venäläine poik se olj vaik, kasvant ni hää puhui suomee. Se olj oikei sellane koira. Hyö tujlliit naiset ottiit sem pojan kiin ja panniit sillal (’lattialle’) selälleesen. Ja istuit kaik siim pääl-... Ja, yks, yhellää siel olj piel laps se olj maio-... Se lyps hänen, suuhuuse maitoo!

Sellasem pilkan tekkiit sil! Ku hiä ain niil naisiil kons (’vaikka’) mittää naksuttel.”

Julkaistu 1.8.2017

Leninkkangas ja kenkie

”No annettiin sitä site aena nui yks leninkkangas ja kenkie sitte ’annettiin nui, pariki kengät vuos-, vuotessa. Että ne riitti ku, navetassa kuluk että ne riitti. Siihe aekaan tehtii, nahasta kengät. Nyt, nykyjään kun on kumikenkie ni… Nii tehtiin nahasta siihe ’aekaan kenkie. Suutarj istu penkillä monta viikkoa teki – neolomassa.”

Julkaistu 7.8.2017

Tokko liem mittää ennallaan

”Kyllä se, kyllä se om minustae itestännii se ov vähän nin ku, nin kum mahotonta että mitenkä paljo tää moalima om minum muisto aekananj muuttuna. Nii. Se on sitten niij joka nimestä männä että tuota, melekkein saes sannoo että tokko liem mittää ennallaan. Se om männä tuov vaatteetuksen kengän nin ku, tään kaeken toemmeentulonniis suhteej ja sitten nämä koulut. Nämä on tehnä semmosen suurem palaveluksen – sitä ei kae ossoor räknätäm minä luulen, en tiiäl liekkö kettääj joka ossois sen, arvijoija.”

Julkaistu 17.8.2017

Näkkyy olevar renki

”Van se va’ ’oli ero että, rengin kengillä oli vielä se ero että, rengille ’oli ykspohjaset kengät, ja vanahhoev varssii. Ni isänällä ne oli, sittä, paraammilla rikkauven talo’ ’isännillä olj kaksipohjaset kengät, ja niissä oli nauvut. Ne narahteli asttuissa. Ne hyvin, naukkuuk karskasi ne kengät, kävellessä. Mutta rengilä kun oli ykspohjane ’ehän se mitem pystynys se yksipohja – se olj, niin, narisemmaa. Ja vanahat varret! Sem melekkeen näki kun tuolta tuli pihalta hevoser reestä että, isäntätkö tuo ov vae renki. ’Kyllä se näkkyy olevar renki – vanahat varret on näkkyy kengissä!’”

Julkaistu 24.8.2017

Käi nauruttammaa

”No hyö näkkiit jot ko laituimelt tul lehmä ja, tulliit siihem meil ja... No hyö siit tulliit pyytämääm maitoo. ’Ai mitä’ – ei myö ymmärtänneet mittää ko tö- vaik, hein kiältään jot, eikä hyö ymmärtäneet miun kiältäin.

Sit mie muistan, se et nin ku käi nauruttammaa ko, kaks miestä tul sin niit saksan sotamiehii ja, panniit tälläil kätteesen pystyy. Nin mistäs mie sitä ymmärrän.

A hyö näytteliit jot, jot sarviin kansa niin ku le-, sarvii, sarvet olliit lehmäl. No mie vain sannoin jot – ommaa viisiäin et ’em miä ymmärr, em miä ymmärrä jot mitä hää...’”

Julkaistu 1.9.2017

Vanaha’aekanen kulukupeli

”Ja stä jalaka-, jalakahommoa sitä, olj semmosen köyhemmä ’ihmisem melekeem peäasiassa tehtävänä. Varakkaammilla olj ne hevoset sittej joilla ne peäs kulukkee. Se oli semmosta se vanaha’aekanen kulu-, kulukupeli.

Sitten kesällä veneesee ’istu ja sillä sout! Kun teältäki, monta kertoa ni, Jyväskyläänki astiv venneellä souvettii. Minäki oon soutannu!”

Julkaistu 8.9.2017

Pikkukylhiin tuonne länthen

”Ja sitte mie, kom mie pääsin opettajaksi se (= sitten) mie, hajij ja saim paikan Korpilompolhooj ja… Korpilompolom pikkukylhiin tuonne länthen. Ja siellä min olen ollu ensinnä Lahnasuanossa. Ja sitte mi olen ollu, niissä pikkukylissä siellä monessa. Ei sielä ollu niin ku nykyisek koulut. Sai itte laittaak kirjak kaikki ja, ja eikä posti kulkenup paljon ollenkha.”

Maetovellie syöttii ja voeta olj kyllälti

”Lääkärj, sano että se on kaekkeem parais petäjärieska – se, käöpi ja se on terveelliin kun se om pihkajne. Niitä pihkaleipie syö, oljpa maku mi hyvvää kuhan syöt. Vaev voeta kun olj meillää kyllälti kun olj kaks lehmee ni, siinä se mänj ja kehuttih talon vielä ’nyt ne syöp silimät, korvat piästä kum piästääl leivän iäreen’ – ni ei sen enemppee syöty, meijänni miehet. Se syöttii, kotona yhtä hyvin. Sit olj maetolämmitystä, maetovellie syöttii ja voeta olj kyllälti vaekka petäjärieska olj. Sitä vaen elj. Ja män ne aeka ylj.”

Julkaistu 21.9.2017

Lähretti kalakuarman kans Turkku

”Ja sitten oli see viäl sit, moniki ni ku, ilta tuli tosa ku saattis-, nua-, luamat maihi ja kaik, kuntto ni sit lähretti, kalakuarman kans Turkku, läpi yä sit menemä. Ja, Rymättyläs sit huilattin kaks kolme tuntti siäl, jossan talos. Syätetti hevost ja sit jatketti matka taas et oltti, vähä enne seittemät Turun toril. Ja sit ku saattin kalap purkattu ni, sit kottit taas, ja seoravam päivä ulos nuatal taas va. Et kyl se ja, kova on ollu se elämä.”

Julkaistu 29.9.2017

Kurikalla kurikoitiin

”Ja sitten oli, sellainen, kurikka – karttu jolla kurikoitiin sitten niitä, loiteita (’lakanoita’). Niist ei muutel lähteny se lipeä pois sellaisista hamppusista pellavaista joss ei, niin, kurikalla kurikoitu. Ränkky (’pesurahi’) oli sellainej jonka päällä kurikoitiin sitte että saatiin… Sitte se lähti se lipeä niistä pois.”

Julkaistu 6.10.2017

Kylyvöttiin sylykemällä se nauris

”Ja tuossa tehtiin naurist-… Naurishalamek kylyvettii ’aena juhannusoattopäivinä. Sillon se, kylyvettii naurista. Ja se tehtiin, se kylyvöttiin sylykemällä se nauris! Sillä sortilla et otettii nauriissiementä – otettiin tuoho, astijaa ja, siitä otettiin kielennenää ja, sylettii yleisesti et se, se levis tuolla sortilla yleisesti hajalle. Sylykemällä tehtii naurista, naurishalametta enne.”

Julkaistu 16.10.2017

Simmottoo, tommost riävää kakkuu

”Nii ja toi leipomineenki! Kon hapant leipääki leivottiin niin sitä leivottiiv vaan kaks kertaa vuatees. Kon syksyl leivottiin ain talviset leivät. Eikä talvel leivottus sik kon, valla happamal leiväl elettii ja oltii. Mitäs ei kakkuu tehty, muuta kon, juhliks. Suuriks juhliks, ja simmottoo, tommost riävää kakkuu!”

Julkaistu 20.10.2017

Toisep puhu sitä ometaks ja toiset lääväks

”Siäl on Kuhmosissa ni, siäläkin nin ne puhu kum minä olin siälä yhtenä talvena massaa (’paperipuuta’) tekemässä ja olin kortteeria siälä nin, nin se navettakin niin se oli… Toisep puhu, sitä, sitä ometaks ja toiset lääväks. Ja sitte toi oli kukko se oli päiväntiia.”

Julkaistu 26.10.2017

Silloha oli ylleinen näläkäaeka

”Niij ja täöty tottuok kun ei muuta ollunna, kellä. Se otta tuota, eehän se nyt niin aevan ylleisestit tavallista olluv vam monastihan siihej joutu turvvaotummaan semmosina huonompina vuosina varsinni. Ja minu eli’aekana on sit om monta kerttoa olluj jäläkkeennis semmosta. Ei vielä koviv vanahat aejat ook kun tuota, sillonnis se, mitä se nyt oli sillon kaheksantoesta, vuon – niihe ’aekkoin ni sillohan ku oli se se huono aeka ni silloha oli ylleinen näläkäaeka teällä.”

