Kymenlaakson murretta
Kuunneltavana murrenäytteitä ja paikallishistoriaa itä- ja länsimurteiden rajaseuduilta. Näytteet on poimittu Suomen kielen nauhoitearkiston (SKNA) äänitteistä.
Itä- ja länsimurteiden rajalla
Länsimurteita edustavat Iitin, Jaalan, Valkealan, Anjalan, Elimäen, Sippolan, Vehkalahden, Kymin, Haapasaaren ja Pyhtään murteet.
Itämurteita edustavat Miehikkälän, Virolahden, Suursaaren, Tytärsaaren ja Lavansaaren murteet (vanhan pitäjäjaon mukaan).
Kymijoki Ruotsin ja Venäjän rajana
Ennev Venäjän, tai Venäjän solan aikan ja Ruottin
kun tääl ol Ruottin kuningas yätä Paljakan mäjel.
Ja kun seh hevoi väsy Tillolan kankahil
kun se jäi kattomah solaj juoksuu,
ja pääs Paljakkaa
ja sit hevoi uupu.
Sit se täyty olla yötä.
Sit ne anto uuleh hevosen.
Ja siit Paljakan kylä pääs rälssiks
sit kun ne sai seh hevosen.
Katkelma on Jaalan murteella kerrottu tarina vuoden 1790 taistelusta, jossa Kustaa III yritti valloittaa Venäjältä takaisin Kymijoen itäpuolista aluetta. Samana vuonna solmittu Värälän rauha ei tuonut rajamuutoksia, vaan Kymijoki pysyi Ruotsin ja Venäjän rajana 1743–1809.
Idän ja lännen kohtauspaikka
Kymenlaakso on monella tavalla idän ja lännen kohtauspaikka. Kymijoen molemmin puolin puhutaan kaakkoishämäläistä murretta, jossa hämäläiseen murteeseen on sekoittunut lounaismurteisia ja karjalaisia piirteitä.
Murteen laaja-alainen läntisyys on astevaihteluton tt : tt (esim. Ruottin, kattomah) suomen yleiskielen ts : ts paikalla. Pelkästään hämäläinen piirre on t:n heikkoasteinen vastine l yleiskielen d:n asemesta (solan = sodan, uulen = uuden).
Kymenlaakson murteessa sanat lyhenevät joissakin tapauksissa. Laaja-alainen itäinen piirre on i:n loppuheitto (ol, pääs, väsy). Sen sijaan Kymenlaaksolle tyypillinen paikallissijojen loppuvokaalien a:n ja ä:n katoaminen (tääl, mäjel) on yhteinen ilmiö niin lounaismurteille kuin kaakkoismurteillekin.
Kymenlaakso kartoilla
Historiallisena muistona h
Toisaalta Kymenlaaksossa esiintyy historiallisena muistona h sellaisessa asemassa, josta se on suomen yleiskielestä ja useimmista murteista jo hävinnyt (kankahil = kankailla).
Tällaista jälkitavujen vokaalien välistä h:ta tavataan yhä myös eteläpohjalaisissa ja peräpohjalaisissa murteissa. Kymenlaakson murre eroaa muista h:llisista murteista siinä suhteessa, että h on jäänyt sanan viimeiseksi, kun lopputavun muut äänteet ovat hävinneet (kattomah < *kattomahan = katsomaan).
Vain kaakkoishämäläisissä murteissa esiintyy sellaisia lyhentymiä kuin punain, hevoi(n).
Ei niin laulavaa kuin hämäläismurteet
Prosodisesti Kymenlaakson murre ei ole niin laulavaa kuin läntiset hämäläismurteet. Ainakin joillakin kymenlaaksolaisilla on puheessaan staccatomainen painotus (kuva).
Murrenäytteet alueittain
Tällä sivulla on esitelty Kymenlaakson murrenäytteet alueittain ryhmiteltynä.
Murrenäytteitä on yhteensä 14:ltä eri alueelta. Alueet ovat vanhoja pitäjiä ja kauppaloita, joiden rajat eivät noudattele nykyisiä kuntarajoja. Esitettyjen murrenäytteiden määrä vaihtelee: esimerkiksi Kuusankoskelta on 17 näytettä, Valkealasta ja Virolahdelta vain yksi.
Näytteet on Suomen kielen nauhoitearkiston (SKNA) kokoelmista valinnut ja litteroinut Anni Tiirikainen. Litteroinnit on tarkastanut Eeva Yli-Luukko, poikkeamista tähän mainitaan erikseen.
Anjalan näytteet
Anjalan murrenäytteissä on muun muassa tarinoita kummituksista ja tietäjistä sekä muistelmia arkisista töistä, kuten lehmien paimentamisesta ja tukinuitosta.
Apina kummituksena
MP: Mitäs ne kummituksist muuta on kertonnu?
KO: Em mie nyt osaa sanoo mitään taas, taas tul mieleh.
MP: Kerrottiinko että jostain ois kuultu lapsen itkuu jostaim mettäst?
LO: Em mie ol ainakaan kuullu.
MP: Tai että joku olis tappanu pikku lapsei?
KO: Niin, olha se tääl yhten vuonna jossa käy vissiik koko Kymenlaakso kattomas sit Huruksulan kummitust − ehkä työ siint oletten kuullukki aikanaan.
MP: Minkähläin tapaus se olikaan?
KO: No siel ol outo ään siel mettäs ja sielhään käv ihmisii kattomas, miekin olin menos mut, siit sit se ol kuulemma selevenny että, siel ol joku tuonu semmosen pienen apinan, laivast ja se ol päässy karkuu ja se sit ääntä pit sellaist outoo ääntä siel mettäs. Mut sielhään käv ihmisii salottain (kuulleilemassaki ja). Ei ne sit päässy näkeh mu viime ne pääsevät näkee ja se selves se juttu. Kyl siel käv ihan koko tää Kymellaakso. Joka yö siel ol ihmisii kuuntelemas sit se ol niin erikoin se ään.
Hevoskyytipaikat
MP: Olikos sellaist paikkaa mis ois ollu hevosii oikei varttumas et ois taas viäty sitte seuraavah paikkah?
RK: Ei tääl kyläs ol sellaist ollu mut kyl niit ennen ol, ol ollu sellaisiikii ja miekin nyt muistav vähäsen viäl kun Anjalas ol se keskevaripaikka viäl. Se ol Pukin talo siäl Kymer rannas mistä ennem men lauttakin ylitte Inkeroistem puolelle ihlan siint talon sivutte. Niin siin_ol mim muistohoo nyt viäl viimiseks sellaim paikka että missä, viätih siit jos siit tul joku sellaitiin, joka tarvi hevoist niin siit talost sai hevosen aina ja kyylin siit taas mihkä se menos ol. Mut tääl ol ennen ollu Vilppulas niit sellasii kyytipaikkoi ja ol tääl Anjalam puolelkin Korhosel ollu jo ennem mut mie em muista niit enää.
MP: Missä se Korhosen talo on?
RK: Korhosen talo om Muhniämel Korhosejjojen rannal viäl tänäh päiväm mut ei siin ol enää niit, rakennuksii mitkä siin keskevarin aikan ol nyt, asuirrakennuksii. Siin ol kaks asuirrakennustkin toinen ol ihlan maantiev vieres että, että kun tul noi rapuist alas niin ol koht valtion maantiällä ettei päässy omalle maallehkaan niin kun sanoovat että ”kun tulee rapuist alas nim pääsee omalle maalleh eles,” mut siin talos ei päässy. Että se ol nii läheel se maantiä jo sit porrast siin että, että sit ol siit ihlan siim melkein maantiällä että olisko siin ollu meetrii kahta välii ku rapust alas tul. Mut sekin talo siint on nyt jo hävenny pois kun se on tullu vanhaks jo ja niil on uus, uus talo sil talol tehty nyt sinne toiselle pualelle maantiätä taas.
MP: Olko siin keskevaris omat hevoset vai?
RK: No omil hevosil nää Pukin ainakin ajovat enne, mitä mie niit muistan ettei siiv vierahii hevosii enään ollu. Mut tääl Korialhaan ne ol ennej ja Vilppulan kyläs siin Simolan talos niin isäkin puhu siäl monta päivää jo viättäneheh ja ne sano niit hollihevosiks siit, että ne varttuvat sit kyytii siin. Mut sit em mie tielä olks ne kaks kertaa vuoles vai mitä siäl että ne ol noiv viikom päivät, se miäs ja hevoin talossa. Nys siit ja siit toiset aina että ne vahtuvat vuaroo.
MP: Vähä niin ku veroo sitte.
RK: Niin se ol niin kun sellaist veron tapaist mut että ne sai, saivat makson nyt siint kyylistäs sentäh ettei ne ilman tarvinn_olla siit, siel jos sit kyytii sattu mut jos ei sattunu kyytii niin ne sai sen, päiväm makaa siin talos sinähkin ettei sielt siit, saannu mitää jos ei kyytii tullu.
MP: Olko siel usiampii miähii ja hevosii sitte?
RK: Sit välii mie en nyt tiälä kuinka monta niit siäl yhtä aikaa ol mut ol niit siäl, ehkä kolme neljä aina kerraltah niit, kylän miähiikii varttumas niik kyytii. Siih aikah nyt viäl enäämmev vissihkin ol kun Korialle tul jo tää Piatarin rautatie joka Helsingist Piatarih ennem men. Niin siit siint Korian asemalt aina tul herroi sentäh ja ne ol siit kyytiiv ajaa taas tänne maakyliih, siint pois kun ei muita kulkuneuvoi ollu.
MP: Ai täält Ummeljoelta saakka joutu käymää siel hollis.
RK: Ummeljoeset joutu käymääh siäl nii, hollis. Ja ol ne ennen tääl Korhosel ja käyny että siin ol ollu ja sellaim paikka että siin käy jo vierahiiki hevosii siit mut, ei Pukil enään ollu sellaist paikkaa mitä mie muistan.
Hirvi piruna
MP: Osattiikos noit lintui yhtää kattella että niistä olis joitain ennusteltu?
KO: Em mie osaa siitä (sanoo) mittää.
Sem mie muistan, iha vanhah aikah kun se meilän, se vanha muori puhu, tälläist kun ne Ummeljoe ensimmäi hirvi tul. Ja tääl ol silloin Lääsynniitty nimeltäh, ja siel ol karhu tappan Tuupparih hevose. Ja sit sinne men kaks miästä aina vahtih pyssyjen kans sit karhuu sille haaskalle. Ja yhten yönä siel ol kaks miestä, sit vahlis ja siit tul niin iso sarvipää elävä ja sil ol sorkat ja. Ja ja ennev vanhat ihmiset kuvittel että piru oj juur sellai. Ja ne ei rohtin ampua eikä tulla pois sielt ne miehet, ennen kum päiväl ja siit ne kerto. Ja ne kyläm miehet käy siit kattomaski viel että sorkaj jälet niil ol ja niin kamalan suur elävä. Hirvii ei tunnettu ennemmi ja, sit myöhempäh se vasta selvis ku rupes hirvii oleh että se ol hirvi sekin eikä piru. (nauraa)
MP: Ai hirvii ei ennen ollu?
KO: Ei ollu ihan se kum min lapsuuen aikaa ei sit tunnettu.
Litteroinut: Anni Tiirikainen, tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
Pääosa näytteestä on julkaistuna Matti Punttilan toimittamassa Anjalankosken murrekirjassa (SKS 1988) s. 247.
Kartanon maanjako
Aiheena Anjalan kartano ja sen maanjako. Wreden suku oli aiemmin myynyt kartanon valtiolle. Valtio lahjoitti kartanon venäläiselle kenraalikuvernöörille, jonka kuoltua perillinen myi kartanon metsät ja kartanon takaisin valtiolle. Anjalan kirkkoherra kehotti alueen torppareita hakemaan omistusoikeutta kartanon maihin, ja lähetystö lähetettiin nimilistan kera Helsinkiin. Torpparit saivatkin oikeuden lunastaa itselleen maata (24 vuoden maksuajalla), mutta kaikki eivät mahtuneetkaan samoille tiluksille. Lukkari ja Mattilan talo joutuivat muuttamaan.
Signum: 14100: 1
JY-P: Nii että kartanon maan jaettih?
VL: Nii.
JY-P: Koska?
VL: Yhleksäntoistsataa, seittemäj ja kahleksan.
JY-P: Mitenkäs, minkä takia ja kuinka niin kävi?
VL: No, se, se ol sellain vähä monivaiheij juttu. Sillo ol se Aleksander Mensikov ol Suamen kenraalikuvernöörin, ja sit Suamen valtio sit tuat, tahto sille lahjottaa, olko se sit valtiom mielehiin kenraalkuvernöri siit taikka minkä, minkä ((tähden)) sitte tahto, lahjottaa sitten Anjalan kartanon siit, siit sille Mensikohville. Ja siit kun, kun tuot noin tää, se ol Wreede, Wreete-suvult joutun pois se ol jo ennen myyny Wreede-suku tän Anjalan kartano ja sit, sit se ol, valtio sen osti, ja sit se lahjotti sen sit sille Mensikoville. Mut sit se, se noin se Mensikof kual, ja eikä sille jäänny sit tuot minkäälläist perilliist sit ja, sit se olis joutun niin kun takasiin sit tälle Suomev valtiolle, kartano mut sit löytykin siält Etelä-Venäjält sil hyvin sellain kaukain sukulain, Ivan Nikolajevits Mensikof Koreis ol ol sen sen nimi ja, ja noin sit, se tahto perintö(oikeutta) siit ku se on sen sukulain siit ja, sit se joutu taas takasim Mensikoffille siit, sit tää kartano ja, se myy noin kaik tän kartanom mettäm mitä täs ol van siit suinkin arvopuuta tukkipuuta ja aina tollaist riukuu - elikkä piiruiks kuttuvatten - myälen siit ja se se myy kaik puhtaaks nää ja, ja tuota sit tarjos valtiolle takasiin, se siit et. Ja no valtio otti sen siit takasin siit silt ja se men sentien siit sinne Venäjälle, häipy ei siit enään sem pääl kuulu, kuulum mitään siit ja.
Sit noin täs Anjalas ol kirkkoherra, Anton Vilhelm Seteström nimiin. Niin, se alko kehottaa siit, siit näin että, että ”alkakai” ku ne ol torpparii, sen kartanon torpparii että ”alkakai” et tahto että, näit kartanom maita jakah nyk ku ne on valtiol, valtio nii että valtio jakais ne itsenäisiks että noin, että ne ol valtion torpparii siit ja. Nää otti sit kaikkien alustalaisien nimet ylös ja – – luettelooj ja, (laittovat) lähetystöh Helsinkih ja, ja sinne, sinne siit tuot, mihkäs virastoh ne nyt men sinne, sinne siit, siit noin. Mie em muista mihkä virastoh ne nyt siit men ja ne, saikin siit myötämielisev vastahotoj ja valtio suostukin siih ja, ja se päätty sit, että jakaa nää, nää maat siit niille torpparille siit omiks tiloiks ja, ton määrätä kuinkas se ol tää, kahlenkymmenenneljän, vualen maksuajalkos se ny ol, ol siit ja. Ja sithän se ol yhleksäntoistsataaseittemän sit kun tul, maamittarit jotka löi linjoi sit, ristih rastih mittas tän, nää pinta-alat kaik mitä ol viljelysmaata mitä mettämaata ja, ja yhleksäntoistsataakahleksan sit, sit ne ol pöytäjaot tehty sit näist tiloist ja, ne sait sit haltuhuh ja, siit noin yhleksäntoistsataa, kakskymmentyks, siit tul näille sit, omistusoikeus että siit sait jos siih astikka, makso sev vuotusem maksu mikä noin valtiolle, pit maksaa niin noin, ja siit, siit tul omistusoikeus ja, sai omistusoikeuej ja. Ja siithä ne, tul sillon yhleksänsataakakskymmentyks, niin ku ne pit kokoust niin, tää melkein kaik maksokin sit, siit noin selväks tilaa että, ettei enään tarvinnu, varttuu, varttuu sit määräaikaa että koska se, olis se umpeh menny niin, lunastikin silloin mikä. Joku joku tila jäi, siit jotka myöhemmin siit, siit tuot, maksovatten.
Nii ja sit ne sit ne, näist nyt joutu, meillä ja joutu muuttah kun, ton Mikkolal luana näit ol, ol kolme, kolme tuat, torppaa siij ja ne ol kaik niin, rykelmäs siin että huonehtki niin ol kaik ihka, ihka sekalia. Ja sit tuat, tuot tuot, sit meiläj ja sem Mattilan joutu sit tuot muuttah, kun Mikkola joka kolmas ol, siin ei ollu niit asukkahii sik kun neljä henkii, ja ne sano siit että, että joka täh paikalleh jääp nii tälle, tähäj jääp vaan niin vähäm maata, että kun nuo Anttila oli ollut tuos likeel, toinen talo siij ja, sano noin, et jotka muuttaa niin sit saap maata niim paljo ku haluaa. Ja noin sit ne… Toisis ol siit elämä ni nää, nää suastu muuttah siit ja, ja noin sit se Mikkolan jäi siis siit nyt yksin siit paikalle. Täshän on täs kartas jossakin elikkä kirjas, kartta sen… ((lehteilee kirjaa)).
Wreden perhe
Carl Gustaf Wrede oli Vaasan läänin kuvernööri. Hänellä oli tytär Mathilda Wrede, joka toimi vankien hengellisenä ja sosiaalisena avustajana. Isän viran takia perhe asui Vaasassa, mutta toisena kotina oli Rabbelugnin kartano Anjalassa, missä Wredet viettivät kesät. Luovuttuaan virastaan kuvernööri Wrede muutti perheineen takaisin lapsuudenkotiinsa Rabbelugniin. Mathilda Wrede vieraili useissa Suomen vankiloissa, ja hänen isänsä lahjoitti vapautuvia vankeja varten Tuomioja-nimisen torpan, joka nimettiin uudelleen Toivolaksi. Paikka sijaitsi Kymijoen varrella. Toivolan toiminta jatkui vuoteen 1897 asti, jolloin senaatti lopetti sen avustamisen.
Kartunvetoa taksvärkissä
EP: Siellä kun oli nuorta väkee. Oli, oli naisii taksvärkis, ja oli miähii. Siällä oli aika hauskoikin temppui joskus. Muistan erään kerran kun, kun olivatten päivällisel. Ja siinä, siinä sitte syntyi, semmonen senaikanen urheilu, kuusikymentä vuotta taakseppäi senaikanen urheilu, tuli väkkartuvveto. Se on se jossa veletään näin. Toinen istuu. ((Näyttää haastattelijalle))
MP: Juu.
EP: Ja, ja tuota, sitte täs oli minun setäim poika. Se oli iso mies, kolme kyynnäröö ja kämmenel leveyttä pitkä. Se veteli sitte niin kun ni kun niin keviäst miähii, vaikka miähet oli parahii talos, ja parahin evähil varustettu, niin se Rättärij Jussi niin se veti, niin ku housui vaan niitä, niitä miähii. Mutta sitte tuli Sepäj Jussi. Se pani sitte, sitte Rättärij Jussiv vähä tiukoille. Sitte kun kaikki oli vedetty, ja, ja tuata noin, jokainen tunnusti, että Rättärij Jussi on ylivoimanen. Mutta sitte oli Matti Pyykönen, (kuulekaa nyt). Sitte oli Matti Pyykönen siinä, se katteli tyynenä miehenä. Se oli entisajam maailman, maailmammestari Matti Pyykönen, hihtomies. Hihtäjä. Se katteli siinä sitte sitä meininkii, ja Matin, Matin luonto oli aina semmonen rauhallinen. Matti sitte kävi ja vetämään Jussin kanssa sitte aivav viimisiks ja se ratkasi sitte koko asian. Matti Pyykönen se rupes sitte vetämääj ja Matin kans, öö taikka Jussin kanssa. Jussi ja Matti ku ne vetivät sitte aika tiukalle. Pyykösen kälet roiki, kun Jussi veti. Mutta sitte kum Pyykönev viimener rutisti niin silloin kapula lähti, Jussin kälest ja, Pyykönen oli sitte sakin paras mies. (Paraav) voittaja.
Olihan niitä kaikellaisii, nuoruven aikana, kun, kun… Ja ne oli, tavallaan omalaatusii hauskoi, melkeiv voip sanoo enemmän, enemmän hauskoi kun nykyjään. Nii. Sinne Kaukasuolle ja, kum mentiin, niin sinne piti päästä, päästä kuka, kuka vaan kynnelle kyken. Että täs kyläs ei ollu, kyläs ei ollu muuta kun ihan vanhoi ja lapsii vaan. Työvoima oli kaikki siäl, kuudentoist kilometri päässä. Eikä siäl ollu mitään sellasii, suurempii tarjoilui tos ruakapualessakaan, ne oli vaan hyvin yksinkertanen. Kaljatönnyri, se oli pääasia. Se viätiin sinne kuusen juurelle. Sinne heitettiin sitte perunasäkki, ja ja tuata noin, liha- lihasäkki. Ei siäl ollu mitää sem parempaa suojaa, muuta kun kuus ja tuota noin öö ja (– –).
Matti Kurikka
MP: Mikäs mies se Matti Kurikka sitten ol?
OS: No se oli sellanen saarnamie-, elikkä sellainen puhuja oikeastaa em miä nyt tiälä, olihaa se noin, koulunkäyny mieshää se kyllä oli oikee ja viisas, ja puhe-, puhuja-, puhujanhaan se paljo kulki ja. Sit se meni Ameriikkaah ja, sit se Ameriikan Malkosaares perusti omav valtakunna, missä oli kaikki yhteistä, kaikki tavara. Niij ja, ja sanovat et, hyvihään ne siäl elivätten siin yhteiskunnas mut, viimeseltäh niillen tul sentäher riita siit noin, erittäinkin naisist, tul riita ((nauraa)) kum Matti tahto että kaik pit olla yhtehii. Ja siit se häves ((naurahtaa)), sev valtakunta, siäl Ameriikas. Malkosaarelhan ne viäl oliki. Malkosaares.
Matti Kurikka (1863−1915) syntyi Inkerinmaalla Tuutarissa maanviljelijän poikana. Hän oli lehtimies ja teosofis-sosialistinen kirjailija, joka perusti lyhytaikaisiksi jääneitä utopistisia yhteisöjä.
Kurikan Malcolmin saarelle (Malkosaarelle) Brittiläiseen Kolumbiaan perustama Sointula ei kuitenkaan täysin hävinnyt. Saarella asuu yhä suomalaisten jälkeläisiä.
Paimenessa
KO: Siih aikah ku mie olin niin tuota, kevääl kum mentih sinne Kuappasuoj ja Kaukasuam maille, pussi selkäh ja siäl me oltih koko kesä. Illal tuatii lehmät kotii aamul lähtii ja siäl. Siäl täyty olla sellaset, kaheksan yheksän vuatiset pojat kesäkaule. Kyl mieki ensimmäisem päivän itkin ku mie siäl olin mut ku sii tottu ni kyl siäl oj ja. Sit me tehtii kannom pääh aurinkokello ja, että me tiäletti aikaa. Kun käy jotai ihmisii siäl kysyttih kello aika niin kun se oli iso kanto siin no pantih, rautanaula lyötih keskelle sii ja sit, tehtih numerot aina, kun saatih kello tiätää joltaki. Aurinkoisem päivän tiälettih kello iha tarkkaa.
MP: No siitäkös se kattottih koska pit tuala lehmät pois?
KO: Nii.
MP: Kuinkas silloin ensimmäisin iltoin?
KO: Noo silloin täyty tulla vaa. Silloim mitattih varjost askelehii. Kuinka monta askelt o varjo pitkä ni niin paljo o kello. ((Naurahtaa.)) Kaikellaisii konstei sit täyty pitää.
MP: Että kun ol viis askelt ni sillon ol kello viis?
KO: Nii.
MP: Kuinkas siälä paimenes saatih aika kuluu?
KO: No meitil ol kaikkii niin kun nyt sen ikäsil ov viäl lapseesee. Kum polkupyärä ol silloi viäl nii harvinaine että oltih just nähty. Niin sit ku siäl ol joku semmoin puu kaatunnu et ol ne juuret sellasel nin ja se satula ni siihäm myö kiikuttih ja käkii narrailtih ja. Syksypualel siit taas tuata noin meitil ol sellain maja, kivist tehty uuni ja siit laaha sellain laakea kiv ni sit myö paistettih siin puoloij ja meitil ol puuluskat ja sit syätih paistetui puoloij ja. Kyl se aika men meittii ol kolmen talon pojat että kolme paimempoikaa me oltii yhles ja ne lehmät, karjal käy yhles, sil samal laitumel ni, kyl se siäl me. Mut että kyl nykyajal lapsii ei sais enää sellaseej ja. Johan siit joutus vanhemmatkin sehän olis jo ihmisrääkkäyst että pannaa ((mutisten)) kaulapussi selkää. Miäkin olin viäl nii piänkasvuin silloin ennen se kaulapussin kulmat hertto vetää maata ja, paljasjalon siäl pistelttih vaa.
MP: No milviissil niit käkii narrailttih?
KO: Ku kukuttiih aina ni se tul luokse. Samalviisii ku kukku nii käk tul luokse.
MP: Kuinkas likelle sen sai?
KO: No se nyt tul melkee lähimpih puih, aina. Sit meitil ol havuist ja sammalist tehty sellai maja, jos saleppäivä ol että me päästih sinne majah sateev varjoo.
Rajajoki
MP: Kuulittenkos työ siitä kun toi Kymijoki on ollu raja?
KO: Juu. Ja noi ol sippulaiset venähpuolisii ja myö oltii ruottimpuolisii. Se on nyt hyvin, hyvin näih aikoih, nyt se on ruvennu unohtaam mut ainahan, kun ei nyt näit siltoi ollu eikä muita ni, jos venehelkim mentih ylitte tuast niin sanotti ”käytih Venäh pualel”.
LO: Ja nää pit ittiä sit nää ruottalan-, ruottimpuoliset nää pit vähä ittiään niin kun sivistynnehempäm mut ne ol aina, venähpualisii, tääl.
KO: Eei se ol, sellaist itserrakkautta. Taikka itterakkautta oikei.
LO: Kun tuata, toi kun ol Santholmi tääl ens kerran, niin se ihmettel että, on näil suur ero, kun menee Kymijoest yli. Kun se ol ens kertaa meillä. Muistak sie?
KO: Kyllä.
MP: Ai se lääkäri?
KO: Nii se sano että ”täl puolel on”.
LO: Lääkär nii eläinlääkäri.
KO: Muuten sem miälest jotenki se nyt selitti sit että, hän tulee tänne, Anjalan puolelle ja tänne, paljon mielummin että tääl on, väestö niin kun kohteliahampaa ja sellaist, kun siäl, Sippulam pualel.
LO: Se ol ens kertaa meillä hevose-, hevoista ottamas silloon…
KO: Se ol morsiaimineev viel ja, sillom meillähän ol…
LO: Morsiaminee viel.
KO: … lannehalvaus hevoses ja se laski siint viäl viis litraa verta pois ja morsiaim pitel litraa.
MP: Kerrottiinkos semmosta että, joku olis käynny siäl Venäh puolel sillon ku se ol viäl rajajoki?
KO: Em mie mitään erikoist muista sellaist.
MP: Tai että siältä olis tullu tänne?
KO: Em mie mitään erikoist sellaist muista.
LO: Sem mie olen kuullu et − em mie tielä onks se totta − että tuolt Viialast men yks Liilan Tiina, läks ryssän kärriin. Ja sit siit tul laulu viäl että:
”Liilan Tiina se Viialassa katseli ryssän kärriä
kun Liilan Tiinan tupakois oli Simuv vanhoja mälliä.”
Se ol toisen muija ja se läks ryssän kans siit menemää. Mie muistan sen laulum mie olin piän tyttö kun ne sitä rallitti.
MP: No viäläkös siinä muita värssyi ol?
LO: Em mie muita ole kuullu.
MP: Muistattenko viälä minkäläin nuotti siin ol?
LO: Kyl mie senkim muistaisin. Että ((laulaa)):
”Liilan Tiina se Viialassa katseli ryssän kärriä.
Liilan Tiinan tupakois oli Simuv vanhoja mälliä.”
Siin on tälläi nuotti.
Litteroinut: Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko
Sotakauhutarinat
MP: Onkos semmosta kertoneet että olis jostai löyletty aarre? Raha-aarre löytynny jostai.
AS: Juu niin kyl tuat, kyl ne siit puhu ennen että tuota, ne rahahaulat sil viissiin ne välist alko, että tuleh… tul nous niist. Ja sit ne sil viissii löys niin kun ne noin. Niit niit pit olleeh nys siit tual suurel mäjel ja. Siält ne kylläki löys kun se, sillon ku tul Ruatsin sota niin siit.
Min mummuin on siält Korhoselt kotosin niin se ol tuat, se… Se ol keskevar (=majatalo, kestikievari) se talo ja. Siit, ne ne vanhemmat siit sillon Ruatsin sotan elel ni sanovat että, − kun siih aikah oli suurii rahoi semmosii, − niin sano kun ne läks sotapakoh siit, kun se, pääs Kymen yli jo se sotajoukko se se ruatsalain, joukko. Ja siit tul se tiato hätää − ehkei se nyt tälviissiin tullu kun nyt saap mut se tul silvitsiin kuinka sih aikaah sai. Mut ne nuaremmat läks siit. Ja siit se vaari ol sanon sil taval että ”toi muorinlanssu nyt ei ettin eles rahapussii” että hän olis rahat, pannu. Kun tuat rahat ol… Ne läks nuaret vaan − ei ne rahoist välittän muv vaari rupes rahoi. Ja kukaan ei vaarii nähny sen jälkee. Nii. Kun se jäi niit rahoi piilottah ni silloin ne sotamiähet tulkij ja ja siit noin.
Siit ne löys sen siält Suureltmäelt jok o lähel Korhoist. Ne löys siit pääluun ja niit luita. Ne päätti että, sih se vaari siit. Kun, se o sellain se laki että ne ei saanu eläh, jättää ketää kenkä ne näk, siit kun ne ne men.
Ja siit yhest paikast niin, kun ol äiti ol heijas, laps, laps ol heija… Laps ol heijas ja äiti men, uunin päälle siit ja kattel kun ei se hirven (= hirvennyt) lasta jättää. Kun toiset läks pakoh ja se, äiti pist itteh uunin päälle kun ol sellain uuninpäällys ennen se. Ja siält kattel. Ja sotamies kun tul tupah niin, se puhuttel vähän aikaa sit lasta. Ja siit kääns heijan nurimpäin ja siit pisti, sapelil sel lapsen. Ja äiti uunim päältä kattel. Nii mut ei uskaltan, se olis tappanu senki. Ei uskaltan ilmoittaa ittiäh.
Ja tälläsii ne kyl puhu silloin. Niin ku se Ruatsin sota ol. Kun se men, se men tästä näin läpi. Ja, kukaan ei o Korhosen vaarii sen koommin siit nähny kun sen, ne läks. Onhaan siit nyk kaikkii on sotaa ja kaikkii on nähty. Myäki.
Tietäjii
MP: Eikös siäl Hurukselas ja, missä Viialaskos ne kävi ja tiätäjis?
JP: Viialas ol, ja sellaset tietäjät että jos jotakin tapahtu niin, sit kun men sinne Viialan naiselle niin, se tiäs siit että jos oli jotakim pahaa tehny tai varastannu, taikka kipiä, ja sit sinne täyty viälä sit lääkettä ja se laitto sit lääkettä niin sit se paran.
MP: Eikös ne viinaa viäny sille?
JP: Miä en nyt muista sit olks se viinaa vai mitä se mutta kuitenki sinne täyty jotakin viälä. Ne sano että se toisis asiois että se tiäs mut em miä tiälä siit.
MP: Ei kai ne olis muuten siäl käynykkää jos se ei ois jotain tiänny?
JP: Niin, kyl siäl paljo käy Viialaas. Sit siäl ol, olks se, mie muistelen että sen ol tytär siit, samallain tiätäjä.
MP: Muistattenko missä asiois siäl käytii?
JP: Ne käv paljo, noist tollasist niin ku jos niin ku varasti taikka, taikka sit taas noist lapsasioist että, kun ei oikein omistannu lasta niin, käy siäl että mitä se sano että onko sen, sen ja sel laps että, ne meinasvat tehä.
MP: Käytiinkös sen takii että olis hävenny jotaa?
JP: Juu. Ja sit jos ol sairautta ja niin, sanottiin se parans kyl paljo.
MP: Olikos tääl muual mitää parantajii?
JP: Ei miä tääl Anjalas oo kuullu mitää.
MP: Tai tual näis muissa naapurpitäjis?
JP: Em miä muista että (ois) kuullu.
MP: Eikös tual Mettäkyläs ollu joku sellain parantaja?
JP: Ehk-, ehkä ne om, vaik ei ne ol nii nyt niin kaukaa, mut ne on niin ku viarahampii tälle paikalle että Mettäkylän asioit tiäletääv vähemmij ja.
MP: No tääl oli sit vaan kuppari ja mitä tääl oli?
JP: Nii ((naurahtaa)), hiarojii.
MP: Eikös ne ennen tehny, ittekkii jotai lääkkehii koton ain?
JP: Tekvätten. Kun ne usko kaikki sellaisih, ihlan entisajan, noih noitih ja semmoisii.
MP: Muistattenkos että olis puhuttu että täälläkin on ollu, tääl Anjalas noitii ennen?
JP: Miä tunsinkin yhlen muuten, noi-, että se ol noita. Ja se (asu) Muhniemel. Ja se men sit, ne epäil siit ne talovväet että, se karjatas käyp, ja ne mev vahtii, siit sinne, karjattaa ja, sit tulkin yöllä. Sit se lypsi siit leh- leh-… mie muistar repiks se karvoi vai leikkasko se niit lehmän karvoi. Ja sit se lypsi ja sano et, ”lykky sim pytystäs mim pyttyhyi”. Se lueksel siit, ”lykky sim pytystäs mim pyttyhyi”. No, veljekset jotka vahti siit sen talon, ni ne sano siit että ”älä kaikkii lykkyy vie”. Ja sen ((naurahtaa)), ne vei sen sit sisää. Ottivat siäl karjatas kiin ja ne vei sen sisää ja, ne olis tervannu ((naurahtaa)), tervannu sem pään, mut se isä ei antannu. Se ol sellain uskovai miäs ja sano, ”etten työ saa tervaa”, ja laskivat sen. Se ol tunnettu ihmii. Ne laski sen siit pois. Se ol sellain noita ja tek niit noilankonstii.
MP: Olikos sil muitakii konstii viäl sillä, mummol?
JP: Oolhan sil mut miä en niit muista mut aina puhuuvatten sit asiaa että, se lueksel se että ”lykky sim pytystäs min pyttyhyi”. Sano että ”älä kaikkii lykkyy viä”. Ja, ottivat kiinne.
Uittohommissa
Signum: 3517:1.
MP: Olittenkos uittohommis yhtää?
EL: Olim miä siäl, uittohommiskin ollu. Tän Inkeroisten tehtaan uitoiskin olen ollu tääl ja, sit olin siel Sippulas ja ennen kun, kun Halla omisti sen Sippulam mettät. Olim mie sielläkin ollu.
MP: Mistäs se uitto Sippulas alko?
EL: Siält Saverolt.
MP: Ja siit (– –)?
EL: Nii se tullaan tänne, siälä Sippula kirkon niit järvien ylitte ja niist aina, tännem Mettäkyläh ja tänne.
MP: Olittekos siälläki, usiamman kerran?
EL: Em miä ollu muuta kun kahten kevään siäl (sentä).
MP: Minkäsläin joki se on uittaa puuta?
EL: Hyvin mukava, kuivarantajoki se on ettei siäl. Se ol ennen Halla-yhtiön aikan, ku se Halla-yhtiö omisti, koko sen Sippulam mettät.
MP: Eikös siin oo mitään koskipaikkoi semmosii pahempii koskii siin (välil)?
EL: On sellasii piänii koskii sellasii siij joes, mut ne ol hyvin pikkusii vaan.
MP: Viäläkö muistatten minkänimisii koski siinä ois ollu?
EL: Se, ohan siin se Silmunkoski siin Silmun kyläs ja siin.
MP: Siinä missä on se saha?
EL: Niim missä ol ennen se saha. Mut hävitettyhän se nyt se sahakin on. Koska ne sen tek pienoismalli, ja lähettivät Kymi-yhtiön… Nehän tietti sinnep pienoismallisen sahan. Tiätyst joutu museeo, se saha. Siithän ne hävitti sen, sen Silmunkoskest sen saham pois.
MP: Mitäs muita koskii siin viäl ol?
EL: Mie em muita koskii siin, muista ku… Ne on sellasii piänii, että niit ei ota huomioh ku sellasii.
MP: No mistäs se sitte alko se toinen uitto mis työ otte ollu mukana, Inkeroisis (– –)?
EL: Se ol täs Pasilast ja lajittelu.
MP: Ai Pasilas?
EL: Nii täs tehtaam, Pasilas laji-, tukkilajittelu ku ne, ennem muinoin nostivatten kaik kasolle täs tehtaal kaik puut, niin ne lajittel tukit ja kaik paperpuut erää. Ja halkopuut ja kaikki.
MP: Minkästakii ne sit maalle nostettii?
EL: Sitä vasten ettei ne, jäänny sinne, Kymeen. Ennem muinoin ne, täs Pasilas kaik ne puut nosti maalle, täs tehtahal. Niin kauan kun tää uus paperitehtas ilmesty siin nii, nyt ne päivvastoin ni, talvelkin ne, ajaa sinnej jäälle vaan kaik puut, kun on tää papertehtas on täs, Tampellal.
MP: Siin ei sit enää, alas päim menny puita, mihkää, tonne Kotkah päi?
EL: Kylhäm min aikana, men täält Kotkaam puut, kaik sivuutettih täs, Inkeroisis mut, mut Ink-, Tampellam puut kaik pysäytettih sii jo. Mut Tampella pit omat uittonsa sit siin, ja nostatti kaikki maalle siit.
MP: Tampellal ol sit omat, omat merkit niis puis?
EL: Juu. Sen takii täs Myllykosken välil ja siin, Tampellal ol… Siinhä ol oikee suuremp uitto, mistä ne Kotkam puut ja Tampellam puut erotettih pois, että Tampellam puut kaikki, sivuhaarah ja, Kotkam puut eräh kaikki, jotka Anjalankosken sivuutti.
MP: Sortteeriksko ne sano sit vai miks(kä)?
EL: Ni sorttieriks ne sano niit että, tukkisorttieri.
MP: Te ette sillo ollu oikei uitos, te olitte siäl sortteeris vaan?
EL: Niin ne ennev vaan sano että, kun ei se mittään uittoo olluk kun ne sortteerail siin vaam puita niin, sano vaan kansannimel, nyt että sortteeriks.
MP: Kun työ olette näis tukkihommissaki ollu niin, onko siin koskaan tullu mitää semmost, pahaa tilannetta?
EL: Ei koskaam min aikana ollum mitää ernomas. Kaik on mennyh hyvin.
MP: Ei oo kukaa pulonnu sinne?
EL: Ei ol min aikanain pulonnu. Jos ne on pulon niin ne on, omin apune päässy, ylös siält ja.
MP: Muistattenkos yhtää pahaa ruhkapaikkaa?
EL: Ei ol mitääm pahaa ruhkaakaan tullu.
MP: Minkäläim palkat siin uitos ol?
EL: Siin, ennem muinoin siin ol vaan kaks markkaa päiväm palkka ja, se ol aamul neljält töih ja illal kahteksalt pois. Kaks markkaa päiväm palkka. Ennen ol Hallal uitto Saverol. Se ol se hinta.
MP: On pitkät päivät.
EL: Nii, neljästä kahteksaan. Olhan siin se, puol tuntii murkinaa ja tunti päivällist sit. ((naurahtaa))
MP: Siij jo nukutti aika lailla.
EL: Juu. Ei siim paljom makaa, aikaa ollu, illal kun kahteksalt tyät lopetettih ja, aamul neljäl taas pit olla joel.
MP: Minkäsläisii työkalui siin uitos tarvittih?
EL: Jaa?
MP: Mitä vehkehii (sit) pit olla?
EL: Ei ollu (muut kun) tavalliin, haka vaan niin kun nykyähkin kun käyttäävät.
MP: No jos joutu tekemään semmosii, sinner reunoille, puamii panemaa ja muuta, ettei ois tukit menny sinne rantah?
EL: Sill ol vaav vet, sil, koukal sin rantah ne, puomit ettei tarttun toiset puut kiinne mihkäär rantoi. Ne ol väliaikasii van, ennen siäl Sippulaj joel.
MP: Eikös koskipaikkoihin jotain tehty semmosii, että ne puut olis menny siit keselt vaa?
EL: Juu kyllä ne vet sellaset, keskipaikat koskipaikkoihi.
MP: Mitäs siihen kosken yläpuolelle pantii?
EL: Ei mitääm (muuta ku tommone) aukko jätettih. Siit sai tukit mennä.
MP: Mitäs jos ol semmonen järvipaikka tai lampi. Mitenkäs siit saatih tukit yli?
EL: Siin ne taas tukit, puamitti ympär ja vetvätte, taas venehiil, seuraavalle, toiseh sivuu, kun ne yli järven ne uitti. Sillon ne tällä tukkiin ympär puomin, ettei ne hajaantun ympär järvii.
MP: Kuinkas se saatih sit, menemäh?
EL: Menhän se kun, venheil, kelas ja sous toiseh rantah sen, yli järven, sen koko lautan, sen tukkilautan, minkä ne puomittivatten.
MP: Ei kai sit ihlav vaa soutamal saanu?
EL: Ei sit ihlan niin saanu mut, hiljaaha se tul.
MP: Kuinkas alas työ sitte, sillon ku työ olitte Sippulas uitos nii, kuinkas alas ne uitettih?
EL: Ne aina mereeh astikkahan ne uitettih tää Sippulan, sillon Hallan aikan ni, vaik ehäm mie niim pitkält ollu uittamas mut, miä lopeti jo ennemmi tääl, Sippulan kirkon kohlil mut. Merehään ne tul kun ne tul Kotkah menee.
MP: Mut te ette enää sitä Summajjokee saakka uittan niit?
EL: Juu.
MP: Mikäs joki se on nimeltää siin Sippulan kirkol luona?
EL: Se on se Saverojjoki, mit-, joen nimi tiäl mikä, joka nyt menee Mettäkyläh ja siinähä se menee. Sama joki mikä Mettäkyläs, Mettäkylän sahankin sivuuttaa viäl.
MP: Käytettiinkös hevosii koskaa uitos?
EL: Ei min aikanain käyttänneet siäl.
MP: Viäläkös tyä muita mettätöitä oletten tehny?
EL: Olim mie nyt ennen kun, niin kun ne sanoo että, sellaisii tukintekoo ja sellaaha se on ollu.
Uutuudet
MP: Viäläkös muistatten kun ensimmäisen auton näitte?
HL: Muistan. Joo asuttih silloin tuol, siält kylemmäs myö oltih Holstilas. Nii, mie menin siit kuttuh sit naapurin emäntää että ”tules sie ny kattoh minkäläin tuolt maantiältä tulee että siin ei ol hevoist ja se tulee”. Ja se ol niin korkia ni että sellai niin kun nyt jo kun… se tul täält maantiältä myäle. Ja myö ei tietty mikä se ol. Ja mie olin nys siit jo silloin, nyt jo vanhempkin ihmii että nyt ollu jo viis kuus, kuus vuotta ainaki naimisiskih, kum mie sen ensimmäisen näi.
MP: Eikös sit pelätty oikein?
HL: Nii pelättih.
MP: Ja hevoset pelkäsvät?
HL: Nii ja pyöräil-… Ja pyörääkään ei nyt ollu. Mie usko että tääl Alakyläs ei ollu pyörää kun me ostettih siit noin meilän tuota vanhemmalle pojalle, ja sit siit imehtel jokahii.
MP: Se oli aikamoin ihme.
HL: No ol.
MP: Muistattenkos ensimmäist ratioo kun se tul kylää?