Julkaistu 2.11.2017

Jouvvun naemisiin sitten

”Mutta sitten, sitten kul laevassa on, on tuota, niitä tarjoilijoita ja kun nuor mies on siel sitten nin, sattu sitten tulee, tuleen semmojnen, semmojnel likka tuota, joka minunkin sitte, viettelj, että, sittev viimmesenä kesänä, jouvvun naemisiin sitten… Enkä minä, ja vie-, eikä se laeva eneän kulkenukkoan sunkoan sen, jälkeen, se Jämpsä-laeva mutta…”

Julkaistu 9.11.2017

Miehet eellä ja naisep peräsä

”Sapilaat on, on on ne on, kuusipuusta tehty semmoset, mitähän nyt, kolomen neljän, metrin, välille, pitkiä, semmosia ohuvia ja, sitte kahe hengen kannetaam – miehet eellä ja naisep peräsä. Ja, ja, nii, ne oli sitte sielä ne sukset, ja, sieltä niitä heiniä saatii. Ja muitakil luonnonniittyjä mutta se… Niitä nyt meillä oli mutta se nyt oli, mieleltä kiintosin se, järvi. Ja se oli kyllä semmonen niitty että nyt sinne ei rahallakkaan kyllä kettään sais ennään.”

Julkaistu 15.11.2017

Semmosta paffii – paksuu paperii

”Ne oli – ko ensiks parhaat otettiim paikoiks ja, ja ne huanommat sitten nin niit lumppui ja… Ne, sitten ne viätiin sit semmoselle, Tampereellek ko toi, toi toi, nin, tehtiin, semmosta paffii – paksuu, paperii – ne huanommat ja paremmat sit taas nin, sillail et niist tehtiin, sitte, parempaa paperii.”

Julkaistu 1.12.2017

Ni semmone jäärrepeäm ol

”Ja sil aikaa siit se, rupes käym-, käymmääkii ja, nostattammaa sitä vettä ja otti ja erottikkii sen jään, jään jot se ei päästkää se mies ei pääst kotia ensikää. Ja sellane kova myrsky tul ja siit tul lumisaae ja, ja mei piti ottaa ja nuo verkot, ylös, ylös sielt, merest kaik ja siit kerätä putkat kaik yhtee paikkaa ja, ja siit, oltii – kolme vuorokautta oltii siel ja myö oltii ja nii lähel Seivästö, rantoo (j)ot siin kymmenkunta kilometrii ol matkaa ja siit nii ettää nei, (korjaa:) vei jot tänne, Narvi majaka luokse jot Narvi majakkaa (ei) olt ku kolme kilometrii matkaa ni sinne ast vei meijätkii. Ni semmone jäärrepeäm ol.”

Julkaistu 7.12.2017

Nuatalla veettiin kuarreita

”Kuarreet on siinä syksyllä taas. Se, se on kai syksyllä. Minähän muistan ennen kun oltiin nuatallakiv – veettii, ku, niit oli semmosia nuattia. Nuatalla veettiin kuarreita. Että, kum minä olin tossa, naapuri-, -talossa, niin kur renkinä. Renkinä ja siällä oli nuatta sittej ja mentiin nuatallen ni…”

Julkaistu 16.1.2018

Rouva se ollap pitää nyj jo

”Silloo’ ’ei ollu, rouviakaa muuta ku, papilla. Mutta lukkarillaki’ ’oli, kyllä niin ku, nii sitä sanottihi vaa että ’lukkarij Jenny’, vaikka seki oli rouva, niij Jennyksi sanottihi. Mutta nythän se rouva oj jokahittiilla jo aiva. Eihän niistä puhuta, akoosta eikä emännistä, eikä muijasta, rouva se ollap pitää nyj jo. Papir rouva oli, mutta lukkarillaki’ ’oli, kaveri, mutta se oli Jenny.”(siirryt toiseen palveluun)

Julkaistu 25.1.2018

Kaikkihin soittimihi

”Niim muutettihin kuulkaa koko maailmas niin, viritystaso puoli ääntä alemaksi. Pianoos ja kaikis. Se oli sellaanen kansaavvälinen, kokous joku ja, ja ja alennettihin se viritys sillä lailla niin kaikkihin soittimihij ja pianoohij ja kaikkihin – kattokaas kun, piano tahtoo laskiaj ja se pysyy siinä sem puoli ääntä alempana niin ettei se siitä laskenu enää niin ne muutti sen siksi.”

Julkaistu 1.2.2018

Kolome kovvoo päevvee

”Ja sitte seorroovana päevänähän se alako se, tavallinen kinkertoemitus ja, ja sehä olj, tärkkee hetki. Sitä sanottiinnis si-, ’aekasemin et se on kolome kovvoo päevvee: sijantappupäevä rokkariihem puinti ja kinkerpäivä. Vaekka tavallaan ne ei kovia ook ku, ykskää.”

Julkaistu 20.12.2017

Nyytilinehä sen vietii sukkoa

”Ni, ko mie mänin siit sinne, ens kerra sinne, sulhajsen kottii ni, nyytilinehä sen (= sinne) vietii sukkoa, niil kaikil sukulaisil niil, sukat ja, ja sil – jos olj anoppi tahe, appi, niile sukat ja, ja kaik nes-, ne semmojst, lahjat sit niil kuuluit siihe aikoa.”

Julkaistu 8.2.2018

Kahrem miähe homma

”Niin siinnä oli aina sittek kahrem miähe homma, kun ne, niitä, kattovak – kokivat ja… Aina ehtoolla laskettiij ja, aamulla mentiin aikasik kokkee. Ja tuatiin kalat ja sitte, toisep perkasivat ja vähä huilattiin nin taas, mentiim puikkaroitteev verkot sittej ja laskeen sinnep pitkim – me kuljimme hyvin ettaallakin (= etäälläkin) sittes siinnä – niissä, lahtiloissa. Niitä rysiä laskettii. Kuv viiskymmentäkolmer ryssää oli niin siittä tuli jo sentääm paljo haukeeki.”

Julkaistu 15.2.2018

Ei hauei, ei ahveni, ei mattei

”Juu ei! Ei, kyl ne siinnä semmossi oltavi ol et, ni et, kukin kalalaji omas, karsinasas jouru olema. Ei hauei ei, ahveni ei mattei ei niit yhtem pistet. Siin ois ollu valtava, tota, noi ni, ni valkkamine ennen ko niit ois saattu, taas, kaikk eri laatikoihi – ei nee, niit ol misä, misä osas ol ahveni ja misä haue ja misä mattei ja, niim pois päin. Juu ei niit mittä semmotti!”

Julkaistu 22.2.2018

Luita nin kun kirkkomoassa

”Nin, me sitte menttiin siihem pesälej ja… No nyt ol luita nin kun kirkkomoassa saakeli ympäriisäj jos kuim palajo! No se (maisteri) kahteloo ja sitte, minulej jo sannoo että kyllä hän nyt tiettää minkä tähen ne nuo poromiehet ov vihaset kotkalle’ ’että sehän näkkyy syöväm mahottomastip poroja.”

Julkaistu 1.3.2018

Vanhempi härkä paris nuaren kans

”Kon tällätti sil taval et oli joku vanhempi härkä paris nuaren kans niin, kyl se vanhempi sit piti plassis – ei ne lähteny mihenkäm pois pellolt et… Joo. Ja isävaina jutteli et semmonev vanha härkäpari et se oli nii vahva et, nee vetiväs sit vaan et, kyl sii sai hyvä hevospari olla jos pärjäs niitten kans.”

Julkaistu 13.3.2018

Kun neolottiin kulukiissa

”Ja neoloop pit sukkia sillon kulukiissaan – ei suant, kulukkeej joutavana. Nöyle, sukan nöylep pit olla mukana. Ja niitä olj syksylä paljo, sukkia ja kintaita neolottuja, kun neolottiin kulukiissa. Ei sitä tuvassa istuttu niihen neyleihen kansa.”

Julkaistu 29.3.2018

Ne menthin, ne tulthin työhön kanssas

”Ne menthin, ne tulthin työhön kanssas se-, semmoshin paikhoin miss oli työttä. Täälä, Pohjas-Suomessa miss oli vähän, vähempi työtä niilekki.

Se oli, tietenki siihen aikhan niin ku, niin ku, montta aikaa on ollu että, että, se ei ole ollus se työ kaikessa paikossa nii ku, niin ku tähhään aikhan kun se, sekä, sekä tieja, tämä malmityöht ja vähäm mitäki mikä löytyy tähhään aikhan enämpi ku ennen, siell net, ne hakevas sitä enämpi nyt.”

Julkaistu 10.4.2018

Se silakk oli pääruaka

”Ja kylä sitä, lihaakin tavallisestis syksyllä tehtiim mutta vähän sitä syätiin – em minä tiäm minkä se joutu. Se silakk oli pääruaka.”

Julkaistu 19.4.2018

Milloom myä oltin sulhasii ja morsiammii

Kum myä leikittin siim – milloom myä oltin, ruummihisil ja milloom myä oltin sulhasii ja morsiammii ja kun nähtiin että mitenkä ruummihihkin haurattij ja, siin niiren huanehiin takaan siit tuat non niinm kum meittii oli siit tyttöi kaiken eestä siitä niin niin…

Julkaistu 25.4.2018

Kyllä ne teki ennem pettuleipää

Sitä min e oo – oon kylä maistanus sitä mutta en oos syönys sitä niin kum päältää. Kyllä ne teki ennem pettuleipää sillo, tämän kapinasova, eelläkim – muistatte vissiin työkik kun tekivät?