HL: ((naurahtaa)) No kun noin meillä ol ensimmäises sellain kitekone. Mut kun ei siin_ol… Sit siin_ol kahlet korvat ja sit siit kuullelttih sit siitä mut. Ja siit noin. Ei meillä viäl ollu noin kum pappakin kuol noin nyt, oikeir ratioo, muuta ku se kitekone. Kakskymmmentkuus vuatta.
MP: Mut sillähän kuul ja samat asiat.
HL: Niin kyl sil kuulu mut että eihän sitte voinnu kuullella ku kaks aina, siit ku niil vanhoil ol sellaset korvat, millä si kuullelttii.
MP: Ja nyt oj jo semmosiikii konehii millä näkee?
HL: Mm.
MP: Olettenkos käyny kattomas missää?
HL: Olen ohan min noil, jokahisel noil lapsil. Mie en tykkä mie en noin.((yskäisee)) Kylhän miekin sen saisiim mut em mie, em mie tykkä siit noin. Minust on, ettem mie nys sentäh vanha ihmii viitti sit aina kattellakkan kaikkii ja, siit tuot, se nii myöhäseks tulee aina että jo käyp makaah nii, em mie ole. Miul on vaar ratio.
Elimäen näytteet
Elimäen murrenäytteissä muistellaan muun muassa vuoden 1918 tapahtumia ja seudun köyhien elinoloja sekä kerrotaan ranvahdin ja kupparin töistä.
Huippu
MP: Mitäs semmosii leikkei ol mitä lapset leikki?
IS: No lapset ja, nyt isotkin tytöt, huippu mee, kun siel on siit niin tasain siel, Mäempään puolel ni, ne pelas kivii ja, lapset, tyttölapset niin ne pelas kivii. Ja tytöt isotki
MP: Missäs se huippu ol siel?
IS: Se nyt ol ennem, min aikanain oikein siin, ihlan Mäempäässä mus sithän se ol siel, mäjel siäl joka nyt on sen Tillin mäkee se että em mie siäl nyt, mu näiv vaan se huipun siäl
MP: Minkäläin se oli, miten se ol tehty?
IS: No se oli, se ol tehty kaks patast ja, ja siit… Olhan min isäj ja, ja tää meilän isä tekvättej ja, yhleh huipun, ne tul yällä viel pojat pyytäh niit tekeh ja, ne siit. Ja siit siihe, laitettih, kolme, puuta, kummallekin puolelle, pystyh ja, se ors ja rautanavat ja, siin orres ja, vissih siim pattas sisäskin siit on rautaset pultit. Ja sit se, laitettih kummallekin sivulle lauta ja siit viäl keseelle. Ja kiilathan siel alla siit ol, vissihkin em mie niit tarkastannu. Mut siel suures kyläshän ne, tul kerra huippu alas, mie nyt oliv viel silloh niil laps mu… Ja siit sielt men yhlen jalka poikki. Mut ei siin Mäempäässä tullu.
MP: Eikös siin mahtunu aika monta siih kiik-, siihe huippuun?
IS: Maahtu. Paaljoha siih mahtu. Mäempäässä ol ja niin iso se huippu ni että ja, siit ne sano viel että… Meilän torppaa kuttutih Kujanpääks sielä, Raussilas että ”kun Kujanpääm Matti tekee huipun niin kylhän ei se putoil”.
MP: Olikos siel Raussilas sellast paikkaa, et olis Katihhännäks sanottu?
IS: Ol, se ol siin Katihännäs viimiseks se huippu.
MP: Mistäs se ol tullu se?
IS: Em mie tiälä, kuka sit ol ruven kuttuh, ja onko sit kuttuttu ikä. Mut siin_o se, Katihännäks sit paikkaa sanottih
MP: Olikos niil kiikun lauloil eri nimet, missä istuttii?
IS: Ol. Sivulauta ja keskilauta ja, ja siit ne, juurikkahväli. Niih mahtu aina kaks vaikka olis ollu isookin niiden juurikkahiev välii, niih lauloil.
MP: Puhuttiikos laiskallaulast?
IS: No laiskallaulat ne ol ne sivulaulat.
MP: Pääskös sil ympär oikee, sil huipul?
IS: Ei nii suurel huipul ympär päässy.
Tekhän meilän tänneki huipun toh noin kun tänne tultih ja, siit tul toi Järvisen, vanhim poika -soashan se kaatu. Sii ja rupes sit ympär siit ja ma, meilän isä sano ”ehän sit tollasii äijii vasten, hään ol sit huippuu tehny” san ((nauraa)). Siitähää se mem pois, sano ”lapsilleha se o vaa tehty”. Kun ei tääl lapsil ollu mitään, rattoo nii, se tek huipu. Olhan tos Salmisel ja huippu ((koira haukkuu)).
MP: Haastokos ne ennen, kemmuu tääl? Mikäs se kemmu on?
IS: No se ol se sama. Se o er suomee se keinu. Se kennu.
MP: Mikä se oli
IS: Se, ne se sano sit toiset paikkakunnal keinuks ja kennuks ja. Se ol se sama huippu.
MP: Puhuko ne kemmuu?
IS: Kemmuu? Emmie siit tieläkkä.
MP: Ei koskaa muulloim mitää sattunu kun silloin kun, se kerran putos alas?
IS: Ei. Ei siäl Mäenpääm puolel mitään sattunnum mu suuren kyläh huippu putos alas ja siält men yhlej jalka poikki.
Kapina
MP: Missäs te olitte sillon kun oli se kapina aika?
(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)IS: Niin se ol sen kapina kevähen, sillon ku myö tänne muutettih. Mm.
MP: Olikos tääl päim mitää tappelui silloo?
IS: Ei eikä se siält Raussilastkaan. Yks likka siält ol Ruukin sahas työssä ja, sit se men, Ruukim pastoorir rouvan kans käveleh sinne punakaarttih ja, ja se men, ja sen ne tappo. Ne vei sel Loviisah ja, tappo siäl. Ei koko kyläst kukaan menny. Vaikka niit ol niit kommunistiikin siäl ni että mu-, siit kun tul se (– –) aika ni siithän ne men sinne Pöllönsuolle pakoh. Olhan tää meilän isäkin syynis. Täälhän tää töissä jo ol mut olhan se siäl syynis.Täshän ol sannu ”eihä häj joulam millään kun o, huaneht hajaillah ja, joukko viarahas paikas ja, ku hänel on tyätä kyl liikaa ittälläki”.
MP: Pöllönsuo on siäl Anjalar rajal?
IS: Nih se nii siäl, Muhniämen rajal. Siällähän niit ol paos.
MP: Missäs ne siäl ol?
IS: No em mie… Olhan siäl ny niit, Sammalsualla latoo, missä se Sammalsua siäl, Muhniämem pualelhan se Sammalsua on. Sen Sammalsual lalot.
MP: Olikos tääl enemmän punasii vai valkosii?
IS: Valkosiihan siäl, ehän sinne punasii, vaikka ne ol nyt ol niin kommunistii niin sinnehän ne men, eihän ne menny siit sinne pualel.
MP: Ne men niin ku mettäkaarttih?
IS: Ne mem mettäkaarttih vaa.
MP: Kävikös ne hakemas taloist mitääv viljaa tai?
IS: Voi voi tyhjenshän ne siält useim monen talon ni että. Ku ne vei viält Myllyläh Hiltan kihlatki.
MP: Ai kutka?
IS: Ne, ne ne ne, punaset. Siälthä ne vei ni että, riistaa ja kaikkii.
MP: Veikös ne hevosii tai lehmii?
IS: Ei ne hevosii, ei ne – – hevosii eikä lehmii. Ja kun ne meilän ne kaks tytärt, ne ol Linkkosel ja siit miä menin kesäl sinne ja, siit ne minuu saatto siält, suorah hevo-. Miä sanom ”mitäs tost laavost on tollaist sontaa?”. No sielhään ol silloon kapinan aikah hevoset piilossa. Ja sinne Lapijjärvellehän ne piiloh men, siälhän ei niit ollu niit punasii.
MP: Ai täält ja mentih sinne?
IS: Nii täält (– –). Toi Tuomaalam Matti vaina viäl, ol niit ohjaamas joka Ratulast kotosin ol, joka osas (viäl mennä) suaraa.
MP: Ai ketä se sinne ohjas, niit valkosii?
IS: No näit, näit näit, Takamaan valkosii.
MP: Ei niit tääl päi missää ollup piilos?
IS: Eihä täält mitään ollukkaa missä piilos olis ollu. tääl Kulhuas. Siäl Raussilasham myöki viäl, sepäl lesken tuvassas, oltih.
MP: Mitäs sit-.
IS: Tuo meilän isä ol tos Takamaan Niämeläs kun se tääl, nys siit töissä ol.
MP: Riittikös silloo leipää silloo, kahleksantoist?
IS: Nii.
MP: Leipää oli tarpeeks?
IS: Olhan sit nys sellases kyläs leipää, niin ku Raussila ol jotka siäl, öö kyläv vanhoi tyämiähii ol eihä siäl nyt leivätä tarvinnu olla.
Konu-Saka
MP: Muistattenkos työ sit Konu-Sakaa?
MN: Kyl, mie sem muista.
MP: Mitäs se konu tarkottaa?
MN: No kun se kaikkii sellasii juttel sellasii konuasioi.
MP: Minkäläisii juttui siint on?
MN: No on siint oj ja kaikellaisii niit jo kaikkii, muistaa sej juttui.
MP: No kyllä kai työ jonkuu muistatte.
MN: No se jäi mim mielehen ku myö kerta mentiin, tot maantietä tuol lähtiin, Anjalah meneh ja siit tuolt, Villikkalan kyläst, siit sellaiv vanha ukko tul siit ja, kärrien kans vei puita, ja siit se kysy, silt Sakalt, et mistä päin työ oletten. ”Myö ollah Puukirkon pitäjähäst” sano Saka. ”Se mahtaa olla kaukaan” sano. ”No kaukaahan se on”, sano Saka. Vähän aikaa siit se äijä menee siij ja tuumailee. ”Jaa puukirkko meitilläki sentäh on” sano siit ukko. Että muisti vasta että, meitil o ja puukirkko.
MP: Onkos siint viel muita semmosii kaaskui?
MN: (nauraen) Kyähän niit on paljo mitä ne, mitäs ne kaik muistaa sen, kaaskut.
MP: Mikäs sen Sakan oikia nim ol?
MN: No se ol Sakariias, Salmine.
MP: Onkos se jo kuallu?
MN: Oon se jo kun sen poikaki on kuallu jo, jo, ollu kauan aikaa.
MP: Tunsittenkos työ sit Konu-Tassuu?
MN: Jaa Iitist? No tunsim mie senkii. Myö, oltih tuol Mäkösil, tukinkaalos oltii yhes kortieris, ni siihän mie tulin sen tunteh kun, siäl tukkii kaalettih
MP: Minkälaisi juttui siint Konu-Tassust oli?
MN: No sill ol kaikellaisii, illat, aina kun se juttel että nähkääs (– –) kun se juttel mut, (– –) joka ilta se kun saatih syötyy niin siit se alko ja, nin kauan sit piisas ku maate käytii. Siit ol joka sorttii.
MP: Mites muita tääl on ollu sellasii erikoisii miehii?
MN: No ohan niit ollu mut ehä ne kaik, ehän niit kaikkii muistaa.
MP: Tielättenkös työ missä on Sorvon talo?
MN: Tielähä mie senki.
MP: Mitäs se tarkottaa että ”kyttää ku Sorvo ruunun kyytii”?
MN: No kun ei ne, ennen kun ne ruunun kyyliss ol kun ei ne niin äkkei lähtenny kuulemma niin siithän ne sen, sano että ”kyttää”. Mm.
MP: No eikös siel oo sellanenkii talo kun Purnu, jossai siel päin?
MN: No se on siel Vilppulas.
MP: Mistäkhä se nim on tullu?
MN: Em mie tielä mistä ne ei se nyt, enää Purnuks sanotakkaan, mut ennehhän se ol. Sielhän ne siäl ol aina siäl, kun ne siel hollis ennen ajel, täyty aina vuoroo olla.
MP: Olettenkos työ Punaleuka-Kallest kuullu mitää?
MN: Olem mie nähnykki sen. Täs Mustolashan seki ol.
MP: Minkäslaine mies se ol?
MN: Noo mitäs kun, no ol nin kun kartanor renki ol, em mie…
MP: Olettenkos työ siit Ranaatirräätälist kuullu mitää?
MN: Noo siint mie ole hyviv vähä kuullu.
MP: Entäs Suutar-Kustii tunsittenkos?
MN: Noo sen mie tunsij jo kyl, sen juttusil miä olin (– –).
MP: Tunsittenkos Räätär-Sakaa?
MN: No kyl mie senkih tunne.
MP: Minkähläim mies se on?
MN: No se ol sellai mukava mies. Monta kertaa maitoo Korialle vietih yhles jo kun se ol Mustolas mailonajos.
Kulkumiehiä ja huutolaisia
MP: Olettenkos tyä Punaleuka-Kallest kuullu?
IA: Ole. Mie o ollu sen aikan tuol taksvärkiskih, se on tuol Mustalam pellol. Se ol niin sellain paha päällysmies, jos se pääs päällysmieheks niin se aina moitti ja nalkutti.
MP: Tunsittekos työ siit sellaist miäst joka ol nimeltäh Helsinksaksalaine?
IA: Jaa se kauppias?
MP: Nii.
IA: No kyl miä senki, näin.
MP: Entäs Haara-Liisaa tunsittenkos?
IA: En miä sitä tuntennu. Muistak sellaist.
MP: Entäs Pulla-Tiltaa?
IA: Em miä sitäkää.
MP: No olettenkos tyä nähny sellast Sysmäj Jussii?
IA: Em miä olev vaan kuullu siint paljo puhuttavam mut em mie oon nähny siit.
MP: Mitäs te olette kuullu siint?
IA: Vai olkohan se nys se siit joka, muijah kans, vetkös se rekee vai kelkkaa vai? Jos se, jos se se siit on ni, siinthäm mie olej jotah puheit kuullu.
MP: Minkäläisii, siit on haasteltu?
IA: No että se o, että ne ol ni, kumpaka heist sit ol hevoin, se muija vai mies. Että se siit vaam pakisti aina sit menemää. Em mie om muuta kuullu.
MP: Ennev vanhaa niit tais olla paljo semmosii kulkumiehii?
IA: No niihä niit ol. Niihän niit ol sellasii, vanhoi ukkoi.
MP: Muistattenkos tyä muita sellasii?
IA: Em mie muista muita.
MP: No oliks kerjäläisii ennev vanhaa?
IA: No niithä nyt ol aina. Siih aikah kun nyv viäl rukihii puitih lavujen kans ja niin, sithän niit tul riihen ovelle aina pussinee. Kun siält kuulu puimiist ja tuulaamiist niin.
MP: Ruukattihko niille antah?
IA: Noh täytyhän niille antaa, ei sit nyv voinu olla siit antamata kun, pyys, rukihii pussii.
MP: Mitenkäs ennev vanhaa kun ei ollu mitää vanhainkotii viäl niin, missäs ne vanhat silloin olvatten?
IA: No talois. Niithän tual siit tuol kunnahhuonehel huulettih niin kum markkinahevosii. Ennej jouluuhan se ruukas olla se, että kuka niit otti, siit sai vähä rahaa.
Ja ihlah vanhah aikah ne ol siit vaan että niit kuletettih. Ne ol pari viikkoo talos, sit viätih taas toiseh taloh, ettei ne mitää huulettukah nii.
Miä muistan ainakih että kotonainkin neljä ol. Kaks naista ja kaks mies, ukkoja. Se toinen ol sil oli niin iso kuhmu viäl tos silmäm päällä niin ku nyrkki, ja se ol jo nii huano ettei se jaksanu, mut se toinen ol siit vähäsen, ettei se ollu ihlan niiv vanha. Mut se ol taas vähä sellain, siin ol vähäv vikaa. Se tanssi hyssytti niin, ja laulel että… Se ol sellain iloin. Siit ol kaks naista. Mut siithän ne, että niit siit, siäl kunnahhuonehel siit huulettih että kuka huus niin, sit niist vähä sai rahaa.
MP: Minkäs verran ne ruukasivat maksaa?
IA: No ne makso niiv vähä että ei ne niist paljo maksannu, vaikka vualen siit pit, sit toisev vuanna taas huulettih että, jos sit taas jätti saman taikka, jos siit taas toiseh paikkah sai muuttaa.
Kyl ne ol niiv vanhah aikah huonost ne vanhat että voi voi, sentäh kun nyt silloin, viäl ihlav vanhah aikah kun, toh ovempiäleh kuj joku, pola tuatih kylmäh tupah ja, anna siin siit olla niin kyl se on kurjaa. Kyl niit monta kertaa palel niin. Ja kun nyt pakkasel siit toiseh talohkin taas viätih nii, eihä, ei niill ollu vaatteitkaan, talost siit aina täyty antaa ne vaatteet sillo ku ne tul, jotah risoi siit annettih. Niin kyl, kyl se ol kurjaa vanhah aikah sentäh vanhoilkii.
MP: Mikäs se pola on?
IA: No kun se on lauloist sellain kolahutettu, lautoi lyäty vähä yhtee. Ettei se ollu nym mikäh siit oikee sänky, missä ne siit makas. Että sen siit taas sai viälä pois kun se pois men. Niin kauan kun taas toisen kerran tul. Ettei, eihä niit aina siit, pari viikkoo talos siit. Sit viätih taas toiseh taloh.
Kuppari
MP: Olettenkos työ kuullu sellast että ”Kyttää niinku Sorvo ruununkyytii”?
IA: No olehan mie sen sanan aina kuullu.
MP: Mistäkhää se on tullu?
IA: No em mie, olisko se Sorvo nys siit, sen joskus sanonnu.
MP: Missäs se Sorvon talo on?
IA: No se on tuol noin, toisel puolej jojen tual, mikä on tuo jok tos, Sorvo.
MP: Ai siäl asu kuppar?
IA: No siin ol sellain piän mökki ennen aikah ja siäl, siäl asu kuppar. Siint on monta vuotta kun se on ollu jo kuallu mut, tääl Huitilas tää ol jälempäh mut, sekih on nyt ollu jo monta vuotta kuallu.
MP: Mitäs välinehii sil ol sil kupparil mukan?
IA: No sarvii, lehmänsarvii niit (sil) ne kailap päät. Ja sit sih ol pantu ne sano että se on rakkoo em mie tiälä sit sih pääh. Ja sit ol sellai nii kun oveh haka. Ja sit sanottii sit kirveheks kuppakirveheks ja, sil se sit hakkas. Verta tul niin että siit, ja sit se sen, sarven im kiinne, ihoh ja. Sit kun se vähän aikaa ol se otti pois sen ja, sit se lötkähytti sev veren lattialle ja, sit se pan ne veteh ne sarvet, se otti ne kaikki pois. Ja taas im ne. Se suullah im ne kiinne sit siih ihmisen ihoh ja, kolmeh kertah niit pit sit hakkaaman. Sit jäi sellain pyöreä sen, sarver reikä ja, haavathan niist tul siit ne, kun se sil hakkas. Kuppakirveheks sit sanottih.
MP: Mihkäs tautii se kuppar haettii avuks?
IA: No em mie tiälä. Kun ol jo selkäkih kipiä niin, kun ei muuta ollu apuu niin, sit hajettih kuppaa, ja jalkoih ja. Ennen tuol kun tuol Mustolan kartanos ol niit palveljoi ni, nyt ni naisii ni, niillehän kassattih käsvarsiikih niille noi, ne ol nii haavoil niin että ne vissih kualettu siit ja ol kipiät nii, paransko se siit vai em mie tielä. Ei niih sarvii laitettu mut sit vaa hakattih, sellasii haavoi, että niist verta tul.
MP: Kiertelikös se kuppar ympär kylää?
IA: Eei, sit täyty kuttuu, käskee, kuka tarvi. Siit se tul kun… Saunahan sit täyty lämmittää, saunashan se kuppaa.
Lutikat
MP: Olettenkos työ missää talos nähny paljo lutikoi?
TE: Kyyl, kyl mie olen nähny. Kerran oli Haminassakin yätä kuv vein kauroi ennen nuarena olles sinne ja, joulun yhlen kauppiaan yömajah siit yöks nii, siell ol sentäh niim pal kun, men illal − siin ol siit pitkin seinää ol semmoin, sanottih ritsiks [pritsi = makuulava, laveri] sit, sellain petilava siin − niin kum men sinnep petille niin, siäl kun alko heti käsille, eli käsil kävellä siit elukoi niin siäl ol semmosii punatakkii nin että. Miehän nousin siält heti pois siit ja, menim penkille ja laiton eväspussim pään alle ja, siin siit nukum penkil. Ehän siin ny nukkumisest pal mitään tullu mut että kumminkin oliv vähä paremmir rauhas niist elukoist.
Nehäl lapsuusaikana niim melkeehään niit ol joka pualel nyt, niit semmosii kotieläimii, lutikoi ja kirppui ja, torakoikin ol ja. Ol meilläkin torakoitakin ennej ja, sit ol, meillä lapsuusaikanain ol, sanottih toinen tupa missä ol ja semmoin, paalmuuri vaaj ja, ei ollu nys sit, parempaa kammarii siint (– –), siit isä muotosti kammarin. Niin siit oltih siäl toises tuvas oltih torakkapavos siit ja, iso tupa ol siit noin avattu siit aukki ovet kaikki ja peltit ja, ja ja ikkunoi ei nys silloin saannu avatuks kun ei ne ollu avattavii talvel. Niin noin, sinne kaik, pakkasemmal ajal nys siit jätettih se sil taval, avonaiseks, että ne torakat pit paleltuu siit ja. Siit keisarivviheriää annettih siit niille ruuaks viäl, sinne muurinkoloih sit, sit laitettih. Ni hävishän ne sit toistaiseks taas vähäsen. Se ol niin kyllähiin elukka että se tuppas ruoka-astioihi ja kaikkih.
MP: Olettenkos työ missäh talos nähny paljo kirppui?
TE: No kyl niit on, ollu melkeij joka paikas aina ennen ol, että se kuulu oikein kotieläimih.
MP: Mitenkhä niit tapettih?
TE: No, otettih kiinne ja kynnellä painettih siit vaan, ni että napsaht. Siit kun se napsaht silloin sen tiäs varmah että nyt se kuali mu, jos ei, ei jos ei napsahlust kuulunnu niin siit se ol melkeen että se on elossa viälä. Ja samaten täitä siit ja niin, sil tavalhan niit tapettih.
Se kun ol kaikki sentäh että ei, ei niit vaatteit tuuloitettu nii kun nykyaikan tehläh nii, ne ol vaan pitkin aikaa samat vaatteet melkein kautta talven ettei niit muutettu vaatteit, niin nopiast nii ku nyt muutetah niin. Eikä tuuloitettu huanehii muutenkaan. Ja se ol sil viisii että, että ne ol huaneht niin, hataroi että ne tuulettu ilman tuulettamata että, ne ol harvoi, huaneht. Ei ne pal, siätän tuulettaa enää muuten niis olis paleltunnu.
Ranvahti
MP: Onkos tääl ollu ennev vanhaa susii tai karhui?
HV: No karhui ei o ollu mut silloin kum miä olin, silloon kum miä nyt olin oikee ny jo siin, viilentoist vualev vanha nii, susii niit ol siit niin kun, niin kun nykyäh on koirii. Kum miä Villikala hovissakih olin niin, siin ol hovim pihallakih tul vaik ol ranvahti niin, se vei ranv-… Kun ol sellai hirmu koira ol sil everstil ja se ol aina ranvahlin kans yällä. Niin ne vei ranvahlin käsist sen koiranki. Ja myö pojat mentih sit, mentiihä myö pari kilometrtii sit niit jälkii takaan ajelemah. Ehä siäl näkynny ku vähä jotah rääppeit. Susii silloin ol paljo täs Elimäellä päi.
MP: Mikäs se ranvahti on?
HV: No se ol yävartija. Nyt sanotah yävartijaks. Se täyty olla yhleksäst viiteh astikka se täyty käylä, se ei saannu mennä maate yöllä se täyty, käylä ympär se hovij joka nurka. Ja siit sill ol torve se, se täyty sil torvel soittaa. Näethän se torvi ol sitä vasten noin, et nääthä herrat meinas että se ranvahti makaa että, mut kun noin, se aina täyty soittaa niin siin kuul että, oon ranvahti ylhääl ku se täytyy soittaa.
Ja sit kerta Villikkalar ranvahti − kum miä Villikkalah hovis siin nyt olin silloin, isän kotov viäl nii − kerta eversti hätöitti noin, ranvahtii että, ”sie et männ yönä soittanukkah siä, sie makasit”. Ranvahti sano että, ”em miä maannu”. Mut ranvahtil olikih juanet, sen seuraaval iltal nii, se pitkih tarkkaa että noin, sit ku se arvel että, no nyt se eversti ollu jo nukkunnu”. Niin kun noin, siin noin onhan se nykkih viäl tollasis vesjohto että se tul noin, alas läkkitorvee myälen alas että se tul hyvin alhal. Se telläs sih läkkitorveh sen torven kären sinne ja kun se oikeem puhals niin siin, täris koko Villikkala hovi. Siit se eversti taas hätöitti ranvahtii että ”et siä saa sellaist tehlä että, että siä sinne soittelet”.
Ja siithään ne muutti sil viisii sen ranvahlin että, siit sille laitettih kello. Ja niit ol toistakymment avaint. Ja joka avaimel täyty vetää, aina joka tunti. Ja tunnil sai vetää, kakstoist avaint. Ja jos jätti yhlenkih avaimen ettei sil, noin vetänny niin se näyttih, aamul kun ne katto sinne kelloh. Ja se, ja ne avaimet ol tellätty sit, sil visii pitkin nurkkii sin aina pitkih hovii. Ja se ol niin kiin että sitä avaint ei saannu eräh ranvahti. Se ol pantu sinne johkuu seinäh, rautakettingil ja, nauloil kiin että, (molis) ja jos se olis ollu vallolliin se avain, olisha se ranvahti pannu jo avaimet taskuhu ja vetelly kelloa tuvas. (– –) sil ol sentäh tupa että se, että se sai pakkasen aikaan että mennä vähän niin kun lämmittelehem mut, se täyty joka tunti yleensä olla sentä aina liikkeel.
Reetrikki
MP: Mikäs se ol se helssinksaksalainen?
EN: Se ol sellain kulkumiäs. Ei se ol ollu tääl ensinkää, se kulk yhlelt paikast toiseh mist aina sit yösijan sai.
MP: Mistäkhä sen nim on tullu?
EN: No em miä sit ja tiälä.
MP: Olikos tääl muita sellasii kulkumiähii viäl?
EN: Olhan niit sällii paljohan niit kulk. Siit ol se, muistattenks tyä sit uskonkirvehkantajaa?
MP: Mikäs se sellatiin ol?
EN: Sit Reetrikkii?
MP: Oliks se…
EN: Sehän kual siäl Mommolas siäl Korven torpas viäl se, se Reetrikki.
MP: Oliks se ja joku kauppias?
EN: Ei se ol vaan sellain kulkija. Ei sil mitääh kauppaa ollu. Olhan se täs meilläkih yätä monta kertaa.
MP: No oliks sil jotai kirvest sit mukan?
EN: Ol sil sellain piän kirves ja, sanovat sit uskonkirveheks siit.
MP: Mikäs sen nim ol sen miähen?
EN: Se ol, Reetrikki se ol oikeen nimeltää.
MP: Ei sil mitää köllii ollu?
EN: Ei sil suinkaan ollu muuta kun, se Reetrikki vaan. Riatukshan ne sit sanovat ja, mut ehän se sit Riatun nimee tykänny.
MP: No kiusaskos ne kakarat yhtää sitä?
EN: Eeihä-, ei nää meiläl lapset ei nää uskaltannu. Isä ol nii noin, kova ettei se antan mitääh niilen pahaa puhuu eikä tehlä.
MP: No milläs se elätti sit ittiää?
EN: No ihmiset sille aina anto sentää, leipää ja maitoo ja mitä se tarvi. Mut ei se maksannu koskah mitää.
MP: No ei se mitää töitä tehny?
EN: Ei mitää. Muuta ku saijjuu keitti ja joi.
MP: No olikos se sit sellain että se puhu tai, olikos se uskovain?
EN: No uskovain se ol miälestää.
MP: Mitäkhä uskoo se ol?
EN: Paljohan se Raamattuu tiäs. Ulkoopäinkii sit aina puhu välist.
MP: Olkos tääl ketää muita sellasii jotka olis, osannu Raamattuh kannest kantee?
EN: No ei tääl ollu semmoitsii, mut se Reetrikki ol, ol yksinäh että kyl se noin Raamatust tiäs.
Torpat
MP: Jaksattenkos te muistaa minkä nimisii torppii tääl ol?
EN: Jaa nää vanhat, vanhat torpat?
MP: Nii.
EN: Täälhän ol Mattila ja, siit tät sanovat ennen Simon taloks, vaikka tää ol noin Nuuttila kirjallisest. Ja siit ol Tommola, Ahola, ja Mäkelähään tääl ol ja, ja sit ol Ojala. Ne nyt ol niin vanhoi jo että noin, mie ne hyväst muistan. Nikula, Nikulas ol pitäjät, jossa nyt on Mattila.
MP: Montakhaa päivää ne pit tehlä?
EN: No ne tolpparit ol joka päivä ihlan siäl, eihä ne pois ollu ensinkää. Ne miähet.
MP: Koskas ne ne omat työt tek?
EN: No sit täyty pitää nää tolpparit, ne täyty pitää rengin ja siit sen piian kesääl, taksvärkkäris, taksvärkkii tekemäs. Jos ei ittel väkee ollu niin piika ja renkihän se ol pilettävä. Maksettava niille palkka.
MP: No mistäkhä ne sit rahaa saivatten?
EN: No ne nyt mitä ne nyt siit, yhtä ja toista vähä myyvät nää tolpparit. Kun nyt voita tual tilil vähä myyvät ja, ja ne ottivat kesääl kuminoi ja kaikkii semmosii, että pui niit ja taas veivät Loviisah niit kuminoi. Sellaisthan se siit on ollu.
MP: Kuinkakhaa pitkii päivii niilen pit tehlä?
EN: No niil nyt ol mim muistaaksein ens kun ne mev viilelt töihi ja kaheksah ast olvat iltaa. Silloin nyt ens päästä, kum miä muistan. Mut siithän se jo tul että noin, men siit jo pual kuulelt töihi ja pääsvät siit seittemält pois.
MP: No ei siin paljo ehtin omii töitä tehlä.
EN: Eihän ne ehtinny jotka kerran sit taksvärkkii tek, ehän ne mitään kerenny, oman talon töitä tehlä.
MP: Olikos siäl kutaa sellasii jotka oli nii ku valvomas niit töitä?
EN: Olhan siäl pehtoor aina. Pehtoorikshan sit sanottih.
MP: Olikos siäl muita sellasii tyäjjohtajii?
EN: Ei siäl muita ollu.
MP: Minkäs nimisii pehtoorii tääl on ollu?
EN: Täälhän ol Norliin ja sit ol Tuamiini ja, ja olhan niit, em mie muistan niilen nimii mitä niit ol, oha niit monta pehtoorii minkih aikanan. Ja tää, Jonne Ponkarttihan tääl nys sit ol viimiseks. Ja olhan se nyt siit se Silvasti joka noin kymmänen vuotta ol tää kartano sil arennil [= vuokralle].
MP: No kukas tän sillo omisti kun se Silvasti sen otti arennille?
EN: No ne Peippolah herrat, -hän tän omisti.
MP: Olikos se ja joku kartanon omistaja sitte se Silvasti kun se sen pysty ottah?
EN: Eihän se ollu kun, sehän ol Peippolas konttoristinä, se Silvasti. Mut kun sen isä ol täs ja noin, sit ennemmin pehtoorina sen Silvastin isä. Se ol inspehtoor, se sen isä.
MP: Mikäs se inspehtoor ol?
EN: No em mie tiälä mikä se on mut siäl hautakives näkyy ja olevan että inspehtoor ((nauraa)), kum miä sit olen siäl välist katellu.
MP: Olkos tääl ketää semmosii ittolvaisii [itseolevainen = mökkiläinen]?
EN: Täällähän oli ittolevaisii paljo ja paljasta piäntä mökkii tääl kyläs.
MP: Pitikös niilej ja sit jotai tehlä?
EN: No täytyhän ne ja tehlä sit päivii sinne kartanoh että saivat niis mökissäh olla.
MP: Olikos niil joku sellai määrä että, kuinka monta päivää pit tehlä?
EN: No em miä sit ensinkään tiälä, tiälä sit asiaa kuinka monta päivää ne täyty siit tehlä, sinne kartanoo.
Vouli
MP: Oliks sen voulin nim Heikki?
ML: Se ol Heikki se vouli nii, ennem maailmas. Ei se enään silloin ollu voulin ku miä olin noin taksvärkis. Siäl ol siit taas sellasii nuarempii voulii. Mm. Silloin ol pehtoorin, ne ol nuaret miähet molemmat. Toinen ol se pehtoor ol Ruusellunt ja, vouli ol oli Eloranta. Nii. Siit Moisios ol viäl siih aikah torvisoittokuntakin siit ne ol viäl siin torvisoitos ne, ne päälysmiähet ja.
Siit kun oltih ruispellol ja saatih ruis kaik, ei se ensimmäisem päivän loppunnu, mut vaikka se ei olis siit kestänny kun toisem päiväv vähän aikaa niin, siint sai siit päivän. Ja siit viätih vaunuliiterille, siit siäll ol kahvit ja, siit siäll ol tehty olutta ja riaskoij ja. Siit jokahiselle leikkattih sellain viäl sen kun ens kahvit juotih sellaim pullankäntti ja pual riaskaa ja, ja toisil jolla ol pulloi ja sellasii niin, niin sai sit vielä olutta sem pulloh täyteeh. Ja siit kun oltih kaik kahvitettu siit torvisoiton kans mentih siit, uusille tuville sanottiih, mentiih siit tanssimaa. Ja se torvisoittokunta puhals siäl siit ja, pehtoor sano että ”kukaan ei saa mennä ennemmim pois” että ”se ei saa päivää joka lähtee kesem pois”. Ja ol nuar elikkä vanha, niin kaik täyty tanssii siit noin, iltah astikka niin kauan kun päivä piisas. Mm. Ol siäl lystiikin, mut olhan siäl pellol kovaaki.
Haapasaaren näytteet
Haapasaaren näytteet käsittelevät hylkeenpyyntiä, luotsin työtä ja Viroon suuntautunutta kaupankäyntiä, seprakauppaa.
Hylkeenpyynnistä
MP: Siitähäm myö ei olla vielä puhuttu mitään siitä hylkeenpyynnistä.
OL: Jaa-a, joo se on se hylkeenpyynti sellast, seikkailuhommaa.
MP: Siin ol vähän ku huvi ja hyöty samas.
OL: Huvi ja hyäty samas nii, molemmat siin on. Ennen ugot kun ne tuli hylkeenpyynnist ne meni ensin, ensin, keskitalvel. Tääl oli koirii joka talossa, niitä hyljekoirii. Ja, ne meni talvipyytöö sit mentii, sanottiiki et paras hylkeempyytöaika tommonen, koirapyytöks sanottii sit mikä ku ne koirat etsi ne hylkeenpennut, sen kuutin, siält talve… Ja lumitalvel hankipesist ja sit taas lumeton talv, sit ne oli, sanottii kommoks sit mikä, jäi, jää nosti ylös ja se jätti semmosen onton paikan sinne. Lumit-, lumettomil talvil ni se hylje haki sellasii paikkoi. Ja sithän ei löytänny millään muuta kun koira. Koiran kans, otti koiran mukaa jäälle ja ne olikin aika innostuneita lähtemää ne, heti ne oli nii huomas kun ne oli ilosii kun ne pääsee vaa että nyt isäntä lähtee hylkeenpyyntii nin. Kyllä ne mielellää sinne läksi juaksemaa ja.
Se, se hylje, se koira saa kun on hyvä hyljekoira oikein opetettu nii se saa, sen hylkeen hajun jo, kahen kilometrim päästäkin. Että se sit se lähtee juaksemaa, sil taval erilaisel taval ja, sitä tuulta, hajuu kohti että sen huomaa että nyt siin on, siin on joku hylkeen pesä, että, että sitä varten se juoksee, lirputtaa sinne ja, sitte miäs lähtee sen peräs. Jälkii monta kertaa saa seuraa iha vaa jälkii ku se menee nii kauaks. Ja ja sitte, kun se huamaa, pääsee siihe pesän kohtaa, niin se jää seisomaa siihe ja oottaa, ja usei uskollisest oottaa vaikka useempii tuntii, että isäntä tulee siihe. Ja sitte kun se siihem pääsee, koiral luoks nii se koira menee hiljaa, hiljaa tuata noin, sil taval vaanimal niin kun, niin kun kissa pyytäs lintuu tai jotakiv vaa nii se menee sil taval hiljaa ja se panee kuanos siihen kohtaa just missä se poikanen on. Että sitte kun, jos se o hankipesä niin, se miäs voi hyppää siihen justii mihin se osottaa, vatsal-, hyppää siihem päälle et se putoo sinne pesää.
Ja siin täytyy äkkiä etsii, etsii se hylje, hylgeem poikanem missä se on. Semmosii soului kaivettu sinne hylje, emähylje on kaivanu niit soului pitkält. Tarkkailla että missä se hylkeenpoika on että saa sen kiin ennen ku se menee siintä, avantoo siint, hylgee, mistä hylje tulee ylös. Mut koira ja monta kertaa nii, se löytää sen ottaa tarttuu siitä, sitä poikast kiinne, seläst ettei se pääs, että se koira ottaa useemmas tapaukses se ottaa se hylkeenpoikasen kiinne kun, miäs kerkiääkä löytää. No sitte alkaa siin tapaukses alkaa sitte se uittaminen.
Mutta sit jos on taas se lumeton talvi että ne on siel kommoissa ni, niit on vaikeemp saada ku se kommo täytyy hakkaa sen jääpiikin kans aukki. Että jos se hylkeenpoika on vähä vanhempi, niin se kola-, kolina kuuluu sin nii hyvin niin se pelkää, ja pakenee jään alla. Mut jos on ihan tommonen piäm poikanen, ei se älyä mennä että niitäkin saa sitte koira, sit lasketaa koira sinne kommoo sisälle ja se hakee sen hylkeenpoikasen siältä. Mut tämä on sitte talvipyytöö.
Ja sitte, sitte pannaa se hylkeenpoika, pannaan uimaa. Hakataa, ei siint samast avannost mistä hylje tulee mut se, valitaa semmonen tasanen, paikka mis ei oo semmosta ahtojäätä että, että se naru, mikä pannaan siihe hylkeenpoikasen selkää kiinne, ettei se sekaannu minnään, siäl jään alla oleviij jääkilikoihin. Ja se, hakataa avento ensin siihen, ja sitte se hylkeenpoika sitotaa, siin on semmone hyljerauaks sanotaa missä on, missä on tuota noin, kaks piikkii on alespäiten ja kolmas piikki menee ylöspäiten. Ja ne kaks piikkii, vai oliko se yks piikkihäm pannaan hylkeepoikasel sit, seläst läpitte sit nahkaa ja rasvaa vaste. Ja sitte, pannaan jonkullainen lanka sen, viäl sen ylitte et ei se pääs luiskahtamaa siit hyljen selj-, poikasen seljäst se rauta, pois itestää. Ja sit hylge-, hylgeempoika pannaa, siihen samaa aventoo mut siin avennos täytyy olla hakattu semmost jäähyhmää että ku jos sattuu emä, että saap emän, ettei se emähylje näe, että siäl on ihmisii ylhääl silloin se, ei tulis siihe ettei sais millää siihe veδettyy.
Ja sit kun se aikans uip se hylgeempoikanen siäl, sit nyt voi uittaa viiskin, viistoistakim minuuttia voi yhtämittaa uittaa mut sit se täytyy jo ottaa jos ei, hyljet tul emähyljet hakemaa sitä, täytyy ottaa ylös joksiki aikaa, jääm päälle että se hylkeempoikanen saa henkeä. Ja sit se piretää siij jään pääl ja koitellaan joitaki vaatteit, lämpimii vaatteit panna kun se om märkä, ettei se jäähδy siim pakkases että. Ja sit taas koitellaa uittaa ja, niin kauvan ku emähylje tulee ottamaa, se ottaa sen sylihins ja… Se alkaa kovast viämää sitte sit naruu, siin on noin kakstoist syltä pitkä uittopaula. Se lasketaa nyt melkeil loppuu saakka mut sit sit pit-, tehää sellanen piän nykäys että se, emähylje menee, saa ne kaks piikkii, rautapiikkii rintahans. Ja ((yskäisee)) sit ne o molemmat siin, rautapiikkiis, emähylje sekä se poika.
No sitte alkaa se ylösveto mut, sit ei muuta kun, sil, ootetaa niin kauan että sil emähylkeel tulee henkeämisen tarve, sillon se tulee pikkuhiljaa siihen, hylkeen, siihe reikää mikä on hakattu avantoo, se tulee siihen henkäämää. Ja sitte sit ku se pistää siält jään sohjo välist sen, kuanons, sanotaa kirsuks ni siihen täytyy lyöδä nyrkin kans sitte siihen osaa lyöδä ihan siihen kirsuu eikä siihe tarvik kovast siihen kuanoo lyöδäkkää ku se… Siint se hylje on niin arka että se siint, menee simmosee tainnostilaa. Ja sitte kun se, tulee siihen tilaa sit se veδetää ylös ja… Jotenka se täytyy ensimmäisel kerral saaδa, sil taval lyätyy että se menee tainnoksee. Muuten sit ei saa-, sit saakkaa, sillon se repii ittens aukki ja menee. Sit se vedetää ylös siinnä tainnostilas ja sitte, se siin, tapetaa, loppuje lopuks sinne jääm pääl.
Mut tämä on talvipyytöä mut sitte on kevätpyytö on sitä sanotaa kevätpyyδöks kun hylkeet alkaa, kevätpualel ku tulee lämmin aika ne alkaa sulattamaa sitä rasvaa siintä, itestää pois ku ne on talvel lihottaneet itsens hirmu lihavaks. Ne makailee siel jäällä ja rentteleevät siin, jääm päällä. Ja niitä haetaan sitte kiikarin kans, kun ne on, ne on jääm päällä, ottamas aurinkoo. Ja se on sitte pyssypyytöö. Se on taas toisellaist. Sitte siin, kuljetaa semmosel, heikot jäät kun on, on ja, muutenkin täytyy olla semmonen pitkä, noin neljä, viiskim metrii pitkä, tanko sanotaa, mikä on, joko sinkki on siin alla taikka jonkullainen kalvanoittu pelti että se o liukas. Ja sem päällä pyytäjä, makaa sitte vatsallaa. Se on, sem puolest ettei siin o nii hyvä hylkeel, mikä makaa jääm päällä ei o nii hyvä näkyä, ei se näe, nii hyvin. Ja sit toinen asia on kun on heikko jää, nii pääsee sen tangon kans pääsee heikostaki jäästä ylitte mitä ei kestä, mikä ei kestä eδes miähen kävelläkää.
Ja, ja sil taval sitte, maataa siinnä ja veδetää hiljaa niin hiljaa ku vaa voi, aina tuulen alipuolta, sillä hyljehän saa, jos menee yläpuolla tuulen, sitte sen saa hajun. Ja kuulo on tiätysti paremma − hylkeellä on molemmat hirveen tarkat kuulo sekä haju. Että tuata noin, se ei saa kuulla, siin pitää nii hiljaa ja varovaisest mennä, kun sitte pääsee ampumamatkan päähäm mikä nyt, nyt tuat noin arvaa, pyytäjä että nyt, on hyvä ampumatka sin, se, sill om pyssy siin tangon päällä ja, nykyjää kun on vallan kiikarikiväärii, ne on aika tarkkoja. Ja saa ampuu pitkästäkim matkast ni, kyllä se melkee joka kerta kun ampuu saa, se on aina hylkeen, saapi. Että kun ampumamatkan päähän, pääsee ja saa ampuu siitä niin kyllä se varma on, nykysil kivääril että se on aina, osuminen kans.
Ja tämmöstä, tämmöst on se kevätpyyti. Siäl on sitte veneen kans kuljetaa jäätä pitkin ja, ja sulaa pitkin mikä aina, etusammaks katsotaa. Katsotaa.
No sitte se, se hylje, hylje tuat noin, joka tapaukses kun ollaa veneen kanskin siäl, eihä niitä lihoja, ne o raskaita, sata kiloo toistaki sataa kiloo painaavat ne, se koko ruho, no ne jätetää, avetaa aukki ja lihat pannaan jään alla takasin ja rasva ja nahka otetaa mukaa vaan. Mukaa vaan tuata noi vaikka ne nyt usein käyttäävät niin, että ei ne ota kun sen, sen kirsum mistä saa sen neljätuhat markkaa. Sem pistäävät taskuu ja heittäävät hylkeen nahat ja rasvat pistää jään alla. ((Nauraen)) Sil tavalhan ne nykyjään paljo tekee, ettei ne enää välitä niistä rasvoist eikä nahkoist. Ja vaikee niit on, siält pitkält ja hankalast matkast kyllä kulettaa.
Mut kyl ne ennen tuatii kaikki. Ennen ei niit kyllä, hävitetty ja, menemää pistetty jään alla. Mut sillohan ei saatukkaa mitään tapporahaa niist ainoastaa (se) pyydettiinki sen nahan ja, rasvam pualest. No se rasva on hyvää, esimes ulkomaalaukses se on oikein hyvää, melkei vernissan ja maaliöljyn arvosta. Ja, ja sitte, sitte tuata noin nahkasta taas, siitä valmistettii noita hylkeen, rukkasii eihä niistäkää mihinkää muu-, mitää muuta voinu tehä.
Kyllä se sellasta seikkailuu enempi on että kyllä se vaivan, suurev vaivan takana oli sekin, sekim mutta kun siin on se huvipuol kans ja hyäty yhessä niin, tuliha sitä tehtyy tualla. Ja sit monena keväänä oltii viikkomäärii tualla jäällä veneessä kortteerii.
Luotsin työstä
MP: Työ olette kalastannu ja?
EV: Niin. Kalastannu ja, päätoimi oli luotsiv virka. Ja siit siin sivussa aina kalastettii.
MP: Olikos teitin isä jo luotsi?
EV: Oli. Isä oli ja luotsi. Isä, isä kuali aikaseen, mie olin seittemäntoist vuotta vanha kun isä kuoli.
MP: Mikäs se oli, ei se Mikko Varma ollu?
EV: Ei se oli Topias.
MP: Ja Mikko oli sen isä?
EV: Sen isä nii.
MP: Ja seki oli luatsi?
EV: Se oli luotsivanhin se Mikko.
MP: Sekös se ol se Haapasaaren ensimmäinen luatsivanhin?
EV: No se se oli. Se oli ensimmäinen. Toshan se on kuva seinäl viäl, Ruatsiv vallan aikunen.
MP: Onkos tää teitin sukuu tää nykynen luotsivanhin, Mikko Varma?
EV: On. Se om minun, minun tuota setän pojampoika. Seräm pojampoika nii. Mut nythän tääl ei olekkaa luotsivanhin(ta). Ne on kaik siirretty Haminaa. Haminast saavatten nyt siit (toimii).
MP: Eiks tääl oo yhtää luatsii?
EV: Ei, ei tääl oo yhtää luotsii. Jos laiva tarvii täältä luatsii ni sen pitää ilmoottaa radiol sinne Haminaa, siit täält menee moottori Haminaa hakee luotsii. Joo. Niihän ne muuttelee niit asioi.
MP: Montakos luatsii tääl oli viäl?
EV: Tääl oli kuus. Vai viiskös meittii oli. – – (Eikka ja minä ja Mikko ja…). Kuushan meittii vissiin oli.
MP: Jou’uttenkos tyä mitää semmosta kurssii käymää? Vai mitenkäs työ (opitte)?
EV: No tuota. Myö päästii siihen aikaa luotsiks ni, käytii venäjän kiälen koulu Helsingis. Se oli kaks talvii. Oltii siäl koulus. Ja sitte kesä oltii Venäjän sotalaivas, se kolme kuukautta. Ja sitten, sithän se tuli suuremmat vaatimukset ain. Sit täyty olla merikoulun käynnehii kaikki ja. Mut siihen aikaan ei tarvinnu viäl ku miä olin. Pääsin luotsihommii.
MP: No työ ette joutunu sit merikouluu käymää?
EV: Ei. Ei muuta kun, ei muuta kun sev venäjän kiälen koulu Helsingis, ja siäl sitte oli merenkulun tietteest tehtävät ja niin kum merikoulussaki samal viisii.
MP: Pitikös siin olla joku, luotsioppilaan ensin?
EV: Joo. Ensin luotsioppilaan ja sitten. Taikka ensin on tuol oltii ylimääräsii oppilaita. Siit tultii luotsioppilaaks, palkkaa nauttimaa. Ja sitte sii-, ku joku vanhemp luotsi ni, se siirty siit automaattisest, vanhin oppilas ain men luatsi hommii. Että sit ei tarvi hakee niin kun nykyjää täytyy hakee.
MP: Kuinkas nuorena työ siihe virkaah, taikka siihen ylimääräsen luatsioppilaan virkaa tulitte?
EV: No se oli jo van, miä olin tos noin kakstoistvuotias, kun olin ylimääräsen. Ja sitte monta herrav vuotta olin ylimääräsen sitte. Sitte pääsiv vakinaiseks, ja siinä mie olij ja vissiin liki kaks-, liki kakskymment vuotta vakinaisen. Kun täält aina vähennettii luatsii ja, aina jäi sil viisiil eteepäin, ettei päässy hommii.
MP: Ai kakskymment vuotta vakinaisen luotsioppilaana?
EV: Nii joo. Em mie luotsin ka montaa vuotta ollukkaan, oikei vakinaisel luotsin. Se kesti nii kauan se oppilaana olo kun tääl oli, paljo miähii ja tuli hallitukselt määräys täältä vähentää nim myö jäätii aina sit seisomaa ja, ei nimitetty ylöspäi. Sil viisiihän se sitte meni aina.
MP: No mitäs sellanen ylimääränen luotsioppilas sai tehä?
EV: No ei sill ollu mitään työtä, se sai vaan kalastaa ja se oli vaan se nimitys ylimääräne. Se sai olla vaikka merel koko ajan. Mut ei sit yhtää vaarittu mihinkään tehtäviin. Se oli vaan se nimitys. Ja siit sitte seurasi aina vakinaiseks ja, ja sitte aina luotsiks.
MP: No entä kun tul vakinaiseks luotsioppilaaks niin mitäs siinä?
EV: No siin ei ole, siin täyty pitää vartioo tuol tornis kerrav viikos oli, oli vuorokaus siel vartios ja, ja sitte luotsim mukana kulki laivois, kun luotsit tarvi apumiähiä.
MP: Olkos siinä mitää määrää että kuinka usiast piti olla?
EV: Ei siin ollu mitään määrää. Ei yhtääm mitään.
MP: Mitäs kaikkii siinä luatsioppilaana oppii?
EV: No siin täytys oppii ensin noi, mataloijem pituus- ja poikkimerkit. Ne piti olla kaikki muistis päässä siit kum meni suorittaa tutkintoo niin se piiripäällikkö kyseli kaikki ne, pituus- ja poikkimerkit niist.
MP: Mitäs ne oikein on?
EV: No ne oli kun, noin kun ei ollu, viäl reimarii ulkoon, niin ku luotsattii laivoi niim piti tiätää mistä matala tulee vastaa et osaa väistää. Joo se oli sil taval vaa.
MP: Ai siin ol sellain tutkinto oikee?
EV: Nii, juu sellain tutkinto piettii.
MP: Mitäs siin tutkinnos muuta kysyttii?
EV: No ei siin, ei siim muuta kysytty muuta kun tää, kompassisuunnat ja, minkiv väylän kompassisuunta, ja kuinka syvä se väylä kuinka suurel laivan kaa siinä saa ajaa ja, kaikki ne semmoset täyty olla siit päässä, ennen kum pääsi luotsioppilaan, vakinaiseks.
MP: Mitkäs väylät siinä piti tuntee?
EV: Nämä nyt niin ku Haminaa Kotkaa, Viipurii, Koivistol. Kaikki ne väylät täyty tuntee.
MP: Ja kaikis näis paikois joutu käymää?
EV: Nii, kaikis joutu käymää joo. Etupäässä se oli melkein tuo Hamina ja Kotka ettei ollu. Sitten toisin loppuvuasin tuli jo toi Viipuri siit kun ne pitensi luatsauksii niin siitte tuli Viipuri täält suaraa Viipurii, ja Viipurist taas Kotkaa.
MP: Olikos siinä mitään että olis opetettu ohjaamaa noit laivoi?
EV: Juu siel, se oli sillon ku siel tutkintoo suoritettii nii sillon, sillon pantii ohjaamaa ja, pitämää perää ja, ja sellaist.
MP: Ai siin tutkinnossa oikei?
EV: Joo. Oli piiripäällikön, piiripäälliköl luonna kun piiripäällikkö oli tääl laivan kaa ni piti mennä sen laivaa ja sitten siällä se vei sitte joko Kotkaa taikka Haminaa ja, siinä piti sitä tutkintoo sitte. ”Mikä matala tulee vastaa” ”minä puolelle se jää” ja ”kuinka paljo siinä on vettä” ja, sellasii kyselivätte. ”Mikä reimari siinnä on” ni.
MP: No teitilt meni hyvin tutkinto?
EV: No se meni hyvin niin ei mul, ei mul mitään ollu siin. Niim monta vuatta oli ja ylimääräsen oppilaisen ja isäm mukan aina kulki, ku laivois oli niin.
MP: Pääskös semmonen vakinainen luatsioppilas koskaa yksin?
EV: Pääsi. Siit sem piti suorittaa, semmonen ohjauskirja annettii. Siit tuli eri, eri kirja siitten (kel on) oikeus luotsata, ja kuinka syväs käypiä laivoi. Toiset myö saatii sellanen, ohjauskirja ettei ollu mitään syvyysmäärää. Saatii luotsaa nii suurii laivoi ku siinä väyläl sai kulkii.
MP: Kuinkas suurii laivoi niin ku Haminaa?
EV: No ne oli siin, kahesttuhannest alas päi, aina. Ne ropsii siält vei ulos niin, oli isoi ne ropsi(faanarit). Joo.
Lisätietoa
Luotsin työstä ja koulutuksesta:
Iin Röyttä. Laivoja ja ihmisiä. Metsähallitus, 1996.
Salakuljetuksesta
OL: Niin että minun, minun tätim miähen ni, Tammiossa niin, se oli kai, ja jotakin niitä Meemelin, konjaakin kulettajii kun se kerto, kerto kaverillee jonka kans se oli ollu, ollu tuata, siällä kulettamas − minäkim pikkupoikana kuuntelin toisel korval niijen juttui − että sano ”muistakkos sitäkin kertaa kun, Meemelistä tultii syksypimees yässä kun, päästii Somerin kohalle ja, ei enään näkynny maita mitään, että minähän sanoin että, ”kello kakstoist kaaret roikaa”. Ja niin se kävikin että kun päästii Tammiom maihin ei mitään muuta maata nähty kun, Saunasaare rantaa mentii kaani meni palasiks ja, ja konjakkitynnyrit käännettii Saunasaarem metsää ja houterin alla piilotettii ettei tullinoukkarit löytä niit.” Ni semmosii aikoiha sit on ollu.
MP: Mitäs noi ruusit sitte ol?
OL: No ne oj ja ka, sitä Meemelist tuatua niiss on ollu, alkoholjuamii niiss on ollu palssamii ja, sitte minkälaist, minkälaist viinaa nois, niit on semmosii piänii ruusii kun on palssamiruusiiks sanottii ja toiset isommat ol − mie en tiiä minkälaist ainet niis sit on ollu. Mut kyl ne niit aina noit ruusii toivat joka, joka kerta kun ne vei halkoja Räävelii ja sinne nii, sinnep päin niin aina ne toi noita, noita tommosii ruusii siält mis, mitkä oli täynnä jonkullaist alkoholijuamaa se oli.
MP: Olikos se niin ku viinin tapast vai?
OL: Juu semmoista, semmosta viinan tapast se kai oli. Että ei se ollu oikein väkevää se oli jotaki, jotaki viinan sorttii se oli, että se oli viäl jotaki makeempaa ainetta.
MP: Sit sai siält kauppoist vai?
OL: Luultavast sitä sai kauppoist, siältä. Mut enempi tiätyst se kallist oli kosk ei niil koskaan suurimpii määrii ollu, aina toivat tänne niin kun tuomisiks tai, tai lääkke- lääkkeen nimel tai lääkkeeks tai tollaise, tollaist. Sellasee tarkotuksee ne tiätysti sitä toi.
MP: Tuassa on, toises ruusis tommonen korva.
OL: Niin niin on. Niit oli meillä tuol oli aika paljo, siäl oli suur korillinen ton aitan, nurkkaa jääny tommosii ruusii mutta ne on jo hävinny, minne ne o heitelty. Niit oli monellaisii, isompiikin, mut sama malli, sama malli tommosii ne oli tommosii, suarii, savesta, tai mistä, mitä ainet se nyt mahtaa olla se on niin ku saven tapast, mistä ne on tehty.
MP: Oiskhan tää sitte jostain toisesta paikasta tuatu, tää mis mis ei oo korvaa?
OL: Nii. Voi sekin olla että se on toisest paikast.
MP: Tuotiinkos siältä mitää muuta väkijuamaa?
OL: No em minä, ainakaan ollu tullu tiatoseks siin että mitää muuta olis tuatu siältä, ennen ku tuat, se, tuat ainetta ne toi nyt, nyt niin kun tuliaisiks. Koska, koska kun ne tuli siältä niin ei ne miähet koskaan, jos niil olis jotakin, aineit ollu enempi niin kylhän ne, olis minulleki jääny miälee että juapotteli tai jotakim mut ei sit koskaan, tapahtunu että mitään ois kerrottu ja mitää semmosta, olis nähnykkään. Sillä tämä, vaikka tämä saar kyllä on ollu alun pitäen kieltolakiaikankin tääl o, ei tääl ollu yhtään ainoaa salakuljettajaa. En tiäδä mistä johtu, mutta niin kun nois ulkosaarissa, kun Viron kauppa, ja Venäjän kauppa loppu että kalaa ei enää menny sinne, niin sillon kun tul kieltolaki, ne antautu, noi muut saaret, useimmat niist antautu sala-, salakuljetukseen. Mut täällä ei ollu yhtään ainoaa. Oliko sitte siinä, että kun tää on näim piän kylä, ja sitte lähekkäin on asunnot ja muuta, että pelkääsvät että jotkut kantelee jos… sillä täällähä nyt nähδää kaikki mitä toinen tekee, ollaan niin kun yhtä perhettä melkee. Että, senkään pualest ei sitte, uskaltaneet harjottaa sit tai oliko sitte niin semmonen kunniahimo ettei… halveksivat sitä, sitä semmost ammattii etteivät antautuneet salakuljettajaks.
MP: Sehän ol kuulemma ihan tuattava homma se.
OL: Se oli tuattava homma kun se onnistu ettei joutunu tullin käsiin ni se oli tuattava homma, joo joka tapaukses.
MP: Silloohan tääl viäl ol poliisiki just pirtuaikoin.
OL: Oli tääl poliisi oli viäl poliisi juu. Mut ei täälä kyläs oikeastaa kieltolain pualest tarvinnu poliisii ei, ei tääl minkäälaisii sellaisii, sellaisii rikoksii tapahtunukkaa, että sem pualest olis poliisii tarvinnu. Mut kyllähän täältäki paljo, paljo tot no taas niin kun tullivalvonta oli näis saaris ja joka paikas valvotti että kyllähä täält paljo löyty pirtulasteja ja kaikki semmost salakuljetust löyty sitte taas kun tualt ulkomerelt tuatii tämän kauttaha sit paljo kuletettii. Että kyl tääl paljo sitte taas tehtii takavarikoi ja että ei ne päässy aina niin vaal läpitte nii helpol. Mut tiätysti nyt niin kun syksypimeil öillä öillä niin eihä sitä sillo voinnu nii pääsihä niit sillo paljo mut kesäl (se tollasel) valosal ajal ni täälhän ol niin ku tuos Poikissakin siäl oli vartio aina ja luatsit näki näki aina mitä tual kymmeniä kilometriä itääj ja länteen mitä siinä tapa-, siäl tapahtu.
Selityksiä
Meemeli = Liettuan satamakaupunki Klaipeda, joka tarinan tapahtuma-aikoihin kuului Saksan keisarikuntaan
Rääveli = Tallinna
kaani = kaksimastoinen (kaljaasin tapainen) purjealus, jonka keulamasto on perämastoa pitempi (Suomen murteiden sanakirja)
houteri = rakkolevä (Suomen murteiden sanakirja)
ruusi = lasti, tässä kuitenkin saviastia
Seproissa
MP: Eikös täältä yhrel paatil viety useamman talon...
JE: Viätii.
MP: … kalat?
JE: Vietii, viien kuuen talon kalat. Ja kevään aikaa kun se, meni vähemmin silakkaa ja oli vähemmin tuotavaa nin, toisinaa sopi sil viisin että yhel paatil nin, nin sai melekein kaikki. Viätyy.
MP: Olikos joka talost sitte kuitenkin, ainakin yks henki mukana?
JE: Yks henki oli, oli välttämätö, että jokahinen tuota, ku ei kukaan seprojaa jättänny ettei vie, silakoi sille ja, ota seproja vastaa rantaa kun se tulee ja, toimita sen ka asiat, sen kaham piti selvittää kevääl että tilasi tavaram mitä syksyl tarvii ja nim pois päi. Se toi jo siit rantaan tullessaan nii se toi jo sillon sitten mitä, mitä kevääl tilasi ja, se sepra sitte jo siinä, suunnitteli kuinka paljo se painaa että, jos hevone jaksaa vetää sen rantaa ja, ja tarviiks tulla yhel hevosel tai kahel hevosel.
MP: Ettei kukaa vieny toisen talon silakoita, niile seproile taas?
JE: Eei ei sil viisin ei ollu koskaa. Joka talost kävi aina kellä seprat oli ni joka talost kävi aina henki. Siäl oli sillon oli noi luotsien eukotkin niin ne kävi Viros, ku luotsit oli täällä kotoo kiinnä hommissaa niin, niin eukot kävi Viros, ja tekivät silakkakauppaa.
(– –)
MP: Kävikös koskaa niim päin että ne olis, ettei olis ollu antaa silakkoi että ois jääny toisim päiv velkaa?
JE: No onhan sit, tiätys sattun niinkiim päin että. Se jäi se, toisinaa jäi sil viisiin että, kun oli varustanu nyt niille, seproillee silakat, kun kirjastaa katto kuinka monta astiaa ja minkälaiset astiat kelläki menee, ja ja tuota, se aika alko menemää umpee kun, Viros oltii ja se, jokahinen koitti saaδa silakkans niim pian kaupaks kun suinkin. Ja, ja olis, niinku määrätty että sillo ja sillon, pitää olla sitten silakat, jo kaikki myyty, ja vaihettu, ja ja tuota säästi ja säästi seprallaa silakoi ja sit ei kuulu rantaa ja, pitäs jo huomel lähteep pois ja miul on viäl se, se silakka-astia tuassa ja, sit ei enään uskaltannu pitää nin, tuli annettuu jo toisel seprallaki keltä taas oli jo silakat loppu että se, siel lopus niin sitte kävi hyvim paljo tuollast vaihtumiist.
MP: Se ol sovittu aika sit aina?
JE: Niin se oli sovittu aika kun, aina mentiin siihen justii juhannukses. Mentii sinne Viroo ja, ja sit oltii niinkuv viikko sitten sen jälkee siällä sitten, ja sit ku Viroo päästii nim mentii heti, kun oli lasti maalla saatu nin, silakat tuotu maalla sit lähet-, lähti miehet maalla sit seproi perää. Ja, ja ne kävi sitte muutamis talois mut ehän ne joka talos voinu käyä kun oli pitkät matkat, kävellä siellä. Ja, ja tuota sitten siel Haljalas, siel kakskymment kilometrii ylös siintä rannast niin, Haljalas sit viel siihem pantii toisinaa ni pantii, pantii paperlappusel, missä ne ilmotusasioi niil oli, siin ilmotustaulul että, että Suomen seprat jo tulleet että, että ”tulkaa hakee silakat rannast, Velkir rannast”. Sit ku ne kävi kirkos niin ne katteli samal, ne maalaiset niit ilmotustaulullakim mitä oj ja, siit ne oli ihav varmat siitä että jo on Suomen seprat tullu.
Lisätietoa
Seprakaupasta enemmän Raimo Päiviön väitöskirjassa (2009):
Mikä tappoi seprakaupan? Suomalaisten ja virolaisten harjoittamasta vaihto- eli seprakaupasta, sen hiipumisesta 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan ja sen loppumisesta 1920- ja 1930-luvuilla. Annales Universitatis Turkuensis C 287.
(Viitattu 16.3.2016.)
Tuliaisia perenaiselle
JE: Minullakin oli, oli siel Aaspreem moisios, ja se oliki hyvää kauppaa se Aaspereen kauppa sielt, sinne meni paljo silakkaa ja, ja sai hyvää viljaa sieltä. Ja hyvim mitattu. Miehet aina puhuvat että hyvä ku, saivat ite mittaa että on hyvin mitanneet sitte.
MP: Olkos se hinta aina sama?
JE: No hinta ei ollu ihan aina sama jos tuli tuollaisii, jotka ei ole ennen sielt, eikä ollu kenenkään seproi nin niilt otettii kaks ja puol täyttä tai kolme täyttä sitten. Mut jotka oli nyt vakinaisii seproi ni niilen kaa oli se kaks, kaks täyttä ala, aina oli sitten se hinta niin syksyl kun keväälläkin.
MP: Mut ei seittemää sentää otettu koskaa?
JE: Ei sellaist saanu ku ei kukaa hullu maksannu. Ja rahan kaa ne ei ostannu mitään mut se oli vaav vaihtokauppaa.
MP: Mitäs täältä muuta vietii kun viljaa?
JE: Ei viljaa mut silakkaa.
MP: Taikka silakkaa nii.
JE: Nii silakkaa. Ei ei täält muuta niil vietykkää. Muuta ku joka sitte vei tuota seprallaa sit jotain sellaisii tuliaisii niit nyt vietii että, vietii joku pääliina ja, ja tuota, esiliina ja semmost. Kun se on sellai että naiset, jos naisen kaa on hyvis välis niin tuota miehetkin on. Niin, niin sit kun, miäs kävi rannas silakoi hakemas ja sil anto sitten, jonkun esiliinan tai, tai pääliinan anto sille, mukaa että ”viep perenaisel sitten, sille emännäl sitten Suomen tuliaisii” niin niin miäs oli nii hyvillään siitä se sano ”eks ma katsusin sil jälle sykisel. Kyl ma tasun kyl ma tasun.” Se oli sitte nii hyvillään siitä että, hään syksyl muistaa ja, muistiha ne ne. Kuka toi sitten, säkin kaalii kuka toi lanttui kuka mitäkin että ne aina sen korvasivat ettei se, se ilmaseks menny. Muuten hauskaa kauppaa, hauskaa kauppaa se oli ja, eikä ne, virolaiset nin ne oli nii rehtii ei ne pettänneet. Ei minullakaa jääny sielt saamata kun, kun yhest astiast jäi hinta saamata ja miäkin kävin siel jo aika kaua ja. Ja ja tuota sekin kävi siin tapaukses että mies joutu muuttamaan niin kauaks että, pois siint Vihulavvallast ja että se, meni aina tuon Rakkuvuoren taakse ni, mikä se on se kaupunki siellä, yli kolmekymment kilometrii matkaa nii se joutu sinne ku se oli puutarhuri ni.
MP: Oliko se jossai moisios ollu töis?
JE: No se oli Vihulam moisios se oli puutarhurina, kärnärin niin ku virolain sanoo.
Tullisilakat
(MP lukee nauhalla vanhaa vihkosta seprakaupoista.)
MP: Silaktulli satanelekytkaheksan.
HE: No niil maksettii sillä moisiolle kenenkä maalla sitä kaupppaa tehtii. Niin sil maksettii silakois sitten sitä hyvitystä että se siintä niin ku maanvuokraa ja se maksettii maksettii syksyl ja maksettii kevääl se määrätty määrä ja niit sanottii tullisilakoiks niitä silakoi. Ja sit se moisio jälkeenpäin nin se rakensi meitil sitten yhen talon päähän mikä siin oli sen talo oli siinä rannas ni se rakensi meitil eri huoneen siinä ja ja sitten yhen aitan. Ja ja tuota meitil oli velvollinen velvollisuus maksaa siitä sit niit tullisilakoi jotka ja sitte tuli sielt ne muonamurrit hakemaa ja ne sanoki jo ku ne tuli että tullisilakoi hakee.
MP: Kaks pullo pir-
HE: Pirtuu nii. Ne nuo siel pantiin ku miekii Viros kävi niin ku se oli kolmenkymmenen kilometrin päässä oli oli tuota viinat niin täyty panna aina rannat palkkaa joku mies niitä joka kävi hevosen kaa hakemassa. Ja se toi sitten koko porukan sielt sitten ku virolasil- kun virolain tuli rantaan nin eihän se käyny syömään jos sil ei antanu napsuu ja samoten sil piti antaa sit kaks kolme sem perään että ettei se siihen yhteen napsuun tyytyväinen ollu ja ja se oli tapana että se a- se annettiin. Niil kun oli pirtui ne oli ne oli kahen ja puolen tuopin pulloi ni sellainen kahen ja puolen tuopin pullo tavallisest siel meni sitten sitä pirtuu. Siihen sai lanttaa puolet vettä sekaan kun kun siint viinan teki. Sai panna viel vähän enämmänkin kun puolet nin oli tavallisev vahvaa viinaa vielä.
MP: Ja yks tynnyr tuhlii.
HE: Tuhlii.
MP: Satakakskymmentä.
HE: No niin se on rupla kakskymment kopeekkaa.
MP: Ja piipputupak- tupakkaa.
HE: Tupakkaa nii.
MP: Neljäkymmentneljä.
HE: No se on vienyt sinne ja pannu muistii että mitä hän on siin piipputupakastaan saannu.
MP: Ei sielt ostettu piippu(tupakkaa)?
HE: Eeei sielt kukaa tupakkaa- tupakkaa halunnu.
Iitin näytteet
Iitin näytteissä puhutaan paljon kansanperinteestä: Adolf Nyström kertoo kansanparantajaisoisästään ja selvittää Noidanniemi-nimen taustaa, Kalle Kustaa Sinisalo kertoo rahantasaajista eli varkaista, jotka ryöstivät rikkailta köyhille, ja kummitusjuttuja muistelee Taavi Lehtinen. Myös arkisemmista asioista kerrotaan: muistellaan mm. pula-aikaa ja vanhoja leikkejä.
Juntta
KS: Ja siit olin, ku se, rautatiältä erosin niin siit miä olin siäl Valkonniämmes, jos sellaist paikkaa oletten kuullu. Valkonni-. Siäl ol suur satama. Siäl lastataa. Ja sih aikaah niim miä olij juntas. Et siäl ol kuus miästä vetämäs aina sit junttaa. Seittemäs ol lukkarina, joka laulo aina. Nii. Se tyä ei käyny ilmal laulamata. Nii.
MP: Mitäs se lukkar pit tehlä?
KS: No laulaa aina. Niin kun ol sellain, ei niit joka miäs kyenkä, eikä yhtä lauluu saannu aina laulaa. Nii ja siit ku se, laulul lopetti niin se, sano että, ”heijjari ol raskas huilataam me jo”. Sillon se seiso. Nii. Juu. Kaikisham miä, kaikelaisis töissä olen ollut, niit markkoi ettinny.
MP: Mitäs laului se lukkar laulo?
KS: No kaikellaisii se laulo viäl semmossiikii laului ettei niit oikei viitti laulaakkaa. Nii vähä semmosii siveettömii laului. Siin kerran kuv velettih, siih tul sellast, herrasväkee siit sih sillallek kun, ne kattel ku myö juntattih. Se ol koko iso se heijar mitä veletti aina ylös korkiale ja sit ku se putos niin se, juntattih semmosii hirsii päätättäi niit vaan, sinne mä-, meree. Ja niilem päället tul tehtäväks sit möljää aina, sit laivasiltaa. Nii. Niin se lukkar tälläs vissihi, sopimattomal lauluj ja, niihän se tais ollakki, em miä muistan niit laului ni. Ne men inssenyörillep puhuu että: ”Mitä vasten se laul-, se lukkar laulaa siveettömii laului”. Niin inssenyär sano sille että: ”Täytyy laulaa ettei yhtä lauluu ei saal laulaa että uusii täytyy aina keksiä”. Niin. ”Ja joka ei viittik kuulella niil lähtekääm poi-, lähtekääm pois”. Nii. Niin noin, kaikkiihan niit on tässä maailmassa ollu. Mut, se ol kylläkiir raskast tyätä käsillej ja mutta, saihan siinä vähä paremmam palakan.
MP: Kyllä työ jonku niistä lauluist muistattev viäl.
KS: ((Naurahtaa)) Ei.
MP: Ei se olis niin nuukaa vaikka se olis vähä hävytöinkin.
KS: Ee em miä nyt oikein, ei mil luontom anna oikein, sellasii laulella. Miä olen nii huanoks tul… Jos olis niin ku enne ni miähäl laulasim melkee ne kaikki laulut. Miä olen ne unehluttannuk kaikki pois miälestäin semmosset siveettömät. Nii.
MP: Olhan niit muitakii laului, mitä siin laulettih?
KS: No nii. Nihän siin nyk kyl ol mut miä en niit, jos miä sanan kaks muistan niin. Niit ei oikeim maksa nii lyhkäsii, ne täytys laulaak koko laulu siit, se junttalaulu.
MP: Se työ kävi sit sen tahlis ain?
KS: No se käy tahlis, ei se muuten käynykkää. Ne olis velelly eri ajoil joka miäs sit, siit narust. Joka miähel oli eri naru. Nii.
Selityksiä
heijari = tukki tai muu raskas esine, jolla miesvoimin iskettiin paaluja maahan
möljä = laituri
Kirkkovenematkat
PP: Minkäslaisii ne kirkkovenemmatkat ol?
AN: No nehän ol, täss ol kaheksansoutuinki Jaalast, kirkkovene, joka sout. Kaks henkee ol aina airus, neljä siim paris. Juu. Kyl se kulk kovast se kulk kun, kun ne vetelvätte. Ku kaheksan parii ol soutuu. Suur se ol.
Ne ei päässyt täällä, se kirkkoranta oikein on tuol Ruonarrannas mut, ne täytyvät tullat täh Kuoppaniemee kun, siel on matalaa. Nii ne ei päässys sielt maalle. Joo. Siit Jaalast mitä tul ruumii, siit ne toi sinne Kivniemee soutvatte, ja sit ne pyhäaamum pappila hevosel ottivat sen kirstun, siit tuota ja toivat tänne vasta haulal. Ne viikol sen sinnet toivat, lauantakiv vissii toivat sinne. Siel on suur kiv niin, siin kiven vieres ol aina kirstu.
PP: No niit ol kirkkomiehii tääl kirkol yötä sitte vai?
AN: No niit ol yötäkii tääl nii. Aina ol yötä kirkkomiehii tääl. Joo.
Kummitus
AV: Siit Iitin kirkonkylän kummitusjutust.
TL: No se ol sellai, kummitus se nakkel kaikellaisii esineit. Kirjoi, leivän, palasii, kivempalasii, hiakkaa nakkel ja…
AV: Kertokaa ny oikeim mitä työ itten näitten siel ku työ kävitten sit kattomas ja kuinka työ siel olitten.
TL: No nii no, se ol semmoist. Se ol päivän aika kum mie siel kävin, iltasel se, kummittellee enämmin.
Ol päivä tuos yhle ja kahlev välil, oltii oppimestarin kans, makkaruksii jauhamas Mänty-Jaakol ja, sittes se sano että, käylähän nys siel kattomas sit kummitust ku, ei ot täs iltasel tultu käytyy. Sitte, mentih sinnej ja, istuttih. Siin ol viilapenkki, ikkunan kohlal ja, tuali ol sit kummassakii viilapenkim päässä. Sil istutaa vähän aikaa, sit se nakkas sellasen, savempalasen niinku muurist olis lohvennu, ja tullu noin, laupiost. Osu leipäsalakoh ja siit putos permantoo.
Ja sit siin ol sellain, vanhanaikain kaksinkertain kaappi ja, sielt kaapin takaa nurkast ja, nakkas hiataa, aina, ikkunal läpitte, se näky oikei hyväst ku, nii kun olis kourallaan, heittänys sitä.
Ja siit se, min oppimestarim sano että, sano ”onkos se nyt tänää nakellu, mitään noin, eriskummallisii” nii se, emäntä sano ”ei se, ei siit nyt ok kauan ku, se nakkas sellase, potaattinuijan tuohop permannolle. Hän otti sej ja pisti tuaho, alakaappii.” Se ol se kaapinov sit, vähär rakosillah, mie istun siin kaapin, vieres ja, polven siitte ol noi vähä ohi siit kaapist se, ollukkah kauan ku se, nuija nous siält kaapist ylös ja − mie sen näin kylläkin, ku se tul − ja se putoskim mim polvehen ni että jätkäht. Ja siit mem permantoh. Sattu viel polvehein aika taval − se ol koko iso nuija.
Sit se, muori tul ja, sano minulle että − me oltih tunnetut − että, ”tule sie pokkosem jos sie saisit min, sukkain tuolt tuvaharjalt” sano ”kun yöllä, yöllä vei sinne”.
AV: Mikäs ne sinne ol vieny?
TL: No tiätyst se, kummitus vei. Pitkät, -vartiset sukat, siteet niin ku siihe aikaa ruukattih, köytetty kiinnä yhteej ja. Ja menin kattomah no siälhä ne ol tuvahharjal. Ja sit löysin sellasem pitkän saloj ja, ol rappuset, jotka kannoin sihi, räystäst vastem pystyh ja, rupesin niit sielt oirimah. Sainkih ne sielt pois sit, muori ol mielissä.
AV: Eikös teitillä, meinannu hassust siin käydä?
TL: Niihän siim meinas kun nuo, ne ol lyhylännät ne rappuset ja, ne tul niij jyrkkä siihe, räystäst vaste ja se, meinaskiin kaatuas siinä rapu, siit noin taakseppäin mu, satun saamaa hyppäs ensiks sinne, räystäslaulalle ja, velin ittei takasin.
Kuvan kaappi on Mynämäeltä v. 1929.
Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto.
Leikit
PP: Kertokaas niist lapsuuenaikasist leikist.
KH: No, sehän ol kivaa. Ku minul ol tyttiikih [= nukke] kaikem maailmaj ja räsyi, niit kieloj [= kiedoin] ja tei, niitä. Se kerranki ku tul suur tuulispää ku kivel leikin, niin tuul vei kaikki tilkkuset pitkim mettää, ja mie itkemää rupesin, no minkäs sille tek.
Sit ku miul ol monta tyttii, siit tul naapurintyttö siih ja, ja hylky [= ilkimys] otti yhle ja ”miä viän tät pissille ja”, se vei sev veikeh. Ja mie itken taas sen kap perää. Äitevaina sano ”mitä siint itket kyl se sen takasin tuap”. Ei tuanu. Nii men se tytti nin että.
Ja siit minul ol lehmii, mie tein sellasii mukavii, niist noist, männynoksist ja semmosii että niil ol niin ku kaks jalkaa ja pää ja siit, ne ol mil lehmiä, ja lehmint karjatta. Siit sellain ol, se leikit ja. Olhan niit kaikemmoisii ehän niit muistakkaa.
Mut ne tytit minul ol jos minuu nykkii siit on niit tyttii tuol maailmal. Isoi pojankollikoi ja tyttöi mors-, miniöi ja vävyi. Mm. Sellaim muori miä olen ollu. Juu.
PP: Mitäs pojat leikki ennev vanhaa?
KH: No pojilhan ol kena. Keppi ja rossikeppi, niilhän ol, ne löi kenaa ennenki jo. Ja sit niil ol ne semmoset keelikalikat ja, siit ol sellain iso pallo join, jota ne heittel noi ja siit mit, keeli kaatu, siit. Kuinka monta niit, niis ol numerot ja siit, se voitti jo. Mitenkä ne ne mut sellaist keelileikkii niill ol että oli sellasii pulikoi ja iso puupallo jolla, jota ne heittelivät, pojatkii. Ja noin, kena ol ja. Ei ne pojat sen kummempaa.
Mut tytöil ol viäl se kive-, kiviikih ku pelattiih. Mieki olin kova pelaah kivii, vielhäm mie nyt täälläkih otan korjaan kive, ja tuol viis kivee on tuol on Kymerrannantiälläki, yhle puuj juurel om minul kymmenen kivee, kum mie tuler rannast, ni mie istuj ja pelailen kivii viel vaikkem mie oikein enäh muistak kuinka monta, asih kunniah menee. Mu viitosiha sit ainakih ja kuutosih osaa viäl. Vaikka välil palaaki. Sellaist pelattih enne lapset.
PP: Kertokaapas se tarkkah.
KH: Jaa se kivem pelaamii? No ehän siin ollus sen ku, kun, heitti noin kivet ja siit napsi niit ol. Ensit tul ykköset − pelattii että yks kivi kerrallaa. Sit (taas napat, annapat) ja siit, kaks kivee pit ottaak kerrallaa. Siit taas napattih ne, kun ol nyp pelattu. Sit kolme kivee. Yks kiv, yksinää. Siit ropattih ne kaik ja sit. Siit otettih neljöset, ja siit otettih, viitoset ja siit kun, ne viitoset pit pelah että kaik kivet tul kouraa, ne viis kivee, pit tuleman. Se ol viitoset. Ja siit ol kuutoset. Mie en nyt oikeim muistam mitenkä ne kuutoset ol mu ne ol taas vähä toisel viisii ja seittemäiset mut. Muk kahteksaiset ne ol nii helppoi sen ku vaan noi heitti toisel kälelläh täh otti toh noi heitti.
Sel viisii pelattih kivii. Ja toiset osas niiim pitkält mut em mie osannu. Enkä osaa nykkäh kun, siik kuutosii astikka. Mm. Oham mie pelannut tääl viäl − vaik olen näi vanha − välil tuol yksinän. Niin sellaim pelimuari miä olen.
Selityksiä
tytti = nukke
kena = lyhyt (vinoksi veistetty) puukapula tms., jota eräässä pelissä lyödään kepakolla.
rossi = noin 20 cm pitkä puukalikka, jota lyötiin rossileikissä
keeli = Kun nuoriso kokoontui ennen illanviettoon leikkimään istumaleikkejä, sillä oli tapana sanoa, että pidetään keelit.
Lisätietoa
Leikeistä ja muustakin iittiläisestä perinteestä sekä Iitin murteesta:
(Viitattu 23.3.2016.)
Sivuston tärkeimpänä lähteenä on Aino Vallin Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellinen sana- ja perinnekirja, osat A–J, K–L, M–R, S–Ö. Iitin kunta [1988–1989].
Noidanniemi
AN: Onhan täs, onhan täs, ollu noita-akkakii tos. Ja se suurel kivel – se ol vissii, se ov vissii jotai kolomem metrii kanttihii, ja noim paksu – otti tost Sääsniämen kärest ja men Noilanniämee. Ja Noilanniäntä kuttutaa noilan, sit vast ku sin-, siäl ol se noita joka läks täält. Ens se ol täs Verkkovuares mut siit tähä Verkkovuareh tul toinen noita ja, niillet tul riita, se men siit Sääsniämen kärkee. Ja sit se otti kiven siält jolla se men Noilanniämee. Ja, ja se on, se on nii suur kappale ja se on mitattu se on, Sääsniämen käröst kalliost pois se om mitattuj ja, se oj justii siihis sopiva, se kiv ja siäl on mitattu. Että mikäs sen sinne olis viäny ja siint on matkaa.
AV: Palko?
AN: Niin, siint on pitkä matka.
AV: Palko?
AN: Kolme kilometrii ainakii. Juu. Kylhän siäl on monta paikkaa miä, olen ettinnys siält että, olisko siäl missä se olis ollu, sem mökki muk kyl siel om monta sellaist paikkaa mu, kaivom mie löysin. Kaivo, kaivo siäl on. Kalliom päällä on kaivo. Ei se ok kun, noi syvä. Ei siäl koskaav vettä tum miä katteli että kallio o semmoi mut, saihan se ehkä sinnev vele, siit. Niin ni he, se on tälläim pikkui vaan noi. Niin kyl siin kaivo on, siin on kivet pantu, ja tehty sellain arkku. Niin kyl siäl asuja on eikä sit muut, muut tiäläs siäl muuta olevan ku sen noita-aka. Että se siäl, se siäl siit asu.
Parantajavaari
AN: Minun tuata, min ol vaarim, vaarim tuata, sellaim parantaja joka parans ilmal lääkettä. Ja, äitäm ol niin tuhma, sil ol iso kirja, se ol näim paksu, se ol niin kun nyn nää piänemmät raamatut, ja kultaset rannit ol, joka lehles aina. Muk kun se ol viarast kiältä, niin äitem ol täys ruatsalain, se ei muuta osannu lukeakkaa ku ruatsin kirjaa. Niin, vanhemmat ol ruatsalaiset. Niin noin, mut isä kun ol suamalain niin sitter ruatsi jäi se, ne puhu aina suamee. Nii tuata se kolomes vallas ol käyny se ol hopiaseppä se vaari, ja ku se läks niin se otti sen kirjaj ja pan kainaloo.
No nyt sit kirjaa on ettitty ni että miä olen ettiiv vinnit ja joka paikan niin täysi ei sit mistääl lö-… Äite sano ”ei sit kirjaa piläk kunkaa kättä lämmittämän”. Se luulee että se ol pahaa tekoo ku se parans ihmisii. Ei ottannu maksuu ja ilmal lääket. Niim parantel. Niin eihän tää tälläin mitää pahantekoo o. Niin nyt se kirja maksais kun sen saatais, nyt niit suamennetaankii ja, olishan se silloiv voinu mut ei huamattu että, menny noihi aptekkii olishan ne kiälii tiänny, osannu. Se ol kolmes vallas käynny se vaari. Sil ol kolmev vallam passi.
Niin tuata, tuata, sit täs tul yks vanha mummu, keppi käles, ja käv istumaa, tualillej ja, sit sano että ”ja jos ei vaarii ollu” sano ”tänä päivän kipjä olisin”. No isäm sano kohlastee että ”no mikäs sinuu vaivas” sano ”maahammeneväises se oli ja” sano. ”No mitenkäs se sim parans” sano. ”Ei se mitenkää” sano ”em mie tiänny em mie mitää lääkettä saanus” sano ”järvem päälles se vei” sano. ”Ja sitä myölen terves olen ollu”. Niin, äitem aina sano että, se sano että sellaim maahmeneväi joka järvem päällä om parannettava nii, siks vetäs nuarankii kaulahaa. Mut ihmisii auttaaksee täytyy tehlä. Juu. Niin kyl se parans.
Sit tual or rasjat. Sen, ne rasiat ne ottivat tuonnem makasiiniim, mie annon tuolt vinnilt se, se tul, mie olin tuol puhumas niille ja laulamas niin, noin, se tul mim perässäin tonnev vinnillen nii miä sanon ”ne on, ne ov vaarin aikasii rasvoi miv vaariir rasiat kun se sai voita siit lahjaks ku se parans niit niin, ne, kun ei se otam mitää maksoo niin ne lähetti voita”. Ne on sellaset kakskiloset rasiat noim pitkät. Kantta ei enää löytynny mut se rasja löyty, sen ne vei tonnem makasiinii.