Julkaistu 7.5.2018

Heät ol nin ko tavallisest heät olloa

Nii siel Pörtsiläs? Ehä – heät (=häät) ol nin ko tavallisest heät olloa – heäväki söivät siin ku tulj ne sotamiehet siihe. Lentiit sieltä – hyö olj se Mustanoja patteriilt kiertäneet sin Ala-Puustil – seoratalol olj, ne ilta- tahe, jotkuut iltamat siel olliit ja hyö hajottiit ne sielt kaik, läksiit siviilväk karkuu sieltä ja siit höi, juoksiit sinnem metsii ko, siint teiäkii niihe kankaihe poikki sinne, suoraa ja, siit Riikose ukko viel olj se, mikä siin teiäm moalla asu ja olj se mökki siinä.

Julkaistu 28.5.2018

Ihte nii hoijiv vasikat ja kaikki

Minä kasvatin sen koko karjan sitte kaikki. Oikee, ihte nii hoijiv vasikat ja kaikki ja, kaikki tuli hyvin tuata nii, elohoo ja olivat hyväkuntosia ja tervheitä ja kaikin käsin että, niitä kesti sitte oikeev vuasittaiv viälä nii, va-, nuaremmat lehemät sitte ko, täyty heittääp poies nii.

Julkaistu 11.6.2018

Minä olij ja selälläni kakstoist vuatta

Ja minä olij ja selälläni (=sedälläni) kakstoist vuatta. Ja olin neljännelläl kuv viätii, ja sittem minä olin… Minä olin sitten seittämäntoist kum minä tulin tähä, tännek Kärkölää, sit tännes syntymäpitäjähäi, nii.

Julkaistu 1.8.2018

Oliko se nyt koko maaliman kuningas

No tietystikki se oli tuota, Suomem paras hiihtäjä elin näi-, näien seuttuim paras hiihtäjä, kuningas. Em minä sitä tienyj jotta oliko se nyt koko maaliman kuningas – eihän niitä sillon, koko maalima hiihtanuk kuv vain Suomi se kuitenni hiihto ja se oli mon-, meleko kaua aivan hiihtokuningas. Vaav veihän ne sitte siltäkis sen, joo sen kuninkuuvvej ja …

Julkaistu 9.8.2018

Ko silloj jo ko se, piispa Hentrikki, sit tapettu on

En maa muist mut kyl mar niit tehty on ennem mailmas konn ei hevosii ol ollu. Ko silloj jo ko se, piispa Hentrikki, sit tapettu on et, et ni et se härkäin kans sit viätiin, sin Nousiaisen kirkol, se pysäs (=pysähtyi) et…

Julkaistu 16.8.2018

Täm on niin ku huvila saa sanuak

Täm om mukava mökki. Täm on niin ku, huvila saa sanuak kun, vain olih joka, kaikki tyynni, reiraah (= kunnostaisi) nua, kryytimaat – omenapuut ja kaikki, puut hutkih ja niin toisij ja nua, marjapensaat ja kaikki.

Julkaistu 21.8.2018

Ruakka sentä sitt ool

Kyl meil lehmiki sitt ol pa-, kaks ja, ja välist kolmekki mut, siin sit vaa oltti ja… Ja kyl mar see, huanu sitt ol, see ol huanu joka kantti. Ruakka sentä sitt ool – isä ol semne et hän, viljel niit mait sit ja siit niist maist tul sentä sitt et, ei me nälkkä sentä juur joutunk kärsimä mut, ei se pali muutakka ollu. Mhm.

Julkaistu 4.9.2018

No, tuulokselaiset puhuu vähä, vähä sellaist lyhköist murretta – s-oon semmosta… Mutta Koskel nyt on taah melkein samallaist kun tää Lammikii, Lammin Koskihan se onkin. Eikhä se Koskem pitäjä joskus mailmah Lammist erotettukkii. Se on samallaist kun tääl Lammillakim puhutaa. Tuuloksess on semmoist lyhköist taas semmoist, semmoist, ettei se on näim pitkäveteelliist kun tää, tää Lammin murre on.

Julkaistu 4.10.2018

Ai jai kun ne lapset ol miälissääh

Ai jai kun ne lapset ol miälissääh kun, kun ne söi sellaist parkkileipää ja vehoist (=vehkoista) ja hernesvarsist ja kaikist sellasit tehtih leipää. Mut ei min kotonain ei tehty. Mut se on, se on sit puhetta kun isä puhu.

Julkaistu 22.10.2018

”Mutt äit men vaa sit, eik hän mittä siit suuttun ja sit ko hän hevosen-, hevoserattailt Eoram majatalo taik keskiavri pihal hyppäs pois ni, ni sanos ett ei hän lainkan tunten et jos hänelk kässi enä olika. Ne oli niim puuttunnu.”

Julkaistu 21.1.2019

Että kyllä niitä näkköö kärmeitä

Että kyllä niitä näkköö kärmeitä ku ihminen on ni, paimenessa – kum minä kolomek kessää paimennin täällä. Ku ei ollu aitoja ja piti paimentaal lehmiä ni…

Julkaistu 15.11.2018

Nostettii lampaat siihe ja siim pestii

”No eihä myö pesty [lampaita] ku kerta vuotee. Kes-, kesäl pestii. Millo mi-, missäkii tuota o-… Joha ne pesj tuol, pestii tuol järvelläkkii mut eihä niitä sielt saant kii hyvästi mut pestii, laitettii tuos, ku meil ol tuossa se, lampai navetta ni, siihe tuotii vettä – väli pestii seisalla mut ku meil ol palju ni myö laitettii semmosee, astiaa ves ja nostettii lampaat siihe ja siim pestii.”

Julkaistu 15.1.2019

Kauhavaasilla rupeski olohon kiirus jo kotian

”Siskoo-Maijan häis sitte ne kauhavaasek kum menthin kans purpuria sittej ja, ja ja… No se oli nim pitkällistä oli sittes se purpuri – no kauhavaasilla rupeski olohon kiirus jo kotian nii… Kun ne meni… Ku se menthin se raharinki sittes siihel laihij jotta, ne jokka oli häih niin ne sittev vei, vei nuan, toisiansas sinner rinkhij ja sittes siinä maksethin niin ku se hää-, häälahajat.”

Julkaistu 29.1.2019

Sen olj yheksä askelta takaperim mäntävä

Niin no se olj voan tuota, lepästä tehty semmone ukom malline, niin kun nyt, pieni mies että sillä olj, kätet tässä sivulla ja, ja jalat, eristettynä vähäj ja, jalakaterät – ehän se nyt tarvinna nii olla, nuukaa ku oikee, taitetteoksia tehhään kuha se haamu vaa oli siinä. Että siihe oli, veistelty niin kun nenä ja, ja suuta ja, ja silimänkohat ja korvia tehty, tehtyv vähä ja sitte, niin kun tukkaakit tuonnek kaiverreltu. Ei se sen, sem parempi tarvinna ollak ku se olj voan semmone, semmonev välinej jolla, jolla tehtiin niitä temppuja.

Että sitte kuj joku, joku tulj ilmottammaan sille että, että nyt on viety ja varastettus sitä ja sitä ni, ni se sitte, lupas että ehkäpä se, ehkäpä se takasin tullee. Ja sittes se otti sel leppäuko – se pit sen tallessa ni, aina mukkaasaj ja, män sinnem meärätyllen niitullem missä olj sillä se lähe. Ja sitte se vei sen sinnel lähteellej ja, sielä sen olj yheksä askelta takaperim mäntävä sittes sinnel lähteen luoksej ja sittek käänty siinä ja...

Julkaistu 18.2.2019

Rokuraattor Helssinkissä ni pyys Suomele armoa

Ni, se olj, piiritetty ihan, sotaväelä ja, miekat paljaana. No, ne huutajat käivät siinä ja keäntyvät takajsi, iha hiljaisest. Ja, se olj hirveetä! Toiset jotka, peäs, pois sielt mut sitt ei enneä peäst niit valliportiltakii – niil ol vahit. Jos mitä ruokaa tuotii kaupuntii, ni tuota, maijotkii kaahettii maaha. No eihä siin sen enempää ollu. Siit ku se loppu niin se... Sitte olj jo julisteet, et, Suomi on sotatilas. Mut sit venäläinen, rokuraattor Helssinkissä ni pyys Suomele armoa ettei Suomia... Ja samala luopu virasta – että ei Suomia, sotala-, viel ja iltapäiväl ne otettii pois.

Sillo ei ollus sähköjä vielä. Semmoset, lyhtyt olj, katuloila, Viipuriss – ei olt viel sähköjä sieläkeä olemassakaa. Ja lamput palo sisäl.

Eiköhää se nyt riitä jos mie, vaikka ni kiikkii näistä puheista jouvum mut, jouvaha mie täs vaikka mihi!