Niin noin, siit se tul tähä kerta ja, missä talos se siäl mistä ne ne voitkii lähetti, se isäntä tul ja, sano että ”tien ny, minullek kolmet tolkkaa” sano ”mie en os sit noin hyväl tolkal ajaak ku sie Kimolast läksit” sano. Se ol siäl, Kimolas ens ja siit se vasta muutti tännes se, isä.
No siit sano että, ”tul sellai hikitauti lehmii että niit” sano ”ne ol aamul nii märkii ninettä niin, niin ku järvest nostettus” sano. No, siit kulu se viikko sano ”mie pyhäl siit panin hevoset valjahiij ja läksin tänne”. Siinä on kakskymment kilometrii matkaa. No sano ”mie tulin tänne no, se vaari kävel sii tuvas elestakasiin” sano, ja siit sano että ”ne om pilattu teiläl lehmät”. Ja sano ”siäl on tuahkoi siäl, karjatan nurkas ja siin om mustii luita. Ajakai sontaa pois niin kauan ku löylätte sen tuahkose.” Sano ”mie menin kotias” sano siit ja, ”maanantakin ol lehmät kuivia”. Sano ”pantii kolme hevoist siit valjahii” sano ja, ”siittet tuata ruvettih ajaa, puolee päivää astikka. Ol tuahkoin nurkas ja luita täytee” sano. Mustii luita. Nii.
Ja sit ne lähetti voita sillel lahjaks kun ei se mitää, ei maks-… Ehkei se saannu ottaa maksoo siint työstää.
No sitte kun se ol kipjä, sairas niin, äitem sano että myö sanottii että ”viisaa ny, meitille jotai kun ne ihmiset tääl kulkee että noi jotai osataa tehlä.” Sano ”ei teitim päännes sitä panna tässä”. Ei se mitää, mitää ei viisan. No ei se nyn niinkää tarpeeskaa ollus, se ol sillo hopiatyö se ol kallist tyätä.Ku se ol hopiaseppä.
Pestuu
PP: Missäs ne piiat pestattih enne?
KH: Kausalan markkinoil. Niihän niit sielt pestattii. Ja Elimäen kirkol. Siel ol, tääl ol aina, Elimäen kirkol oli ensimmäin pyhä syyskuuta. Tääl Kausalas ol, ensimmäin, tiistak sit syyskuuta, ku piikoi pestattih ja renkii. Sielhääm mie pestin otim my-, mun noin, em mie, em mie Elimäen kirkol pestii ottannu mie, vaikka mie olin sit et, otin siit em mie siel om mut Kausala markkinoil olim pestin otis. Ja siel niit pestattih, isännät kattel aina mikä olis kaikki, isompa piika niin tosthan nyt otettas, ettei kaikein… Ja vähä palkkaa sit luvattii. Voi voi, sellaist se on ollu.
PP: Isännät kehu talojas kovast.
KH: Nii no sehän tiätty on. Niin oloja ne että ”meillä on nii ja niin ja nii meillä”. Mm. Ja siit niit ol toinen, ku toista, toinen tek kauppoi toinej jo, nykimäs että, ”älä älä lähe”, että muka taas sen tek miel ja. Mm, niit ol sellasii. Juu kylhän sit on oltu.
PP: Teittiä kysyttih taloihi kovasti?
KH: Juu kyl ne pyys. Sillonkik ku mie menin, sielt tulin sih Korpille ni mie olisin ja sinne Sairasilleki olis ottaneht ja maksaneht elämä ja, niin siit Korpin emäntäkih täyty maksaa. Siit sano ”maksaham miekii sem maksaha miekii sen siit sen että, tulee meille”. Mm.
Jaalan näytteet
Jaalan näytteissä Ida Raita, Kalle Helin ja Taavi Urpanen kertovat mm. entisajan töistä ja lasten leikeistä.
Auto
PP: Koskas tääl ensimmäisen kerra auto kävi? Muistattenkos?
IR: no, miteŋkäs se nyt ̮oliis, tot noi, miteŋkäs se nyt oliis, miɛ olin, miɛ olin,. yhteksän-, sataayhteksän ̮oliv vihitty, ja, sitten tot noi. siin ̮yhteksänsataakymmenän ni siit minäkii näin ̮ens kerta tuol Heinolass ̮auton. se ol jokù paŋkijjohtaja jolla ol siit ens ̮auto ja sitten tot noi, sanottii,. no siit ̮ikkunast vahlittii kauppojen ̮ikkunàst vahlittii että koska auto tulee ne sanovat ̮että ”se kuuluu sellaik, kova jyrinä että kun se auto tulee että kyl sen tiɛtää ettei sit tarvittev,. ikkunast kurkistella” mut, m-, sit ̮em minä oikee muista että, että milloika tääl Uimilass ̮ol mut toi meiläŋ Kalle ol, syntynny yhteksänsataayhteksän ja se ol, tot noi, vissiikii olisko se nyt ̮ollus siit kolmannel taikka neljännel että tot noi, kun tääl Uimilas siit ̮ajo auto. ja sit tot noi, kun ̮ei lapset ̮ollu autoo nähnyn ni, minä siit nostin tom pojan siit sinne, autoo kun ̮ol siit tuttu se, miɛs siɛl, au̬toss ̮että se vei siit tonnel Lehtisem mä(elle astikka sit poikaa ja poika huus ja pelkäs nääthää ja,. minä a-annom pojav vaa sinne autoo minä aattelin että poika pääsee au̬tol kulkemaa [nauraa]. ne vähäm matkaa vei ja laskivat pojam pois [nauraa]. yhteksän-.
PP: No sit kattottii kun suurta ihmettä?
IR: no sit kattottii siit nii ihmettä että,. että miŋkäläi pyylys nyt tul. kylhää se ol, kylhää se ol uutta siit se au̬tojuttukii. että sit hypättii kattomaa että, sev vaa näk.
PP: Entäs lentokonetta?
IR: lentokonetta sit ̮ei tääl paljoo sitt ̮on nähtykkää, on se joŋkuu kerran. tuol, Karjärvel,. em minäkää viɛll ̮on nähnyl lentoko- [nauha loppuu].
Litterointi on hieman yksinkertaistettu Terhi Ainialan kirjasta Jaalan murretta. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995. S. 43–45.)
Hampaiden poisto
PP: Olkos tääl kyläl semmosii, kansanparantajii ennev vanhaa?
KH: Eei tääl nys sentää sellasii ollu − mitä hampahii ottivat suusta pois. Ei tääl sellaist oo ollu oikei joka tääl mitää, puoskaroinu olis. Yks seppä otti hampahii pois vaa aina pihtien kans ((nauraa)) kun, pakottamaa rupes.
PP: Ei tää nykyin seppä ota?
KH: Ei. Otti se minult kerran se vanha seppä ja, se hammaslääkär pois ku se, ensimmäist hammast tuolt takaa rupes, pakottaa oikee (– –). Se, män sellaseks, lohko vaa. Ja siit min täyty mennät tonne Heinolaa − ei ollu hammaslääkäriikää − muul lääkäril luoksen nii se sano heti että ”se on sepän pihlil toi hammas, säretty” nii. Minä sanon ”nii se on ku se sen takas että sen saap sem pois”. Niil lääkär sano että ”no mitäs se sit sinullem makso kun ei se saanukkaa”. Minä sanoin ”ei sit nyt sen takii siit otetukkaa mut se sano vaa että ”kyl se saalaa jot”. Se ol sit työmaassa ennen ko se sai aina kappalek kerrassaam pois sielt. Ja sit anto varotuksen että sinne ei saa männä.
Keiju
TU: No nii nii. Miksei niit keijuihaa niit ol ennen aina ollu, kyläkunnis. Puustahaa ne ennen ol. Eihää ne ny ollu niin ko nyt, minul oo rautakeiju, jota kammaris saap heittää mut, maalaavat nyt uurestaa sen siit ja.
Se puukeijuhaa tehtii sil taval − täytyy nyt sit selitellän ni että noi − jos se tehlää nii että se ei om mikää hengevvaarallii, se on tehtävä nii luja, että ne tangot om pantava kuule, ensiksee, hakauksee mänemää sinne, keskitolppaa kovast kiinni. Ja sit, jos oikee vahvempaa tahto tehlän ni siit sihi ol, hieno kisko käännettävä viäl ja siit nauloil viäl kiin. Siit se kestää noi isomman sakim muk kun on sellai että kolmekkii, keskipenkkii ja sit laita-, laitapenkit on. No sehän on, mänee jo veikkoi laaja, täyty olla. Mut sit sihim mahtuu kuulek kolomeekymmene immeisee nii. Sylittäihä ne aina ruukkas keijul toiset istuu. Oikee se on totta. Nii. Että ei kun ei muutem mahtunnu ni ne nappas pojat aina, nätimmäl likan sylihinsä nii. Nii ne tek.
VY: No kukas sen keijun ol tehny?
TU: Mitä?
VY: Kukas sen keijun ol tehny?
TU: Kuka keijun ol tehny?
VY: Nii.
TU: No kyläm pojathaa ne, ittehhää ne tekvätten niit keijuujaa ja, sepäl tako, sepäl täyty navat tiettää vahvat ja pitkät niihi nyt isojen kylien. Mut sitte ol pienemmis paikois, sellasis yksinäisis talois vaan sellasii että, ne ol vaa tehtykkii siit että talovväk ittev vaa kun keijuvel ni, eihä se tarvinnu olla siit tehty nii iso ja vahva. Nii se sai ollap pienemp. Siin ei ollum muuta sit kun, ne laitapenkit vaa ja sit yks lauta vaa jos ol keskel. Ja keiju sekin ol. Mut sit jos se ympär lyätiiv, huomaatkoha sie nyt sit asiaa miten se lyötii ympär, se keiju?
VY: No mitenkä?
TU: No kattok ku se näi nyt mänee, näi elestakasihaa se kyl vaa mänee kun, nyt, hetkuttelee mänemää. Mut sit jos vauhti isonnetaa ja tangost ottivatten taas sellaset, äkäperäsep pojat kiinni, jodka tahto, toisiaa vaikka pulottaakki siält keijust alas, ni ne heitti sen näi mänemää, kun se mänee näät, näi ympär, naponee, taikka kaikkinee päivinee, ihmisinee, penkkinee ja. Eihä ne penkit vallolleen saanu lähtän nehä ol kovast kii oltava, mut nous se kuv vaa että vauhlin oikei näät kun se ol, sit isompkii keiju raskas. Ja siit jos siin sattu käymää niin kun sanon, noi parikii kappaletta sellaist tiukkaa poikaa, ja kun ne heitti yksmielisesti, ympär se löi ittesä. Sillon sielt saatto jokup pulota. Nii.
Huhlasjärven keijul pilkallaa tekvät semmosen yhlellev virolaisellep pojalle kun se ol tullut tänne Suamee. Mä tiälä millä, retkel se tääl lies sit ollum mut se tek Siltastem mettää halakoi pellol lailas se mies. Ja riskihän se miäs ol, paksu jutikka, mustatukkai ukkel ja, sit kun se tul keijuu, ei ku se (ei voinu) olla jos ei siel maassa ollu siäl Virus keijuu siihi aikaa ni, se pappa paha putos. Nii. Ne kyläm pojat, löi nii kovaa että sit vissii rupes vähä päästä huiputtamaa ja, kankahaa se tul että jutkaht vaa. Ehä siin muute täs kankahas nyt kossum mut jos putos kivisee maahan nin siin saatto kosta. Nii.
VY: Mitäs ne isännät tykkäs niist keijupaikoist ja emännät?
TU: Ne tykkäs siit pahaaha ne tykkäs että sit, kun ei ne tykännys sit että ne, laulel siäl kaikellaisii laului niin kom minä nyt sullel laulon sen et, ”miten sitten eleltäis, jos rakkautta rahalla saisi, mistäs se köyhä poika sitten, minkääläisen ystävän tapais”. Nii. Se on konu laulu se.
Selityksiä
keiju = keinu
konu = hauska, lystikäs
Laiska mies
TU: Mut se on toi, kaikellai ammatti, jos sihi oikei miäs tottuu nii, se melkeen elättää − mä olen kattelu − on ammatti jotakuta kun se miäs uskollisest sitte tyänää pitää ja tekee ni, melkeen se elää.
Ketunkämä ennen ens Peköläs sil ol ammattina − ei se mitää muuta tehny − sil ol viuluvvinkale, puulaatikos, ja omatekoi ol se laatikko ja liekkö liekkö se viulukii ollu, ja se ei paljoo sit vähä laiskuus haittas ja. Mut se ol oppinu kuulkai hyväks, viulusoittaja. Se kävel vaa talosta taloo, ja myökii sit kototalol kun oltii rahlis tual Pekonkii torpas syr-, ja täälläkii talos se kyl ol ja monta kertaa soittel soittel.
Ja minä kun taas tiesin, silläki ol muutaki ammattii mut e, laiskuus haittas vähä vaa. Niin kun se ol kuuleppas oikei hyvä pellavaittel loukuttaja. No minähän sanoin et asia on nyn nii kun sattu tuleen syksyl ku pellavaset louku(tettii), että ”lähles sinä noi, loukuttaa noilen naisillep pellavaittet minä että minä en täs nyt oikeij joutais” ja se on om min kanssain tuttu miäs. Ja se rupes ja se loukutti siit ne pellavat.
No siit se tul taas toisen kesän käymää. Minä aattelin että ”mitäs pahus minä nyt sil tiettäsin”, aina pitää vähä jotai tiettääs sellasel miähel joka ei tahlo oikei mitää tehlä. Minä sano että ”no kuuleppas sinä…” Em minä valetta puhunu, se olikii nii kun em minä joutanu ittek koppii sillon oikei vissis tekeen, pärekkoppii. Minä että ”tos olis nii likee nuo tos riihel luona puut männääppäs kaataa siint joku puu, että tieppäs sinä noi meillek koppii kun kopat loppuu”. Ja tiäsin että kyl Kämä saap aikoi sitä. Ja perhana em miä uskonukkaa kuuleppas kun se yhlem päiväm − miä tein ne kyl pilkat sillev valmiiks ja ittes se kisko. Ja se tek kolomet tälläist kakskorvaa koppaa. Olkos huono mies, ettei mut kun ei tää halunnut tehlä, ei ei ((nauraa)). Sellasii pappoi ol.
Lastenhoito
PP: Jos puhuttais sitten, miten noita lap-, pieniä lapsia enneh hoilettii.
IR: no niit hoilettii sil taval piɛnii lapsii että, ei niist nyn nii hyvää huolta pilettyk kun niist nykyvehee pilettii [!]. siɛl niih huusvatten. miä olim meillä kaikki nuɔremp laps tot noi ja, sitt ̮ei tot noi, min ̮em muuta lapsehhoitoo oikei tiɛnny enneŋkö minull ̮ol ̮ittelläi siit-, ((nauraa)) mut ehän niist nii hyvää huolta piletty että, retku löi toista retkuu ennel lapsiil ̮ei niit nyt sil taval, säälitty. mut omal lapsu(ei aik̀aa miɛ vähäm muistan ̮että kun ̮oltii laski(aismä(essäkiin ni, sit palel polviiki sil taval että jokuu liina laitettii polviihi ettei, oikei polvii palv-, palellu. ei niit pöksyi ollu ((nauraa)). jok̆kii villai hamettöppöi ol ̮yllä ((nauraa)).
PP: Mitäs ruokii niillep pienillel lapsille annettii?
IR: mi-, mitäs maitoo, maitoo annettiij ja, jotai siit, vellii ja puuroo ja sìt, laitettii sellaist ̮että, jos siit sattu olemaa niiku vehnäist nii sìt pantii kahvin sekaa siit ja sokerii sekaa ja siit, tot noi, sit pisteltii lasten suuhu. ja vellii keitettii.
PP: No, antokos ne purua tääläpäin?
IR: anto. pur-, pulli(ahaa ne tekvätte ((nauraa)) suussaa vä-, ens tekvätten sellaist pöppöröö ja sit pistvättel lapsen suuhu ((nauraa)). työ olitteŋ kuullus sit pullijuttuu vissii että sellaistkii on ̮ollu ((nauraa)).
PP: Pullikskos sit sanottii?
IR: no pullii. pullii se ̮ol, nääthää, suussaa pullitettii sit ja sit pistettii lapsen suuhu ((naurahtaa)).
PP: Ja hyvästik kasvovat.
IR: ja hyvii kasvo ja tervehii olvat.
PP: Ja kova kuri pidettiin.
IR: noo piiskattiha niit lapsii. e-, ei minuu nyt erittäim paljoo, vähäm muistan ̮että yks kerta minua piiskattii mut, em minäkää nyt siit lapsijai piiskannu. ei ne,. ei niit paljoo tullup piiskattuu, liɛkkö niit tulluk̆ kerroilleekaa ((nauraa)). ne täyty muuten totella. ne jäi nii, orvoks piɛnest ja. ne tottel siit äitin [!] sanaa ((nauraa)). kyl ne toiset piiskasvattel lapsii siit jollei ne totellu, että ne täyty totella. ei niit tol taval lellitelly nii kun niit nyk kasvatetaa.
PP: Kapalos pilettii.
IR: nii no nii. se tehtii sil tavall ̮että tehtii oikei kova kapalo. ens laitettii kolmer-, kolmes semmoist isompaa,. kaks ̮isompaa kaikaletta ja siit kolmaas semmoi ja sìt se nostettii siɛlt, jalkojev välist noi ylös siit se, piɛn. vaate. sit tehtii siit sellai kapeja,. toŋ kapui vyɔ̈̀ ol ja, se köytettii siit,. laitettii toinem pää vähäm pitemmälle [!] ja sil toisel päällä siit köytettii tol taval noi se, lapsen ja siitt ̮ol, kaks pitkää nau̬haa että jalatkaa ei siit saannu ollav vallollaa että ne, laitettii oikee kovast kiinni että se siit pysy. eikä käletkää saannu ollav vallollaa, ne täyty ollas siɛl kapalon sisäs. semmoist, semmoist se ol ennen se lapsehhoito.
PP: No huuskoskos ne?
IR: eeihän ne huutannu. ((nauraa)). ehän ne huutannu, siithän ne oik̆kee rau̬hallisest makas kun ̮ei ne käsi(ää suitkutellu ((nauraa)). ol ihlah hiljallee.
PP: Missäs ne nukku lapset enne?
IR: m-, mitä ol sellai koppa,. ens piɛnen nukutettii kopas ja sit nostettii säŋkyy viɛreheen ne.
PP: No ei niitä keijussa piletty?
IR: ääi, niit keijuteltu. no ol sellai vaku ((rykäisee)), vaku siitt ̮ol jossa heijattii joka ol pahajuonii laps ni sit heijattii siiv vavus.
PP: Minkäslain se ol?
IR: no sellai ol että tot noi, täm pitui kap-, näi,. ja sitten ̮ol, sitten ̮ol sellai, jalka että,. joteŋkii näi ymmyrjäi ol se jalka. ja siit heijattii tol taval noi siit vaa. sill ̮ol nys siit, jalka näi kahlen puɔlen ̮ol nys siit se sellai, tollai ymmyrjäi ja, ja siin, siin sit siit heijattii, ja täŋ kapoi ol vaa se vaku, että sinnel laps sopi.
PP: Ja hyvin nukku sitte?
IR: no siiŋ kun sit heijutettii nii niiŋ kun tos heijatuolissakii nyh heijuttaa nii, sil tavalhaa se, laps siiv vavus nukku. se otti unta kiinnik kun sit heijuttel. toiset laittovatten sil taval että niill ̮ol jokuu sellài kinter [= puu, jolla lapsi nostetaan köysillä riippumaan parrista], tuol katos niiŋ kun ̮ennen ̮ol vanhois huonehiis semmosii parrii. ne laittovatteŋ kopan sinne, ja narun siihip parrii ja siit kun se, siel keikku ittekseekii ku vähän tuuppas ni silloiha se keikku ja laps taas nukku. kul laps ̮ol kopas.
PP: No minkäslaisia leikkiä niillä lapsilla ol ennev vanhaa?
IR: mitäs niil leikkii ol, eihää sit mitää osattul leikki(ä. meiläm pojill ̮ol ainakii semmosii leikkii että nauloi hakkasvattem puihii ja, hyppivätten tuol noi pitkim pihaa ei niil mitää erityisii leikkii osattu opetellakkaa siihi aikaa ((nauraa)).
PP: Eikös niillä mitää leikkikaluja ollu?
IR: no, ol nyt, jotai leikkikalui,. ei niit pal ̮ollus siit, maapaikoil, näim maakyliis, nii lapsill ̮ei nyt ̮ollup paljoo leikkikalui mitää. jos jotai kelkkaa ol ja kärrii ja semmoist jä [!], piɛntä kärrii tehtyj ja sellaist ja ne ol kaikki omatekosii siit ne leikkikalut ̮ei niit osteltum mistää.
PP: Käpylehmiä tekivät?
IR: nii, kä-, siit,. noit,. kuuseŋkävyt ̮ol siit lehmii ja siit, tot noi, petäjäŋkävyt ̮ol siit lampahii. ja siit lapset leikkivätten niilteŋ [!] kans pihas että ne tekvät semmosii pienii ymmyrjäisii tarhoi ja ne ol siit niitel lehmii ja lampahii ((nauraa)). nii, sellaist, sellaist ol se lastej juttu enne.
PP: Laskettiikos sit mäkeä ja...?
IR: no laskettii. lunta,. suksii nyt siitt ̮ol, vähän. ja ittet tè-,. mäkee laskivattej ja ittel lapset täytyvät siit vuovatan [= tehdä, laittaa] niit porkkii joŋkii, keppösen,. kepposen saivatten sit ku ne sai sukset siit sai joŋkii kepij jolla sìt pökkivätten että pääsvätteŋ kulkemaa ei ollu, ei sit ̮ollut tot noi, ostoporkkaa enää, lapsillakaa eikä sit raattittus̆ sihi aikaa, sellaist tehlä että niit ̮osteltii.
PP: Otettiiks luistimii?
IR: eei niit luistimii ollu, siit meiläŋkii jo ol isoi enneŋko ol luistimii. isoi miɛhii jo kansakouluss ̮olvat, pois pääsemäisistääv vasta Oksaser rouvan ̮aikan siit tot noi rupesvattel luistelemaa kun se opettaja jo sihi aikaa luistel mut,. kum min nuoruwen ̮aikanain ni luistimiist ̮ei tiettym mitää. siit ̮ittep pojat tekvättej jo siit tot noi, sahanteriist ja sellaisiist niit luistimii miteŋkä ne niit tekvätten, tai ne laitto vissii sellasem puun ja siit, se sahanterä laitettii,. katkastii lyhkäseks ja,. sit tot noi, silhää ne siit pökkivättej ja sitt ̮ol, jokuuh hihna vissiikii siin että jalaasas sai siihis suikattuu nii kun suksee, ja, silhää ne siit jo, luistelvatten, sellasiil. tainnuk kaikki tullah hävitettyy ne sellaset vehkeet ((naurahtaa)) (ei) tullup pantuu korjuwee ((nauraa)).
PP: No peloteltiikos sit lapsii ennen?
IR: no pelättiihää sit.
PP: Peloteltiikos sit?
IR: n-, no peloteltii, "no älä män, mörkö tulee" ((naurahtaa)). sellaisthaa lapsilles sanottii. ja, tot noim minäki ainakii olin nii hirve(än ̮arka pelkäämää että, tot min ̮er rohtinnuk käylä, tot noi pimees pal pihas olleŋkaa. pelote-, kun ens ol jo aikasempaa nii peloteltuk kun niit ̮ol niit haltijoit ja mörköi ja susii ja, kaikkii sellaist turhaa puhetta vaa ol että tot lapset ̮ens rupes pelkäämää.
PP: No, olkos näkkiä? Oottenkos kuullu semmosest?
IR: semmosii jotka tuol järves ko ̮ol, niit pienii näkkii?
PP: Nii.
IR: no, no ol,. m-,. noim piɛnii näkkösii.
PP: Onkos nekin näkkiä? Mutta ku ne puhuu että järves ol semmoneh haltija, semmonen..
IR: eei, eei, ei s-,. ei sellaist puhuttu. ei täl paikkakunnal puhuttus̆ sellasest mitää.
PP: Lapset sai uilar rauhas?
IR: nii., että ne uilas saivatten nii. muuta mut siɛl ̮ol sellasii ittessää sellasii pienii näkkii. puhuttiiha niit nys siit veteh haltijoit ̮oj ja sellasii ni ettei lapset siit männeet,. kau(emmaj järvee ja ((naurahtaa)), uponneet. mum mörköö puhuttii näät, mil lapsuwen ̮aikanai nì sit puhuttii sit mörköökii nääthää, ja siit pelättii nii hirvejäst. ja siithää lapset ̮oppivattem pelkäämää ehää nykyvehee lapset ̮enää pelkääkkää kun ̮ei mörköö kukaa puhu.
PP: Mitenkäs niit lapsii sit opetettii nii kul lukemaa ja laskemaa, onkos sit koulus...
IR: [osaksi yhtaikaa]: eeihää sit tot noi, mitää opeteltu, tot noi,. siihe aik̀aa kum minä lapsen ̮oliŋ kiɛrtokouluu ol,. kolmev viikkoo oltii siit kiɛrtokoulus. ja siit tais jo ollav viimeselt ̮että oltii kuus viikkoo. ähä siim mitää ehtinny oppii (justihan nyt jo) siit puustamet ̮ehti [= kirjaimet ehti] tunte(aj ja tavas siit taŋkkoihti. ehä sit osannus siit pal lukeekkaa. sellaistahaa se ol sihi aikaa. toiset jäi ihlal lukemattomaks [naurahtaa] e-, et sitte,. et sev verran ne, lukvat ̮että, ripillep pääsvät. ei tullum mitää koului. ehä tääll ̮Uimilassakaa käynnyk kansakouluu, ja siihi aikaa nuɔ-, min nuɔruwen ̮aik̀anai kur Röyhyn, vanha isäntä, Väinö Röyhy, se ol siit, Jaalas kansakoulus ja, Ylätaloj Juoseppivaino käy tuol, Iitiŋ kirkol tot, kansakouluu, että käykö se siit nyk kaks luɔkkaa vai mitä, että tääll ̮ei olluk kouluikaa sihi aikaa.
Litterointi on hieman yksinkertaistettu Terhi Ainialan kirjasta Jaalan murretta. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995. S. 9–16.)
Muistitietoa
Taavi Urpanen, s. 11.10.1878 Jaalan Huhdasjärvellä Kihilän talossa.
Haastattelu tehty 15.7.1962 Jaalan Huhdasjärven Kihilässä, haastattelijana Vuokko Ylätalo.
Signum: 2217: 1
TU: Niij ja siit kun tääl om monta muuta muistoi ja niit ei Lemmingäi ei pah historiaa. No mitä tää tälläiki. Sit ei se tieläs sitäkää kun tääl on Paljakam mäjel asunnu, ennev Venäjän- tai Venäjän solan aikan ja Ruattin kun tääl ol Ruattin kuningas yätä Paljakam mäjel. Ja kun seh hevoi väsy Tillolan kankahil kun se jäi kattomah solaj juaksuu, ja pääs Paljakkaa, ja sit hevoi uupu. Sit se täyty olla yötä. Sit ne anto uuleh hevosen. Ja siit Paljakan kylä pääs rälssiks siit kun ne sa- sai seh hevosen. Ja näit ei ol Lemmingäiseh historias oollenkaa niit sellasii korkeit vanhoi asioi. Että mitä se rupes kyhäämää sellasii että se sit Sonkerim Miinaa vähä se on tainnup puhutella − Miinaa puhutettii kauaa, jo Jaalas minkii aikanai.
Nii juttu om minust sen tählev vähä nii että… ku minul on Iitih historia. Sen siä näät tuol. Siel on kovii miehii. Siäl on siäl Lyöttilän kyläs kuuleppas nykkii ja niin ko on se Ruokosen patruunakin, saatto olla yhtä kova pappa kun ne vanhat iittiläisetki ku ne, papitki aina muutti Iitist pois nii siit sanoo yks talonisäntä näi, että noi, ”pastor ottaa sem pöylän uutee paikkaa mukaa nii, maittaa ruoka paremmin ku mänee sinne, ku viep sen samam pöylän” nii. Eikös ollu kivoi pappoi? Nii.
Tääl Leppäniämes ol yks pappi Pauliin toi missä nyt on se Papinniemen talo kantaa sit nimee. Ku se äijäpaha ol siel talvet ja kesät havumajas kaks kolomev vuotta.
VY: Nii se Iiitim pappi?
TU: Ja saarnas Leppäniemen köyhille evankeliumii siit siel, Papinniemes nyt.
VY: Mm.
TU: Ja se talo on nyt sil paikal missä se pappi havumajas asu. Sit kun se poloi män täält Iittii ja uskals män, siit se joutu linnaa. Nii. Pappi.
VY: Olkos se sit isovvihan aikaa?
TU: Ol ol nii. Sillon ol Leppäniemes ol. Se ol ennen Leppäniem yhtä Huhlasjärvii. Nii. Ei se sen kummemp ollu. Ei ne tost lätäköst mitää välittänny. Nii.
Selityksiä
Rälssitila oli maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettu maatila.
Mylly
PP: Olkos sit käsikivii, joilla jauhettiin vai kuinkas sit...?
IR: kyl, kyl niit ̮ol niit käsiŋkiviikii kyl minä näin niit käsiŋkivii mut ̮ei miŋ kotovai ei ollus sit käsiŋkivee, että miteŋkä ne jauho sil käsiŋkivel miɛ en ̮oikei sit tiɛnny.
PP: No missäs sit myl- myllys käytii?
IR: no, sitt ̮ol siɛll ̮ol mylly. siɛl Rautkoskelhaa ol mylly mim muist ̮aikam, siir Rautkoskej joes missä nyt ̮on viɛl ne vanhat rakennuksen, rojut. oletteha työ siit ̮ajannu. nii tot noi, siinhää ol aina myllär. ja siin, jauhatettii siit jauhot.
PP: Se asu siim myllyl?
IR: nii se asu siit se myllär siim myllys ja, siit se jauhatti niit jauhoi että miŋkäläiset kivet siin nys siitt ̮olis ̮ollu. sellaist.
Litterointi on hieman yksinkertaistettu Terhi Ainialan kirjasta Jaalan murretta. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995, s. 35–36.)
Rippikoulu
PP: No minkäslais se rippikoulun käynti ol?
IR: No rippikoulun käynti ol seltaist että, katkismus ja historiaa luvettii siit ja, sit jokei osannus sit katkismust ja historiaa että se, osannup papillev vastatan nii, se jäi, ei pappi lassukkaa ripilles se jätti sen sit toiseks vuoleks. Harvahaa sit nys siit sem paremmaks enää tul siit että, mut laskihaa se siit toisev vuonna se pappi. Sit ripille.
Sellaist se lukutaito sihi aikaa ol. Et ei sit ollum mitäär romaanii eikä sit ollum mitään, lehtiikää. Taishaa ny joku leht tullas sihi aikaa mut ei lapset paljoo kattellu. Semmoist se ol se.
PP: Käykös se pappi tääl Uimilas lukusii pitämäs?
IR: Käy. Joka talvi siit lukusii pitämäs nii kun, nykyveheekii. Ja sit tot, sielt siit kuttuttii kuka kuttuttii siit rippikouluu.
PP: Kertokaapas niist lukusist minkäslaiset juhlat ne oli.
IR: No sellasii, sellaisthaa se lukuset ol nii kun nykyveheekii siit että, pappi siit luvetti, pappi sit − ei se tainnul luettaas sihi aikaa tot noi vanhaa kansaa, vanhoi ihmisii muuta kun tot noi, niit rippikoululaisii − muuta kum pappi vaa ittel luk ja yleisö kuutel. Ne, papillukuset.
PP: No olkos lukkar mukana?
IR: Ool. Ja laulovatten siit että lukkar laulo ja pappi otetti. Ja sit ne aina tul jo toisem päivän, toisen iltan näi jo tulvatten sit sihit taloo missä lukusii pilettii ja, siit se koko päivä olvatten siit tot ja, siit taas vie-, siit otettii hevoskyyti ja vietii pappii siit taas toisee taloo, toisee, toisee kylää, ettei siin samas kyläs pilettym muuta kun tot noi, yhles talos vaa. Ja kaikki kansa, kyläv väet siit mänvätten silloi sinne, papillukusii.
PP: No syötettiikös sit?
IR: No papilleha laitettii herkkui mitä parastaa jokahii tapas. Tot noi, ja sithää oltii pulas ja pelättii että mitä nyp papilles saap oikee.
Ja sit, tot noi, ei tääl Uimilas ollum mut minä kuulin siit sellaist juttuu kun tot noi, ol sellai velho lukkar ja, lukkar siit ol tehnyp papilles sellaist temppuu että tot noi, se men esiks sit emännät kysyvät lukkarilt että ”mitähää sit nyt oikee papillel laittaih” nii, silloi tot noi, se lukkar ol jo sanonu että ”keittäkäi juustoo”. Se ol tuol Iiitim puolel tapahtu se sellai asia. Ja se käy siit, usejammas paikas käy siit sellai temppu että tot noi, aina keitettii siit lukkaril-, tollep papillej juustoo. Pappi tyty viimej juustoo. Ja se ol paalannu (= valittanut) että, että mitähää vasten noi emännät joka paikas keittää sit juustoo. Mut se ol lukkarin, se ol lukkarin keino että tek että ”pappi nii tykkää että keittäkäi juustoo”. Mut ei tääl Uimilas sellaist tapahtunus se ol tuol Iitim puolel tapahtunnu.
PP: No mitäs tääl papille annettii?
IR: No tääl keitettii, mitäs tääl nys sihi aikaa siit herkkui ol lihapullii liet tehneet jos saivatten ja, ja potaattimuussii ja, läskii käristvättej ja jos puuroo keittivätten taikka makejasoppaa − siihää se papirruoka ol.
PP: Mitäs se makeasoppa ol?
IR: No, kur rusinoit otettii, ja luumui siit ja sit keittivätten.
Litteraatio pohjautuu Terhi Ainialan kirjaan Jaalan murretta. Litteraation on yksinkertaistanut Eeva Yli-Luukko.
Terhi Ainiala: Jaalan murretta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995.
Vankien tuohityöt
PP: Tuohesta tehtiin paljon tavaroita.
KH: No siit tehtii-
PP: Mitäs kaikkee?
KH: No siit tehtii siit tehtii kaikkii konttii tehtiij ja, siit tehtii sellasii mämmituokkosii ja, ja kopposii ja, ja kaikellaist sellaist nyv viäl noit, jotain sellasii niin kun noit, sellasii koriikii tehtii niist. Palhaa niist valmistu. Minul ol, om minullakii viel niit, yks konttikii ov viel vanhanaikaij ja siit ol sellasii, oikein sellasii kantokorii ol. Mut ne on noitev Venäjäv vankien töitä ne ol ne korit.
Kun niit ol tääl, minkii hallussain ol kakssataakakskymment silloi niit Venäjän sotavankii niin ne, ne tek aina niit kästöitä sellasii, semmosii ne, hyvim paljon että se nyt aina muijillev vei joka sorttii siit ja, toin niiller ruakatavaraa siit, mitä aina ol voita ja lihaa ja potaattii ja leipää ja jauhoi ja sellasii aina siit palkastaa saivat, ku ne niit tek. Ja sit kun ne pois pääs täält niin siit minullen niit jäi kauhejal taval, niit vankii. Kun, siit tul minullep puhelu että nyt ilmoittamaa heti sinneh herroille että nyt niit viälääm pois siält siit sinne, Kymijoen taakse, siält, siält niilen kämpiilt, että aina, joka tunnille aina siit aina autolasti niit sinne viäläj ja. Ja kun miä mänin siit sinne ja minä sanoin siin oli yks siit ol joka aina kanto niille herroilles sinne siit velet ja puut ja passas niit nim minä sanoin kum minä mänin sinnes sisään nii, sanaa viämääm miä sanoin ”tänäi pääsettel lähtemää” nii silloi ne oli järves kaikki se vei jo tielon toisille, ne läks pesemää siit sinnek Kymeej ja. Siit kun ne minul anto siit jos niil ol paperrossiki nii min taskuihin ne pisti siij ja ne kaikki ne tyät- tyäsä mitä niil ol niit ol jokahii aina minulle vaa ne heitti. Ja siit hyvästellää että sano että ”pappa hyvä miäs”. Kaikki Venäjäm miäs sano että ”pappa hyvä miäs”. Peltolav Väinöm mahaa siit näyttivätten kun sil ol iso maha ni sanova ”paska miäs” ((nauraa)).
Karhulan näytteet
Karhulan kolmessa näytteessä Tyyne Sofia Kuusela kertoo muistojaan vuoden 1918 tapahtumista, kaupankäynnistä ja Tiutisen laatikkotehtaan palosta.
Kapinan ajalta
MP: Siitä oli jo puhettakin siitä kaheksantoista vuolesta.
TK: Nii.
MP: Millasta aikaa se oli?
TK: Kaheksantoist?
MP: Nii. Olittekos te silloi vielä Kotkas?
TK: Juu mie olin Kotkas viäl sillo.
MP: Oliko mitää tappelui koskaa?
TK: Ei. Ei siel mitää tappeluu ol. (yskii)
MP: Näittekö semmosta että olis käyty jotain taloista ottamassa ruokaa tai muuta?
TK: Ei. Em mie nähny, (yskii). Em mie nähny muuta ku sillo, oliks se kapinan aikaa vai mitä ku, niit tuli sielt rintamalt pois ja, sit ne vei niit ihmisii − ehän ne tainnu, tutkiiks ne siel työväentalol vai missä ja − sit ne pani sinne Karhulan sinne, aian taa sinne ratan puupinoo vastej ja, kuura- kuularuiskul laskivat. Siim mie näin ens kerta, ku ne laski ihan ku puita pinoo niit ihmisii. Jotka oli syyssä sit olevinaa, ehäm mie sit tiiä oliks ne kaikki syyssä vai. Em mie niit ymmärtänny. Ku se oli silloo sellast sekalaist se elämä. Em mie sit toista kertaa enää menny kattoo minust oli nii hirvittävää, ku tolla viisii. Toiset toi ruokaa miehillee ja, ei olekaa enää miestä eikä muuta. Oli ikävää aikaa seki.
MP: Siinä moni mies kuoli.
TK: Juu siim moni mies kuoli ja, toiset meni ihan syyttömäs.
MP: Ja toiset tais olla jossaa piilos?
TK: Toiset oli piilos. Toiset menee piiloo on sellasiikii. Ettei tarvir rintamalle mennä nim menevät piiloo johonkii saariihi ja sinne. Sellasiikii oli. Kaikkiihan niit oli. MP: Nii siitä pula-ajasta viälä. Muistattenko että olis jotain perunajauhoo tehty ja?
TK: Kyl ne laitto perunajauhoa mut, kyl sit sai aika reilust kyl sit sai aina kaupastkii. Et ei siint mitää puutetta ollu. Kaikkii sai kun ne anto niit annoksii. Oli sellaset kortit aina kum piti mennä sitte, kun
ne anto niit annoksii, jauhoannoksii ja kaikkii sokerannoksii ni, niit piti hakee sit sillom määräaikan aina kun oli käsketty. Kaupast.
MP: No oliko ne tarpeeks suuret ne annokset?
TK: Eei ne suuret ollu mut, ku mie olin yksin siin kotoi ja, herrasväki oli pois ni mie säästin siit ja, panin aina sinne, kassaa niit. Sit niist keräänty se oli mielissää insinöörskä siit. Sitä vastha se siit anto mulle, otti pankkikirjaj ja laitto mulle, sit viissataa rahaa pankkii. Juu juu, kaikkiiha sit on ollu.
MP: Eikös sitä käyty oikee hamstraamassaki jossaa?
TK: No kyl ne kävi ihmiset hamstraamas. Olin mieki yks kerta, mie ihan niinku huvin vuoks men yhen, Karhulan tytön kaa sit se oli sielt, niit Karhulah hevosii oli niit hovin, hovin hevosii ku me lähettii me oltii tuol Raussilas, Elimäel. Ens kerta mie olin sielkii em mie o koskaa ollun. Ne anto sielt kaikkii jauhoi ja kaikkii ryynii ja. Paljohan ne anto siält tavaraa. Eikä ne paljoo, maksuu ottanu niist. Oikee hyvii ihmisii siel oli, siel Raussilan kyläs.
Kaupanteko
MP: Olikos silloi jo kauppoi kuinka paljo?
TK: No olihan niit kauppoi, Kotkas ainakii. Oliha siel Hallaskii yks kauppapuati. Ei siäl muuta ollu. Ja ykshä siel taitaa olla nytteki eihä siel muuta oo mut mie en tiiä kenen se on. Kenen nimis.
MP: Mikähän siin oli ensimmäin kauppa?
TK: Se oli yks Andersseen, se on se vanha rouva kuallu. Sil oli sentraali silloi mie olin siin sentraalis ja. Niin, mie palvelin sille ja ni. Mut sehä kuol silloom minun aikan, sit mie olin sil Torsterssonil, siel laivarannan puolel.
MP: Ai työ osasitte hoitaa ja sit sentraalii?
TK: Juu. No se oli sellanev vanhanaikane siihen aikaa.
MP: Olikos se niin ku koko Hallan sentraali vai?
TK: Oli. Mut nythä siel oj ja nää uuenaikaset kaikki ei siel enää sit o.
MP: Ei niit telefooniikaan siihen aikaa joka talos ollu.
TK: Ei. Ei ollu. Ei olluk ku siin kaupas vaaj ja. Em mie muista oli… Jaa no niil herrasväkil nyt oli jotka, siäl konttoris kävivät töissä aina.
MP: Kävikös semmosii kulkukauppiahii?
TK: Kävihä niit enne. Niit ennen kävi paljo, aina. Sai ostaa sellast tavaraa mitä ne aina kauppas, vaatetavaraa ja kaikkii, kankait.
MP: Mistä päin ne oli kotosin?
TK: No ne oli vissii siält jostai Venäjäm maalta kun kerta oli niit, sellasen kontin ka. Mut siithän se tuli vissii semmonen aika ettei ne saanu kulkeekaa kosk ei niit siit enää näkyny nyt loppupualel.
MP: Puhuko ne venättä vai suamen kielt?
TK: Suamee ne puhu kyl. Ne oli jostain siält tietyst, Viipurist päin taikka sielt. Kun ne kerta nii hyvin suomee puhu.
MP: Missä ne oli aina yötä?
TK: Juu.
MP: Oliko ne talois yötä vai missä?
TK: No ne oli mihkä ne pääs aina yöks. Meil ei ollu ku yks huone ja sit siin asu minun, äitinäiti poikinee ja sit mie isän kaa ni, ei ne meil paljo olleet yötä siel. Pie-, yks huone ni sinne ei sopi(nu). Mut oliha ne niis toisis, sielhää oli, paljo sellasii kel oli kaks huonetta ja.
MP: Minkälaista tavaraa niil oli myytävänä?
TK: No niil oli kankait ja, ja välist oli sellasii valmiitki, paitoi ja sellasii. Ja sukkii ja. Mm.
MP: No mitä ne sanovat ku ne tulvat taloo?
TK: No ei muuta jotta ”tehääks kauppoi” vaa. Näyttihää ne sit, jos mitä tarvii ni sit osti. Aina.
MP: Jalkasinko ne kulki vai hevosel?
TK: Jalkasin. Nehä kanto vaa, tollaviis olkapäällä miten ne kanto sit, reppuu aina ku se ol, sellanen nyytti köytetty. Viskas sev vaan selkää aina. Sillai sen ne kanto.
MP: Oliko sellasii kauppiait jotka olis, jotain räsyi ostannu?
TK: Ei ollu sellasii. Ei ollu sellasii kyl.
MP: Entä oliko semmosii jotka myivät jotain astioi?
TK: No ei meil käynny sellasii. Ne oli erikseen siit aina noi, hevosel ku kulkivat ni sellaset räsyäijäks sanovat. Ku ne siit vaihto aina astioi sielt, toiset, sellasiev vaatteitten kaa vanhoja.
MP: Ai ne ol räsyäijii?
TK: Nii ne oli räsyäijii taas. Hevosil kulkivat.
MP: Mistäpäin ne oli kotosin?