Julkaistu 12.3.2019

Suurnanna sai pittää lapsiist huolen

”Silloo ku mie viäl olil laps, ni se oli sellaista et, neljätoistki henkee oli yhes perhees. Ja ne kaik oli nii sopusii et kaik sovittii ihan, ihan se etteni ku siin ei oliis ollu kun yks perhe vaan. Ja niitä oli, kolmeki miniää, mones talos. Ja suurnannat (’isoäidit’) niitä hois niitä lapsii, ja, nää minijöimmet olivat aina, miehiik kas siel seilo-, -hommiis ja kuka kalasti siit verkoillaa ja… Mut kaik olliit touhus ja, suurnanna sai pittää lapsiist huolen.”

Julkaistu 7.10.2019

”Ni, minä oom monta kerttaa sen kans jutellu että eiko sentään ihminen ok kehittymätön! Että kylä ihminen om – mää oom monta kertaa aatellu että kuinka niin on että...

Mutta kunnei niitä ko-, vehkeitä ollu eikä, rariostakaan em mää tiätäny lainkaan. Ihmettelin sitte, ku mä oliv Varhemmaasa piikana ja mä olin silloj jo siinä kahrenkymmenenviiren -kuurev vaiheisa. Ja, siäl oli, rario!”

Julkaistu 13.1.2020

Mitähän se tuassa nuin kiitelöö?

”Kerram minä näin sitten niin kummallisej ja ihimeellisem paika että, ei nauramata’ ’oo.

Järvem pinta oli niin tyyni ni jotta oikeej ja, aurinko paisto niil lämmintä ja, haukka kiiteli tualla ylähällä. Minä a-, piräti hevosej ja, ja rupesin kahtomaan se haukam mukaa että mikähän, mikähän tuasta oikeen, mitähän se tuassa nuin kiitelöö?”

Vuodelta 1970 olevassa äänitteessä lehtimäkeläinen Julius Kätkä (s. 1886) muistelee rauhallista aamua, joka saa yllättävän käänteen, kun luonnonvoimat ottavat mittaa toisistaan. Hyvää ja huonoa uimataitoakin pohditaan.

Lehtimäen murre kuuluu Keuruun–Evijärven välimurteisiin eli niin sanotun savolaiskiilan murteisiin. Murteella on savolainen pohja mutta paljon pohjalaisia vaikutteita. Ääninäytteessä voi kuulla niin savolaisia (kahtomaan, kulettiin, kyntesä) kuin pohjalaisiakin (hiakalle, pirätin, ylähällä) murrepiirteitä.

Julkaistu 14.2.2020

Kerra saassa vuojessa

”Mutta sen aekasen kevään – näetä ei tapahuk ku kerra saassa vuojessa – sem minä muistan ihan tarkastis – se oli kaksikymentäyks (1921) vuosiluku. Silloin oli, niiv vähäluminen talavi, ja joulunaki oli vain neljä astetta pakkasta. Ja, järvej jäät oli heikot. Ja hyviv vähäluminen talavi!

Ja huhtikuussa oli niin kova kuume (= kuumuus) että järvet aukes ja kalat kutes ja tekivät ihmiset kauraa. Ja minäkin teiv – vappuna oli täys lehti puussa. Minä teiv vastan että sua pannam muistii että vappuna kylyvötää uuvvela vastala – – .”

Vuodelta 1979 olevalla äänitteellä leivonmäkeläinen Martta Suonsaari (s. 1897) muistelee poikkeuksellisia säävuosia. Eräänä hyvin huonona satovuonna satoi juhannuksesta alkaen koko loppukesän, eräänä toisena vuonna taas oli hyvin lyhyt talvi ja varhainen kevät.

Keski-Suomessa sijaitsevan Leivonmäen (nyk. osa Joutsaa) murre kuuluu savolaismurteiden Päijät-Hämeen murreryhmään. Siellä sanotaan savolaisittan esimerkiksi mua ja piä. Murteen erikoisuutena on se, että aan ja ään paikalla voi sanan loppupuolellakin olla ua, iä: alako satua ’alkoi sataa’, monta päiviä ’monta päivää’.

Julkaistu 27.3.2020

Vanhemmat opasteliit nuorempijaa

”No, nuoremmat miehet käivät paimenessa ja siit keski-ikäset miehet käivät plotniekkan, kirvestöissä.  – – Ja siit aikasempin aikonakii nii jalkapatikassahan ne mäń Pietarii asti ko teält meijä paikalt.”

Vuodelta 1964 olevalla äänitteellä lemiläinen Taavetti Pukki (s. 1876) muistelee aikoja, jolloin lisätienestejä haettiin kesäisin Pietarista ja Inkerinmaalta saakka. Lehmäpaimenessa käytiin jo nuorena poikana. Keski-ikäiset miehet tekivät rakennustöitä, ja vanhat työskentelivät puutarhalla.

Etelä-Karjalassa sijaitsevan Lemin murre kuuluu suomen kaakkoismurteiden Lemin seudun välimurteisiin. Murteen ominaispiirteitä ovat esimerkiksi persoonapronominit meä ja seä tyypillisten eteläkarjalaisten mie- ja sie-pronominien sijaan. Eteläkarjalaisia piirteitä ovat sanojen loppu- ja sisäheitto eli sanan lyhentyminen loppupuolelta (opasteliit, ei olt, ensimmäisen ker 'kerran'), sekä erosijamuoto eksessiivi (kotont, luont, siint).

Savolaismurteiden tapaan Lemin murteessa pitkät vokaalit ovat diftongiutuneet (moa, peä), ja diftongiutuminen ulottuu myös jälkitavuun (rahoa 'rahaa').  Murteessa kuuluu myös monille itämurteille tyypillinen liudennus (oĺ, mäń).

Julkaistu 24.4.2020

Tämmösiäkin tapoja ollu o!

”Taloista maksettiin kyllä rahaa, mutta viätiiv vilⁱjaa pappilaan, siin_oli määränsä rukkiita, kauroja, ohria..." Vuodelta 1961 olevalla äänitteellä lempääläinen Aleksandra Jara (s. 1877) muistelee entisiä aikoja, jolloin papin palkka voitiin maksaa esimerkiksi maataloustuotteina.

Tampereen eteläpuolella sijaitsevan Lempäälän murre kuuluu sydänhämäläisiin murteisiin. Hämäläismurteille tyypillisesti siellä sanotaan esimerkiksi mettä ja kattokaa.  Diftongit ovat avartuneet: siällä, kuarma. Yleiskielen d esiintyy r:nä: viärään.

Geminaatio eli konsonantin kahdentuminen on Lempäälän murteessa horjuvaa: äänitteessä voi kuulla sanat kirkollisverroo, hyvvää mutta myös rahaa, lihaa. Vanhastaan eniten käytettyjä persoonapronomineja ovat sydänhämäläisissä murteissa minä ja sinä (myös mä ja sä); nykyiset mää ja sää ovat uudempaa perua lounaismurteiden suunnalta.

Julkaistu 15.5.2020

Missee työ illalla olija?

”Myö paetasillammo mäntiin tanssimaan kuulkeepa puutarhaan!" Vuodelta 1961 olevalla äänitteellä Anna Jäppinen (s. 1885) Leppävirralta muistelee nuoruusvuosiensa lystinpitoa, kuten erilaisia kuviotansseja. Tanssiksi saatettiin ystävien kesken pistää niin riihessä kuin puutarhassakin. "Ku ihmiset oovat nuoria niin ne o ilosiakii. [Ei] sitä aena ossoo tyytyvä siihe... tökötökseen."

Leppävirran murre kuuluu savolaismurteiden Pohjois-Savon murteisiin. Savolaisia vokaali-ilmiöitä ovat esimerkiksi pitkän vokaalin diftongiutuminen (piässy 'päässyt', tuasiisa 'taas'), diftongin reduktio eli väljentyminen (paeta 'paita', naarahti 'naurahti', toenen 'toinen') sekä liudennus (ol', tul', herrasväk').

Muita tyypillisiä savolaispiirteitä kuulee esimerkiksi sanoissa missee 'missä', olija 'olitte' ja mäntiin 'mentiin'. Savolaismurteille ominaisia laaja-alaisempia murrepiirteitä ovat yleisgeminaatio (evväät, 'eväät') ja svaavokaali (tulukee 'tulkaa').

Julkaistu 28.8.2020

Sitähän on väsyksisä, ku koko yön valavoo.

”Meitäki oli kerran kolome, kaks tyttyä ja poika, kun me lähettiin häihin, Kinnulaan." Vuodelta 1968 olevalla äänitteellä Hilda Liimatainen (s. 1898) Lestijärveltä muistelee aikoja, jolloin käytiin kutsumattomina vieraina hääjuhlissa tanssimassa naapuripitäjiä myöten.

Lestijärven murre kuuluu keskipohjalaisiin murteisiin, joissa on läntinen, pohjalaismurteinen pohja mutta runsaasti itäisiä savolaisvaikutteita. Mitä etäämpänä rannikosta pitäjä sijaitsee, sitä enemmän savolaispiirteitä murteessa on – näin on myös Lestijärvellä, jonka naapuripitäjä Kinnula sijaitsee jo savolaismurteiden puhuma-alueen puolella.

Läntinen piirre Lestijärven murteessa on esimerkiksi inessiivin pääte häisä, väsyksisä, menosa. Monien muiden pohjalaismurteiden tapaan myös siellä sanotaan tyttyä, tahtua, lähtiä. Itäisyyksiä taas kuulee sanoissa lähettiin ja kulettiin (vrt. läntiset lähretti(h)in, kuljetti(h)in).

Svaavokaali (kolome, pilikaten) on pohjalais- ja savolaismurteille yhteinen piirre, mutta vain pohjalaismurteissa se esiintyy myös h-alkuisissa konsonanttiyhtymissä (kahaville, nähäny). Yleisgeminaatio (pittää, rahhaa, herrää) on tunnettu laajalti sekä savolais- että pohjalaismurteissa.

Julkaistu 25.9.2020

Semmosee helpommaan tyähön miten ne kykentys

”Se oli orjalist hommaa – – sitä ei saanut sit seisattaak ko se heräs koht sik ku se sihen tottus.” Vuodelta 1963 olevalla äänitteellä Saida Kivilä (s. 1890) Liedosta kertoo, millaisia töitä entisaikana tehtiin jo lapsena. Tytöille tyypillinen ensityö oli vakun häälytys eli vauvan kehdon keinuttaminen.

Liedon murre kuuluu lounaisten välimurteiden Turun ylämaan murreryhmään. Välimurteissa on lounainen pohja mutta myös sisämaasta tulleiden hämäläisten vaikutusta.

Liedon seudulla, Turun läheisyydessä, välimurteissa on kaikkein vähiten hämäläisyyksiä. Kuitenkin esimerkiksi yleisgeminaatio (pattaa, kettään) sekä rajageminaatio (viäräp pois) ovat hämäläisvaikutteita.

Lounaisia piirteitä Liedon murteessa ovat esimerkiksi sävelkulku sekä diftongien redusoituminen eli väljentyminen, kuten sanoissa päevä ja laolaa. Heikon asteen esiintyminen vahvan asteen sijaan (mahro 'mahtoi', helpommaan 'helpompaan') on lounaisuus sekin.

Tavallisia länsimurteiden piirteitä Liedon murteessa ovat diftongien avartuminen (tuara, piänii, tyä) sekä yleiskielen d:n esiintyminen r:nä (yhren, kärel). Erikoispiirre taas on omintakeinen ensivokaalin pidentyminen: ooli 'oli', saano 'sanoi'.

Julkaistu 30.10.2020

Eipä täsä ookkaan kiirettä!

Yhen kerran minä olin siellä niil lujalla että, siin ois mielelläänki itkenykki – sitä oli niil lujalla! Vuodelta 1960 olevalla äänitteellä liminkalainen Väinö Mattila (s. 1894) kertoo rahtimatkasta, jolle hän oli lähtenyt ylpeillen mutta jonka hän oli lopulta päässyt hädin tuskin loppuun.

Limingan murre kuuluu pohjoispohjalaisiin murteisiin. Murreryhmä on monelle tuttu Oulun seudulla puhuttavana murteena. Pohjoispohjalaisille murteille tyypillisiä länsimurteisia piirteitä ovat esimerkiksi yksöis-s:llinen inessiivin pääte (hyväsä kunnosa) sekä a-, ä-loppuisten vokaaliyhtymien edustus talua, korkia, siliä. Monikon ensimmäisen persoonan omistusliite on pohjalaismurteista sekä Kainuusta tuttu -mma (saimma).

Laaja-alaisempia, myös savolaismurteissa tunnettuja piirteitä ovat svaavokaali (meleko, ylypeilin) sekä yleisgeminaatio (sattaa, errään). Limingan murteessa kuuluu myös savolainen diftongin reduktio eli väljentyminen (taepaleen, päevän). Itämurteiden erikoisgeminaatio (mielleen, yhttään, kulettaan) on murteessa uudehko tulokas.

Julkaistu 20.11.2020

Se viekkauvvessa herkes pitkälleen

”Mie outan, ja se kettu hyvin hiljoo kuluki.” Vuodelta 1967 olevalla äänitteellä liperiläinen Antti Lappalainen (s. 1882) kertoilee hänen viimeisekseen jääneestä uuvuttavasta kettujahdista.

Pohjois-Karjalassa puhuttava murre kuuluu itäisiin savolaismurteisiin, joten siinä on paljon samoja piirteitä kuin muissakin savolaismurteissa. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi diftongin väljentyminen eli reduktio (koera, päevä) sekä pitkän vokaalin diftongiutuminen (huastan, liäkärriin).

Liperin murteessa kuullaan myös savolais- ja pohjalaismurteissa yleinen svaavokaali (halaki, kolome) sekä välillä yleisgeminaatio (etteen, kippee, pimmee). Eräiden konsonanttien liudentuminen (ol’, pan’, pur’) on yleinen piirre suuressa osassa savolais- ja kaakkoismurteita.

Mitkä piirteet sitten erottavat itäiset savolaismurteet esimerkiksi Pohjois-Savon murteista? Pronominit mie, sie ovat kenties helpoin tunnusmerkki. Kaakkoisvaikutteiset sananloppuiset vokaaliyhtymät haulii, kettuu (pro hauli(j)a, kettu(v)a) -vokaaliyhtymät sekä partisiippi mänt (pro männy, männä tms. ’mennyt’) ovat nekin erottavia piirteitä.

Julkaistu 29.1.2021

Hän on niim pikkuine viäl

”Söpö o simmone et se syä kaikkii! Se on oikeen simmonen köyhän kissa sanotaa, kun kelpaa... Net pruukaa olla niin kinkei (= nirsoja) ettei net syäm mitän, tommost peruna, mut toi syä, toi halua oiken.” Vuodelta 1963 olevalla äänitteellä lohjalainen Matilda Öhman (s. 1889) kertoo kissanpennustaan Söpöstä, jolle maistuu muun muassa peruna.

Lohjan murre kuuluu lounaisten välimurteiden Länsi-Uudenmaan murreryhmään. Sen murrepiirteisiin kuuluvat muun muassa imperfektimuodot hakkain ’hakkasin’, kuarein ’kuorin', vojei 'voi'.

Lohjan murteelle tyypillistä ovat myös i-äänteen säilyminen sellaisissa sanoissa kuin pikkuinen, syksyiset, oloisii. Ne eivät siis ole kirjakieltä, vaan sammattilainen Elias Lönnrot on nostanut kotimurteestaan nämä i:lliset muodot kirjakieleen! Länsi-Uudenmaan murteessa on myös tavallista, että eläimeen voidaan se-pronominin ohella viitata pronominilla hän.

Julkaistu 19.2.2021

Lehemä kylymäsä veesä

”Vahajattihin lehemiä niin yks lehemä oli pois sitte.” Vuodelta 1969 olevalla äänitteellä lohtajalainen Hilma Huhtala (s. 1889) muistelee tapausta, jolloin yksi talon lehmistä oli kadonnut ja juuttunut suohon.

Lohtajan murre kuuluu keskipohjalaisiin murteisiin. Eräs murteelle ominainen piirre on inessiivin lyhyt s: täsä talosa, kylymäsä veesä. Pohjalaismurteille tyypillisesti Lohtajallakin h on säilynyt sanan lopun pitkän vokaalin keskellä: syömähän, mentihin, kysyhyn. Pohjalaisuus on myös monikon ensimmäisen persoonan pääte -mma: asuimma, m_olimma.

Välivokaali eli svaavokaali (jäläki, kylymä) esiintyy laajalti pohjalais- ja savolaismurteissa. Kuitenkin vain pohjalaismurteissa se voi olla myös h-alkuisissa konsonanttiyhtymissä: lehemä, vahava.

Toisin kuin Etelä-Pohjanmaalla, keskipohjalaisessa puheessa yleiskielen d:n vastineissa on itäistä vaikutusta. Se voi edustua katona, v:nä tai j:nä (piettihin ’pidettiin’, köyvellä ’köydellä’, syöjä ’syödä’). Itäistä vaikutusta on myös yleiskielen ts:n sijalla esiintyvä ht: mehtä, kahtoo.

Julkaistu 23.3.2021

Siältä yhreksäv veräjän takkaa

Muutamat anto siv viis penniä ja joku kymmenenki penniä sik ko, pääsivät samalla. Vuodelta 1968 olevalla äänitteellä loimaalainen Frans Leino (s. 1887) muistelee aikoja, jolloin paikasta toiseen liikuttiin hevosrattailla ja tiet olivat huonokuntoisia. Pikkupoika saattoi tienata kirkkomatkalla taskurahaa avaamalla muille matkalaisille veräjiä maanteillä.

Loimaan murre kuuluu lounaisten välimurteiden Ala-Satakunnan murreryhmään. Siinä on lounaismurteille tuttu poljento mutta myös hämäläispiirteitä. Välimurteiden alueen kieli oli aiemmin todennäköisesti nykyistä lounaismurteisempaa, mutta muutaman vuosisadan aikainen muuttoliike sisämaasta kohti Turkua on aiheuttanut sen, että jotkut lounaisuudet ovat peittyneet hämäläisyyksien alle.

Konsonanttien kahdentuminen on Ala-Satakunnassa laajempaa kuin lounaismurteissa (tullee, ennää, ussei, rahhaa). Tämä yleisgeminaatio on hämäläisvaikutusta. Lounainen loppuheitto ei ulotu Loimaalle, joten siellä sanotaan esimerkiksi talvella, rattailta, kirkosa, täsä (eikä talvel, rattail, kirkos, täs).