TK: No mie en tiiä mistä ne oli. Tietyst ne maantietä myöten tuli siält, Kymist päin. Ku siint nyt pääsi ku Hallaaki ajaa auto Kotkast. Ja menee taas Kotkaa. Että pääsee Hallaa ast siin on, sellanen silta laitettu siin salmen yli. Kun on sinne, Popinniemem puolel. Ni siit pääsee sinne maalle päinkii siit.
MP: Kävikö muita kulkumiehii kun näit kauppiahii?
TK: No oliha niit joskus mut ei siel paljo käyny, muulloo ku se oli semmonen saari ja, siel jokaine ain kulki töissä ni. Vaikka oliha se koko iso saar, toises päässä oli saha ja toises pääs, tehtas.
MP: Entä kävikö kerjäläisii koskaa?
TK: No kyl niit ennen aikaa kävi mut, kyl ne siit yhtee aikaa jo loppuvat ei niit sit enää käynny. Kyl niit yhtee aikaa kävi.
Tiutisen palo
MP: Viäläkös te semmosta muistatte, että Kymin kirkko olis poltettu?
TK: Em mie muista ainakaa. Em mie muista sellast.
MP: Siällä Kotkas on ollu iso tulipalo vai mikä. Tiutinenkos se palo vai?
TK: Tiutinen se palo. Siel palo kaik ne, silloo ku ne pommii laski sinne niin, siäl palo monen talot. Siäl oli sellasii yksityisii taloik-, työmiehen huaneit sellasii. Nii ne kaik palo siel et ei sinne montaa jäänny. Se oli niin, kärjistynny koko Tiutine.
MP: Olitteko työ sillon Kotkas vai?
TK: Mie olin Kotkas sillo.
MP: Se ol iso palo.
TK: Juu. Se oli iso palo juu.
MP: Ai se niistä pommista sytty?
TK: Pommistha se sytty. Nehä pommitti sit, Tiutisen saarta kovast sanovatte. Em mie tiiä miten ne siit. Nii.
MP: No minkä takii ne sitä pommitti?
TK: Em mie ymmärrä. No ku siin oli laatikkotehtas on, Tiutise rannas. Jos ne sen puolest. Siälhä ja, asu herrasväkee siäl, laatikkotehtaal. Nii jos ne sem pualest pommitti, mie luulev vaa. Em mie tiälä.
MP: No työ olitte sev verran kauempana että
TK: Niin ku mie olin Kotkas en mie tienny niist mitää.
MP: Mutta näitten kun se palo?
TK: Nii mie näiv vaa että se oli valosaa kum palo ja leimus.
MP: Eikä mitää voinu tehä?
TK: Eihä siit mitää voinu tehä. Sanovat että siatkii siäl juaksi pitkin saarta. Ne laski siat vallollee tietyst sitte.
Kuusankosken näytteet
Kuusankosken näytteissä Amanda Järvi, Väinö Korhonen, Martti Mäkelä ja Maria Tommola muistelevat menneitä. Kerrotaan muun muassa entisajan erikoisista ihmisistä, rautatiehen liittyvistä asioista ja vuoden 1918 tapahtumista.
Haukkumanimet
MP: Olikos näil naapuripitäjil mitää semmost haukkumanimee?
VK: Niithän ol joka pitäjällä.
MP: Olikos Valkeelas mitä?
VK: Em mie muistav Valkeelaa mut, Elimmäel tappovat ruumiiv vasta, sit ku ne kirkollev vei sit ja.
MP: Minkäläin tapaus se ol?
VK: Joku arkust naula noussu ylös niin, se löi sen, naulaa vaan kiinnen niin siit ne rupes puhumah että ne, vasta tappo sit siel jälkehpäi.
Nastolaiset varasti ruumiij ja.
MP: Mikäs juttu se ol?
VK: Jaalalaiset jatko hiivaa. Ja sit ol joka pitäjäst ain sellaist.
Artjärveläiset tul katteleh mitä iittiläiset, sulelle tek. Ja siin tapaukses koko pitäjä painu kallelleh kun kaikki tul toiseller reunalle kattelee.
MP: Eikös Raussilav variksist ja ennen?
VK: Ol.
MP: Mitäs?
VK: Niit, niithän ol joka pitäjäst. Sellasii sanontoi.
MP: Mistäkhä se Raussila variksen nimi ol tullu?
VK: Em mie muistas sit juttuu.
MP: Ja niist on kuulemma ollu jotai sanamparsii ja kaaskui niist, Raussilam miehist ja Raussilam muijist?
VK: Niin on. Ne vei kanar rippikirkkoh ja, ja mitäs niil ol niit tekoi.
MP: Vieläkö niistä muita oli?
VK: Em mie muista. Kyl kai niit on ollu.
MP: Eikös tuost Napan kyläst olluj ja joku, joku sanampars vai mikä siit ol?
VK: No Paavolan isäntä sano olevasa Napaj jumala.
MP: Minkä takia?
VK: No sen takii että se, ku se ol hyvis varois niin, se pit komentosa alla koko kylän.
MP: Eikös siäl joku ollu, vasikkaa pussannu siin kyläs?
VK: Em mie sit muista.
MP: Oliko näist muista kylist mitää, samallaist kaaskuu?
VK: Olhan se Keltist. Ja mitä ne sulellet tek.
MP: Ai se ol Keltist?
VK: Nii. Vaikka se on nyt jo, joksenkih jäänny unohluksih koko juttu mut.
MP: Missäs se ol käyny siäl?
VK: Siin kun, siel käy lampait varkais ain, Kymijoen toiselt puolelt ja. Ja tavallisest niin susiha niit vei mut, se ol kaksjalkain susi, sit jonka ne kun ne vahti ja, sai kiinnes sen.
MP: Olko se jostai tuolt Valkeelan pualest?
VK: Ol. Valkealan puolelthan se tul.
Hiltunen
MP: Olkos täs kyläs mitää erikoist taloo?
MM: No olhan täs ja ennen, Hiltunen nimeltäh nin sehän ol sellai maankuulu, nist, niist niist edesottamuksistah. Ol, koskiriirat, sii aikah kum minä nuor olin. Ja sit sit, sit saatih selväks että me päästih sittev voitollej ja, ja noin. Kun niit koskih, rahoi siit, jaettih nin, nää yhtiönherrat olis, olis noin, myöntännys siit, ilmaset sähköt ja, hankkineht sähkömoottorit, näillet taloille ja, sit sellaset mut, mut se Hiltunen ni se ol, luja mies ni sano että, kun ”rahaa on niin sil saap mitä vaan” ei, ei se tarvinnu, sähköi eikä muuta. ”Raha se o hyvä kun…” Nyt ne o, nyt ne om, ehtiny mennä moneh kertah ne, koskirahat ja, saavat maksaas sähköist aina vaan että.
Sit, siit se kehu että laittavat navetanki semmoi että peilillasist seinätkih laittah mut, mut noi, ei se kerinnys sentäh. Semmosem maakuopan se sit laitto missä se lehmii pit. Ei se, ei se oikee, ehtinny varustaa sit, navettaakah kun, rahat tais jo loppua siit ettei sit oikeen.
MP: Olkos näis muissa talois ilmaset sähköt sit?
MM: Ei, ei ol, ei ol ilmaseks. Ne men, ne men kaikki siitä ku ei ne, kun ei ne suostunnuh ottamah ne. Niit ol toisiiki isäntii siit jotka yhtyvät sih vissih että. Että noin kun, että rahaa vaan.
MP: Olkos se Hiltuin muuten sit erikoin mies?
MM: No olhan se vähän sellane. Kun se, gun sen mettäähkii men. Sen ol mettäpalsta tuol Eskolan talon takaa ja se, nii sit se poikkes sih taloh ni, naisten kans vähä jutteleh ja vis-, sit häviskih päivä nii että se, pyörskih siit takasin ei se mettää ehtinykkää. Kylhän sil niit, vähän erityisii, otteit oli.
MP: Olkos se jostain tuolt Savost päin ku sil ol sellain nimi?
MM: Ei kyl se näit, näit oikein, Keltin kasvattii oli että. Mut se, siin oli, Kallioisten taloh joutu puuskaks siittes se. Ne sit tuppas vähän kiusaah siit että, nii se sano että, ”puuska mie olem mut niekka pois”. Sitte puusniakkaa ei suvannu.
MP: Nii siit oli, isäntä kuollu siint talost?
MM: Isäntä kuoli nii. Emäntä, emäntä jäi ja sil ol sitten, kaks tytärt ja poika nyt siint vanhast isännäst ja, niin. Siithän se tuppas niit, tyttärii paimenteleh vähän, liiemmäkki, sit ku ne tu-, isännäks tul sih nin.
Selityksiä
puuska = leskivaimon uusi mies, kotivävy
puusniekka = leskiemännän vihkimätön mies
Kulkulaiset
MP: No semmosii kulkulaisii oli ja, ja niin ku mustalaisii ja?
MJ: No mustalaisii nyt on ollu, tiätyst, niin kauan kun tää, maailman alust alkaen. Mustalaisii ja kerjäläisii. Ja sit kun se ol ennen toi, kunnanjohto se ol sellain että, siit annettih niin kun, vanhuksii taloih, että ne ol, mitä syytinkiläisiiks ne ol nimeltää. Että siit jos ol joku talo otti ne, pitivät siit ja sit annettih ruoka ja, sellaist minkäläist niilen olo siit ol oikeen. Ennen kun… Kerjäläisiihän nyk kävel ennen ku tääl tul se, sosialihuolto.
Ennen sano kun Ummelos-, Ummeljoes ol yks, se ol sellai juoppokerjäläin. Se leivänpalasii kasas ja siit se, vei taas että se sai tuot, jualas siit. Ni sit ku se tul aina ni se ol nii kipiä. ((Ähkii.)) Täl viis se voihki. No toiset sano ”ja kun ei sil, Ummeljoen kerjäläiselle anneta leivämpalasii”. Nii ja siint oj ja niin kauam mie taisiv viel olla silloin kotoon olemas kun se kävel. No kävelhään niit nyt kerjäläisii kun kerran ei mitäh ollu kun. Mistäs sit sai, em mie tielä.
Siin ol syytinkiläisii kun, sit ol siel kyläski yks ku ne pit sit kun ne otti niit, mie em, mitä niist ois maksettu. Sit ol niin kylmä se, missä niit, missä se piti, se men riihenuunih, ja kuol sinner riihenuunih. Siint oj ja mie olin vissih silloin nuor tyttö viel (ikään) kotoon olemas. Kum myö ruvettih sit pelkää sit riihtä kun, se se ol niin iso riihenuuni kun ennen nyt ol kun, isoi puitahan nyt riihpuut ol kun lämmitettih riihii. Niin se ol niin iso se riihenuuni ni se men sinne lämpöseh kun se ol justiin, näin nyt ol lämmitetty riihtä. Sit se ol aamul kuoliaan siel.
Sit ku ne tais ruveta… Ei niit paljo syytingil olevii ollu kun, syytingil niit sanottiih. Mitenkä nys sit joka halus ottaa niin, sai siit ottaa ja ne pit tehlät työtä taikka sit ne sai vähäm maksuu ja. Ei niit tiuhaa ollum mutta että ol kylläki sellaisii. Nii. Kyl se niin kurjaa sentääh vanhusten kohta ol, ennen ku se nyt on. Nythän on oikeil loistoelämät, elämä sanovat vaan tuol kunnalliskotiski. No sit ku ne tul viäl pyyteleh raukat nin, moni ol hyvin tollain ynsiä ja, rupes haukkuun niit siit ja, niit kerjäläisii. Kun silloin sai käyläk kerjäläiset ehän nys saak kerjäläiset enäh käylä. (– –) Ei nehäl laitetah syyttee jos ne mit-, kuka menee kerjää.
MP: Kävikö semmosta, miestä jota sanottih Sysmäj Jussiks?
MJ: Kyllä. Oletko nähnys sen?
MP: No en ol nähny mut kuullu olej jotai.
MJ: Ja se kävel poikineh. Että hyvä ihmes siint e ol, siint ei ol, siin ei ol vissih kymmenev vuotta kun, mie näin sen viäl sen Syhmä-, Sysmäj Jussin. Ne ol vähä kumpaki se poika sekä se, isä ja ne. Milläs ne nyk ku ne viäl käy tuol, siäl kyläskih ja. Ne yhes kävel poikinee, sit ku se poika sille kasvo niin. Kyl mie sen. Sehän, oiskos se tehnym muuta vai kerjäilkö mie en muista mut Sysmäj Jussi. Kyl mie sen nähny olej ja, siint ei ov viäl niim monii kymmenii vuosii.
MP:Minkäs näköim mies se ol?
MJ: No se nyt em mie sit muistas sil ol, eiköhä niil ollu jotkuut kärrit, kesäl jolla ne lykkäil että ne sit laitto sit sinne, tavaraa että oisko ne sit ottannu muutakih kun vaar ruokatavaraa että. Senhän nyt Sysmäj Jussin, muistaa viäl hyvin. Mie muistav vaikka ehän siel ny, Ruottulas enäh, ol sellaisii, jotka sen ny muistaisvat. Se ol oikeen kuulusa se Sysmäj Jussi. Mie en sit enäh oikein muuta ku sen nin, että mutta ol se käynys siel kyläski että sem mie nyt olen nähny ja. Sit sil ol poika muas viäl ku se poika kasvo ni ne, kulkivat yhes kun ne ol vähän pikkusen sellaiset, niin hermostunneet, mut ettei nyt ollu ihan niin, ne ol vähä sellaisii pikkusev vajajärkisii.
MP: Eikös sillä Jussilla ollu emäntäkii?
MJ: Mie en sit tiälä että oiskohan sil ollu. Sit em mie en yhtää tiäläm muuta kun sej Jussin mie näin. On voinu olla, totta jos se sem poika on niin ohan sil ollukki. Se on siit jo ollu kuolluk ku se siel kävel. Nii.
MP: Olikos se vähän niin kun, erikoisel taval puettu se Jussi?
MJ: Olhan se vähä toisel viisii puettu kun. Sil ol jotain niin kun ennen sellaisii pitkii takki ja, vyö täs ja, vyö sit ol täs näij ja. Että olhan se niin kun tollaiset, jotka köyhii ol ja kulkii ni nehän laitto sil viisil itteääm mut ol se vähän sellain, erikoine. Niin on.
MP: Tekikös se mitää töitä?
MJ: Ei se sunkah tehnyt töitä kun, se ei siel päim paljo ollu muuta kun että mie sen nähny olen että. Se vaav vissih kerjäil ja sellaisel se elätti ittiäh. Ei se työtä tietyst tehny mitää. Olhan niit sih aikah sellaisii jotka ei tehnym mitää kun kerjäs vaan. Nii.
Ja siithän ne sanokih kun, ol sellaisii kerjäläisii että, kun ol hirviän nuukii niin nuukii ni että ni. Kun ykskih kuol nin sil ol ollu, mitähän sil ol sit niin kun miljoonav verran rahaa korjas. Ja siit ne ol jossain, sukan varres tai sukas ja, johkuh. Ja siit ne ol vähän sellaisii erakoi ne eläjät, mistä. Mut ne kerä-, kerjäs vissih. Nehän asu tuol, hyvin, kymmenenkih kilometrim päässä. Eiköhän niit viäläki on niit erakoi. Kyl niit on (vai oiskohan niit enää). Tuol jossakih kun, mie olel lukenukki että se on, ja ne ol niin köyhii niin köyhiä. Siit löytykih sil viis rahaa. Ne ei raattinnu ne keräs aina ja sit ku se ol, sai kerjätä. Annettiiha niille nyt rahaaki ja leipää ja. Hyv-, ennemmihän ih-, enempi anto ihmiset ku nyt. No ei nyt annakkaa kun, kerran tää sosiaalihuolto on. Toiset anto aika hyväst niille rahaa ja, niin niil ol sil viis, ykskii ku (– –) niin se ol, kymmenän kilometrii eristetty ihmisist. Se olkih oikeen erakko nimeltäh. Eiköhä niit vieläki on niit era-, ei taila enää olla. Kyl niit on, hyvin sellaises kaukaan eläjii. Nii. Että ne on ihme ihmisii ollu, ku ne on sellaises elänneht ja. Mistä ne on saanu ruan ja. Sit viäl tol viis keränneht rikkai, rikkauksii. Kyl niit monta ihmii, miekih tieläv viel min aikanain kun ol, ne kerjäs kerjäs ja, rahaa ol niim paljo ni että ja ne ol köyhii kun, tul kerjäämäh ni että mut ku ne, keräs sil viisil rahaa siit.
Lautta
RLP: Eiks siin oo joku lauttaranta vanha siinä valliel luona? Vai onko?
AJ: On… em mie sit muista. Ehkä on ollu satojeev vuosiem perää. Se lauttaranta ol tääl Kouvolan kyläs josta mentih oikeim paljo yli. Muuta ollukkah siel Kymijoel. Nythään sinne tehläh silta vai kaks siltaa, siit sen Kymijoem poikki. Alkaa jo ne työt heti. Tulee vähä sen, voimalaitoksen alapuolellekko. Mitä tonnen nyk kahta laitetah. Ja ne ei nym meina mitää kun, menee täst Kuusaankosken sillasta poikki nin, silloim pääsee aika hyvin Kuusaan pualelle kiertääv vaikka mitä ja, täältä asti. Siit menee niin hyvä tie. Taikka, niin se silta mikä siel on tehty, joka kaukaan on täält. Ei se nyt ok kum puol kilometrii siint Kymijoest, tännep päin. Ennen, kulkihan siin ennel lautta hyvänen aika.
MP: Missäs kohtaa se, lautta siin ol?
AJ: No se lautta ol siin, vähä taas ylempään kun, tää silta on. Ei siit ny niin paljo o. Että se on siäl, tai mikä se nyt on siäl, tehtaam puolel. Siithän nyk kaikki täyty lauttaal mennäm − milläs pahal sinne muual men. Kyllä siällä kulk, hevoset ja kuarmat ja.
Kerram myökih kun, myö tultih kirkoost. Tyyne ol silloiv viel ja. Noo se ajo sit hevoista, mitenkä se siit rupes peruuttamah kun ei siin ollu, paremmin ketkii ne, viel ku se näim pit tiukalle ni, voi hyvä ihmek ku myö oltih putoamas sinne, Kymijokee, kärrinee ja hevosinee. Ennenk huulettii että ”älä, peruuta, ajav vaikka etehpäi”. Se ol aika pien se lautta, ei siih niim monii hevosii, sopinnu. Ei kahta vissiin näim perättäinkää (saatti ni), silloin toinen ol jo. Sit tainnun, sopiak kun yks hevoi kerrassaa. Ja käymämiehii ja kaikkii ja.
Sit myö taas yhen kerran kun tultih sielt, ol noi papin äänestykset niin, kun myö lyöläh lauttah ittenne [= itsemme], kaikki siit toisii kun ol viisaampii jäivätten ni, lauttah tulee jo vesi. Siin ol ja melkeen kuolemavvaara. Jos se os katkennu se, vaijeri vai miksikä ne sano sit niin, siel ois oltu pohjas. Sit ois ollu, Ruottulan kyläläisetki silloin ol tarkkaa, sentäh kuuntelemas papiv vaali se ol vissii. Jokaine ol kiireest ryntää ryntää lauttaa että pääsee vaan lauttasta yli ei ne kattonnu. Enkä miekäh ennen ku tuollai ne huutaa että ”nyt tulee lauttah jo vesi”. Ku se, men nii alhaal siel.
MP: Millä sitä soulettih vai, kuinka se kulki se lautta?
AJ: Siinä ol sellain, kapula jolla velettih näin, sit vaijerii myöten. Siin tarvi olla oikeen se yks mies joka hoiti sit − ei siin ilmam päässy. Siint kulki oikeen se niin kova niin ku nyt vaijerikshan siit sanottih em mie tiälä mitä va-, joka ol nim moneen kertaa, moneen kertaal langat sih laitettu sih sellaisee.
RLP: Olik se kahta puolta sit lauttaa se vaijeri vai?
AJ: Mitä?
RLP: Olik se kahta puolta sit lauttaa se vaijeri vai?
AJ: Ei se olluk kun toiseel puolel. Toisel puolel vaan ol se mies joka veti sit. Se ol, ei siit sentäh kukaa, ei se katkennu viäl mut silloi ne, siit ne huus jo, sille joka, että ku niin tuhma on että, laskee tol viisil lauttan että, vesi tulee – – toisiist paikoist sinne, päälle. Jos se os ruvennut tulee vaikka pitemmält päälle nin sinnehä sit ois vajonnu.
MP: Ei siinä mitää onnettomuutta koskaa käyny?
AJ: Ei käynny koskaa. Ei mitäh siin käynny onnettomuutta. Ja siin nyt ol että välil tarvi varttua, siin silloil lautta kun ol ni. Nyk kun on se silta ni, nyt se on aina kuormitettu, että siin täytyy näin kun ne, sopii siiv vastattai menee autot. Siin sillal. Kyllä siin on aina vaam menos. Kyl se sellai liike on. Niin ohan se ny – – jos kakskymment vuotta siint on kun, myö siit oltih siin sellaises lauttas, jossa ol henki vaaras. Sanovat ne jotka rannalle jäi että ”voi voi ku ne, pelkäs nii” ku ne näkivät että vet-, vesi alkaa tulla lauttan päälle. Ku niin kova paino ol. Ne sit pelkäs siel ni että, Marja sit se ei ollu. Miähän ryntäsin silloj ja ensimmäiseh ja, kyl mie siellä olin silloi.
RLP: No kukas siin oli sitä, sen lautahhoitajana se?
AJ: No se oli oikeen. Siin ol oikeen kaks miestä niit − täytyhän siin olla yällä sekä päiväl. Täyty siin yölläkih olla, ei se yölläkä ollu sulettu se lautta. Nii jos ois ta-, sattunnu joku tarvis mennän nin, kyllä siint pääs siit yölläki. Ei se sellain ollu ettei yöllä ois. Nii siin ol kaks ne ol, näiv vuorotellen, öisi töissä.
MP: Kuinkas sielt toiselt rannalt, hälytettii se lauttur sinnet toisele puolel?
AJ: Eei sit hälytetty sit, sen näk siin kun, näk jos se tyhjä ol taikka. Ja se lauttamies joka ol se lauttamies joka siin ol joka siit, lauttaa sit näin veti aina siint kapulast. Se ol sit.
MP: Entäs yöllä?
AJ: Em mie yöllä tiälä. Saman se sit tek jos ol yällä niin, saman se täyty tehlä siit vissii. Kyl sen näk kos-, koska tyhjä ol. Ettei rannas olluk ketää.
MP: Mutta et ihlan pimiäl. Pitikö huutaav vai olkos siij joku kello?
AJ: Eei ei se o. Siin ol vissih sähköt jo silloin ja nyt, tehtaas sähköitä ollu.Vaikka ny jo kyläs ol säh-, sähköitä.
MP: Jäätykös se talvelki?
AJ: Eei se talvel jäätynny. On se nii virtaava paikka. Se on siin nääthän sen, tuon, Kymin tehtas mikä o sen tehtaan, justii vähäm matkaa tehtaast että, sellai kosken tapain. Mihkä se tehtaski nyt on laitettu nii. Eihä se siin, ei se jäätynny siin. Mi tielä osko ne, rannatkaa nym meinannu jäätyä.
MP: Ettei siit mitäh talvitietä saatu, Kymen yli, talvella?
AJ: Eei siint saatu ei yhtää. Se ol niin että ei siint, siint paikalt ainakah, saannu yhtää, ei siint kukah uskastannu, lähtä ajamahkah se ol. Ei se vissii nii vähälle matkalle, jäätynykkäh ihan. Ku se o se, ni kun, Kuusankosken ni tehtaahan se nyt laitettu on ni, pikkusem matkaa siint vaan ol. Ni ei se siij jäätyh päässy, se mist se lautta kulki.
MP: Olkos tääl missää muual, lauttapaikkaa?
AJ: Olhan se lauttapaikka, Kouvolan kyläl. Siäl mitään ollu josta Kymijoesta os yli päässy. Kun tuli Kouvolan kyläh se, maantie − siinthän nyk kaiken elest ajo ja ihmisii, pitemmäm matkasiikih, niin siin ol lautta. Se ol ihan oikeen. Ja yöllä ja päiväl. Niin ku noim pitkis matkois ol välimatkat nin tarvi siin olla.
Noiduttu sika
MP: Eikös joskus, olikos se nyt pääsiäisev vai juhannuksen aikoin kun, kun ne pelkäs ja että olis käynny, läävis tai (karjasuojis)?
MT: Pääsiäisen…
AJ: Pääsiäisen, pääsiäisen aikan.
MT: Pitkämperjantakihan ne oikeen eri-…
AJ: Lampait. Ne lampahilt otti jotai villoi niilen so-, sorkist näi ja jostah ne loossivatten. Tieläm mitä ne sil meinas. Kyl niit on ollun niit sellaisii, rullikshan ne niit sano.
MT: No kun ne ennen, ennen tot, käytti niit noitumisii ja ol sellaisii niit taikoi, olevinaan.
AJ: Mie tielä et oisko ne muuta mut lampait ne pelkäs että ne käyp, lampahist ottamas villoi. Min aikanaiv viel mie siit kuulin kylläki.
MP: Kaikellaisii taikoi ennen tehtii.
((Naiset nauravat))
MT: No olhan niit voi hullu ku ne, puhuvat ennen kaikkii kuinka ne ol ni hölmöi, puhuvat että ennen, yks, että ne (––) naisetki miehii (––) saivat noiluttuu ((nauraa)). Yks aina siit ne aina sanovat että, kun, yks laitto sit että ois poikaa noitunnu ni sit se… Vai tyttööhän se ois tainnus se poika, se tota nakkaski sian, (nauraa) ja se sika ain rupes juoksee sit sanovat aina että, ”juoksee kun sika sillav välii” kun se aina käänsi et, kun se hakkas puita se, vai mitähä (––) se poika ni se sika aina hyppäs ku… noita voi voi ku ne ol hullui ku ne puhuvat hulluja ja (tekvät ––).
AJ: Nii no meitin aikan tos naapurtalos kun, sano että kun yks tul, heille ja sil ol kaks pullollist, että sil ol kahles pullos sit ainetta ja, sit ku se anto sen Matil, sem pojalle nin, poika tul niiv villii että, siit ei se eronnu että se noitu sen. Ei, meitin aikan ihmii.
MT: Niin ne kun ne ol nii hassui ne puhuvat ennen.
AJ: No se ol iha täylest olis. (––) sika hyppäs aina siel, sel luona sit sem poja.
MT: Niin no se ei olis sit, muka oikei siit niin huolinukkaam mut ku se, lääkkeen kans ni johan, mielistykih tyttöh siit.
AJ: Hassui, hih hih hih voi tavaton.
MT: Tää on nyt meitin aikain puhe, (itte sen ol, meitillep puhunus se ihmii).
AJ: Ehän nyk kukah ihmiin tollaisii usko eikä (puhu), mut ennen kun ne ol nii hataroi ((vai: haperoi)) noi ihmiset. (––) noitumiseen ne pelkäs sit nii hirviäst ja uskovat.
MP: Ai mitenkäs se oli oliks siel joku, poika antoi tytölle vai?
MT: Ei ku tää
AJ: Poika anto tytöllä tot, jotait tuommosii mut se tyttö ei tykännys siint pojast sit että, nakkas sian eteh vaan ne (silkit) ja sit, sika rupes aina hyppäh siel missä se poika kun se hakkas havui ja mitä, siel niin, hyppäs aina sinnes sev vieree ((nauraa)). Aina mie muistan ku ne sanovat jotah kun ne (––) että, ”hyppää kun sika sillav välii, sillanpääv välii” kun se ol sillanpää siin, mistä se sit hyppäs sit sillampää että sin aina siit hyppäs sika sem poja vieree. ((Nauraa) Niin ne, hataroi ollus siit. Kaikkii ne ennen uskovatten ainahan ne siit nyt usko nii hirviäst siihe että ne, pilaavat toi-, nythän naimisiih meneviiki että niitä ne, meinasvat että ne noituvat niit. Voi voi kuinka hullui on ollu ihmiset sentä. Nyt enäh kukaan ihmiin sellain hullu o. Kyl ne totues vanhan ajan ihmiset nin olvat ihan ne uskovat siih noitumiseh nii kovast että (nauraa). Tielä olk sil siit mitäh merkitystä, kun ne uskovat niin se luulet (nauraa) (tollasta –– naurattaa)
MP: Missä se Sillanpään talo on?
(naiset puhuvat yhteen ääneen)
AJ: (––) vaan pitemmält ei se tääl kyläs ollu meilän kyläs ollu
MT: Ei ei se tääl oo ollu
AJ: Täs ol jotai sielt päin tullu ja (––) ne puhuvatte. Niin ne sanovat aina joku jos, niin että ”juoksee kun sika Sillanpään välii”, se sika men aina sit viereh kun se meinas sen tytön saala siit että se ois hypänny sen vieree. (Että sialla on ––) voi voi, kuinka hullui sit on ollu.
Rangaistukset
MP: Onkohan semmost tapaa ollu Valkealas että siel ois ketää piiskattu?
AJ: No en tiälä, eiköhä sit vaan ollum mut, siint on niin kauan että, että ei tailam min ikäsein ihmiset muistaa. Mut piiskat-, ja sithän se vietih sellain, tuoli sinnem mitenkäs se ol johka, laitettih sit keskelle kirkkoo noin istumaa. Se ol viel että sinnep pääs rappui tonne ylemmä, laitettih sit se, isomp pahantekijä sinne ylös. Em mie os sitä etten, olen kuulluv vaa. Ja oisko se nyt vielä olluv vaik ois Valkealas (– –). Em mie tot mut että on ollun niin. Ja onko ne lyönym mut ov vietyk kuitenkin sinne, sellaiseh häpiätuolih.
MP: Ei semmosta puuta o ollu mihkä olis, pantu kiinni ja sitte siinä ruoskittu?
AJ: Eei em mie muista. Oon voinu olla jossaki seki. Kylläkih voinu ollam mut mie em muista, enkä ok kennenkäh vanhan ihmisen. Enkä mie tielä et tätkäh min aikanain ei ollu että se ol, se sellai joka vietii ja sinne istumaa mut, ku vanhat ihmiset sit taas, puhuvat ni sellain on olluk kylläki. Nii. Ruoskiihan ne anto kylläki ennen aikaa mutta ku, min aikanain [ei] enäh os sit tehty. Kyl se ankaraa on ollu enne.
MP: Onkos semmost ollu että vankii olis kuletettu jossain täällä? Ja ollu oikee semmonen, vankivyörär?
AJ: On tääl sellain ollu joka on, että on ollu, että talos on ollun noin, paikka jossa om piletty. Ehän niit nyv vanki-, sellaisii ollu. Harvas paikashaan se nt ol missä oikeen, sellaiset kopit ol. Että, minkih miesvainaan ku se ol siiv Vilppulan kyläs niin, siin talos ol sellai, siit jossa pilettih vankii ja sit se isäntä lähti viemää sit, junah ja, sit se vietii junas, taas. Sellain on kyl ollu.
Sit niis ol, laitettu raulat oikeim pistettih rautoih vaik ois lähteneet karkuun niist talon. Niis talois nyt ollu siinäkäh mitäh, erikoisempaa. Se ois ollu ihan siin tuvaas mut, siit ol johka raulat pistettih kiinne. Se sit aina puhu että kuinka siin ol vankii ja, sen aika ja, mie mut ehä se ny minust ollu ku ne, viis vuotta vanhem niin, sellain ol sit kylläki. Nyt on Korial ja jos ei nyt enäh vielä. Maalla ol ne vanginkuljettajat. Sit ne ol siin talos yätä ja sit lähtih taas viemää. Ehän niit ny käräjii olluj joka paikas, mihkä niit vietih siit, missä ol se käräjäpaikka. Nii nihän ne nyt sit kun, junii ei ollus silviisil nyt ne kun, viäläh junis. Mm.
MP: Kuulittenko että niist olis joku, päässy karkuh niist vangist?
AJ: No en tielä, vaikka niist ois päässyk karkuh mut, ei ne toiset ollu, tupannukkah ollenka mut siit ol toisii ol hurjii. Ne kiros siin, ku ne ol siir raulois ja. Toiset ol rauhallisii. Kyl sellain on ollu, (– –) ku se nyt ol nuor mies. Harvashan ne nyt ol sellaiset, talot missä niit ol. Täyty sit vieläh ni, taloi joka ol se vanginkuljettajaks sit sanottihki siit. Kyl siel ol ne.
MP: Olikos semmosii taloi missä olis noit matkustavaisii piletty?
AJ: No ei oikeen niit ollum mut, olhan niit nyt joku joka otti sellaisii, kulkevii siit että. Täälläkih ol kun ne mentih tuonnem mennäh niin ku Nuuttih päi. Siel ol siit yks mikskäh ne sanokaa nii. Siit ne laskivatten kaikki pahantekijätkii sinne ja, siit ne ol hyvii ei ne, niille talonasukkaille mitäh tehny. Tai onks se nyt talo vai torppa mikä siäl on. Rantin torpaks miksikä siit sanottih. Että miä nyt viäl ku se ol hyvin, harvah asuttuu sillon kun nyt lähtih Kouvolast Uttih päi. Nim miekih sen viel muistam missä se ol se Rantin torppa se ol nimeltää.
Ja sit ol jossaki, ne ottivatten ja sit ne, ne ol niillen niin hyvii nää vissih toi vaikka, mitä ruokkalajia vaik ois tuoneet ku ne varaasti ja. Sit taas ol tääl ku mentih, Kausalah nin sil välil ol yks. Eiköhä tuol Takamaallaki olluv vai mitä ne, kerran ne tappo sielt. Ne mie tieläj jotka ol sellaisii paikkoi. Kyl niit enempi harvast ol silviisii et. Ei ne sit ni, et ei tarvinnu niit pelätä jotka ne otti ne sano. Ne ol siit niin ystävällisii niile, talo, niile asukkaille. (– –)
Min nuoruessain ei tääl ollu, voip olla siij joku, se kuuskymment seittemänkymment vuotta kun, niin no tääl oliki viel, ei se nyt niin kauan ollu, yksinäin torppa niin siit se otti kaikkii. [Ei] tainnu olla ovi lukoskah koskah sinne sai mennäs siit vaa ja. [Ei] ne niit pelänny.
MP: No olikohan tuolla ketää, ryöstetty minkää, maantiev varres?
AJ: No em mie tieläm minkäläin se ol, kun tääl kun mentih tuont, Korialt sinne, Takamaalle nin, siel ne tappoki sit yhen ne sellaiset, jotka nyt ol niin ku puliukkoi ja mitä ne ol ni siel ne tappo yhem mut. Että kyl ne tappelkih niis sit joskus kun ol. No ne nyt ol hyvin harvinaisii ne paikat jotka niit, pit niit puliukkoi. Nythän niit sanotaa puliukoiks. Niit miehii jotka on.
Rangaistuspaikat
MP: Eikös vanhaa aikaa ollu semmoin tapa et olis, pahantekijöi pantu johkuu puuhu kiinni ja raippoi annettu?
AJ: No niihän se kuulemma, on viäl kum mennään ny, mennääs tonnej Jokelah ni, siinhäm pitäis olla… Et sie Ritvaki sit mäntyy muista? Nii, siel on sellai mänty johka ol laitettu ja siin on, niit siit annettu raippoi.
RLP: Mistäs sie ot sen kuullu?
AJ: Mikä?
RLP: Mistäs sie ot sen kuullu että on annettu raippoi?
AJ: Mie olen, em mie tieläm mut siin on kuus, tai mäntyks se om mänty. Ihan siij Jokelan näin siin tienhaaras.
Antoha ne nyt ennen siit kun ol, joka ol tuot, sellaisii pahantekijöi viätih kirkkookii. (– –) Siälä kuuluu viäl Valkealan olevan, sen kirkon nin kun kellotapuli nin, siäl kuuluu viäl olevan se musta penkki kor-, sit sanottii mustaks penkiks. Ja siit se oli ollus sellai… Eem miä muistak kyl siit on kauan siit että, siit nii. Joka ol vähemmim pahaa tehny ni, sit se ol alempiir rapuil, joka enempi ol, nii se tuot, laitettih korkiammalle. Kyl siint ol paljo toista vuotta kun on ollu. Ja siin anto raippoi ja mitähän tekivät. Em mie sit enää muistas sellaist että on siit nii, paljo toistasataa vuotta.
MP: Kertokos ne vanhat että mitenkä niit raippoi annettii?
AJ: Eei em mie sit em mie kuullu yhtääm mitenkä ne, siit niit raippoi os antanneet. Mut siit ne vietih vissih, jumalampalveluksen, päätettyy nii vietih siit sih, mustah penkkih, että osko ne siin sit raippoi antannu. Ol ne antannuk kylläki. Ja siithän ne antokih vissih sellaisille, jotka ei ollus siit taas niin, paljo pahaa tehnyn niin kun ne jotka mustah penkkih tul. Kirkon eessä vaik ois olleet em mie sit tieläm mut siäl ol. Ne sanoo että se on viäl se musta penkki Korias siäl Valkealas. Kellotapulin, siel jalassa noin.
Ja täshän, Jokelaas pitäis olla, yks mänty. Nehän sanoo että se näkyykih mut, em mie sit koskaa ol nähny, jossa ne anto siit raippoi. Että mitä se on. Siit on niin kauan aikaa.
Ratavartiointi
MP: Sitte ol nää ratavartijat.
AJ: Niin. Ne ol ratavartijat. Ku minkiih miehein ol nin, kyllä se ol silloin tiukkaa kun, aina tarvi yöllä käytih tarkastuksel. Tos kahentoist aikaa lähettävä ja, piel lyhty käsis ja ka, sil kulettava, kävellev vaa, ihan yösylän. Niin ku siint Korialtkin nii se tul ain tännek Kouvolaa.
MP: No huomaskos sen aina että jos sii jotai vikaa, ol kiskos?
AJ: Ol sit välil huomas yölläki. Että on niin kun katkennuk kiskoja. Jos ol niin kun nyt kuuman aikan tai kylmääks ne, sit sil viisilläh vääntyyvätten vähän ne kiskot. Sit ol paljo katkes kiskoi ku se ol paljo huonompaa. Nyk kun tehlää niin hyvät kiskot että. Nyt ei niit tailat tarvia. Nyt ei käyläk kattomassa, päiväl vissii eikä, yöllä rataa. Sillon ol niin huonoo se, viäl se rata, kaikki se rautatie nii. Yöllä täyty aina käylä ja päiväl käyläj ja. Siin yhentoist aikoin (– –).
RLP: Siin men aikaa aika kovast kun Kouvolaan saakka käveli.
AJ: Ol siin. Sit se sai jo resiinal loput. Että resiinan kans mut ei se ollu helppoo resiinallakaa. (Silloi.) Sit yhteh aika ol sellain, resiina jota potkittiih vaan näi, aina jalalla sen kun men niin kun potkas sitä, sit se vähä vei taas etehpäi.
MP: Niin kum potkulauta.
AJ: Niin. ((nauraa)) Nii vähä korkeamp kum potkulauta. Kyl sii jalka ol aika tiukal ja kun (– –) sil viis potki.
MP: No mitäs sii voip tehlä jos huomas että oli, kisko katkennu taikka murtunu?
AJ: No siit oli tuota, sellain täyty olla aina, sellaiset muas, jotka laitettih, taikka siit ol sellain nahkapussikih, taikka se joka tääl kannettih seläs tarvinnu. Että siit ol ne, jolla pysäännytettih juna, punasel lipul taikka jollai. Sit täyty yöllä näyttää sit heti jos ol vaan sellaist. Ja siitte taas tuota, niin siit jos ol sit täyty laittaa, jos ratas ol vika ja niin, sit ol sellaiset paukut. Ne laitettih sit jo niin paljo ennemmin että, ne kuulu siit junaas ne paukut ku ne, tol viisii men rikki. Että se laitettih nii paljo ennemmir rataa. Siit se oli silloin ne huomas heti seisottaa. Ku ne paukut, pamahtaat, pamahtivat.
RLP: Ai ne pistettiin kiskolle sitte?
AJ: Kiskolle nii. Kiskolle se paukku. Se ol sellai niin kum mikä nyt oj ja, siit laitettih oikein että se pysy siin kiskos kiinne se ol sellain. Siin ol neljäs kohlas se sellain, joka kiskoh kiinnitettih. Se jos sen sih ois laittanu, se ois voinu mennä vaikka pois siint. Ja se ol tärkiä ollas siit jos rata kerran ol, että siin ol joku vika. Tiätyst se ois silloin mennyj junat vaikka mihkä.
RLP: No mistäs niit korjausmiehii piti sit ettii keskel yötäki jos sattu jotain?
AJ: Korjausmiähii?
RLP: Korjausmiehii. Eihä ne yksin (korjannu).
AJ: Saihan ne yöllä sit täyty, jostain sit ol sellain pumppuvaunu, johka sopi monta miästä ja sit veivattii ja sit, sil kiireest lähtä ei muut apuu ollu. Pumppuvaunul. Mistäs sen nyt junan otti taikka mi-, olks niit nyt puhelimii missä ja, sellaisii.
MP: No siit panti sitte uus kisko vai mitäs siin tehtii?
AJ: No se korjattih siit se paikka ja mitä siit ol, laitettava. Että joshan ne em mie tielä, jos se nyt ol poikkikih kisko ni mitä sillen nyt ehän ne nyt yöllä tainnu. Kyl ne välil tarvi aika kauvan seisoa junat kun ennen ku sai laitettuu. Tuleeha niit nykkih tuota, jotai vikoi sit yölläki että, om mentävä sinne. Mitäs nyt on puhelimet ja, sen kun soittaa ja soittaa miehet ja, siit sen kun lähteevät taas meneh resiinoil. Kun niil on niin isokih resiina johka sopii, kuinka monta miestä nyt nykyvee.
MP: Muistattenko työ semmosta aikaa että, jotkut olis tahallaa yrittäny, särkeer rataa?
AJ: No kylhän niit tais pikkusii sellaisii tapahtumii olla ja. Siit ol sellaisii että, pojat kun niit ol niin, sit heittelevät niit lanka- taikka niit rikkikih niit kelloij ja. Kyl ne sai silloi rangaistuksen. Niin kun tästäkih kun nym mentih ennen aika, eiköhän aalopit viel siel ol. Siel isot aalopit ol noin niin, siit kun ne men sinne, ne pistivät jotaki si, kiskoille vaan ei se nyt niin ollu, että se tul, joku näi lattia, latuska. Ja siit ne men itte kuuntelemah sinne, aaloppih että, mitä se pitää paukaust ja. Ne nyt ol vaan näin matalii, eihän se junalles sentäh mitään. Onhan ne pojat tehnys sit sellaist peliä, ennen aikah. Nythän ei ratalle olekkaam mikää pahantekijä kun.
RLP: No mitäs se aaloppi tarkottaa?
AJ: Aaloppi ol sellain kun ol, täytynyt tehlär rata sellain taikka, siin ol oikeim pitkä, siin ol siit näij ja, siin ol näin, ratapöllii laitettu. Se ol ihan avonaim muuten mut ratapöllit siin ol ja, siit siit oli tuota. Siit se ol se alus tyhjä. Em mie ymmärrä nyt että, ehän niit tailan nyn niit aaloppii tarpiam mitähän ne nyt ennen aikaa ol. Ei tolt Kallioltkaa nyt muistannuk kysyvä että.
Se on yällä ku rataa kulk niv vaaralliin kun, se ol aina, näim pitkä aukko kun siin ol ettei ollul laitettu kiskoo. Sit pölkkyy sellaist. Siinä jos popsaht ni. Täshän ol ykskih aaloppi justiih ku mentiih tät Ruottulan tiätä ni siin kun, lähti sinne, mihkä Sutiselle. Se ol aika piem mut mitähä ne. Ne tarvi tehläv vissii jot, sit vettä jotakih ol että se, men siit. Siit kun ojat pit olla hyvät ratan sivuis. Että se men sinnes se vesi siit sinne ratan, viereh oijii. Sit em mie ok kysyny noilt et mitäs pahaa ne tarjo… aalopiks niit sanottihki. Nythän ne o vissii hävitettyk, koko aalopit.