Julkaistu 30.4.2021

Nee hirvek ko syävä minun kaurani kaikki

”Ei ne mittäm pelkkäkkä ja pakkavat sullomam perunmaata!” Vuodelta 1991 olevalla äänitteellä lokalahtelainen Viljo Hartman  (s. 1904) kertoo, miten hän on yrittänyt pelotella hirviä pois viljelyksiltään.

Lokalahden murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään. Murreryhmän tavallisia tuntomerkkejä ovat esimerkiksi loppuheitto eli loppuvokaalin katoaminen (perun, pitk, ulkon) sekä lounainen geminaatio eli kahdentuminen (mäntty ’mäntyyn’).

Kuullaan myös sellaisia verbimuotoja kuin täyry ’täytyi’, kysys ’kysyi’, ammusiva ’ampuivat’, käveivä ’kävivät’. Sanan lopusta t on usein kadonnut (tuleva 'tulevat'), paitsi eräissä yhteyksissä se mukautuu seuraavan sanan alkukonsonanttiin (meniväs sin ’menivät sinne’).

Julkaistu 20.8.2021

Ei siin ollenkan tullu hikikän

Se oli vaan semmonem miästen kojetus, voimmainkoetus niinku nykkin urheillaan että... Että kuka on sit parei. Vuodelta 1960 olevalla äänitteellä loppilainen Kustaa Virtanen (s. 1876) kertoo siitä, miten entisaikaan kilpailtiin heinäniityllä voimakkuudessa ja niittotaidossa.

Lopen murre kuuluu hämäläismurteiden Etelä-Hämeen murreryhmään. Tämä murreryhmä on pieni mutta sisäisesti melko kirjava. Tyypillisiä hämäläisyyksiä ovat esimerkiksi sellaiset verbimuodot kuin antannu; niittään, roikkuun. Me-pronomini esiintyy muodossa mee, ja siitä käytetään meitillä, meittiä -tyyppisiä taivutusmuotoja. Liitepartikkeli -kaan, -kään lyhenee: ollenkan, hikikän. Myös diftongit avartuvat Lopen murteessa jonkin verran: huanompia, lyätiin.

Erotuksena esimerkiksi sydänhämäläiseen puheenparteen Lopen murteessa esiintyy loppuheittoa (hyväs heinäs, noist taloist) sekä sellaisia verbimuotoja kuin haluin, rupei, jotka ovat tyypillisiä myös lounaisissa naapurimurteissa Karkkilassa ja Vihdissä.

Julkaistu 24.9.2021

Vanhukset naittoa tyttäresä

”Nyt ne tekee ihtek kaoppasaj jo nuoret.” Vuodelta 1964 olevalla äänitteellä luhankalainen Valfrid Ravio (s. 1883) muistelee entisiä aikoja, jolloin vanhemmat osallistuivat naimaikäisten lastensa puolison valitsemiseen.

Keski-Suomessa sijaitsevan Luhangan murre kuuluu savolaismurteiden Päijät-Hämeen murreryhmään. Se on hämäläispohjalle kehittynyttä savolaismurretta. Hämäläisyyksiä ovat esimerkiksi verbimuodot juoksenteleen, tarttis sekä pronominit toi, noi ’tuo, nuo’.

Jotkut savolaispiirteet puuttuvat Päijät-Hämeen murteesta, jotkut taas kuuluvat puheessa hyvin selvästi. Savolaisuuksia ovat esimerkiksi liudennus (ol´, tul´), diftongin reduktio eli väljeneminen (paenuu, poeka, jäe) sekä pitkän vokaalin diftongiutuminen eli ”viäntyminen”: moassa, peässä. Myös sanojen jälkipään vokaalit ovat diftongiutuneet: tarkkoa ’tarkkaan’, naittoa ’naittaa’.

Julkaistu 29.10.2021

”No mitä näjit nyt näikkö nyk kalaunia?” Vuodelta 1963 olevalla äänitteellä Lumijoelta kotoisin oleva Pekka Paavola (s. 1886) kertoo kalastuksesta. Vanhoilla kalamiehillä oli kokoontuessaan tapana kysellä, millaisia enneunia toiset olivat mahdollisesti nähneet.

Lumijoen murre kuuluu pohjoispohjalaisiin murteisiin. Tunnusomaisia piirteitä ovat esimerkiksi inessiivin yksinäis-s: misä, porisemasa. Yleinen pohjalaisuus on o:n asemassa esiintyvä u tällaisissa kohdissa: kilua, varjuaan. Lumijoella on myös käytössä imperfektimuodot vejimä (’vedimme’), saimma (’saimme’), tehimmä (’teimme’).

”Vaa olihan niitä toisia sitte ne, nuita nuoremppia miehiä – –, ne sano ku, vähättel joka unttaa uskoo se varjuaam pelekää!”

Julkaistu 19.11.2021

Pellovii Karjalast tuotui nii hyvvii

”Ne siin kuivoat ja valkenoot ja pehmenööt.” Lumivaaran pitäjästä, luovutetusta Laatokan Karjalasta, syntyisin olevat sisarukset Anna Talikka (s. 1889) ja Helena Talikka (s. 1892) kertovat pellavan käsittelyn eri vaiheista. Äänite on vuodelta 1971.

Muualla Suomessa eletyt vuodet ovat tasoittaneet murrepiirteitä siirtokarjalaisten puheesta. Keski-Pohjanmaalle asettuneista informanteistamme toinen esimerkiksi ääntää itäisesti keträtä, toinen läntisesti kehrätä. Toki kaakkoismurteiden yleisväri ja monet kaakkoiset piirteet edelleen kuuluvat.

Tyypillisiä kaakkoisia piirteitä ovat esimerkiksi verbimuodot kehittynt, pehmenööt. Hieman laaja-alaisempia itäisiä piirteitä ovat esimerkiksi loi-monikko (tappiloita) ja liudennus (paŕ, paĺjo).

Osassa kaakkoismurteita pitkä vokaali diftongiutuu paitsi yksitavuisissa sanoissa kuten moa, peä (maa, pää), myös useampitavuisen sanan lopussa: montakoa, isketeä (montakaan, isketään).

Julkaistu 21.1.2022

Se om muv virkani ollu!

”Minä pesin toiset hautaan, arkkuuj ja toiset minä pesim maalimaa. Se om muv virkani ollu!”
Luopioisissa elänyt Hanna Hagren (s. 1881) tarinoi railakkaasti kyläkätilön ja ruumiinpesijän työstä sekä entisten aikojen terveydenhoitotavoista. Pikkulapsille syötettiin puppoa eli valmiiksi pureskeltua leivänpurua. Lasten sairastuessa heidät pölästytettiin upottamalla kylmään veteen. Hammaslääkäriä ei tarvittu, koska rikkinäiset hampaat voitiin vetää hohtimilla irti.  Äänite on vuodelta 1962.

Luopioisten murre kuuluu perihämäläisiin eli sydänhämäläisiin murteisiin. Kenties helpoimmin havaittava hämäläispiirre on yleiskielen d:n sijalla esiintyvä l: pihlit, veletty, viälään. Näytteestä voi huomata myös sellaiset hämäläisyydet kuin äite, synnytös, perästä ’myöhemmin’ ja lavo ’(saunan) lauteet’.

Julkaistu 18.2.2022

Tulha miulekii monta lammasta

”Kell ei lampaita ollu ni se pist rahhaa.” Luumäkeläinen Leena-Stiina Heimala (s. 1878) kertoilee vanhoista morsiuslahjaperinteistä. Äänite on vuodelta 1962.

Luumäki on kaakkoismurteiden länsilaidan pitäjä. Luumäen murteessa sanotaan yleiseen kaakkoismurteiseen tapaan käivät ’kävivät’ ja keroo ’keruu’. Kaakkoismurteille ominaisia piirteitä ovat myös esimerkiksi ilmauksessa ei kukkaa esiintyvä yleisgeminaatio ja loppuvokaalin kato.

Julkaistu 25.3.2022

”Sillon ol koulusakin toinen koment ko ny on. – – sillon on täytyn, osat läksys, ulkko!”

Luvialainen Vilhelmiina Rauvala (s. 1892) kertoo, millaista koulunkäynti oli hänen lapsuudessaan. Luokassa saattoi olla yli 50 oppilasta, ja tottelemattomat saivat karttakepistä sormille. Äänite on vuodelta 1970.

Luvian murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään, samaan kuin esimerkiksi Rauman murre. Puheen sävelkulku on tunnusomaisen lounaismurteista.

Tyypillistä on myös loppuheitto eli sanojen katkeaminen lopusta: sanotaan osat (’osata’), totel (’totella’), laiskal (’laiskalle’). Yksi lounaismurteiden erikoisuus on myös heikkoasteisuus i-loppuisen diftongin edellä: täyryi (’täytyi’), annoi (’antoi’), paukui (’paukkui’).

Julkaistu 22.4.2022

Herran tählem minä olim miälissäni!

”No hyvväät ihmiset, kyllähän siittä pääset – – erroo! Otak kova perna ja pistäs se semmotteen sukkaa, jota et tiäläk kuka sen on tehny. Ja panes se sänkys pohjille.”

Längelmäkeläinen Lyydia Tuominen (s. 1886) kertoo, miten hän on taikakeinojen avulla päässyt eroon häirisevästä ennusmerkkien näkemisestä sekä luumädästä. Äänite on vuodelta 1969.

Längelmäki sijaitsee hämäläismurteiden rajalla: sen itäpuolella naapurina ovat Päijät-Hämeen savolaismurteet. Längelmäen puheenparsi on silti perihämäläistä. Kenties selkein murrepiirre on yleiskielen d:n esiintyminen l:nä: lählin, puhlasta, en tiälä.

Hämäläisyyksiä ovat myös sellaiset muodot kuin koirra, siittä, semmotteen, läpitte, tehen (’teen’). Längelmäen murre kuuluu yleisgeminaatioalueeseen: siellä sanotaan esimerkiksi rahhaa, tullee, kärsittävvää.

Julkaistu 27.5.2022

Nyt om moantiet jo monneen kohil laetettu

”Jos ne sen aejan vanahat nousis jotka ol´ vanahoja sillon kum minäkii olil laps nin, mitähän ne tuumois jos ne nyt tämäm moaliman näkis?”

Maaninkalainen Agatha Laukkanen (s. 1896) päivittelee, kuinka paljon maailma on muuttunut hänen elämänsä aikana. Äänite on vuodelta 1976, ja haastattelijana on Jaakko Yli-Paavola.

Maaningan murre kuuluu Pohjois-Savon murteisiin, ja näytteessä kuuluvatkin kaikki keskeiset savolaispiirteet. Esimerkiksi sananloppuisen i:n kohdalla on usein liudennus: ol´, pumpul´kankaat. Yleiskielen d:n paikalla esiintyy siirtymä-äänne (h, j, v) tai kato: vuojen; Pielaveen, lähettiin.

Sanojen alkutavun pitkät vokaalit ovat diftongiutuneet: Moaninka, peäs (’pääsi’). Eräiden diftongien ääntäminen taas on väljentynyt: kaekki, äet. Sanojen lopun pitkät aa ja ää ovat määräyhteyksissä pyöristyneet oo:ksi ja ee:ksi: lehmee, heittee, ottoo.

Maaningan murrenäyte sisältää myös runsaasti paikannimistöä paikallisessa käyttöasussa: Moaninkamäki, Pulukonkoski, Pielaves´.

Julkaistu 26.8.2022

Kärmei ooliki nii kamalast

”Em mää sitä mittää huamanu, ei se sev verta sattunum mut se hiukka karvasteli – mää rupesi näyttämän et, mikä mun käresäni mahtaa olla.” Maarialainen Emelia Tasto (s. 1885) kertoo lapsena saamastaan käärmeen puremasta ja sen hoidosta. Äänite on vuodelta 1966.

Maarian murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin, tarkemmin ottaen Turun ylämaan murteisiin. Turkua kohti kapeneva kiilamainen ylämaan murrealue jakaa varsinaiset lounaismurteet kahteen osaan. Tämän kiilan kärjessä sijaitsi aikaisemmin Maarian pitäjä, joka nykyään kuuluu Turkuun.

Hämäläistä väriä saanut Maarian murre on eronnut lounaisten naapureidensa puheesta esimerkiksi siinä, että jälkitavujen pitkät vokaalit ovat yleensä säilyneet lyhentymättöminä (oltii, maitoo). Paikallinen piirre on eräiden alkutavujen pidentyminen (ooli). Lounaisuuksia ovat sellaiset murremuodot kuin kappala ’kappale’ ja kellanen ’keltainen’.

Julkaistu 23.9.2022

”Mie olej justiin sellain ihmine ku siekii. No vot työ vua oletta siin kohas paremmaat ku teil ei olt tiä sota! Vot meil ku olj sota ni mei raukkoim pitj tulla. Em myö ois tulleet mihinkeä ku ei ois ollut sota!”

Inkerinmaalta Markkovasta kotoisin oleva Sofia Sihvonen (s. 1889) kertoo kokemistaan sodan kauhuista. Äänite on vuodelta 1968.

Markkovan seurakunta sijaitsee itäisellä Inkerinmaalla, Laatokan eteläpuolella. Siellä puhuttu inkerin murre kuuluu suomen kaakkoismurteisiin. Kaakkoisia piirteitä näytteessä ovat esimerkiksi loppuheitto (kaik, tasasel paikal) ja sellaiset historiallisen h:n sisältävät taivutusmuodot kuin uuniihe, kuoppiihe.

1600-luvulla Inkeriin muutti paljon savolaisia. Niinpä murteessa kuuluu tiheästi yleisiä itämurteisuuksia, jotka ovat tunnusomaisia myös savolaismurteille. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi yleisgeminaatio (kylleä ’kylään’, sottoa ’sotaa’), loi-monikko (mummoloil) ja persoonapronominit myö, työ, hyö.

Julkaistu 28.10.2022

Mukavaa makjan kimaraist hapant

”Se tehtii simottoo niin kom mämmiki. Se imelytettii. Ruvisjauhoi ja, sit imeläjauhoi, ko niit imelii (= maltaita) sit joka paikas oli.”

Marttilainen Anna Mattila (s. 1888) kertoi, miten ennen valmistettiin perinneruokia varikkoa ja piepoa. Varikko on eräänlaista hapatettua mämmiä, piepo taas talkkunaa. Äänite on vuodelta 1963.

Marttilan murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin, Turun ylämaan alaryhmään. Kieli on siellä saanut vaikutteita sekä lounais- että hämäläismurteista. Hämäläisvaikutetta on muun muassa yleisgeminaatio (ennää, sannoo). Lounaisten naapurimurteiden piirteitä kuulee esimerkiksi ilmauksessa leevän kappala ’leivän kappale’.

Julkaistu 18.11.2022

Linjaanirattaat ja kuarmarattaat

”Mnää käveli sen, torpparin kans sit sen, kuarmarattairem peräs vaan ja tupakoitti ja juteltti.” Maskulainen Juho Koskinen (s. 1879) kertoo hevoskuskin töistä vanhassa ja perinteikkäässä Kankaisten kartanossa. Äänite on vuodelta 1962.

Maskun murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään, kuten Turun ja Rauman murrekin. Murrenäytteessä on kuultavissa runsaasti tyypillisiä lounaispiirteitä, esimerkiksi loppuheitto minul ’minulla’, tehr ’tehdä’ sekä imperfektin pääte istus ’istui’.

Puheenparteen kuuluu myös konsonantin heikko aste eräissä yhteyksissä: teivä ’tekivät’, lakas ’lakkasi’, täyryi ’täytyi’, lauroi ’lautoja’. Konsonantti kahdentuu ja jälkitavun vokaali lyhenee esimerkiksi sanoissa pantti, tupakoitti, juteltti ’pantiin, tupakoitiin, juteltiin’.

Lounaismurteiden pohjoispitäjien murteessa klusiilit k, p ja t ääntyvät puolisoinnillisina, mikä on voimakkainta Rauman seudulla. Maskun näytteessäkin kuuluu jonkin verran ”men gogo dalve ja gyl gevält...” -vivahdetta.

Julkaistu 20.1.2023

Niim perhana hyviä parkeja

”Saatiin sihtijauhoja ja sokerei ja kaffettakim mitä tarvittiin elonajaks ja heinänajaks. Parkkirahala sitä tuatii!”

Melliläläinen Matilda Pentti (s. 1883) muistelee entisaikaista pajunkuoren kiskomista. Pajunparkkia käyttivät nahkurit nahan parkitusaineena, ja parkin keruulla etenkin pienten talojen eläjät saivat lisätienestiä. Äänite on vuodelta 1968.

Mellilä (nyk. Loimaan kaupunkia) sijaitsee Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen yhtymäkohdassa. Sen murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin, ja puheessa onkin hyvin tasapuolisesti lounais- ja hämäläismurteiden piirteitä.

Lounaisuuksia ovat muun muassa sellaiset muodot kuin kävein, munta, parkeja (’kävin’, ’monta’, ’parkkeja’). Hämäläinen piirre taas on esimerkiksi yleisgeminaatio (hyvvää, rahhaa). Inessiivin yksinäis-s:llinen pääte (parkisa, Melliläsä) on tunnusomainen piirre osassa välimurteita.

Julkaistu 17.2.2023

Mehtän pevot söi

”Ei ikkään silläkään kämpällä tietysti ihmisjalaka ollun niin sinnej jäi sitä läskiä ja kaikkia hetelmiä, ruoka-aineita, niim paljo ku hyväänsä.”

Metsätöissä Amerikassa 1920-luvulla ollut merijärveläinen Jalmari Hiitola (s. 1897) päivittelee amerikkalaista yltäkylläisyyttä ja ruoan tuhlausta. Haastattelu on vuodelta 1967, Jaakko Yli-Paavola haastattelee. Yksi amerikansuomen sanakin kuullaan: mehtä runnattiin ’kaadettiin ja kuljetettiin pois’ (< engl. run).