Rautatie
MP: Onks se teitin ikäin se Mantan mies?
MT: Onhan se viel minust vähä toista vuotta vanhemp.
MP: Maatöitäkös se on tehny seki?
MT: Eihän se maatöitä oo tehny kun se on ollus siel, rautatiellä joka ratavartijaan on ollu.
MP: Ai nii se on sielä Korian, Korialt nii.
MT: Se on niin tän Koria ja Kouvolav väliihän se ennen aina käy. Se täyty käylä yölläkih aina kahentoist aikan, sen Kouvolan välij ja Korian välin. Ettei vaa mitäh ollu. Siit se muutettih, sil ol täs Korian sillan, kun ol, tää vanha silta, ja nyt kun on tehty uus siih sellain korkia niin, sillä kohtaa missä ol enne ratavartijal oikee huone, siin ol kaks ratavartijaa, Liha-vainaa ja, sit ol tää Järvi. Noin, sit se toine jo hävitettih ja sit se ol viel luulen yksinää siin. Kun sit vahlitti, vahlittih sit, alasiltaa ettei siint laskettu ihmisii käveleeh ku siint ois men. Sielhän ol Kouvolaskii niit vahtii, löysittäihän niit ol ja, yhtäh aikah, että, siin ol sellaim putka tehty missä ne olvat ja. Ne (ar)vat kerran kun ne men joulukuuselles sit kun, tääl käy niit lapsii siin Korial koulus, kansakoulus ja, yks sii pitänt olla ja (– –), jos, sielt seinän takaa mentih takapuolelt ja sit, sen yhen emännän olkih taskussa noit rahoi, pallollisii rahoi ne pit nii helinää nii että heittiä nauratti ja harmitti, että jos ne nyk kuuleekih kun tollai helinä käy ku ne painu sielt, niin kaikkiihan, täytynnyt tehlän niille kun (– –). Se ol sellain kapia (sola) varrel jos siih vaan kuka ois jäänyk ku juna tul.
Sit min, setävainaan emäntä niin se kerran sano että häj jäi, ja juna tul nii hän että täytyy onnea koittaa ja, käy siit vattalleh kun ol siit kaks lautaa pantu näin sen, siernojen [= raiteiden] tänne ulkopuolelle, että siin ol piev väli. Mut sit kun siin, hän ne vaunut tapas mut kun siin junas on ne sellaaset, siime-, (– –) mitkä ne on ne sellaaset, pitemmäl niin nehän ne voip tavata. Ni sano että hän aattel, että koittaa täs täytyy onnea ja paiskas vattoilles sii ja siit, säily siin. Järvi sano että häj jäi siit vaikka se ol ratavartija ja tul se juna siit ettei se tienny, sellasel ajal että hän nakkas ittes sit, sinne, niilen, sen ailan, ylipuolelle että pitel kiinnes sen, reunast, ja jalat ol sit, niis välis toisis, mut ehän siit nyt naisihmiin ois voinu eikä ehtiny (– –). Se ol nii vaaralliim paikka siin että jos sinne ois jääny sinne junan, sinner rautat-, sillalle niin ois jääny junan alle, kuallu. Ja sit täyty niin tarkast vahtii niit ja pitääs se, niin tarkal se. Paljohan siint ennen käytih, yhtaikaa ol se (mut). Ehä siint olluk kieltookah niin, kovaa mut se ol vaa vaarallist että jos vaan ois juna tullu niin, ois ollus siit onnenkauppaa jos siin ois säilyny. Se ol niin kapia ennen aikaa. Nyt tää on tää toinen silta niin korkia niin korkia siel korkial tehty mikä tehtih uus silta nyk kun, tää ov vaan että ajetah autoil ja hevosil siint. Maantiensillaks tän ottivat siit ja. Sillon min isävainaa kun on ollu (– –) poikaa niin sillon ol tehtyt tät ensimmäist siltaa sit, matalaa siltaa. Nyt siint on jo, kuinka monta vuotta muistakkah tää silta on ollu.
MP: Ei siin kukaa kuollu sentäh?
MT: Ei siin kuollu sentäh siin sillal ketää.
Sotamiehet
MP: Onkos niist venäläisist sotamiehist kerrottu mitää, minkäläisii ne ol?
MT: Em mie, tiedän niist vanhoist. Olhan niit nys sit meitin aikan sotamiehii tääl kun, ol silloin kun, se sota ol. Olhan niit nyt kai tos Korian sillalkih, asusti siin, vahtituvas nyt kuinka paljo tääl, olhan niit silloin, kun ol tää, minkäsmoi Venäjän sota se nyt ol se, se mikä se. Mikäs sota se ol mikä se tääl ol kun ol Venäjän ja… Nehän ol Kouvolan kirkkokih ov venäläisten tiettämä tää, pääkirkko. Sehän ol Venäjän kir-, ihan Venäjän, niin kuv Venäjän kirkko laitto, mut ne uusittipat sit ja, laittoivat sen tälläseks suomalaiseks. Ja niit ol tääl, nim pal niit, sotaväkee venäl- venäläis ni että.
Korian sillalhan niil ol siin kattilas siiv vierus ja, ne keittivät siel teetä ja, myö mentih kerran min serkun kans sinnen nin ne tulvat tot, ne oisvat, teetä ne ois vaan aina, ne sanovat ”karman’ella tii” ja, ne ois antannuv vaikka kuinka paljo et he, nyt ne rupes viimein itkee (et he) jo halkasee (nauraa) kun ne vaan aina ois antan. Limpunkäärön ne leikkasvat hapanleipän siit ja limppuu niil ol sellasii ja siit sit teetä ne ois antannuv vaikka millä viisii. Kukas niit nyt vois sit, syölän niin paljo– –. Niil ol iso sellain, astia missä ne keittivät sit tee, että laittovat teetä ittellee. Niithä nyt ol niim paljo, käyhän niit sellasii, niit tul oikeen toisii niin tuttavallisii ja. Veljev vainaa niin sehäj jo ois oppinnuv venättä puhumah jo ihan kun, yks aina − Jakolehviks sanovat − kun se aina, käy meillä. Sil ol sellain, peli viel minkä kans sellain, soitti tullessah että ”nyt tulee taas Jakolehvi että nyt se, pelit jo soip”.
Korian varuskunta
Venäläiset aloittivat 1909−1912 viiden varuskunnan rakentamisen Helsingin ja Pietarin välisen rautatien suojaamiseksi. Varuskunnat olivat Kouvola, Koria, Lahti, Riihimäki ja Tammisaari. Korian varuskunnan perusti Venäjän Tsaari ja ensimmäiset rakennukset rakennettiin ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 1911−1915 venäläisen sotilasarkkitehtuurin tyyliin.
Lähde: Kouvolan kaupungin verkkosivut. Viitattu 21.10.2010. [Linkki poistettu.]
Syvät haudat
MP: Kertokos ne vanhat ihmiset ennem mitää tuost, kun ol se sota Ruattin ja Venäjäv välillä?
MM: No. Kylhän ne, kylhä ne siitäkih kertovat mut, ei min oikei jäänym mielehee mut, mutta noin. Sehän oli, täst kyläst oli isompi osa justiin tuossa koulun, koulun ympäristös oli niit taloja, jotka sillon sota-aikana sitten, siitä hävis kun sielt, kun ne sielt vallilta, ampuvat kovasti ni, sil oli.
Siit taas puhuvat kun, olivat sotaa paossa, nuo Syviks hauloiks tuolla, kun mennää tuonnek Iitin kirkollep päin sen, Urajärven rannalla, lähellä nin siel on, Syvät haulat on semmoi, kovast syvä aronnes semmone et mäet, mäet ympäril kahen puolej ja, siäl ne, kuulemma sitte oli, sotaa paossa olleet.
Selityksiä
aronne = alava maastonkohta metsässä tai rannalla
Silmänkääntäjii
MP: Mikäs siellä, liikku joku semmonen, silmänkääntäjä?
AJ: Niin no ne ennen aikah ku ne pi-, pelkäs ihmiset. Sit ne rupes kun ne nyt tek jotaki ni, ne sano että ne ol silmänkääntäjii. Ja sit ennen aikah minki nuoruessain, minusta vähä vanhemmat ihmiset, kun ne meni johkuh sinne, sellaiseh sivumpaa ni, ne sano että yhen kerranki siit, jos siel joku noin löi tuul taikka mitä johkuh paikan ni, ne sano ”se o ’ento”.
Kyl miv vanhueissain, taikka silloin ol ja, siin, ol sellaisi jotka, lampaij jaloistki ottivat villoi.
MP: Mitäs ne ol?
AJ: Pikkusel leikattih näist jaloist villaa. Että vietih siit sit, lammasonnee siint toisest talost ittelleh. Ne kävivät yällä näin, pääsiäisen aikaa ja sil viisil. Ei ne paljo kun, pikkusen ne loussas vaan että näky että, ol loussattu. Sil viisii ne sano siit että, ”nyt se vei meiläl lammasonnee” ja. Tollaist ol sillon ennen aikah ja siit ne, vanhat ihmiset pelkäsvät siit noitii ja kaikkii sellaisii.
MP: Mitäs nää on nää mitä ”entoiks”, sanottii, että ol ”ento”. Mikä se semmoin on?
AJ: No ehkä se ol siit ento se sellai jota ne pelkäs.
Ol siin minkih muistuessain, taikka minkih nyk kum myö oltih niin, yhes paikas sellai joka pelkäs kun, jos se tul että, jos sinnem men ku sil ol, ku se kirnus ja vähän aikaa kesti kirnuta ni, se sano että ”se noitu häne”. Ol niit siihki aikah jo vähä sellaisii. No siit myö ostettih yhtaikaa, siamporsaat. Mie muistan niin, sillo ol siit ja mie ain nii, mie kysyn siit että, ”syöpkö sin porsaas nyt hyvin kum min söi aika hyvin” niin, se sano että ”jos ei sin, jos ei sin porsaas syö hyvin niin, tuo mie opetan sen”. Ku se pelkäs että mie noilun nys siin sen porsaan. Minki aikanain sellain ihmiin on ollus siäl. No ehäm mie nyt arvannu niin kun, samat pos-, porsaat jos nyk kysytää että ”syöpkö se hyvin” niin. Sit se heti minullek kiljas oikeer räikiäst että, ”jos ei sim porsaas osaa syälä ni tuo mie opetan sen”. Ku se pelkäs että mie noilun nys sen porsaa. Ni, iham min nuoruvessain ol että meitil ol siit possoi ja sel-, yhest paikast otettu, otettu em mie tollaist sit tiänny. Ja sit jos men sinne jos se kirnus jos, kirnuvamiin kesti vähä kauemmin niin se sano että ”se noitu hänen kirnun” et ei siint tullu voita kun, täyty aika kauan kirnuta. Ol niit siihe aikah viel nii hullui ihmisii.
Selityksiä
ento = etiäinen, haamu, kummitus
Taarastin Matti
MP: Mitenkäs vanhoiks noi muut elää? Mitenkäs sika?
MM: No sit harvom ((nauraa)), harvon tailetah pitää oikeen ni, nii kui, kuinka se eläis. Täs naapur- kyläshän se ol yks, isäntä joka sano kun, pit mennät teurastah sikaa ja se teurastajah hankki jo ja, kun ne men, men siankarsinaa ni san että ja ”ja kun kerta oh hyvän sian saanu niin ei sit viel teurastetakka”. Se sano ((nauraa)). Se se jäi jäi sil kertaa, em mie sit tieläk kuinka kauan se olis pitäny.
MP: Oliks se tuola Elimäellä?
MM: Oli, oli.
MP: Missäs talos se siel oli? Olikos se siinä Vilppulan kylässä?
MM: Vilppulashan se ol. Suurtalokshan sit just sanoovat sit. Taarasten Mattihan se oli ennen se, nimeltäh joka, joka se sano että, ”kun kerta hyvän sian on saanu ni ei sit viel teurasteta”.
MP: Sehän on aika surkias kunnos se talo ollu.
MM: Juu. No em mie oikein ol ihan käyny, käynys sisäl tutkimas mut kylhän, kylhän siit puheit niim paljo, liikkuu että.
MP: Se taitas olla rikas talo. Eiks sil op paljo mettää?
MM: No niihä ne sanoo että sil o hyvä mettä, mettä mut. Mut se on siin sama kun siankih hoitamises ettei, ei sielt, sit (raatsita) kaataakkah siit. Juu.
MP: Mitäs se taarasti ennen tarkotti?
MM: Em mie oikei ja sit tiäläm mistä se sen olis saanus sen Taarasti nimem mut. Mut Suurtalo se nyt nimeltäh on oikein se (talo).
MP: Minkäslain mies se Matti ol?
MM: Se ol sellaim pitkä, pitkä laiha mieshän se oli. Se ol jokseenki ehkä, ol se minuu vähä vanhemp vissii. (Ku) nuoria oltiin ni sit oltii tuol, Korian asemal siel oli sit, semmoiset juoksukilpailut. Se oli sittek kans juoksemas se ol semmoin, salam metrim matka muistaaksein mitä ne juoksvat sinne. Ja sen sit, sit pit elestakasij juosta että se ol vaan noiv viiskymment metriä, pitkält sit, rataa sinnen niin sit, kun se juaks ja kun se meinas kääntyä ympär niin ku se roppas siih, maantiälle ((nauraa)) sit, mahallee niin, siin ol ettimiist ennen ku siint ylös pääs ei se, juoksu jäi sihe.
Kylhän, kylhän siint, Matist on juttui piisannuk kyl. Sanovat että kun se, ol vähän sellasii, iltamyöhäsii että ne, syksylläkih niin, ne lehmiäkin etti lyhlyn kans sittem mettäst vasta kun ((nauraa)), ol nii pimeet et, ei ne ehtinny oikeen aikanah, lehmiä hakemah ni. Ni kyl niil kaikkii sellasii kopelii vähän on ollu.
MP: Jokos sen talon asiat ol sen Matin aikan rempallah?
MM: No kyl ne ol, kyl ne on ollum min muistiin, ettei. Ei ne tahtonnu, touvollekka, joutuak koskah aikanah että ne. Ja samaten ne viljat jäi sinne, sinne usiammast ettei niit, ehlittyk korjaamah eikä muuta että, kyl se sellaist, sellaist niilen talonpiti on ollu vähä.
MP: Eikhän siel vieläkin täs joku vuos sitte ollu heinät pellol, keskel talvii?
MM: Niin kylhän, kylhän ne niin on ollu ei ne niist ol nii, suurta kiirettä pitänny niilen töiten kanssa.
MP: Viäläkös työ siitä Matista muita, juttui muistatten?
MM: No en, em minä nyt oikeen, oikeem paremmin Matist muistam mut, kun em minä oikein ollu, ollus sen kans paljo tekemisis mutta. Nythän ne siit puhu kun tää Matim poika sit toi, siin naapurissa ruukas käylä, iltasin sanomalehtiä lukemas sii, niin kun se tul, tul illal myöhäs sinnen niin, talovväet läks maate niin ne sano siit aina että, ”ku lählet pois niin sammuta sit tulet”, kun ((nauraa)), ei se välittännys siit et vaikka talovväet, nukkuh läks niin, kyl se voi siel lukeav viel lehtiä sitte. Kyl ne vähän omituisii, omituisii on ollu niin, niin Taarastim Martti kun ne sen pojatkin.
MP: Marttikos se oli se vanhempi?
MM: Martti oli.
Taikoja
MP: Oliko semmosii, mitä sanottii silmänkääntäjiks?
AJ: No ((nauraa)), kylhän ne silmänkääntäjii puhuvatten. Ja noitii sihe aikah puhuvatten. Ihmek kun ne pelkäs kun, ol joku kuallu ja siit kun, meni jotakih tietä myöten nin, sit jos siel vaikka mikä ois noin, puuhu lyönny niin, siit ne san että ”siäl noita hakkas”. Min ihal lapsues ne puhu noitii ja, silmänkääntäjii. Siit ne puhu kylläki. Ne niin kun, ennen yks, se nt ol iham min naapurissainkih asu niin, se puhu viäl täl viisil että kun, sem poika men siit että se ei, nyt ois äiti antannu milläh ottaa siit se otti ja, siit se sano että siit yks mies tul ja, sil ol kahta lajii pullos. Että se tuot, siit anto sille, että se anto sellaist lääkettä että, sit ei se päässykäh erooh siit. No nythän on sellaisii lääkkeit tiätyst ehä sit tarvi ennenaikaistka ihmeetellä. Nythän on mitä tapleettia vaan. Mut se menee sih vanhah tää viäl.
MP: Ai semmosii lääkkehii ettei päästkäh eroo?
AJ: Niin. Kahles pullos ilta-. Toises ol valkiaa ja toises ol punaist. Ja kun se siint ryyppäs nim millääh se ei päässy eroh enää. Vaikka se nyt ei ollu niin, sillekkäh sille pojalle ollu olevinah mielehiin ja äitille ei ollenka että. Ehä siin nyt se ol min nuoruessai justii se tapaus että. Se ol mennykki sit justiih silloin, silloin ne ol menny naimisii että siin nyt oj ja jo, kaheksankymment vuotta vissii.
Ennen aikahan ne sano että lämmitti. Useammatkih puhu, että se lämmitti. Mie tiälä millä ne. Lääkkeil ne lämmitti. Että kun ne sai annettuu niille, pojil ja sil viisil ni millää ei päässy eroo. Siit yks kun ol ennen ku se ol, yks sit taas menny sinne olks sil vehnäist vai, mitä siit ollu ni, siit se tuata, taas anto vehnäsen palan, se men vehnäsen kans lämmittää. Ni, siit se tuata, antoki sen possolle se, nainen siit sen vehnäsen, ei syönnykkä. Ja sit, posso kun ol menny, sen peräs aina ja ryhissyv vaan että, se ei tahtonnu mitenkäh erota siint naisest. Niin sano että se olkih lämmitettyy siit se, vehnäsem pala ja, sit ku se anto sille possolle ni posso tul raivoihi. Kyl ne tollaist puhu em mie tiälä onks nää totta mut oikeiv varmast (--), min nyt niin kun, taas minust paljokih vanhemmat ihmiset kun siit puhuvat.
Sit, noitii ne pelkäs kylläki. Niin kun ennen aikah, tol viis kun ol lampahii. Ja siit, pääsiäisyönä ne men sit, lampah jaloist, lossih villoi. Että lammasonnee. No ((naurahtaa)), minkih kotonain siit kun, niin että myö sit katteltih kun, ol näis talois niin siin ol saksil noin, kerittimil leikattu että. Myö oletettih et ol joku ottannu, oisko tuo ollu. Myö nyt oltu, mitääh taikojen tekii eikä, uskojii mut, että oisko tol ollu perää tollaisel. Kyl ne on käyny. Ne ol tehny ennenaikaset ihmiset vaikka minkäläisii noitatemppui. Siin nyt oj jo siit nin ku. Siit nyt on jo kauan ku ne sit on tehny ja se on, seittemänkymment vuatta ainakih että mie olin nuar kun ne puhu noit.
MP: Tekkö ne silloo mitää konstii kun, jostai vierahast paikast ostettih lehmä?
AJ: No tek ne jos, lehmä taikka hevoin otettih niin, ne tek sen että sit millä se talutettiih se lehmä tai hevoin nin, siit se laitettih ennen sit, kynnyst mihkä viätih se, se millä tuotih se naru taikka mitkä ol, että se men sen ohitten, taikka sen päälitten noin, että siit ei se karannu. Tää on min aikasev viäl että tollaist ne puhu ihan silloin. Ni se, totta on se asia. Niin kun ennen ku ne toi aika pal tuotih ja, hevosetki nehän tuppas karkaamaa. Ja lehmätki ja kaik niin. Sit kun ne laitto sen narum missä talute-, talutettiin niin, siit ei se pitäny lähtä karkuu. Se (--), min nuoruessain tollain tapahtu.
Tehdas ja kapina
MP: Tää on mukaval paikal kun täs on nää Kuusah tehtahat kaik lähel ja Kouvolah voi viälä…
MT: Onhan tää, kylhän tää hyväl paikal on. Paljohan tästä näkevän on ollu, taas ja niin ostajii ja tavaraa ja. Kotont hakevat paljoj ja sentään kun…
MP: Asuukos täs tehtaalaisii viäl näin kaukaan tehtaast?
MT: Ei tääl tehtahalaisii nyt enäh asut tääl. Ennehä ne täält astikka kävivätten töissäki.
MP: Tästhän on sentä matkaa monta kilometrii.
MT: Onhan täält. Kuinkaham monta sit nyt onkaa, oikein ollu.
AJ: Seitsemän taitaa olla Kuusaankoselle.
MT: Käyhän niit montaa vuotta, kuus vuotta käy toi täält tehtahal töis. Ennen kun ol niim pitkä alkujah, viäl se päivä kum pit ollaj jo kuulelt siäl aamul töissä ja illal kaheksaa astikka. Sit lauvantai iltoim pääsvät kuulelt pois töistä. Se muina päivin kaheksaa asti. Sit viäl tänne astikka tulla, ja taas aamul jo viilen aikaal lähteä että, tsinne. Tunniv verran sai aina kävelläk koko novakast kun kävel, tul tehtahalle.
MP: Näähän on ollu kauan jo nää tehtaat. Eiks nää oo joskus sillo, sillon näit tehty kun, te olette syntynny?
MT: Oon ne jo ennem minu – – koska, ennen kun – – mie syntynny. Kun äitivainaa puhu jo ennemmin et aina kun ne ol, joku siel.
MP: Kävikös teitin isä tehtahal itte?
MT: Eei. Mein talon… meil talos ol töitä liikaa ilmanki. Niim mutta kun tääl ol sellaisii joilla ei ollut talonpitiät että käyvät tehtaah töissä niin täält käy tyttöi. Tänkih talon sit kun tää talo ol myyty niin sen poika niin se käy sit täst jo tehtahal töissä.
MP: Tänne tul sitte paljo muualt ihmisii tänne Kuusahalle, kun nää tehtahat ol ol tehty?
MT: Niin niit on nii paljom muualt tullu. Niit on vähähän niit paikkakuntalaisii, ollun niinkää paljon. Niit on pitkin Savoo tullu ja Karjalaa ja vaikka mitä. Joka puolelt.
MP: Mitenkäs nää tehtaalaiset tul paikkakuntalaisien kans toimeh sillon alkuaikoin?
MT: No mitenkäh ne tul, ol ne ihan alkuaikoina, sitten silloin se kapinanaika kun ol nin ol vähä, katalaa kun ne rupesvatten. Rupes sit kapinoimah ku ne ol nii järin tiukal niim pitkii päivii täytyvät tehlä ja kaikkii että ne sai lyhemmäks päiväh. Tulemah nyt siit kun ne, pitvät (sotivat). Se aika ol surkia aika kun tääl ol se sota-aika.
MP: Sillokos se kapinanaikaa lyhenty se työpäivä?
MT: Nii, sithän ne ne lyhenty – – ku sotivatten.
MP: Olikos täl paikal mitää tappelui sillon kapinan aikan?
MT: Eihän niil nyt täs kyläs, kyläs ollus sentää. Olhan täs tonne kun ne toi tonnek Korian sillalle siel tappovat niit ja pulottelvat sinne Kymeh. Olhan se kauhiaa silloin, sit kun yöllä aina tulivat tehtaalle.
MP: Eikös niil-
MT: Olhan niit sota- kävel tääl niit sota-.
MP: Ne Kuusaah työläiset ne ol, tais olla melkein kaikki punasii?
MT: No sellaisiiha ne työkansa, ol ei eihä niit ny paljo tainnu muita olla. Olha niis siit tietyst jonku verran joitai, jotka toiselt kannalt ajattel sen asian että se nyt ei ois nii raakaa ollun niin kun se ol toisil.
MP: Entäs nää talolliset. Olikos nää punasii vai valakosii?
MT: Mitäs nää nyp punasii ol talon ihmiset. ((nauraa)) Nää ny punasiks ruvennu. ((nauraen)) Henk vaan ol vaaras aina etteivät.
MP: Kävikös täält ketää hakemas viljaa näilt talollisilt?
MT: Käyhän ne tääl mut eihän ne nyt, perunoi ja mitä ol.
MP: Veikö ne muuta?
MT: Eihän ne.
MP: Muistattenkos että täält ois ollu miehii tuol mettis piilos sillon kapinan aikaan?
MT: Ehäm mie tierän näit ruottalaisii ainakaa vissii piilos. Olhan niit toisii tietysti. Niit ol niin kun tehtahalkih toiset, eihä ne toiset ollu ihan nii raakoi kun ne toiset vaikka ne ollakseen työmiehiikin.
MP: Sillon on kuulemma ollu semmonen hallavuos just sillo. Vai miten se ol huono vuos kahleksantoist? Ettei tullu viljaa.
MT: Nii se tais olla nii. En tarkkah muista oikei, muista mitää. Surkia niin kun se ol se (kapina), kum pelättii aina.
MP: Onkos teitin aikan ollu semmosii pulavuosii että ois leipä ollu vähis?
MT: No oohan niit mut ei myö ol, em mie on nälkää nähtyk koskaa, om meitil ollu. Olhan se silloin nys sit pulavuos kun se ol se, sotan aikan tääl, oikein tän, ihan tää sotakih kun ihmiset täytyvät käyläm missä astikka, aina hommaamas sit ruokatavaraa ittellee. Olhan se tää viimenen sota-aika kun ol (niin tiukkaa).
Tietäjä
MP: Onkos sellaist puhuttu että, oltas käyty tietäjis jossai?
VK: Kävihän ne ennem paljo.
MP: Missäs ne kävivätten?
VK: Missä ain joku sellain tietäjä ol.
MP: Missä päi niit pit olla?
VK: Täs lähettyvil niin, min tietääksein ei ollu oikeastah muual ku tuol Viialan kyläs ol oikeen sellain, joka paljo pit tietää, ja olluj jo, pitempii aikoi.
MP: Missäs asiois sinne Viialah mentih?
VK: No jos oli jotai sellaist tautii, jota ei voituk kotoo parantaan niin siit taas sinne. Tai jos joku hävis, jos varastettih hevoin taikka mitä niin, siit sit mentih sielt neuvoi kysyy. Sit em mie tiäläs siit saiko ne sielt neuvoi.
MP: Kävikös täst kyläst kukaa?
VK: Kyl ne vissih kävi toiset. Ainakih noi yhet Tuomiset niin ne käy kun, poika sairastel niin. Mut eihän sej jalka parantunnu, siälläkäh. Ja olis ehkä parantunnu jos ne olis vienny lääkärih hoitoh sen. Mut ei se sellasel tietäjän konstil parantunnu. Luukkaa lopun ikäsä.
MP: Mitäkhää siel Viialas ol sanottu?
VK: No eihän ne niit oikein yleensäp puhunnum mitä, mitä siel sanottih. Eikä paljon puhunneht siitäkäh että, sinne mennääh, ja käyläh siäl. Se tul vähän niin kum puol salasena tietona siit että joku siel on käynny.
MP: Eikös tuol Huruksulas ollu ja joku sellain tiätäjä?
VK: Em mie sit tielä. Em mie täs lähettyvil muuta oot tiennyk ku sen siel Viialas.
Vangit
MP: Muistattenkos semmosta mitenkä noit vankii ois kuletettu? Olko mitää vankvyörärii?
AJ: Oli. Se ol ja siit tuotih siih, vankii tuotih siihej jos niit, nyt sit vaihlettih johkuh ni, siinhän ol oikeen sellain, vankilaputka tehty jossa ne olivatten.
RLP: Ai mihkä?
AJ: Mite? Kouvolah.
RLP: Asemalle?
AJ: Eei et sie tot nym muistaj joka o sii?
RLP: No en.
AJ: Nythän, nyt se on ihan asemallet tehty oikein sellaiseh uuteh taloh mikä se on. Ja tää on kaikki purattun nyt jo. Nehän tuotih vankivaunus, siel ol va oikeen, vankivaunus vissih kulki, muas varttija ja se joka toi ne siit. Siit taas lähettih siit viämä etehpäin. Nii, kyl siin Kouvolas ol jo mim muistoin ihan.
MP: Että se ol vakituine joka niitä kuletti?
AJ: Niin no se tais tulla, sen vankivaunum muas vai. Ol siäl ny sit joku poliisikii mut, kyl se tul vissih sev vankivaunum muas, ehä se nyt enäh loppupäätä tullu, mut ens aluks. Ja se ol tääl ja siit niit taas lähtih viemää. Että kun se ol usiampah suuntah niit vietii. No sen, siel on ollu, Savor rata ja Kotkar rata nää, kauvan aikaa tänne itäh päij ja. Sit ne vissii siit taas vasta vaihlettih aina vaunuim mihkä, niit vietih. Ja ku ain kulk aina se vankivaunu.
MP: Pääskös nii vankii koskaa karkuu?
AJ: No em mie… oiskohan nyk Kouvolas päässy? Kyl siit hyviv vähä pääs karkuh, eei. Mie em muista yhtää että siit ois päässy karkuu. Jos oisko. Se ol ihan harvinaist jos niis pääs karkuh. Nii et siit taas ku ne, ne karkas jo pitemmäst matkastki. Että on siäl Ruatsulankih paikkeil jo Konnunsuolta saakka päässy, vanki karkuh ja tullu sinne. (– –) nii.
MP: Että niit oikee pelättih?
AJ: Kyllä. No siel ol ykskih karkur. Sehän ol siel Ruotsulan kylääski, olha se siel, lähemmäv viikon. Se ol menny sinne yhteh, heinälatoh. Ja sitte tuota, siält se löyty ni. Kyl siit, pelkäs illal aina että ei se vaan, nyt ol siel läheel ja, se pääsi sielt, vissih noin. Jaa no ei se Korian sillast tarvinnu mennä. Siit yks isäntä men hakee heinii, ja sitte se oli, siäl tuat, siäl lalos niin. No sepäs olikih, niin tarmokas ei, se ajokih niin pitkält sit että sit että se sai sen kiinne. Vaan siäl, mettäs vissii noin, peräh juoksi. Niin se oli.
Se ol oikee niin ku, Kou-, onhan nyk Korialkih ollup putka johka viäläh juopunehii ja, vissih vähäm matkaa, vankiiki jos ne siitki otetah siit niit vaunui. Tää ol oikein, tääl ol oikeiv vankiasema täs Kouvolas. Ja se ol olluk kun, viimme kesäk se purattih ny. Ja muuttu ku mennäh ihan, asemalles se iso, talo mikä se on niin siin on nyt niil laitettu kaikki, ne vang-, taikka ne putkat ja mitä siin on. Siel om poliisitalo ja, taikka poliisil asunto. Ei niit ny muual näyk kun siel, asemal lähel poliisii, paljonka.
MP: Kun ne kuletti niit vankii ni olkos niil oikei raulat (muas)?
AJ: Oli. Jos ol pahoi vankii ja sellaisii niin, niil ol tuata noi, käsiraulat sit ainaki jos ei muutel laitettu jalkoihi. Kyl mie näin, kun nyt meen sinne, sattu sinne asemalle mihkä niit vietih ni, mie näin että ol ra-, va-, jaloiski, kun ol, ne pe-, ol sellaisii häijyi, vankii. Mut ol käsishä, (– –) käsis mitenkä ne ol ne, laitettu ne käsiraulat. Kylhä ne tais ne pistään nyt hyvin usiast että, siit ei ollu mitääh pelkoo eikä vahtimiist sen kun, ne meni rivis vaan.
MP: Onkos semmosta tapaa ollu, Valkealas tai Kuusaal että olis, vankii piiskattu?
AJ: Ei. Em mie tiälä, ens päästähän ne oliki yhen kerran ne ol, ne ol tuota, ruvennu jollekki, onks ne nyv vankii vai mitä, tollaisii, nii siäl putkas, poliisit niilen kimppuh siäl menvätten. Ja sit, no se tul tieto ja, nehä joutu pois siit se poliisi. Ei niit enää voinu vissih piiskata.
Kymin näytteet
Kymin näytteissä muistellaan vuoden 1918 tapahtumia, rautatien rakentamista, maantierosvoja sekä viinan salakuljetusta. Humoristisia ovat kertomat naapuripitäjäläisistä käytetyistä haukkumanimistä ja paikallisen räätäli Laureenin sutkauksista.
Agitaattori Eemel
Riikka: Ei nää om menny rikki.
EL: Mistäs se Eemel siihe, maailmanparantamiseh innostu?
Riikka, jos et sä oo hiljaa nyt niin saat mennä ulos.
EF: Kävi pitkim maailmaa agitaatto-, agitaattorii puhumas. Tyäväen aatetta. Sit meni yhen kerrankin Elimäel. Mie olin viäl silloin niin kipiä, veremmyrkytykses ja, ja eikä kukaa viäny lääkäril eikä minnää ja tota se. Muija, vanhat mummot tuli, virskirjat käsis, kainalos sinne ja, se alko puhuu jumalansanaa niille.
EL: Eemel vai?
EF: Nii. Sanovat, niin ne sanovat että net mummot kuuntel niin ku se puhu niin kun pappi ja se, oli työväenpuhuja olevinah kun sinne meni.
Mie en ollum missään osastos enkä missää. Karhulaski lupasvat kantaa ulos navetast kun, että kun em mie mihkää ruven. Mie sanoin että hyvä olis kun kantasitten ettei tarvis olla.
Kyl se oli aikaa. Voi herra... Sit mentin Allin kans Saksalah ja, siit isä vasta puhu siit sano että mitäs miekää tuun − se pelkäs että ne tappaa minutki. Mut ei minulle tehny kukaa mitää vaikka mie hautasin, korillisen niit agitaattorkirjoikin sinne, hiekan sisäh sin kanttoorin tuvam päähän, missä nyt on kanttoorin talo niv vähä tänne päin siint, kum me asuttiin siin Riihelän talos siin, vanhan hautuumoan kulmas silloon. Nii. Isä sano ”mitäs miäkää sit suren kun ei se ittekään ton enempää välitä”. Kun en miä, kahteh viikkoh ni mie en uskonukaa että se on totta että eihän nyt ihmiset ol nii, hullui. Että tappaavat tual viisii, ku ne valkoset just tulivatte siit silloi. Mut Eemel oli viäl kaks viikkoo sit putkas ennen kun se. Ja sit kakskymmentkaheksan miästä ja yks nainen, siäl kirkon takaan, tapetti.
Kaks viikkoo olim mut siit kum mie vasta totun oikein sit mie itkij ja mie en tiennym missä mie olisin ollu siit. Niin se ei ollun niin kun ei olis ollu tottakaa sit. Sit se olis menny Karhulaan, ku nyt halkolaanil tapettiin niit, siel naisiikin ja. Niin sit, se olis menny sinnem muka kieltämäh että ne nyt muka hänt tottelee. Se ol sellanem peto. Mie viel tyrkkäsir rapust alas ja sanon että ”no men jos sinun nyt jo nii henkes on kallis”. Ei, ihan niin kun olis vaiston että ne sit tappo. Ei se siit menny.
EL: No koskas ne sen kiinne otti?
EF: Karhulan navetalt ottivat silloon sitte kun se tuli se tyäväentalolt se määräys. Et niin kun voitto siitte on, että nyt vallataan kaik otetaam mut ei ne… Siithä ne antaantukin tuan nyt, Kymillinnast. Maakunnast nyt, niin kuulat tuli Kymillinnast sinne tänne yli Sammon talon aina, minne hyö lie menneet siitte. Jälestpäiv viäl puhuvat että olishan ne tuota, voittanneetkim mut ne jänistivät että nyt se, antaa-, luapuvat.
EL: Kukas se Kaarlsonni oli?
AF: Karjakko. Ni se siit sanonu − Heliinin Olkahaa se siit puhu sev Veikon äiti − että Kaarlssonni siit sano että ”ei ikinä enää Anttila kävelemäs” kun se ol nir ruotsalainen, ”täs pihal”. Se puhu vasta siit jälemmäs. Hakivat minuu sit viäl jälemmäs sinne läävähkin, karjakkoki Saksalas. Mie sano että en, em miä lähe että siält ei muuta tulis ku riitelemist. Mut siit kelpas kuuenkymmenev vanhan kum menin. Oliks se siit kun ol toinen sukunimi Ukkonen Kukkonen ei siit tienny vai mikä.
Liikanimiä
MP: Minkäs takii ne on näit kymiläisii sanonu tupensyöjiks?
AK: No ku ne oli, missä, Viipurin markkinoil nii, ne siit niin kun vissih nyt markkinamiähet juovuksis siit olivat, niin ne siit, kuka oli pannu, siit mitä ne keitti ittelläh, siin majatalos sit missä ne yötä oli, ruakaa ja, tupen sinnen siit sin keittoh ja, siithään ne, nää kymilä-, kymiläisten keittoh ja, salaa pannu et, toiset kyläläiset, siithän ne rupes siit kymiläisii tupensyäjiks että, ne söi sen tupen siit nyt. Näkhän ne jos suuh tul ettei ne nyt sit, tuppii syäny mut, nimen saivat. ((Nauraa))
MP: Onkos näillä muilla tässä naapurpitäjillä mitää liikanimii?
AK: Ei. Minun ti-, ((yskii)) minun tiätein ol.
MP: Missäs ne kirkonpolttajat ol?
AK: Jaa. ”Kymiläin tuppissuimima, kaks kirki po-…” No ne oj ja näist. ”Kaks kirki polttama”. Nii ”tuppissuimima”. Että nää om polttaan kaks kirkkookin. Juu niin nyt mie vasta muistin. Sekin on kymiläisten ansioo.
MP: Kukas sil viisii on sanonnu, että ”kymiläin kaks kirkki polttama”?
AK: No se oliks se… Ne ol taas noi vieraht anjalanpitäjäläiset ja niin kun haukkunneht, haukkuvat siit aina sil viisil, mitäs tyä, oletten tupensyöjii ja kaks kirkonpolttajii, kaks kirkkoo poltti. Sellaistha ne, kans nii, ja viäl panit ”kaks kirki polttama”. ((Nauraa.))
MP: Onks nää polttanu sitte?
AK: Oha nää. Mitä ne sano, kerjäläisukko, ja siit sellai vanha, lukkari se oli. Se tahto sit kirkkoo toiseh paikkah kun täs Kymis, se lukkari ja ne ei, ne ei tehny sih paikal mihkä se lukkari tahto, niin se ol sanonnu viimiselt että ”No kun etten tiem mut, ennen tässä kirkossa punaparta pauhaa ennen kun tämä lukkari laulaa”. Et tulta, tulta sil viisiin että se om ”punaparta pauhaa”. ”Ennen tässä kirkossa punaparta pauhaa ennen kun tämä lukkari laulaa”. Juu sanovat lukkarin nii ja siit yks sellain kerjäläin joka poltti sen toisen. Kerjäläisvaariks.
MP: Minkä takii se kerjäläin sem poltti?
AK: No kukas niit siit kunkaan ajatuksii tiätää nii mitä. Mut tää ol muka siint kostoks siit kun ei se, kun ei ne tehnet sit pis-, kirkkoo mihkä se lukkari tahto, kovast. Ne tek vaan toiseh paikkah taas, pitäjäläiset.
MP: Kuinkas sille lukkarille kävi?
AK: No tietysthää mitä sil kävi. Tuamiohhan se siint sai. Sellaisel, mikä viäl kerskuu siit.
Rata
MP: Eikös toi ratakii ol tehty teitin aikan?
MV: Oon rata, rata on tehty toi kyäntie on tehty minun aikaan niin.
MP: Viäläkös työ muistatten kun sit tehti?
MV: Mie olin, silloon niin (– –) piem paimen viäl tollanen, kakstoist, ykstois vuatta vanha, kum mie kävim paimenes ni silloin, että sit ol jo silloin, tehty mut että sit laitettih, vasta tuota ettei, vasta kiskoi ja sellast että valmistettiim mut että sit olliit tehty sit po-, pohjustyö kaik, kaik Inkeröisii astikka. Kotkast.
MP: Käytiihkö kattomas ku tul ensimmäij juna?
MV: Myö kun ei me, myö katteltih, kun oltih, tuata, paimenessaki lehmii va, paimennettii siel syrämmaal ja niin oltih siin, ni likimailla siit kun ni, me juostih siit, likimaille että nähtih kun se tuli se, siit Inkerist siit Juurkorvest etehpäi. Niin sil kohral nähtis kun se ensimmäinej juna meni ((nauraa)). Mut siithän se tuli aina, joutuu valmihiks siit että. Siit ku mie oli jo, nii vanha mie että olin, rippikoulus ni siit se ol jo silloon ihan valmis (– –) toi maantie, toi rautatie että siint olis päässy vaikka…
MP: Minkähällaist väkii se ol mikä sit, tääl kävi tekemäs?
MV: Em mie heittii tunten. Miehiihän siin oli nii ni että tavallisii. Tavallisii ihmisiihän ne oli vissiinkih niin ettei niist kukaa mitään kuullu mitään, pahaa.
MP: Olkos ne näis talois korttierii vai?
MV: Eei (– –). Niil, niillä oli oli vissiinkih tuata, ja missä ne oli siit, mistä ne oli, oikein ne ratantekijät nii ne, niin totta ne siit, ajo omii teitäh. Mut ettei niit näis talois ainakaan ollu yhtäkäs, miestä sellast joka olis ollu siäl ratan työssä.
MP: Tulikos koskaa mitää tappeluu näitten, paikkakuntalaistej ja sitte, niitte jotka ol sit rataa tekemäs niitten välil?
MV: Eei nekää ei ne, ei nää käynehet siäl, nää, mitä tääl olikaa näit taloi niin, eihän nää käyny siel, likimaillakaa jos joskus, niin kun käyvättev vilkasemas niinkum pyhäm, pyhäm päällä, pyhän päiks vaan että, miähet ei, mut eihän ne siel, eihän ne siäl käyny eikä täällä. Eikä niit siit jäi- käyny niit tyämiähii tääl ky-, taloissakaam missää kun niil oli.
MP: Entäs niinkun tanssipaikois? Tulkos siel mitää sanomist koskaa?
MV: Eei, ne tanssivatten niin, kaikes rauhas niin että, pelmanni soitti ja siit kun niiren määrä oli siit kun ne, lopettivatten siit kun ne kahteehtoist astikka tanssivatten niin, siit se ((naurahtaa)) lopetettih. Näis ky- taloishaan niitä, tanssitti ehän niit muita ollu silloin, mitään seurataloi viäl ku mie olin.
Rosmo
MP: Minkäläiset noi tiät oli ennev vanhaa?
AK: No ne oli kuul-, ne oli kaikellaises kunnos mitä huonommaks osaa sanoo. Ettei tahton kärril pysyy, syksysel aikal kun niis ol kuoppii ja, kun se heilutti ja nakkel siäl kärryil. Kyl ne nii surkias kunnos ol ennen aikaa.
MP: Eikös oikei vanhaa aikaa ollu viäl jotai rosmoikii tuolla?
AK: Oli. Myöhään, myöhään kun se alastoim miäs tual Huruksela, siel, tuolt vanhaam mukasen tiän − ei tät nykyist maantiätä silloin ollu. Myähän tultih, toi Ristolan isäntä ja miä. Ja sit myö otettih (Hillonummelt) auto. Siin oli sellai vanha yksityinen yk-, auto. Myö otettih se, sit kyytih kotih, iltamyähää. Ja, siit tuli alastoim mies, vastah ja, leevakoitti siin tiällä, ihka alasti siin. Ja myö täyryttih kääntää autoo, ja se vaan sin eteh tuppas, olis jääny alla. Se ol siit mistä tuolt, sielt Kymist päässy, sellai miälsairas vallollaa. Nii. Myö luultii että nyt on, rosmui jossah tuas tien viäres ja, ne on panneht yks ruven tuol viisi että nyt tual kun se näkee nyt se seisottaa auton. Meitil tul se päämäärä ja ajatus. ((naurahtaa)) Nii.
MP: Niit ol viäl siihe aikaa rosmui tuol tiellä.
AK: Nii. Ja ei ollu.
MP: Eikös niit ollu jossai viel?