Merijärvi sijaitsee keskipohjalaismurteiden alueella, jossa pohjalaispiirteiden lisäksi on paljon savolaisväriä. Yleiskielen metsä : metsän esiintyy muodossa mehtä : mehtän ja yleiskielen d ainakin v:nä ja j:nä: pevot (pedot), jääjä (jäädä).

Pohjalais- ja savolaismurteille tyypillinen piirre on myös svaavokaali: kylyki, vahava. Pohjalaiseksi murteen paljastaa inessiivin pääte: semmosisa siivuisa.

Julkaistu 31.3.2023

Sitte aljettii vetämää

”Ja sitte, sitte aljettii vetämää, siin oli hevonenki sitt, oli yks hevonen ja kakstoista miästä.” Merikarvialainen Maria Laine (s. 1888) muistelee ison talvinuotan vetoa. Haastattelu on vuodelta 1959.

Merikarvian murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin, tarkemmin sanoen Porin murreryhmään. Lounaisten piirteiden lisäksi murteessa on paljon hämäläisyyksiä.

Yksi Merikarvian murteen erikoisuus on, että d-äänne kuuluu siellä (kuten naapureissa Ahlaisissa ja Siikaisissakin) aitoon murteeseen. Tämä on ruotsin kielen vaikutusta.

Julkaistu 21.4.2023

Verileipää ja sauhumakkaraa

”Sit ko se saatiin lihoiks niin sit se sualattiin, suureen tiinuun, siihen tällättiin aikalailla suaraan.” Metsämaalainen Hilma Aalto (s. 1879) kertoo sian teurastuksen jälkeisistä vaiheista ja erilaisten lihajalosteiden valmistuksesta. Äänite on vuodelta 1968.

Metsämaan murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin, tarkemmin Ala-Satakunnan murreryhmään. Lounainen piirre on, paitsi tyypillinen lounainen intonaatio, myös esimerkiksi lk-konsonanttiyhtymän heikko aste: jalka : jalvoista.

Metsämaa sijaitsee hämäläismurteiden rajalla, ja hämäläistä vaikutusta on esimerkiksi yleisgeminaatio (hyvvää, lihhaa). Ala- ja Ylä-satakunnan murteelle tunnusomainen piirre on inessiivin pääte -sa (taloisa, sualasa).

Julkaistu 19.5.2023

Ja mie ossaa itše maovihat.

Mato musta moa näköjne, toukka tuonen karvalline, luulit puuta purreheis, pajuniintä parreheis. Et sie puuta purrutkoa, etkä pajuniintä parrutkoa. Purit ihmise ihhuo ja ihmise imettämmeä.

Metsäpirttiläinen Aune Saarinen (s. 1884) muistelee sunnuntaipäivänä saamaansa käärmeenpuremaa, ja lausuupa vielä käärmeenpureman parantamiseen liittyvät madonluvutkin eli madonvihat. Äänite on vuodelta 1962.

Metsäpirtin pitäjä sijaitsi Laatokan rannalla aivan Karjalankannaksen kaakkoisosassa. Murteessa jälkitavujen pitkän oo:n paikalla on itäkannakselaiseen tapaan uo: sanotaan tulluo, kirkkuo ('tulee', 'kirkkoon'). Sanassa kärme on vain yksi ä.

Yleinen kaakkoismurteinen piirre on myös ensi tavun pidentyminen heikon asteen edellä. Metsäpirtin seudulla tämä tavu on vieläpä diftongiutunut: esimerkiksi sana sade esiintyy muodossa soaje, kun se eteläisessä naapurimurteessa on saae.

Julkaistu 16.6.2023

Em miä uskos sitä yhtää!

”Se on sillä viisii et jos, mitä rupiaa uskomaaj ja tekemään ni, siinä voip se usko, jokkuu sellainen, erikoiskohta olla.” Miehikkäläläinen Matti Lautamies (s. 1887) kertoo silmänkääntäjien taikatempuista, joihin hän ei lainkaan usko. Äänite on vuodelta 1966.

Miehikkälän murre kuuluu kaakkoismurteisiin, mutta se sijaitsee lähellä hämäläismurteiden aluetta. Tämän vaikutuksesta Miehikkälässäkin on yleiskielen ts:n paikalla tt, esimerkiksi sanassa kattoo ’katsoo’. Kirjakielen minä-sanan vastineena on kaakkoishämäläiseen tapaan vahvasti avartunut miä.

Julkaistu 25.8.2023

Tul miähi häne kimppus ja tahrova rahoi

Pimiä mettä ol ni sit, kärryten kans menttin ni hän sano et hän – – istus kärryl ja sit... Ja sit näk, vaalemaltta et siäl ol, usiammam miähe siäl tiäs.

Mietoislainen – tai mietoistelainen – Olga Tuominen (s. 1883) kertoo maantierosvoista, joita Turun-matkoilla joutui joskus kohtaamaan. Äänite on vuodelta 1957.

Mietoisten murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään. Tyypillinen piirre on lounainen erikoisgeminaatio (aikkan ’aikana’, Turkku ’Turkuun’) sekä imperfekti puhus ’puhui’, joutus ’joutui’. Eräänä erikoisuutena on uo- ja yö-diftongin eteen joskus syntynyt v-äänne, esimerkiksi vyäl ’yöllä’.

Julkaistu 15.12.2023

Minä kakskymmenes päivä tammikuuta täötän niitä vuosia

”Mullon jalatiik kuv viientoesta vuev vanhala.” Mikkeliläinen Iida Piispanen (s. 1894) puhuu lapsuudesta ja vanhuudesta. Äänite on vuodelta 1974.

Mikkelin murre kuuluu Etelä-Savon murteisiin. Tunnusomaisia ovat muun muassa persoonapronominit miä ja siä, mutta myös minä ja sinä ovat mahdollisia. 

Murteissa on jonkin verran kaakkoista vaikutusta, esimerkiksi partisiippimuodot en virkkant, ei tult. Sanan lopun n katoaa soinnittoiminen konsonanttien edeltä: kaheksakymmene, nii paljo.

Julkaistu 19.1.2024

Sit vast käil laatimaa sitä juttuu toisiil

Inkerin Moloskovitsasta kotoisin oleva Maria Parri (s. 1908) kertoo lapsuutensa torimatkasta ja venäjän kielen taidottomuudestaan. Haastattelu on vuodelta 1965.

Moloskovitsa sijaitsee Etelä-Inkerissä, satakunta kilometriä Pietarista lounaaseen. Siellä puhuttava Inkerin suomalaismurre kuuluu suomen kaakkoismurteisiin.

Yleisinkeriläiseen tapaan verbien monikon 1. ja 2. persoonan tunnukset päättyvät o:hon: rukkoilemmo, rukkoiletto ’rukoilemme, rukoilette’. Pronominit hän ja he ovat hää ja hyö. Konsonantit liudentuvat tietyissä yhteyksissä: mäń ’meni’, kot́tii ’kotiin’.

Kaakkoisuuksia ovat sellaiset piirteet kuin visata ’viskata’ ja kääjet ’kädet’. Laatia merkitsee ’puhumista’ laajalti kaakkoismurteissa. Sana koltunoida ’noitua’ on lainaa venäjästä.

Julkaistu 22.3.2024

Se oli kamalav voimmakas miäs

”Kylähän ne tiätystik kans välliiv vähä niin ku keskenänsäs sittes semmosta, harjotteli ja muuta ni.” Mouhijärveläinen Viljo Kulmala (s. 1898) muistelee entisaikojen kovia tappelijoita. Äänite on vuodelta 1968.

Mouhijärven murre kuuluu Ylä-Satakunnan murteisiin, jotka puolestaan  kuuluvat hämäläismurteisiin. Niissä on vaikutusta myös muun muassa Ala-Satakunnassa puhuttavista lounaisista välimurteista.

Yleiskielen d:n paikalla on Mouhijärvellä r: (piretty, purotti). Diftongit ovat avartuneet (tiätystiv viä, pualelta). Sanan alussa voi esiintyä kaksi konsonanttia (priski, krahisteltu). Jonkin verran esiintyy myös konsonanttien kahdentumista (välliin ’väliin’). Alasatakuntalainen piirre on yksöis-s:llinen inessiivin pääte (vahinkosa).

Julkaistu 22.3.2024

”Oli tuosa naapurisa tuosa yksi köyhä perhe, oekeen köyhä ja siinä oli paljo... Ne söi sitä petäjää.”

Muhoslainen Lyydia Pieniniemi (s. 1884) muistelee köyhiä aikoja ja sitä, miten joissakin taloissa syötiin petäjärieskaa eli pettuleipää. Äänite on vuodelta 1963.

Muhoksen murre kuuluu pohjoispohjalaisiin, Oulun seudun murteisiin. Siinä tuntuu kuitenkin selvästi Kainuun savolaismurteiden väriä, etenkin intonaatiossa sekä värikkäässä sanankäytössä: syyvä jykerti, ottaa täräytti. Inessiivin pääte vaihtelee läntisen yksiässällisen ja itäisen kaksiässällisen välillä: tässä justiin, täsä mökis.

Julkaistu 24.5.2024.