AK: Eei… No oli oli. Nii. Sentähem meitinkin tuli. Ni markkina-aikav viäl. Ni ku Haminam markkinat nehän on kuu-, vaikka se on piän kaup- ne on kuulusat markkinat Haminan. Nii myö luulti että nyt, nyt on.
Ja, sit se ol aamul. Ei sekää joka (– –) kyytii nin uskaltan enää lähtä takasin. Se aamul, vasta läks siit kun, alko päivä valkeneh vähä ja. Ei uskaltan, otti nii luannon pois silt, kyytijält jota. Se viel otti pojam mukaha, ku se läks meittii siit. Se nii väkisel läks, meittii nyt kum myö. Ja sato ja niin, sellast kylmää räntää nii ja. Nii se kauhisti kun, kun alastoin miäs nii. Et se ol siäl tiän viäres kuallian. Ja siit ruvettih meittii viäl syyttäh, kualemantuattamuksest. Nii. Olisha myö se, hyvänen aika otettu muk ku ittekkin oltih että vapi-, jos myö tiettih että se sellainen o. Olisha myö se autoh otettu.
MP: Ai se ol paleltunnu.
AK: Nii se ol. Ei se, ei sillo nyt nii pakka mut jähmet-, nii ja kylmä menny syrämel viimisel. Se ol nii rankka, ilma sellai räntää lumiräntää ja pual vettä nii, tuli niin kovast että. Nii. Oltiiha myö siint käräjis.
MP: Ei siit sentä mitää tullu?
AK: Ei. (Myö sanotti) olisha se, myä se otettu mut kun, me oltih ittekkim peloissamma ja kauh- jos me tiettii että se sellainen, ihminen ol, olisha myö se autoh otettu, ja viäty kylää, siit. Mut meitilhän ol toisellain, pelko ja.
MP: Mistä ne saivat tiätää et työ olitte nähny sen?
AK: No kun se. Puhuttiha myö ku koti tultih, ja oltih siit sit että, siel tiällä nähtih sellainen omituinen ihminen joka ol alastil, sellaisel ilmal. Jos olis ollu, kaunihemp ilma muk kun ol nii surkia ilma.
Räätäli Laureeni
MP: Olikos tääl ketää semmosii erikoisii miehii tai naisii jotka ois ollu semmosii oikei tunnetui, muuallakii kun tääl täs omas kyläs?
EO: No em mie tielä täs kyläs että täs ketään ois ollu sellaist, tunnettui, missään olis että ne ois mitää herroi elikä mitä ollu. Ei ne ol ollu mitää – –.
MP: No ei sellasii ollu että, jota ois vähä nii kun naureskeltu, sellasii pappoi tai?
EO: Noo ohan niit ny aina joku on ollu sellainen, joka osaa sukkeluuksii puhuu ja, (– –) aina ollu joku sellain.
MP: Minkäsläisii työ sellasii muistatte?
EO: Noo em mie nyt oikei, oliha toi, Laureeni vaina ja toi Nykänej ja, ne kuj joutu yhteen nin kyl siint puhet tuli. Laureeni oli tuota räätär ja Nykänen oli suutar. Siit kun ne joutu yhteh niin kun ne… Nehän nyt ol tääm paika, noin, tualt Savost (misthän ol) tullehii oli kumpaki. Niin, ni sit sai kuunnella ku ne keskenäh puhuvatten kaikkii.
MP: Kävi-…
EO: Kualluhan ne oj jo monet vuolet ollu neki. Laureeni, Laureeni vaina kun se tuata otti, rupes ottah muijan niin, siit mie tulin siält tualt niitylt kotia. Siit se ol sen morsiammeh kans pappilah kuulootuksii laittamas. Siit se tul minuv vastahain. Mie sanoin, se tul minuv vastahain tulivatten siel niityn välil nii mie sanoin että: ”No mitens teitin asiat ny on?” ni se sano että: ”No kyl se tuhannev vuaren kauppa tehtih nyt” sano että ”mitenköhän siit käynee” sano se räätär.
Viinan salakuljetus
MP: Muistattenkos työ sit aikaa kun ne pirtuu salakuljettivat?
EO: No muistaham mie nyt sit kun ol tää viimenen, viimenen aika niin kyl täst meirän sivutteki monet yät niim meni, meni kantamukset seläs. Ja siit tualt puamist ylitte, yällä. (Niit) pirtukauppiahiihan niit oli tääl joka pualel.
MP: Mistäs ne oikein hakvatten?
EO: No Heilahrest ja Pyhtähästhän ne hakivatten täst näin ku ol toi sähkölinja tuas noin, sit sähkölinjaa myörehä ne menivätten sinne Heilahteh mettää myäre. Ja siit ne tuli täst näin tät kujaa myö menivätten tual Korkeaksem päin ain. Olihan niit viinakauppiahii täällä vaikkei täs meirän kyläs nyt ollu justih. Ei sit tarvin mistään kaukempaa men silloon kieltolain aikaankaan ettimää.
MP: Virostaks ne toi vai Saksast vai mistä?
EO: Nii mitä nyt siit muualt nii Virosthaan ne toi. Virosthan ne toi ennev viinaa kovast. Siit ol oikeen sellainen, sellaisii tukkukauppiahiiki jotka niit, oikein siält Virost vuovasi ja pienemmät kauppiaht niin siit ne otti täält näin, niilt taas niilt tukkukauppiahilt jotka niit Virost toi. Salakauppiahiiha se kyl ol.
Yhres paikassakin oli puhuvat, puhuvat et oli tuota siit ol sanottih syökäriks niit, niit jotka niit oli niit poliisii jotka vahti ni, vahti niit ni ne oli syökärit, syäkärit vahtimas. Ol sit, ne ties että siin talos ol sit viinaa ja ja sit ne ol keittänny, panneht ne, ne arvel että niit on, siäl kellaris kun ol hauta − siel sanottih hauraks siel niin, kun ol suuret tuvat niin meilläkin oli ennev vanhah kun ol se vanha talo niin, oli hauta siit oli ja siel ruukattih kaljatynnyrii ja kaikkii ja − niin ne syökärit oli sit meinanneht että, että ne on tual hauras niiren viinat ja, kun ne ol illal menny niin sit niil ol, tehty, tekivät sanovat tien, että sen haural luukun kohral pitää tekeh, heitil tilaa että hää käyp siit maata että sit viäl huamen ettiivät niit. Ja ne ol siit tellänny (− −) ja miähet kun oikein nukkuvatten niin, silloon ne vetikin niiren koko sen, puisterit pois siint hauran ovel erest ja viinat korjasvat pois. Miä tiärän mi-… Tääl se nyt jossakin ol siit sellaim paikka mis se on ollu, puhuvatten.
MP: Minkäläisis astiois ne niit viinaa kuljettivat?
EO: No olhan niit nyt, nyt täs viimisel aikaa niin ol nää kanisterit, niitä sanottiin kanisteriks. Tuas oli tual meiränkim mettäs oli tuas, ol ihan tyhjii tual kanisterii tuas vähii matkoi tual mettäs niin, vaikkei se meiräm mettäs mu naapurim mettäs, ja mie siint menin kerran sivootte ja, siel ol niin suur kasa niit van-, piänii kanisterii, ne ol siel tyhjentänneht ne ja, sit kaupal-, kaupaks taas saanneht. Siält Pyhtähäst tuonneht, eivät ollu tuonneht tänne kylih astikka niit kanister nyt piänis pullois siit. Että mistä ne siit toi ne kun ol suur kasa niit tyhjii kanisterii siäl mettäs.
MP: Olikos niil mitää muuta nimii kun kanister?
EO: Em mie ol muuta nimii tien. Ne ol kanisterii.
MP: Mitäs ne varpuset on?
EO: ((Hymähtää)) No, ne puhuvat varpusii että se ol sit piäntä kauppaa vissihkin, sit sanottii varpuseks. Miä kun en ol ikänäin niiren pelis ollu nii mie en paljo niist tiärä mitää mut et olehan miä kuulu niiren puhuva.
Oha niit tässäkin kyläs ollu niit juappoikin ennen oli. Tuas toi naapurin isäntä ja kuali, kuali tuata kun juavuksis oli tuol Koivu- (− −), kalanpyylys ja se ol silloi jo täs loppuajal kun se ol Karhulah hallus kun Karhula osti sen. Ja ne ol Karhulam puolest siit pyytämäs siäl ja, siäl juavuspäissäh, liek hääm menny koskeh vai lieks sen kuka sen, pannu ja sinne menetti henkeh ja, pelkkää juomiist piti ain.
MP: Olettenkos tyä kuullu että, jos oikein kovast juop viinaa nii, voip syttyy vaikka palamah?
EO: Em mie tiälä siit että mut, onhaa voiphaa se olla niinkin että, niinkin että… Kylhä mie olen noit, lehtiihäm meillä tulee kaikellaisii nykyjäh kun tulee ihan. Ohan niist näkee yhtä ja toista mitä niis on. Tulee.
MP: Onkos tääl päin ketää muita hukkunu kun tää naapurin isäntä?
EO: No em mie tiärä, tuah Koivukoskel on kyl yks, noit Karhulan tyämiehii mut se nyt kuuluu jo selvim päin kun, hukku ja. Ja siit se yks viinakan-, viinammyyjä ja nii hukku tual noin tual, Parikan kohtah tuah noin, hukku. Olivattev viinaväli-, viinareisuil näin talvel ja, eikä se tiännykkää ja se oli keskipaikalt, sula auk ja se ajo heposen kans ja suorah sulah. Ja siit ne, hevonen ol siit, jäätynny tuaho johkin kiinne ja se mies sit kevääl, kevääl siit löyty tuost, Koivukosen (− −), miekin olin viel kattomas kun toi, se yks miäs sel löyti siit, siel rantah kun oli, ottanu johkiv vähä kiinne ja se ol siit sen, löysi sem miähej ja. Se ol siih viinah kuollu. Ja sit kuol, Karhulan tyämies hukku tuah Koivukosen, meni Koivukosest alas meni niil likihperi, virtaa ja se veikin, veikin sen muassah koskeh ja sinne hukku. Em mie muita kuullu (kukaa) täs ois huk-, täs ois hukkunnu.
MP: Ai siin on niin kova virta siin Koivukoses?
EO: Ooli ei siint. Kyllä siint ei, siint ei mitenkääm päässy jos sihi, paatin kans meni nin kyl se ol viimenen kerta
Miehikkälän näytteet
Miehikkälän näytteissä kerrotaan muun muassa uusien kulkuvälineiden aiheuttamasta ihmetyksestä, nuorison ajanviettotavoista, viinankeitosta sekä rosvoista ja kaupankäynnistä.
Kulkuvälineuutuudet
MP: Tää om maailma muuttuna teiän aikana paljo.
HK: Täähän on muuttunt niin kun kaikkineen. Ainakin työhommat ovat muuttuneet ihan kaikkineen. Ja työkalut sellaiset. Ehän niitä ennen olt mittää puimakonneita sen paremman kun välttiä eikä piikkiastuvoita eikä mittään. Ei olt muuta kun se ol niin ku puusta vaan kaikki.
MP: Työ muistatte vielä sen niin ku tul ensimmäine polkupyörä?
HK: Niin muistam mie senkin miten se sano se vanha ihmine ku se tul. Ja nää lentokonneet ja kaikki nää on tulleet nyt vasta nää.
MP: Kertokaappa viel tähä konneesee se juttu siitä polkupyörästä ensimmäisestä polkupyörästä.
HK: Niin miten se sano se vanha ihminen. Se tul meillen illalla, virkki sano että hän näk pirum maantiellä. Siit se tul toisena iltanna, siit se sano jotta, nyt se mies ol siellä lähteellä juomassa, Kosolallähteelä juomassa, ja piru ol aija vieressä. Se ol se polkupyörä. Sit niitä alko ilmaituam mut hää (tuns sen kans) sellaiseks. Se ei, kun ei olt viel näht mittää ni se ol ihmeellinen. Hän haasto sit sillälailla, sano. ”Piru”.
MP: Missä työ ensimmäisen lentokonneen näitte?
HK: Mie näin sen ensimmäise lentokonneen sillä viisillä kun kuulu, hyrinää ni se mium miesvainaa sano miullen kum mie sanoin ”mistä mie näkisin” kun meiä, meil ol sellaisessa metässä et se ei olt maantiev vieres se asunto. Ni se sano ”mäne rappuja myöten läävän katollen, sieltä näet”. No mie mänin sinne läävän katollen, ja katom maantiellem päin ni ehä sieltä näht muuta ku yks vilahus kum män ni. Sillohaan se män se lento-, nyt se polku-, tuo mikä hän ol, auto.
MP: Ai se ol ensimmäine auto?
HK: Se ol ensimmäine auto minkä mie näin. Ja sit ku miä meni hakemaa lehmää ku miul ol lehmä ja, taikka hieho ja lehmä ja mie mänin hakemaa ni mie pelkäsi jotta, lehmä jos om maantiellä että se ajjaa lehmän päälle ni miä ku juoksin oikein kovast ja, ja hakkasin näinnikkään ((taputtaa)) käsiä yhtee ku pelkäsi jot se männee lehmä että jos mie kerkeäisin siihen jottei se ajais lehmäm päälle. Ja miä ku pääsil lehmäl luoksen ni sillon se auto sivaht maantietä myöten eikä se mänt lehmän päälle, lehmät olliit siel maantiev vieressä. Kyl se niim mut-, mutrona ol nähä enstäi nii. Ja turha se ol miul lähteäj juoksemaan, mut ehäm mie tietänt mi- kuin kovast se tullee ja, ja miten se männöö siit, ku se män siellä maantiellä.
MP: Minkä näkönen se ensimmäine auto ol?
HK: No se ol sellanen tumma ja avopäällysauto. Sillon ei olt tällaisia umpinaisia ei niit olt ne olt kaikki avopäällyksiä. Sellain tumma, ei olt ihan musta mut se ol vähä sellanen tumma se auto ja. Em mie kerint nähä kun, kaks ihmistä siin ol siinä autossa. En ei siinä muit oltkaan kun, se men nii kovast et ehä sitä kerint, kattoakkaa että kuin. Ja sit vielä kum pelkäsin sitä. Ku ei sitä olt näht nii. Mie pelkäsin viälä et se männee, ajjaa lehmiim päälle.
MP: Millanen se ensimmäinen polkupyörä ol?
HK: No se ol, se ol ja tuollaine vihreä. Mie en sitä pyörää näht mitä se hän tul virkkamaam mut sit kum meijän kyllään, yks talonisäntä osti esinnä polkupyörän ni, se ol vihreä.
MP: Olko ne molemmat pyörät samallaisii siinä, yhtä suuret?
HK: Nii, mut miä ku en näht sitä… Ai ne pyörät siinä polkupyörässä? Olivat, ne olliit niin ku yhtälaiset. Se niin ku vähä ois se takapuolem pyörä olt pienemp. Kun se isäntä sit ajel sillä omalla pyörällään.
MP: Missä työ ensimmäisen lentokonneen näitte?
HK: Missäs mie sen lentokonneen näin ens ker-. Mie en olt näht lentokonetta ennen kun sit kun tul tuota, kun tul se sota. Kum myö seisottiim meijän kartanolla, meit olt sit useampia ihmisiä ja, ja katottii, eikä tietty yhtään että, on nyt pelättäviä kappaleita. Katottiin näinnikkään ylöspäin jotta, mikäs hyrinä se oikein kuuluu ja sit nähtiin kun, kuus lentokonetta tul yhtaikaa. Kolme läks sinne Säkjärven kirkollem päin ja ja kolme läks tännem Muurikkallaan päin. Sillon omalla kartanolla mie näin ens kerra mut, ylläällähän ne lentivät sillon, ehän niitä. No siit vasta rupesivat jokainen sanomaan että, nehän olkii venäläisen lentokonneita jotta siintä tulleekiin sota. Sit, sit kuultiin kun, pommitti siellä Säkkijärven kirkolla ne samat kolme konetta mitkä mänivät, ni pommitus kuulu sit sielt Säkkijärven kirkolta. Ne pommittiit sillon ne, ne olliit venäläisiä konneita. Ne ne kyllä tulivat, niim monta konetta yhtaikaa.
Selityksiä
astuva = maanmuokkausväline, äes
vältti = kääntöaura
Kuppaus
AT: Kun ei vielä täällä ollul lääkäriä ni, sit soitettiin Haminaan lääkärille, ja sieltä. Apteekki ol Virojoella sit siitä sai lääkkeen. Mut tääl ei ollu lääkäriä viel.
MP: Oliko täällä ketää semmosta joka ois osannunna parantaa sairauksii?
AT: Em miä tiiä siiheem mittään, sellasta mummoo aim mikä ois parantannu, ei sillä mittään tiekkään sellaisella. Ei mut ei, em miä tiiä et oisko missään ollukkaan sellaisia.
MP: No entä jos meni käs paikoiltaa ni, olikos kyläs ketää joka ois saannu sen takasin paikallee?
AT: Em miä tiiäs siiheem mittää.
MP: Olkos kupparii?
AT: Niitä on kyl. Tuo Liisakiin on yks kuppar tuossa. Se sano hän kupittaa, mut nyt se oj jo mennyn nii huonoks että, ehän se ennään kykene.
MP: Mitäs vehkeitä sillä kupparilla ennev vanhaa ol?
AT: Miten?
MP: Mitä työkaluja sillä kupparilla ol?
AT: Kirves ja sarvii. Ja vihta saunassa ja, lämmintä vettä.
MP: Saunassako se kuppas?
AT: Saunassa.
MP: Mitenkä?
AT: Sillä viisiä että, sarvi imettiin kiinni nuoj ja, sit kun se, tul vähä korkiammalle ni sit se hakkaa sen rikki ja vyöttää takasin siihej, ja sit ku se tullee verta täyteen siihen ni ottaa pois ni se vie sieltä, tullee niim paljon sitä verta ni että ja, sillä viisiihä sittem muka terveeks tullee.
MP: Olko sielä sarven sisässä mittää?
AT: Ehän siellä olem mittääm muuta kun tyhjä sarvi ja sitten siinä päässä on, kum pää on aukki nii, siinä on sitten, siav vai minkä rakkoa siinä oj, ja siin ov vähäsen reikää sitten, siinä sen kovam päällä ettei sinnep pääse ilmaa paljo, ja sit kun ne immeevät sen ni, sit se tarttuu kii ja, antaa sitä verta sissää, kun se on hakattunnaan se iho rikki.
MP: Mihin se ver männee?
AT: No lattialle verestä kun, ottaavat ylös sen ni, se männee saunal lattialle, ja sit pittää pestäp pois.
MP: Millanen se kirves on?
AT: Se on sellainen niin kun, ettek työ ok kuppikirvestä nähny? Ehän se ok kun sellainen nuon niin kun, ois tuossa ollu nuonikkää sellaim pikkarainen (– –) nuoj ja, vars näin ni, sit tässä kun se, teräs hiotaan ni sit kun se on teräävä ni siintä varresta se ko, heittää nuonikkään, niihä ne tekkee. Se on sitä ennevvanhasta muotia mut, ei nyt ennään tuota.
Miulla kun ol kova verempaine päässä nii miä sit Karppeenillek kun kävin miä sanon että, ”saisko kupittaa” ni se sano että ”tulev Virojoelle hän kupittaa” ni mie, ja määräs päivän. Miä kum menin, siv Virojoellen ni se kupitti, pan tännen, kovast kiinni ja, tuohon kun nous se, tuota, suoni, se kum pisti sen, se lens ni että hirvittää se veri. Se ol se Karppeenin kupitus. Em mie… Sit sano et tuntuuks mitää ja katto silmii nii, miä sano et em miä mittään tiiä. Mut sit kun miä läksin kottiin tulemaan sieltä, sairalasta ni, kyl miä siit tiesin että minust on otettu verta. Sit sit olento virkko jo. Sit se kuttu miua viäl jälkeempäim mut em mie ennääm männy.
MP: Auttoko se mittää se kupittamine?
AT: Miten?
MP: Auttoko se mittää se kupittamine?
AT: Em miä tiä, vissiihän se autto kun sen kerral lääkär tek.
MP: Mihi kohtaa ne sarvet pantii?
AT: Ei se ol, ehän se, ei sillä sarvia lääkärillä ollu.
MP: Mutta silloo vanhaa aikaa?
AT: No se pantiin siihem paikkaam mistä se, imettiin korkialle ja se tul verta ja sit siihee. Ja sit kun se nostettiin ylös ni sit veri män lattialle, no ne pit sit siivotak kuka, missä talossa sitä tehtii.
MP: Mistä paikasta sitä verta otettii?
AT: Mistä kukkiin käski ottamaan. Käestä taikka nisasta, taikka jalasta.
MP: Kuinka paljon sarvii pantii?
AT: Niim paljon kun, iter rohti antaap panna. Oisha ne pannu vaikka kuim paljom mut ehän ne ny, antannu sit niitä niim paljom panna.
MP: Missä tauissa se kuppar haettii?
AT: Missä talossa?
MP: Missä tauvissa?
AT: Em miä tiiäs sitä että, oisko se sit verempaineen tahiav vai mitä, mistä se siit haettii.
MP: Olikos suoneniskijä sitte erittäi?
AT: Ol.
MP: Kukas semmonen tääl oli?
AT: Ei täällä sitä ollukkaa mut niit ol muualla. Ei mein kylässä niitä ollukkaan, enkä miä täällä tiiäm mistää.
Nuoriso
LM: Muistattehan työ kertoo miten ne nuoret ennev vanhaa seurusteli?
AV: Myö nuaret seurusteltii sillä lail että ai-, ei siellä, ei ennempään iltamia ollu. Aina kaikki seurassa millon oltiin numeroleikkiä, talvella oltii numeroleikkiä ja, kesällä leskiä juoksivat nuoret siitten. Minä olin sit jo isompa ku Virolahessa oltii, isompa ni, minua sit aina otti ne nuoret sakkiim mut kun ol, sit minusta nuarempa yks tyttö että se ol kaks vuatta nuorempa ni, ei ne hualineet sitä sit sakkiin mut minua siit.
Sitten taas kun ol siälä merel lähellä laivoja ropsinottajia, niitä ulkolaisia laivoja ni, sit ne aina mänivät niitä kattomaa pyhän aikana paattiin kans sinne lähettii ni, minut sit veivät mukaam mut ei huolineet sit sitä tyttöä mukaan, ni se ol siitä sit niin pahalla päällä miul että, ”siua vievät miehet mut ettei ne häntä vie”. Tässä nuoria miehiä ei ne ukkomiehiä mut, mäntiim mut ehäm miä uskaltannu laivaam mennäm miä jäin siihem paattiin siihel laivav vier. ”Likuski, likuksi tule tule likussi tänne”, kuttu ne laivamiehet. Mut ehäm miä, istuham miä siinä paatissa ja kattelin kun tuota, ja ne soitti sielä sit sielä laivassa niin kovast ja, käytii siellä. Ja sit aina pyhänä sit leskiä juostiin aina siellä ja, minua siit ottivat sakkiin.
Talvella ol sit taas siellä yks sellanen talo, iso talo missä ne nuoret siit aina kävivät − ehä niit ennen tanssia oltu mittää jos, (– –) kesällä ol siit sellaiset kansajjuhlat sit sielä, merer rannalla jossaki − sit numeroisillaan ja, joulun aikana sit piirileikkiä, pyörittii ja laulet-, laulovat siellä talossa. Mut ehäm miä rohtinu kotona, kun koti ol siinä ihan nii likkeellä niin ku tuo, neuvola tuossa. Ehäm, mium pit olla jo ennen seittemää aina kotona ettei sielä saa olla, vaikka olij jo rippikoulun käynyt ni. Yhen kerran olin siit vähäm myöhemmän että kerkisivät iltasen syyvä ni isä sano että ”jaa kuka ei ollu, iltasen aikana syömäs niin, ei tarvii ettiä syömist”. (– –). Et ennen ol nii kom-, komentoa piettiin. Eihän sitä, tuollaisia iltamia ollu ei jos yhet, sellaiset juhlat kesäjuhlat olivat mut ei niin kun nyt joka pyhä, ja välillä viikkoakii niin on aina.
LM: Mis ne kesäjuhlat olliit?
AV: No ne ol tuota, siinä ol sellainen meren lahti ja sellainen ne sanoit Ruonaanrannaks ni siinä ol ne, ensimmäiset kesäjuhlat ja siel ol sit, silpomista pitkään tankoom miehiillä ja kaikkia sellaista, mut ei siinäkään tanssia ollu (siel).
LM: Kertokaa minkälaista se ol?
AV: No siellä, oha siel nyt kaikellaisia kilpailuja pitivät ja, lukivat ja, kuka mitäkiin, leikkiä pit mut ettei siinä, ei sielä tanssittu. No ne aikasiin sit taas jo loppuvat siinä, kaheksan aikana et päivällä ne ol. Pitkä tanko ol niin kun tuo lipputanko tuolla. Sitä, sen sinne lalvaan ois pitänu silvoa siittej ja sit sieltä, sit sai palkinnon.
LM: Mitä se silvominen ol?
AV: No se ku näinikää män, sinne.
LM: Kiipeämist?
AV: Ni kiipeämistä nii. Ja kaikkea sellaista säkkipeliä, sellaisem pukim päällä istuvat, vastakkaim miehet ja säkin kans sit, löivät toisiaan kupsiit ja siinä sai toisem maahaan kaatumaan. Sellaisia leikkiä ne oli ennen eikä sitä tanssia ollu niin ku nyt, ehän ne muuta osaa tehäkkää ku tanssia.
LM: Mitä muita peliä siellä…?
AV: No ol siit sellaisia, numeroleikkiä ja, kesällä parkiviä lyötii siit että kynnet nurmelle että kynnet ruohossa siit ku siih parkivee (lyötii).
LM: Miten se parkivel lyömine (tapahtu)?
AV: No sitä enstään annettii kouraa ja sit tällä lailla pantii ja siit, tuolla lailla siit niitä, ja siitä sitten toisella kivellä noin ikään otettiin, siitä sit toinen kivi viskattiin ylöspäin ja sitten otettiin siit aina.
LM: Viskattii ilmaan (taas)?
AV: Nii, nii ja sit toista otettiin toinen näin viskattiin ilmaa ja sit toist otettiin siitä taas kässii.
LM: Pitiks ne saaha yhtä aikaa (kättee)?
AV: No se toinen, mänköön sit mihin tahtoo mut ku se toinev vaan siit siitä, tul kässiin siit. Ja sielä, siellä tosiaan eihän ennen ollu, että nyt ne ei mitä ossaam muuta tehäkkää kuv vaan, tanssit tanssit vaan aina.
Siel ol sit sellanen Nuhru-Mikko yhessä paikkaa, ja missä ne sit nuoret aina, olivat sitä leskiä juoksivat ja. Nyt ne ehän nyt tiiä sellaisist mittään nää nykyihmiset, näistä leikkiistä. Muuta kun tanssia vaan.
LM: Leikittiihä sillov varmaam piirileikkiä?
AV: No leikittii siellä siellä, nurmikolla sitäkiij ja. Ja talvella sit taas tuvassa joulunpyhhiin, missä ol sellanen isompa tupa.
Rosmot
MP: Olikos täällä ennev vanhaa rosmoi?
AT: Ooohan niitä ollu. Ennen sanoit tuolla Haminaj ja Virolahe välillä niit ol. Oikei kivireki pantuna sinne poikittain. Että saivat siin markkinamiehiä kii.
MP: Olko niitä enemmän oikei sitte?
AT: Oha niitä vissiin nii siit ol siellä, maantiev varsil. Ja miun isä haasto, a hää ku ol sillon postia ajettiin ni, se ol tuolla Sippolan, mikähän… No siellä päihää se ol kuitenni. Hää kyytiä ajo tuolta (– –). Hää aattel, hän… niin ku ois hänen takana kahahtannu vähä, kärrit. Hän rupes kattomaan ni, niin ku os siel seissum musta mies. Sillo hää nykäs hevostaa. Hään kilometrim pari ajo, hään aatteli ettet nyt perään tule ennää. Sillo ol niitä paljoj ja, rosmoja oikee. Ottivat rahat pois tai henki.
Räsymiehet
MP: No miten sitte alko tulla niitä muita asteita ku puuasteita?
HK: No sitte alkovat tuua sieltä, Kyyrölästä vai mistä ne alkovat sit tuua semmoisia saviruukkuja ja sellaisia sitten rupes tulemaaj − jotta sit ne puuastiat jo hävisivät − ja niitä räsymiehet käivät kaupalla niit, niitä ostettiin sit räsymiehiltä sellaisia, vatija ja kuppia ja niistä sit saatiir ruveta jo syömään.
MP: Ai räsymiehiä kulki siellä päi?
HK: Nii räsymiehet toivat siit niitä. Niil o, hevosiin kans ajelivat ja, ne kuulut olleem muolaalaisia oikeen ne, räsymiehet. Sit niil ol kaikellaisia asteita jotta sit kun niillen, etti sellaisia vanhoja vaatteita mitä hyö ottivat sit niillä sai asteita. Sillä lailla niitä rupes siit tulemaan sieltä, sieltä Vennäin puolta päim missä hyö sitä sit siellä tekivät. Siellähän ol oikein sellaiset savevvalajapaikat missä niitä sit tehtiin.
MP: Kävikö mittää muita kauppeita?
HK: No kyl niitä käi nuita vaatekauppioita. Niitä käi siihe aikaan niitä ryssäläisiä poikia vaatekkaupalla, aikamiehiähän ne jo ol.
MP: Missä ne kulettiit niitä vaatteita?
HK: No niil ol sellainen, iso, tälläinen pitkä reppu täälä selässä ja, niil ol sanottii konttiiks niitä ni niil ol siellä konttiissa niitä tavaroit, vaatetavaroita.
MP: Olko niillä mittää muuta ku vaatetavaraa?
HK: Olha niilä sitä rihkamatavaraa siin sit muuta, kaikellaista rihkamatavaraa. Mut vaatetavaraahan niillä ol kyllä paljon.
MP: Missä ne olliit yötä?
HK: No ne mihin talloon aina sit, ottivat niitä yöks.
MP: Olko ne amassa paikassa tavallisesti?
HK: Usiampaa, missä rupesivat pitämää ni ne kuuluvat siin aina sit usiamman yön, aina kun kulkivat ni sit niis sammoissa talloissa ni enemin pitit sit sitä yöpaikkaa, missä ne kerran niitä rupeesivat pitämään.
MP: Mitä ne sannoit tavallaa ku ne tulliit talloon?
HK: Noo ne sa-, ne sitä alko tarjota siit jotta hyö… Mut kun ne ei osanneet haastaak ku ne ol niin… Vanhemp, aina käi se vanhemp mies siit aina jotta ne olis liki toisiaan sit, se käi aina toisesta paikkaa toisee jotta kun, ei osanneet haastaa ni sit se vanhemp mies käi aina selittämässä. Kun nee olivat nuoria poikia ne toiset. Ja tarjosivat vaa että ”ostakaa, ostakaa”. Sen ne kyl osasivat jokainen sanoo että ”ostakaa”. Olhan niillä monellaisia vaateppakkoja siellä selässä kantelevat.
MP: Ai se vanhemp vaa osas suomia?
HK: Niin, vanhemp mies niist ain osas suomia. Kun se ol käynt jo kauemman ni, se ol näät jo oppint sit paremman suomea jo haastamaam mut kun toi nuoria poikia eihä ne osanneet.
MP: Olko ne eri uskoo?
HK: No ee… Vissiihän se venäläine, em mie tiiä sitä hei uskontovaan. Mut ei ne mittään siintä, sanoneet. Mut tietysthä heillä ol se oma usko se nii et jotenkin.
MP: Se vanhemp mies tuli sitte hyvin toimeen kun?
HK: Niin, hyvinhä hään tul toimeen ku hään osas jo kerran, kerran. Ne tulliit aina meillen ku miun isävainaa, ol sellain et se ol käynt siellä, aina siel Vennäällä, Pietarissa kesän aikana ni, ne aina haastelivat sen kans kun se osas hyväst venättä.
MP: Ai hää ol käynt Pietaris?
HK: Niin. Se ol sielä kanavalla, semmosessa pienissä paattiissa missä hyö sit seilal, kesän aikana ni, se ol oppint siellä sit venättä hyväst haastamaa nii ne tulit aina sit sen kans haastelemmaa siihem meillen. Ne ol ne ol niin kovia haastelemmaa niitä nauratti niin ku jo saivat haastella.
MP: Vieläkö työ muistatte nimeltää, kettää niitä kauppioita?
HK: Mie en mie ennää kyllä, mie muistan niien. Alekseikshan ne sitä yhtä sanoovat mut em mie muista että, mikä niien ol, sukunimi sit ois ollu. Alekseikshan ne sanovat sitä yhtä kauppiasta.
MP: Mitä töitä teiä isä tek?
HK: See tek ja sillä viisillä että käi metässä ja, kesällä ol aina sielä millon, maatöiltä, nyt ol siellä Pietarissa. Ne läksivät aina jo huhtikuussa ja, sit ne olivat siellä.
MP: Ai millasta työtä hän siellä, hää siellä Pietarissa teki?
HK: Nii, ne seilas sielä Nevalla sellaisissa pieniissä, purkkiissa se sano ain että, pieniä purkkia missä hyö seilaa. Olhan niitä paljol laivamiehiä aina keväälä läksivät ja, ne kesän olliit siellä siit.
MP: Mitä ne kulettiit niissä purkkiis?
HK: No em mie tiiä et mitä ne sit niissä kulettivat mut, sit kun se ain laitto kuuttoissa, ku enne seilasivat kuutot näät täältä, Suomellahelta sinne Vennäälle ni, sit se laitto aina meillen sieltä jauhoja sit ja, sokeria ja kahvia ja ryyniä ja, sieltä Vennäiltä niissä kuuttoissa aina laitto. Täältä veivät kuuttoilla, kuuttoissa halkoja ja sit sieltä se laitto tavaroita.
MP: Mitä ne kuuttoiks sannoit?
HK: Ne on, sellai-, em mie tiiäm mitä ne, sellaisia pieniä laivojaha ne vissiin olliit kun täältä Suomesta… Olhan näillä paljon kuuttoja mitä ne, kuuttoissa seilasivat halkoja.
MP: Vietiinkö sieltä mittää muuta Säkkijärveltä kun halkoja?
HK: Eihän ne suinkaan sieltä mitää muuta vieneet ku halkoja. Kiviä tuolta Hämmeenkylästä, kun sielä ol sellaanen kivilouhimo ni, kiviä ne seilasivat sinne Pietariin.
MP: Millasta kivvee sinne vietii?
HK: No, lohkovat siellä poralla ja, sillä viisillä tekivät sellaisia tuukkia ja sit niitä veivät.
MP: Ei sinne mittää muuta viety, muuta kivvii?
HK: Em mie muistam muuten. Se miun isävainaa se käi sielä, lonkkaks sanovat sitä työpaikkaa ni se käi siellä, niitä kiviä ja sitten, särkemässä sielä. Hautalam Pekko-vainaal lonkkassa, sit niitä veivät kuuttoila Vennäille.
MP: Tuotiinko sieltä takasim mittää muuta?
HK: Eihä ne muuta tavaraa oikein tuoneet vissiin ni muuta kun kuka, osti ja mitä laitto sitte ni, kottiin ni, toihan ne niitä.
Takavarikot
MP: Vieläkös työ muistate, muistatten sit aikaa kun oli se kapina?
MK: Voi voi. Kylhän se muistetaan. Kylhän se oli aikaa. Eihä sitä kovempaa aikaa ihminen. Työ olette niin nuor niin työ ette sitä aikaa vissiin kerinneet näkemäänkään sitä kapinan aikaa.
MP: Olikos tääl päim mitään semmosii tappelui oikei?
MK: No sitä kun en minä nyt oikein, kun niitä niitä kävi niitä mitä sanovat punasiks. Kun niitä sillon kävi niin, em minä sitä muista että mitä niillä (oli).
MP: Jouvuttenkos työ lähtee pakoo täältä?
MK: Ehäm mie nyt oikein muista (– –) ajatel että, oisint. Ei, minä en ollut täällä, mie olin sillon siellä, Virolahessa siellä Kotolaise kylässä, talos siinä on… talos en ollu niin ku nyt tääl on, (– –). Siellä Kotolassa olin, kun kansakoulua näin toisella puolela, tie on väliä niin, niin siinä. Siinä oltiin sillon, ei sillon missään, mihinkäs sitä…
Ol ol, tuota, kerran, minum miehen vei sitte, kun ei olt sit hevosia ken ottivatte sillon ne punaset ja, ja se väi tuota, että hän viep sen mettään, ja miä sanoin että nytkös tullee ne punaset ja ne panevatten nin, niim miten nim minä em muuta mut minä sanon niinikkään että, jotta se hevosella läks ni minä en tiiä että missä se on, mu ne muutem mut ei ne minua sit taas siintä vannottanneet että missä ne, muuta kun on et, ”enhäm minä tiiä”, sev vaa ei tullus sen enempää kovel. Mänivätten läävääj ja, ja kattovat elukoita ja kun ol, hieho nyt ol semmonen et jos nuorta lehmeä ni, sit sanovat että ”ja tuo se otetaan”. Ja niin, niin, niin ottivat (lahdattavaks). Ei siin auttanu mittään sanominem muuta kun.
Ja sit ennemmän kun se läks, tuota, kylhän sit on täytyn olla ni, minä sanon että ”mut jos siä mänet mettääj ja, tulleet ja hakkeet kaikki viljan ni mitem myö siit tässä tullaa ja toimeen ne, mites” nim mie sano että ”ku on noita halkoja tuossa, halkoröykkä on tuossa pihalla ni, niin tuota, jos ois panna viljaa säkkii ja, sit panna tuonne halkoröykä, sihe panna”, se sano että ”no tehää nii” sano miehe ja, ja tuota, ne, pan niitä jauho-, pantii niitä viljaa säkkii ja pantii siit sinne että ne vievät ku sillonkin taloist ottivatten (– –), ni pantiin sinne (viljaa) röykkää ja sit kun tul päivä nim minä sit katon et jos mistä näkkyy säkkiä niin tuota, nin sillä kohtaa halkoja ettei näkyny. No siihen ne jäivätte viljat sillom pihalle ja tällä viisillä, kun tuota, (että) ne kun ol halkoröykkään ol pantu. Ottivatten. Sitä on tätä jos elämää ni, sitä on niim monellaista.
MP: Kävikös ne ettimäs sit viljaa sillo?
MK: No kyl ne sillon, viljaa talosta. Mut ei ne sitä sitten tulleet kun, aitassa kävivät kun ei siel ollu ni, eivät sitten sitä arvanneet että, on ne tuossa kartanolla halkojen seassa kun ol halkoja pantu päälle niin ettei nyt säkkiä vaan näkynny.
MP: Veiköhä ne näist naapurist mitää?
MK: Em minä sitä, häntä muista mut kylhän ne sillon, kun siel… Tiätysthää ne nyt mistä ku ne ol kaik nyt ol ottamassa ni, ei sitä. Mie en näissä (muu-) mie olin sillon siellä Kotolasa talojahan siel on mut, ei sitä muista. Ei sitä muista kaikkea mitä ol, mut sillä viisillähä myö sillon tehtiin. Sen oman tevom muistaa. Että ”nyt ne vievät kaikki, et tehäänkö niin”.
Viinankeitto
ML: Mutta siittä keitettiin sitte ku ruista ol ja, ol rikkaita taloja täällä ni, kuuskymmentäkuus tuli Suameel laki uus, ja sillon kiällettiiv viinaa polttamasta ja, ja ja huvipäiviä viättämästä. Ja se se tuata sitten ruis jauhettiin suureks, ja se antiiv vähä ohraa hiukkasen siihen sekkaan ja, ja sittem pantii hiivaa, ja käytettiin sitä nuon kuus seittemäv vuorokautta, ja sittem pantiin tuata sellaiseen tynnyriin se, taikka pantiin sellaiseen pattaan että se ol vähä kupuat ne kannet nuon ylöspäin, ja siitä se tul höyrynä sinne, ja siältä pantiin sit sellainen pilli tulemaal läpitte ja se män sellaisen, sen tuata tynnyri, vestynnyril läpitten, ja se ol tarkaks ne reät suuettunnaaj ja, sit se tippu siältä ja siitä tul sikunaa. Sit kul lastiin kaks kolme kertaa ni, se ol nii vahvaa pirtua ettei tehtaassa saakkaa. Viälä keittäät nyt sota-aikana sitä pirtua samalla taval.
Mutta sit sano koska täs nyt männee viinasta juttu ni, ni sano että tuata nykyajan keinoissa viälä om paljon sellaista ryyppy… Se on tuata jossain täälä, täälä täälä Sippolam pualla, jokkuu pappi sen keksinyt tuata, muistas sem papin nimiä, ja se sanoo kiljuwaks sitä. Ja nyt sitä on viälä kansan kesken, ettei siitä niim paljon sakotettu mut sakot-, on että nuon kymmenen kilova sokeria pannaan siihej ja, sit pannaam pual kiloo mallasta ja jok- ja sit pannaan tuata sellaisia, niin kun on tuata, mitä makeisia ne niitä niitä, mitä ne on nyt tuata ne mitä puoist ostetaan niitä niitä viinirypäleitä ja sellaisia tuata sinne et tullee vähä maukkaaks ja, ja se kun sitte kaks vuarokautta käytetää ni, se on niiv voimakasta sellaista punast että, kolme lasia jos ukko juop ni se istuu jo.
MP: Olikos se se Vuarimaa vai?
ML: Nii se Vuorimaa. Tätä käytetään täälä viäl nytkin.
MP: Se keksi sen kiljun.
ML: Se keksi kiljuvaa ja tää on tälläinen tyä ja, ja olem minäkiim maistanu sitä että, mut emmiä nyt ni juavuksii, sitä, minä luule et se tehhään täällä viälä, varkain nytkii monessa paikas. Ne se tulee aika voimakas se, sokurista tehhään tämä ja hiivaa sit pannaan niin paljo, ja sitten, sitten niitä sinapinkuaria taikka mitä sellaisia siihen, siihen tuata pannaan sitä mitä on siäl mukana niitä, näitä pantiiv vaan koruks sinne.
Tällaiset ol Suamen kansan juama, mut sillon se viina kun keitettiin ni, se ol itessä ja, joka paremmassa talossa keitettiiv viinaa se mammavainaa sano, ne ol mut sitte kun tul se, kieltolaki ni, sit viinapannun sai pittääk kotona mut se viätiim pois jos anto kirveel taikka lomala millä lyyär reikä. Ja tä- säilyyhä niitä joitain sit siälä viälä sillään takasi. Ja sit se rankki mitä ol nii se silpuissa pantiin se syätettii hevosille sitten se se tuata se rankki mitä jäi.
Aina kahvia ei keitetty mut sit annettii sit viinaryyppy sitte kun viaraat tulivat sillon. Sellaist ol se kansan aika. Se ol kuuskyytkuus siinä lopetettiin koko se, ja alko sittem männä tehtaalle, sittev viinankeitto sit jo. Ja näin kansa eli siihen aikaan. Nyt se om pois ei sitä saa, sakot saivat jos kuka keitti.
Pyhtään näytteet
Pyhtään näytteissä muistellaan muun muassa nuorison touhuja, nälkävuosia ja joulunviettoa.
Aitassa
MP: Olikos semmosta tapaa ennen että pojat kävi, tyttöjen aittois kolistelemas?
HV: Juu kävikin. Ja miä ja sisko maattii tuol vaateaitas ja, minun isä oli poikiem päällä vihanen. Se laitto sellaser rampin, tälläsem pitkär rampin, siin ulkopualellakin, ja sano että ”jos sinne vaam pojat tulee niin tää rampin hän laittaa päällä, ja saatten olla siäl aitas”. Naulan kans kiinne siit. Mut ei myö nyt uskallettu laskee poikii sinne.
Siel on aika hyvä kesäl nukkuu, kun se on hirssinen aitta. Ja sit sänkyvaattehii oli. Siäl on sänky vieläkin nyt siel aitas. Siel oli aika mukava kesäl nukkuu juu. Mut ei uskallettu laskee poikii, sinne millää.
MP: Onkos niit pojil mitää semmosii pyrkimälukui mitä ne olis lukenu siäl oven takana?
HV: ((Nauraa)) Kyllähän ne koittivat lukee.
Joulupukkina
PV: Mitenkäs se joulukuusi koristeltii?
AF: No se koristeltii tuota juu tuota. Tuatii, puol kiloo noitei joulukuusen karamellia, mut kynttilöi ei ollu. Ei siihen aikaa. Ja siit siälä nyt oli siit jotain kaunista, lasihelmii tai jotain semmost ja, kaunihii kukkasii sitte ja. Mut ei kynttilöitä − ne tuli sit peräst päin. Jo, jo… Olihan ne jossai, rikkaammas paikas, ne kynttilät, että näki että oli jo.
Ja tuli nähtyks enempi sillon kun tultii kansakouliin niin sillonham myö ruvettii, kulkee ympär, tuata joulu toinem päivä. Joulupäivän ei kukaan saannu mennä kyllää. Se oli iso synti. Mut joulu toinem päivä kum myö käytii koulus jo niin, sit me mentii, sanottii joulupukiks. Mentii talosta taloo ja laulettii, ja saatii viis penniä kymmenem pennii sielt sun täält tai joulukuusest yks karamelli, tai pari kolmel lasii sit olutta. Eihän siin alkkohoolii ollu, kyl sit lapsil kyl tarjottii. Ja hauskaa se oli myö laulettii sit. Kymmenen kappalet oli noin, ja yks meni sit aina kerjään sit rahaa. No viispenninen tuli ja kymmenempenninen tuli. Mut se oli hauskaa. Sit, jossaim missä oli sauna viäl lämmin niin siälhäm myö siit sit, treenattii sit lauluu.
Kyl se oli hauska ja, naamioittu pit olla hyvin ettei kukaan tuntennu eikä kukaan tuntennuk kum pani naamioo silmien etteen ni. Ja sitte pellavast laitettii pitkä parta ja. Yks kerta ne poltti minult parran. Mut se olii vähält ettei silmät menny.
PV: No mitäs (se)?
AF: Yks tuhma isäntä sytytti piippuu ja sit se pani minum partaa, se pit nyt jotain tuata, hauskaa näyttää, mut ei se ollu mut siit, se sai sitte peitetyks ja, pois naamiom (minulta). Silmäkarvat kyl meni. Niin tuhmii oli, ihmisii ja. Että lapsiin ilo pit tuol taval tuota, ryöstää. Joo.
Kulkijoita kuninkaantiellä
PV: Minkäslaiset nämä tiät oli tästä enne Loviisaaj ja Kotkaa?
AF: Jaa minum muistas ne oli hyvät; sillon ajettii vaan hevosel ja kärril.
Ja talvena ne arrattii sitte tuota, jokahisel oli oma pätkä. Numerot, lyötii yhtee, ja ne ne laitto siit ison lumreen ja, se vedettii neljäl hevosel ja, aina joka pyrym peräst nin, vuorotellen ajettii auki. Se oli hyvä talvella, ja kesäl se oli kum pöytä. Se oli kun sammetti.
Sitte kum myö saatii pyörät jo jur juuri ennen ensimmäist maailmansotaa nin, ei mitään ollu niin hauskaa kun ajaa polkupyöräl. Siel maantiellä se oli nii, niin se, se ei ol semmonen kun nyt. Sit lanataa aina mut, se maantien, se raide siim missä ne pyörät niin, soli niim pehmeä kun sammetti.
Kyllähän se pöllys vähä noin kesäl kun aje-, kun ne ajo mut eihän hevonen nin kovast menny kun auto. Kyl ne oli hyväs kunnos. Kapiathan ne oli että kaks hevosmiestä nyt hyvin sopi sentää väistää.
Mut joskus kun tuli tommonen isompi vaunu, kaleissiks kututtii niin, sit täyty jo kattoo. Ne oli vähä leviämmät kun toiset, ja kaks hevost rinnan oli. Niill_oli kaik ne kartanonherroll_oli semmosii kaleissi. Kaleis.
PV: Minkäslaiset ne kaleissit o?
AF: No, se oli neljäpyöränev vaunu ja hyvät jouset ja, siit_oli se supletti päällä. Kuamu. Ne sano täs. Supletti se oli ja semmosil ne ajo sitte, kaks hevost_oli aina. Ja talvel laitettii jalakset_alla. Juu. Semmosel ne ajo.
Ja niill_oli loistavammat vaunut sit ne ruhtinat kun ajo Helsingi ja Piatariv välii. Lähetystö ja kaikki ne. Niill_oli komiat vaunut, sano isänisä. Niitä mie en nähny koskaam mut, ne kaleissit mie kyl näin aina. Kaik nää herrat täs näi. Ja niit_oli Lovisas herroi ja Haminas herroi. Ja ne aina, ajel toin toisia. Ryssiihän siell_oli paljo. Kauppiait. Kauppaneuvoksii ja semmosii. Juu. Lovisas oli ja Kotkas ja Haminas. Ne oli ne kauppiat ne oli kaik melkeiv venäläisii. Ryssii. Juu.
Selityksiä
kaleesi = nelipyöräiset, jousitetut vaunut.
Mynttis-Kallen murha
MP: Mutta käytiinkö missään tietäjissä?
AF: Niin sellasis, tietomuijiel luona? Ilmam muuta kävivät.
Sitte Pyhtään kirkonkyläst meni yks kun, ja se olikin, se oli ihan oikein kun se meni. Nääs kun toi noin, se Mynttis-Kalle tuli murhatuks, sellanen kelloseppä. Se tuli murhatuks se Mynttis-Kalle, ja sit ihmiset ihmettel että, ”herrajjumala sellane hyvä mies joka ei kellään tehny mitää ja, nyt se on, nyt on tapettu”. Ja sen ystävä kävi siel sel luon. Siit tää ihmettel sit, tää ihmettel tää mieskii joka sen, tappo niin se ihmettel, siel tehtaal ja kun se oli töissä että, että kyl se nyt ol, ”kyl se nyt oli kylmäverinen ihminen joka sen Mynttis-Kallen tappo”. Se oli siel töis. Ja se menikin se emäntä kun sano että se, yällä nous aina ylös ja, se nous yällä ylös se mies se, murhamies. Nous ylös aina ja kattel, sil oli sukkii mitä se kattel ja siit sil oli kenkii mitä se kattel ja. Siit se meinas silviisin se nainen että, ”nyt mie menen tieto-, nyt mie menen tietomuijal luo Kotkaa”. Ja se meni Kotkaan. Se sano Kotkas silviisii suoraa että, että ku ”meil on, meil on toi noin om mies, on… Se Mynttis-Kalle tuli murhatuks ja, ja miä tulen nyt, tietäjä luoks ottamaa selvää että, se kun kaiket yät kattelee eikä se nuku mitää ja mie pelkään kovast (– –)”.
Siit vähän aikaa on ni, poliisit tulee sit sinne. Sinne poliisi lähtee mukaa sit heti ja, sit se ihmettelee vaan siel tehtaala että, että ”mitäs hulluu ne nyt tulee, näit muka, ettimään ettei hään oo muka, mitääm pahaa tehny”. Ja siit se, siit se joutu kiinne ja siit se tunnust ittekkin että hä, hääm muka tappo se. Oven alla makas sinne, jätti sen maate oven alle.
Niin kyl se oli viisas se tietomuija se sanoki heti että, että ”työ asutte murhamiehen kans samas, samas rakennukses.” Se otti, se oli… Niit oli tietäjii, nehän kävi, monen, monel luona silviisiin ottivatten tietoja. Toiset oli toiset oliit sellai että ne, tiesvätten taik olivat.
MP: Ai tää oli Kotkas?
AF: Tää oli Kotkas juu.
Nälkävuodet
PV: Mitäs Anton Falk kuuli noista köyhistä vuosista puhuttavan?
AF: Ai niist oli paljo. Isänisä juu tuata, puhu niistä. Kyllä se oli kamalaa. Ku leipäpalast oli kysymys. Kyl ne sai mennä tuonne petäjän kimppuu ja, ja siältä ottaa, mitä siält voi saada. Akanoita ja semmoistkiin tuota koitetii tuota, tuota, sekottaa sekä, että se olis ollu, niin kum piisavampaa se leipä.
Mut että mie muistan yhen kerran kun isänisä juttel tuota, että joulu oli tulos eikä ollu leipäpalaakaa. Mut kaks markkaa oli rahaa, kun se ajo rahtii tuota, Valkosta ylös Anjampeltoo. Se vei suolakuormaj ja toi lautakuorman takasiv Valkkoo, ja siintä reisusta se sai kaks markkaa ja. Siit puhe kävi, että yks seiluri oli tullu, jauholastin kans, mut talvi tuli ja yllätti sen ja se jäi tuonne, Iisnääsin ulkopualel, Pernajan tuota saaristos. Mut tässä oli sittä kyläs, kymmenen hevost joka tuota, laitto ittiää tuota reilaa, ja piti mennät tuata, sieltä hakemaa jauhokulin tuota jouluks ja. Minun isä oli jotain kolmetoist vuatta vanha nin, isänisä laitto pojan, niiden toisiem mukaa hakemaa, yhej jauhosäkin. Ja, joulu oli pelastettu.
Sinä kesänä kuoli molemmat hevoset, ja kaikki lehmät, ruttoo. Isänisält. Lammaslauma jäi ainoastaa jälel, ja niin ku jouluaatonaatto niin se täyty teurastaa pari lammasta ja, sitte kun se leipä se jauhokuli tuli tuolta Iisnääsist sieltä Lotkasta nin sithän se pelastu, se jouluki. Kyllähän se oli hyvin, hyvin synkkää kun ajattelee.
PV: Kerjäläisiä kulki.
AF: Niit kävi tuota ja, niit jäi tuonne tien viereenkii ni, ja ne korjattii pois ja haudattii ja. Kyl se oli, hyvin synkät vuodet ja ne oli kaik samallaissii kun, kolme vuotta perättäin tuli katovuatta ja neljäs vuas tuli, kultavuas. Mut siit tuli toi, Stockforssin herra, joka − nää nyt oli torpparii sen alla. Sit se tuli ja otti omans pois. Mut, tuata, ne oli ehtiny piilottaa vähär ruista pois alta. Morsiankirstu oli täynnä tuol aitassa viljaa ja, se pelasti siihen, sen joulun taas.
PV: No kuinkas se Stockforssin herra niin saatto tehdä?
AF: No, ne jäi velkaa niim monest vuadest kun oli katovuas ja sittä kun tuli, ni sit se meinas että nyt mie otan osam pois. Ja se tuli vouti tänne ja, karsi kaikki laarit tuota puhtaaks. Niin ne oli ilman leivätä taas neljäs vuos. Juu nii julmui ne oli, ne vuodet.
Juu kylhän se puhu kaik kuinka mistä se, mistä se tuota, se katovuas tuli. Se ensimmäinen katovuos oli semmonen että kun se kylvi, syksyllä rukiin, se sato joka päivä, kun se kattel taaks niiv vako oli täynnä tuota, vettä. Se mätän heti siäl se siämen, ei tullu orastkaan ylös syksyl. Sehän oli se ruispelto joka oli, numero yks siihen aikaan, ja vähä, ohraahan ne kylvi aina keväsin.
Nää pellot oli silloin niin pienee, ne oli vaan tommosii plänttii kun sanotaan. Täs tää laaja mikä on täs nyt meidän edelt se oli mettää täynnä. Tääl pellot oli tääl yläreunassa vaa, oli niim piänet ne pellot.
Ja seuraava kesä oli taas nin kuivaa. Ku mie juuri sanoin että rutto tuli ja tappo kaik elukat, nii se oli taas niin kuivaa − ei sadetta − tuli kaikki paah-, kaikki tuota, palo keltaseks. Ja sit rutto tuli, kaubam päälle, ja se oli se pernarutto. Ne kuttu sit vaan, rutto mut se oli pernarutto, se oli oikeastaa, joka kaikki.
(Sitten) ne, molemmat hevoset kual saman päivänä. Se tuli Haminast mi-, sil oli jotain rahtii Haminaa ja, kun se tuli tähän näin, Heinlahtee, siin Hartikan kankaal nimitäin, siin kopsaht yks hevonen nurin. Ne meni siint talost hakeel lapiot ja kaivovatten siihem maahan sen hevosen ja, sit ne laitto ne toiset kärrit perää ja tuos kujas ku ne tuli, siin kopsaht toinen hevone. Sit se oli ilman hevosii.
Tanssit
MP: Missäs siellä tanssii pidettii?
NK: No ensin sillon kum m_olin nuoren nim pidetti ihan talois vaan, kuka talon aina vuakras. Nythän siit tuli seuratalot, kakskin tul seurataloo siihen. Mut ennej joka talov vuorotelle anto nii talos pilettii vuarotellen tanssit.
MP: Pitikös siitä siitä mitääm maksaa?
NK: Eei niit tarvim maksaa. Joka siit halus, nii kum pelmannil vähä kasattii rahaa, tuls vähä rahaa niille, ei talo tarvim maksaa kun ne vuorotellem pitivät. Pelmannil vähä vaam maksettiin.
MP: Mistäs se, pelmanni saatih?
NK: Joo niit oli tääl Länskyläs oli. Pelmannii ja Pidelim Pekko ja, Hermanni, Hermanni ja Martin Antti, nehän nyt oli ain niit pelmannii. Pireli, Pirelim Pekkohan oli oikeen se morsiammen sisään soittaja. (Joka) morsiamen aina sisää soitti. Sama, joka paikas ol vissii.
MP: Mitäs pelii se soitti?
NK: Se soitti viuluu ja toinen soitti hanurii. Marti Antti soitti hanurii.
MP: Kävikö ne missää, kauempana soittamas?
NK: No ympär tät pitäjää soittivat. N_oli tuol Länskyläs ne pojat. Sehän oli jo vanha mies se, Martin, se Pirelim Pekko ja Antin, – – pitkä parta sehän oli jo mut se on nyt ja kuallu jo ja, hyvä soittaja oli. Hermanni, se o Hermanni(han se oli), Myllykyläs sekin oli.
MP: Mitäs kappaleita ne, siihen aikaan soittivat?
NK: No valssii ja polkkaa ja, mitä nyt on. Eihän ne tämmöisii hyppimisii soittannu ja. Ehän semmoisii nykyajan, mitä vanhan ajan tanssit olivattev vaan. Nythän ilmestyy kaikellaisii tanssii joit ei ymmärräkkä enää. Mi olen aina elämässän tykänny valssist enämmän. Ja m_olinki enne hyvä tanssii.
MP: Oliko mitää suurii tanssii?
NK: No oli semmosii, häät oli suurii tanssii että vastakkai oli pojat ja tytöt toisteppäin (– –) vastakkain. Ne oli suurii tanssii (mut) pirettii vaa häissä. Pari parii vastem mentii ja sit taas toista parii vasten.
MP: Minkä nimisii tanssii niitä oli suurii tanssii?
NK: No ne oli justiin, kun ne soittivat vaan nii sii täyty mennäv vaam pari parii vasten kun ne, ne soittivat ne soittajat. Kun tuol oli toisep pari ja tääl toisep parit vastakkai aina mentii ja, keikuteltii ja pokkailtii ja. Ni sillä viisiin se oli sii. Ja tää pari oli taas vastakkain. Pelmanni vaan soitti.
MP: Entäs se pelmannim palkka, kuinkas iso se oli?
NK: Noo ne kasas vaan, no ne kasasvat sit rahaa, viis pennii aina kuka pani aina siihe et hattuu ja se minkä verran sin kasattii, siit pelmanni sai ei se määränny. Sii sai jokaine jo kasaa, antaa sim minkä verram mikä antoi enämmän, viis pennii ja kymmenem pennii oli siihen aikaa rahaa jo.
MP: Entä, oltiiko piirileikkii koskaa?
NK: Oltii piirileikkii paljo. Ja siim meil ol semmoin kiikku siel ol kiikku. Siit oli oikee semmoi kylänkiikku, Yläkylä sekä Alakyläs missä sii pojat ja tytöt laulovat iltasil ja pyhäiltasil. Isot kiikut oiken. Ne piirileikkii laulovat ja tanssivat paljon.
MP: Mitähän siellä laulettii kun piirileikkii mentii?
NK: No kaikkii laului mitä mitäki jos vanhanaikasii piirilaului laulo mitäkin tuannoin. Radiost välii tulee vanhanaikasii piirilaului.
MP: Ai oli kiikku ja?
NK: Oli kiikku, iso kiikku olikkin. Siel oli kaks, Yläkylä ja Alakyläs, iso kiikku oli. Oiken iso. Sinnem meni vaikka kuinka paljon ihmisii. Siäl ne laulovat sit aina kiikus. Tytöt ja pojat. Siäl ne kohtas siit toin toisensa ja. Ehän nii, noit muita ollus si niim pajo ku nykyäksee on. Ehän ne nää, kylän seurantalot enää riitän ne menee kaik Kotkaa vaaj jo. Autojen kanssa.
MP: Olikos sillä kiikulla ennem mitää muuta nimee?
NK: Ei se oli vaan kylän kiikku missä pojat ja tytöt. Sanottiin ”taas mennää” oli, keskviikkoo tail lauvantain taip perjantain taas kokoonnuttii ”nyt mennää kiikul” kait tän iltan. Siäl kuulu sit laulu. Se laulettii kaikellaisii laului, kiikkulaului. ”Sä kasvoit neito kaunoine” ja ”Honkaini keskellä” kain niit semmoisii.
MP: Ei semmost sanaa käytetty nii kun ”huippu”?
NK: Nii noo ne sano, huipukshan ne sano ja, mut toiset sano kiikuks mut huippuhan se ny enämmiten oli, semmoo huippuhan se o ni. Joka huippuu. Toiset laski, ympär, sillä viisii ne kiikut mut em mie uskaltan koskaam mennä että laskee ympär, mie pelkää ain jos mie ales tulen. Mut toisep piti vaan kovast kiinni ja kum pojat heilutti ympär. Ja talkoohan ne pojat sen sit teki. Kun ne sai semmoisem paikan ensim mihkä ne laittaa.
MP: Kuinkas se ol tehty se huippu?
NK: Noo se on, se oli tehty semmoi, että si-, siit oli lautoi joka, joka puolel oli lautoi näi ja näi ja näir ristii ja poikittain o iso, iso lauta. Ja sit ol semmoiset isot akselit joka kiikutti. Että se meni ympär sitä ku heitti.
MP: Ei siellä koskaa pudonnuk ketää?
NK: Ei pudonnu ei. Kun ei uskaltan mennäm mie ainakan uskaltan mennäm, mie oli aina arka semmosellek korkeal menee. Ei siäl pudonnun ne sit pitivät niin kovast kiinni ettei pudonnu. Laulovat sit kaikellaisii laului, kansallislaului ja kaikkii. Mukavaa se oli siihenkin aikaa.
MP: Sielläkö ne nuoret tapas toisiaan vai?
NK: Toisensa. Siäl ne tapas toisensa. Siäl lähtivät sit kaulatustem pois joka, mikä toin toisiaa sit piti, ja se oli ennen katottu jo siin. Se heila. Nin kum myökii seittemäv vuotta seurusteltii ni se ol ennen katottu jo.
Sippolan näytteet
Vilhelm Rämä kertoo Sippolan kahdessa näytteessä harjaäijistä eli kulkukauppiaista ja vuonna 1890 palaneesta Turpaan ruutitehtaasta.
Harjaäijät
VR: Ja siit kävi kerran sil viisii, niin kun ennen ol noit, se ol, sanottii laukkuryksi-, ryssiks elikkä harjaäijiihä ne täl paikal ol nimeltää. Se ol, ne ol sellasii… niil ol sellaist kontrapankkitavaraa (= salakuljetustavaraa) että se ol luvatoint ja nää nimis-, nää nää, viranomaset ja, vallesmannihaa se siihin aikaan ol aika ankara, ne otti kontim pois. Mut tuat, kyl ne sentä jatko sit.
Ja siit ol yks, sanottii Kesä-Jussiks ja se ol, ei nää toiset ol ne ol vaan talvel, ja siit ne men siin kotimaallee kesäks. Mut siit sanottii Kesä-Jussiks se ol, tääl kesälläkii. Mut sillä kävi talvel siit se, men täält, Enäjärvelt Saverolle ja siält sattukkii sil viis, hangenaika, hankii myäle ja, ja Kuappalaj ja, Kutiv välil putoskii karhum pesää ja se ol siit, siin olis se joutu sen, siiv vähä sellase kiusauksee. Se, siint olis saanu sellaset hyvät löytöpalkat siint pesä-, karhumpesäst mut tuat, sit taas olis se, se kontti ol vaaras, se olis taas menny se kontti jos sit olis ruvennu nimismiähelt sit, löytöpalkkioo mut se sen takii se men käräjäasiaks ja tul käräjäjutuks ja. Se käräjäs siit kävi sil viisii että se ei, sentä siit mennykkää vaikka se käräjit, käräjis ol esil mut se ei mennykkää niin se sai, huutosakon siit kun ei se menny vastaamaa. Siit men kontti sekä siit, ja siit se ol sanonnu että ”Suamel laki paskat laki. Kun käyp käräjää niin sakotetaa, ja kun ei käy käräjää niin taas sakotetaa.”. Ku se sai huutosako ((naurahtaa)).
MP: Eikös täällä ollu muitakin semmosia laukkuryssiä?
VR: Ool niithää ol joka… Niil ol ain oma piiriins. Täs meillähää niil ol ja ain sellain yäpaikka. Sellasii. Niil ol ens sellai loota niil, eikä niil muuta paljo ollukkaa semmosellaist piänempää rihkamaa, eikhän, nappii ja neppii ja neuloi ja nau-, naskalii ja sellaist mut. Siit niille rupes tullee jo että niil ol vaatetta hyvä myysky, seläs ja. Mut se ol yhtä vaarallinen, kyl ne nimismiähet pois sen otti elikkä vallesmannikshaa sit sihen aikaa nimitettii. Sippulan, Ruuhveltti kuulemma olikii oikein ankara. Niil ol sellaist sit sanottii kontrapankkitavaraa sellaist luvatoint ettei, siit sit ei ollu mitää tullaamatoint, Piatarista tuatu, tulles.
MP: Mikä se myysky oli?
VR: No se ol se sellain ((naurahtaa)), suurest vaatteest tehty sellain se ja siit ol niit kangaspakkoi ja se ol seläs se. Paljo sit tavaraa siäl ol siit ehkä ol, mut enemmäst päästä vaa-, sellaist vaatetta, kangast, ettei siin ollu mitää, valmist vaatetta. Olhaa niil siit jo viimiselt rupes olee, housui ja sellaistakii. Sithää ne häves täs, kapinaj jälest, ehää niit enää näkyn.
MP: Miten näihin yleensä suhtauduttii?
VR: No ei niillä tääl mailla mitää, jotka sellasii rehellisii, ei ne mitää, ei niil mitää sellasii et niit, kukaa vihas. Mielelläähä ne otti, otti yäks. Ja niillekkii, jos mie täs nys sit kerron, kun ne, yhles paikas, ei meillä tapahtunnu, se ol jossai muual päin.
Kun ennev vanhaa ol sil viisii et ne, rakennukset et ol keskihirs sellai hirmum paksu hirs sellaiv vestetty ja sit, seinäv viäres toinen, ja oven suussa kol-, kolme hirttä sanottii, se ol keskihirs siit. Ja siit se ol siäl, siit ol pöytä siäl, ja harjaäijälle laitettii sim pöylän taa penkille tuat, makootila yäks, yäks ja. Siit tuat siil ol siih, ennev vanhaa sil viisii että kun ei ol separaattii eikä muuta niin ne pam maitupyttyi sinne, seinäv viärelle sin hirrem päälle, happanemaa siit ja, kun tul tarpeeks hapant siit otettii kermat ja, kirnuttii.
Et kävi sil viisii sit kun se harjaäijä, harjaäijälle laitettii tila sihim penkille niin, pääs kissa tupaa ja tuat, se men kissa hyppäs pöylälle ja tuat siit, siint tek hyppäyksel sin orrelle ja, pytyl lailal. Se pytty tulikii harjaäijän silmil. See kun ol kironnu venääks ja, ”Hospoti pomeluijaa” huutan ((nauraa)), nii häläs huut. Ehä sille sen hullumpaa mut että kylhä se, piimä tul sem ((nauraa)) päälle. Että niit käy, kävi niillekii kaikellaisii tempauksii.
Ruutitehdas
MP: Onkos siinä alempana mitää kalapaikkoi Summajjoessa?
VR: No, ol siäl pitkij jokii ain sai sinne, koskelle astikka mut täs, suullahaa myö ain pyylettii ne ol siit taas siäl ne turpahaiset käy kalastelivat siäl alempan.
MP: Turpaankoskiko siinä tulee vai?
VR: Turpaankoski. Siin ol enner ruutitehtas siin. Mihkä palo silloom pamaht, siin yhleksänkymment vai oliks se yhleksänkymmenyks sillon kahleksannel vuossalal. Kyl mie senkii muistan.
MP: Koskahan se oli tehty?
VR: Tuhatkahleksansataa seittemänkymentkahleksan siin ol vuasluku kun, siij jäi kuivoohuanees siin ol pitkät piiput niin kun tehtaas muissakii. Ei nyt ihlan niim pitkät ollu kun Inkeroisis ja ((nauraa)) Myllykosel mut, ja niit ol monta kolmekii (tual). Ni se mik ol kuivoohuone elempän, tääl ylempän nii se tuat, se jäi pystyy ja siin ol vuasluku tuhatkahleksansataa seittemänkymmentkahleksan. Se ol ehkä valmistun sillo.
MP: Kuinkaham monta rakennusta siin oli kaikkii?
VR: No kyl siin ol usiampii. Siin ol sil… Viäläkii on ne patterit siiv välil ja ne ol ain, rakennukset, mitenkäs noin nyt olis, olkha sit kolme patteria siäl on, kyl ne siäl ov viäl nykkii ne kivipat-… Ja ne välis ol ain ne rakennukset, silt varalt että jos se, sattus syttyy ja pamahtaa niin, ettei menis kaik mut kun se kerran, sytty ja räjäht nii ne ol kaik ilmas ne, teh- ne, rakennukset. Se jäi mikä ol kuivoohuane tääl, liki ehkä noi jotai, viis- kuuskymment metrii siint tehtaast tänne ylöspäi, nii se jäi että se, ol se vuasluku viäl kauan aikaa.
MP: Kuinkahan iso koski siinä on?
VR: No minä sit putoust, kyl siin kohlin korkia se putous on. Mut ei siihin aikaan kun se tehtas ol niin ei silloi viäl turpiinii ollu. Ne ol vespyärii sanottii. Ne ol, ehkä noin kolme syltä läpimitatej ja siit ne ol, toiset ol, ehkä noim metrin ne siivet levy-, levyy, ol sellaiset rautalevyt. Ja siit ol ens tehty sellai lankuist sellain ojanne, varajoki mikä vei vettä kosest sinne tehtahal. Ja siint ain siit tuat, vespyärän kohlalt ol siit taas tehty ojanne että siint sait siit, siin ol sulku että kun ei se osa käynny niin siit, se taas tukettii ettei ves päässy sit ves-, sit vespyärää pyärittää. Ei silloo viäl ollu turpiinii, ne ol kaik vespyärii, hirmui laitoksii. ((Naurahtaa))
MP: Kuinkaham paljo siälä mahto miähiä töis?
VR: No kyllähän siäl useamp kymmen ol, kymmenej ja sillai kuulemma rahallinen tehtas se ol että raha liikku mut, kuulemma siit että ne tais, käyttää hyväksee ne johtajat ettei siin siit ne, isännöitsijät niim pal pahast hyätynny. ((Naurahtaa)) Että hyväst kävi ku siäl tehtii kolmellaist ruutii. Jahtruutii ja tykkiruutii ja kiviruutii. Ja sil ol kova menenki sil kiviruulil ja ehkä sit, meinaan sit tykkiruutii viätii Piatarii ja Viaporii, hevoskyylil ne ol kaik, hevosien kaa velettävä. Ei silloin ollu autoi eikä junii. Ol justii sit kiviruutii kun täm Pohjammaal ja, ne rautateitä tek nii ne tarvi sit kiviruutii.
MP: Minkäläisillä ajopelil niitä viätii?
VR: Hevos-, hevospelil. Se ol talven aikaan siit se, se ol vaan sellain kesän aikanen tyä. Kesäl se tehtas kävi. Talvel siit sit velettii, et ol kymmeniikii hevosii, ain kun, roikas. Siit iissenöör ol johtamas siit kun Viapori. Isävainaa se sano olleens sen, iissenyörin kaa ain, sen sit kyylis. Ja siit ensimmäises kuarmas, siin ol laku, punanel laku, salom päässä siin, ei saanu mitää tupakoila eikä, mitää tupak-, sellaisii tuliasehii, ei oikeer rautaakaa. Se ol tehtaas ja sil viisii ettei minkäälaist rautanaulaa eikä vasaraa, et tuat ne ol kaik kuparist mitä käytettii. Se ol näät se olis, se kipinäst se olis syttynny. Ja kipinästähää se siit kuulemma syt-, ol syttynny.
MP: Olikos ne erikoistekoa ne, reet millä, vai kärryt?
VR: Ei, jokahinen omal reellää, reslat ja siit. Mie muista mite monta puutaa se, ei se ihlan suur ollu se määrä miten monta ty-, ne ol puutynnyrii ne. Ja siäl ol siit niit tynnyrintekijöi ol usiampii sellasii jotka, ustatkin sil viisii että niin kun, nyt että se ol niin kun tynnyr ol, että mut se… Ei se nyt niin ehjä tarvinnu olla että se vettä pit mut että. Ja siit ol matto kuulemma vilttimatto viäl päällimmäisen. Että siin ol nyt, se ol nii raskas että nyk korkiampaan kuarmaa niin, miäs justii jakso nostaa sen tynnyrin. Ja siit isävaina haasto et kerran ol… muista mikä, paikka se ol tääl Hels-, täl puole Helssinkii niin, siäl ol siit yälläkii vahlit yöpaikois missä ne yätä ol niin… että kaks tynnyrii ol hukkunnu yällä vaik ol vahlitkii. Että se ol sellaist arvotavaraa sihin aikaan. ((Naurahtaa)).
Valkealan näyte
Maria Lönn muistelee Valkealan näytteessä vuoden 1918 oloja.
Leipää punaisille ja valkoisille
MP: Onks teitin aikan ollu nälkävuotta?
ML: Ei. Minu, lääkär sano ja toi Sorsimo tuos Kouvola sano et ”ku noiv vanhaks elää nin on nähnyv viluu sekä nälkää.” Miä sanoin ”mie en oo nähnyk kumpaakaa”. Minul on ollul leipää sekä… Ei mie ol ollu näläs.
MP: Eikös se ollu aika semmonen köyhä vuos se kahleksantoist?
ML: No se ol. Mut silloinkim mie kykenin antaah viel muillekkii. Minul ol, siel… oltiih silloi siel, vanhas Lönnis viel ja meitille… Meitil ol pien perej ja, ei silloin ollu viel lapsetkaa ja, meitil kasvo leipä silloinkii meit... Mie annon niille, kun ne ol siel sit ettimäs nim mie annon silloinkii, niillekkii vielä. Ne pojat kun ol, sanovat Mikkelist olevah nuorii poikii, ne ol tarkastuksel siit siel syrämmaal. Niin ne sano ”onko korttileipä?” Mie sanoin ”ei oo korttileipä.”. Mie annon niillep pojillekki leipää siit. Se Sorsimo nauroi ja siit että kun, ”että on nähnyv viluu sekä nälkää”.
MP: Ai ketäs ne ol mitä ol tarkastuksel?
ML: Ne ol niit, nyk kun ne pääs, voittivat ne, sit kun ne tul ettih sielt, miehii sielt, meiltäki sielt syrämmaalta. Ne käv ettimäs siit ne, sotamiehet kun ne, pääs voitolle. Ja olhan niit, niin kun elellisel yänä ol yhteksäm miestä meilän saunas. ((Nauraa)) Miäh, jos ne nyt osu silloin, sinä aamuun tuleh niin… Mut silloin ei ollus sit siel saunassakan ketään. Vaikka mikäs meitil ois ollus siit ehäm myö ois tiettys siit vaik ois ollukki. Niit ol siel sylämmaalla siel mettis, niit siel ol kojui niit ja ne asu siel. Ne om mie annoin niillekkiin aina ne käy sit siel, ettimäs, ruakaa ja leipää ja, maitookiin.
Meitil ol aina lehmii, ol kuuskii lehmää, kesälläkii ja, talvel nin. Sit miehet ajo talvel rahtii ja, ittel ol ruokaa sit. Lampahii lahlattii ja sikoi pilettih ja, ettem mie nyn näläs ollu. Ehä sit nys sit ennen ollus sem paremmin kullaan sit sellaist, ylellisyyttä.
MP: Olikos ne punasii vai valkosii mitkä siäl saunassa oli?
ML: No ne ol punasii jotka siel saunas ol.
MP: Nää jotka etti niin mitäs nää?
ML: Ne ol sit niit valkosii. Kun ne siit pääs voitollej ja.
MP: Olikos tääl mitään tappelui niilev välil?
ML: Ei täl paikal ollu. Tuolhan nyt tuol, Vuojärvel sielhä tappelhan ne siäl.
MP: Mitenkäs nää torpparit kummal puolel ne ol tääl?
ML: No punasiihan nää siih aikaah ol. Näät tää ei olluv viel silloin, niin ne ol tääl kaikki torppariihan ne ol ja ne, punakaarttilaisiihan ne ol ((naurahtaa)).
MP: Olikos semmosii mitkä olis ollu tuol mettis piilos?
ML: Sillon sot-, sillon kapinan aikaan? Ol. Siel ol mettäs piiloos siit kun, ja kun täs ol tos Joutijärvel ykskin poika niin, siit sen isä tul ja, sano että ”Jos tyä nyn näätten sit meiräm poikaa niin, sanokaa ettei niit enään tapeta että tulkoh kotii.”. Kun se sit se tappoaika loppu.
Mut meilän ol silloim pojat kaikki pienii ja, sit ainua mies ol se isäkii ni ei sitäkää vieny. Sit tää Sulmanni ol silloin sen herran nim joka ol Multamäes ny. Se sano että, ”mitä työ oletten punasiil antanu”. Tääl ny täytynny ollap punasii sekä valkosii kun ((naurahtaa)). Ei se siit mitään tehny.
Sit min isän ol ja (heng), ja se ol oikee niit punasen pä-, punastem päälliköi. Mut ei se sillekkää… Ja se tapatti monta miestä täält, justih se herra. Mut ei se sillekkää siit näät se, olluj ja vanha miäs jo ja, ei se sitäkää sit tap-. Jokahiin sano että kyl se nyt, sen tapattaa mut ei se, ei se tapattanu.
MP: Mikäs se oli se Suulmanni?
ML: Se ol tuol Kymin yhtiöm mettäherra tuol, siin hovis.
MP: Olkos se sit niit valkosii?
ML: Ol ol niit, ja sen ol poika oikee siin kaartis siit joka ol, tapatti niit ihmisii.
Vehkalahden näytteet
Vehkalahden neljässä näytteessä Miina Heikkilä ja Miina Pekkanen kertovat kaupankäynnistä ja markkinoista. Pekkanen puhuu lisäksi juhlaruuista ja kalastuksesta.
Hamina
PL: Ja mettii oli ennen enemmän kun nykyää?
MP: Niin oli. Sankat mettät. Niin. Suurii tukkipuita ja. Ja tuli sit… Sahoi oli tääl useampii sahoi Ristniämen saha, Tervasaaren saha. Ja siit oli tää, tämä, nyt tää on hiljattain tullu tämä Summan tehtas joka ja puita paljo. Mut siäl oj ja yks, – – mitä se, Haminan kaupunginsaha joka ja sahaa lautoi tual, siel Summan teht- siäl, Summan siel mererrannas jossaa. Niin.
PL: No tuolla Haminassa piretää, pidetään syksysin semmosia markkinoita?
MP: Juu. Ne on…
PL: Onko niitä jo kauan piretty?
MP: Oon nii ainakii nii kauan ku minä muistan. Minä muistan kun Hamina palokii mut en muista vuaslukuu.
PL: No kertokaas.
MP: Kun oli suurpalo, kun oli suurpalo Haminas. Kun se palo pal- paljo silloon palo Hamina. Mut minä em muista vuaslukuu, mikä vuas se oli mut… Ihan hyvim minä muistan kun, kovas, tääl kävit ja kovat tulet, liäkit täält päin, kum mie olin tual päin on se Hillo. Nii. Ja se siit piti jonkuu, joku tallist syt- syttyy jonkuu tupakast, kun oli hevosii korjaamas. Nii. Mut kyl minä muistan sen, muistan sen näyn, sen suur palo kun se palo oikein tää Hamina. Se palo silloom pahaks oikee. Paljo rakennuksii palo. Ehän silloon olis niit mitä, palokuntii elikkä mitää ruiskui, millä ne olis sammuttannu sitä. Mut paljoha se nyt or rakennettukkii jo siit uutta.
PL: No kävittekö te niillä Haminam markkinoilla?
MP: Kävin, minä ((nauraa)). Pitihä niil markkinoil käymää ain.
PL: No minkämoista kauppaa siel pirettii?
MP: No siel oli kaikellaista. Siäl oli ruokatavaraa, siäl oli vaatetavaraa villaa, ja kaikellaista. Kalaa − kaikkii oli, rekii ja kelkkoi ja, sellaisii. Kaikkii oli kaupan. Mm. Mistäs ne ihmiset rahaa sai täytyhän sit, kauppaa tehrä.
PL: Kuinkas kaua ne kesti?
MP: No kestihä… Enst oli markkina-aatto. Se oli jo kauppapäivä. Siit oli markkinapäivä. Ja siit ol viäl se markkina… -tä kolme päivää ne piti niit markkinoi. Kolmen päivän. Mm. Se ol nyt siit jo vähä. A sit ne meni talpaa, halpaa tavaraa ostaa sillon kolmantem päivän siit. ((nauraa)) Että siit muka sai halvemmal.
PL: No sinne kokoontu paljo väkeä.
MP: Siel oli paljov väkii. Ja siäl oli mustalaista ja siäl oli kaikkii siit. Niit tuli kaukaant. Toi ihminej joka meil, on tuas minun huoneessain niin, niin, se oj ja niin kaukaant − min en ny muista mistä pitäjäst se on − nii se ja, siit on nyt puhunu siit kun hän tuli tänne ja, se oli markkinamiäs joka hänelle siit hommas sen paikankii tänne, Vehkalaht-, elikkä tuanne Ve-, no Vehkalahtii se on sekii Pietsaaren saaree. Mm. Pietsaaren saaree siit.
PL: No oltiinko sielä Haminas sitte yötä sillon?
MP: No ei likimatkast oltii − olihan siel pitkämatkaset yätä. Kun tuli Lappeenrannast ja, ja ja silviisii, niit oli kaukaant, Mikkelist astikkakii niit oli. Niin olihan täytyhän niiden yötä olla. Ehä ne tuat, voinu… Mitäs, jos kävi huanost silloo markkina-aatton, oli kakskii yötä et täyty olla. Nii. Ehä sit. Eihä ne nyt omanpaikkaset − kotiihaa ne illal tulivat siält. Nuaret sekä vanhat.
PL: Myytinkös siellä eläimiä?
MP: Juu myötii. Hevosii ja lehmii ja kaikkii, lampahii ja. Minäkii osti jo lampahii, lampahan tuotin Haminan markkinoilt kerran, ainakii yks kerta jos en usiammast. Kun ei, muuta elävää voinu pitää mut lammast pilin että sai villoi. Mistäs sit sai lankaa ja, sukkaa jalkaa ja. Vaikkei mul ny paljo väkii ollu mut, sen tähden.
Limppisoppa
PL: No mitäs laskiaisena syätiin?
MP: No mitäs siin, syätii pannukakkuu, paistettii, pantii uunii tulta ja, limpsoppaa keittivät ja, sellaista.
PL: Mitä soppaa?
MP: Limppisoppaa. Nii. Olettenks tyä sellaist nähny, koskaa? Keitetään niin kul lihasoppa mut siäl on taikinanpalasii seas. Se on sitä limppisoppaa siit. Se on oikee Vehkalahden, oikeem pitoruaka, hautajaisis ja häissä. Oikeen niin kum pääruakana, se limppisoppa. Meitilläki oli helluntain oli limppisoppa, helluntaipäivänä.
PL: No oliko helluntaiv viatossa mitää muuta erikoista ku se limppisoppa?
MP: Jaa meillä? Olihan meil tääl. Meil oli, meil oli tuat, aamul, aamu- ku aamiruaka-, aamuruaka kun oli niin se oli, paistettu lihapullii, ja siit oli hedelmäsoppa keitetty. Ja siit iltapäivä-, iltaruaka tää viilen ruaka tää oli siit se limppisoppa. Ja olihan sit siit, jotai päälyruakaakii toista ruakaa viäl. Ja toisem päiväm meil oli siit, sinä päivän annettii tuat, tuat tuat simaa, ja munkkii, siit päiväl siel se ol niin kun kahvin aikana, yhlen aikaan. Ja toisem päivän oli siit, kahvii ja siit oli pikkuleipää ja taas munkki, ja siit oli kahvii sillon. Meitin ei tavallisest anneta kahvii päiväl, talos, muuta kun itte keitetää. Mut sillooh helluntain oli, siit päiväl kahvii. Toisem päivän oli simaa.
Markkinat
PL: Jaa että Haminan, Haminam markkinoil käytii myymäs?
MH: Nii Haminam markkinoil. Miäkii olen ollus siäl.
PL: Mihinkäs aikaan ne oli ne markkinat?
MH: Ne oli, ennen jouluu ol ne, Tuamaan markkinat, ja sit Heikim markkinat ol jälkee joulum mut et ne, kolme viikkoo miten ne ol, kun kun, joulust sitte.
PL: Kummatko oli suuremmat?
MH: No ne on nyt melkeen samallaisii ettei niit… Kyl ne Tuamaam markkinat ol vähä enempi sit väkee mut että, ei ne sit… Ei ne nyt niin suuret ol-, ollu kummatkaam mut siit ol ne syys-, syksym markkinat sit taas Haminas mitkä on nytekkii viel niin ne on sit taas isommat.
PL: Minkäsmoista kauppaa niissä, niillä syksym markkinoilla (tehtii)?
MH: No niis ol, niis ol kaikellaista tavaraa että, tääl nyt ei ollu mitää oikeem myytäväks viäty siihin aikaa, kun ol ne mar-. Joskus siit näit, hailii nys sit, viätii, kun satuttii sillon syksyl saamaa aikasemmin niil syysmarkkinoil mut. Ja siäl ol kaikellaista, silloin oli, Venäjält tuli paljo, tavaraa. Etenkii noit hetelmii tuli, hyvim paljo kaikellaista oli. Ja, jonkuu verrav vaatetavaraakii mut että, enin osa se ol tät suomalaista. (– –) oli Piatarista. Piatarist tuli ain tänne. Ja venäläiset kauppiaat oli Haminas, silloi nyt ku miä olin viäl nuaren tääl, miä muistan kun tääl olluk kun yks kauppa joka oli suamalain, yks Könöin. Et nyt sit ajam päällä vasta tuli, ne oli ka-, oli kaik venäläisii, kaikki kauppa.
Nuottaniemi
1.6.1961 Vehkalahden kunnalliskodissa. Signum: 678:3.
PL: Mitenkäs ne verkot muutel lasketaan?
MP: Ne on sellases puikkaris, se verkko. Ja siit sen kun, toinen soutaa toinen laskee pitkiv veneen reunaa vetee niit. Nii.
PL: Mitenkä iso se verkko oli?
MP: Se om monta metrii pitkä em minä sit osaa sanookaa, nii. Se on iso. Ne laskettii sinne siit, ja siit aamul taas otettiij ja pantii siit kuivamaa semmosii, seipähii oli pystys ja niis oli oksat, ja niihin oksiihim pantii aina siit se, verkko kiinne et se oli noih harva, että se kuivi siinä. Siit se illal taas otettii sihim puikkarii ja, viätii sit taas sinne meree. Siin ol sellainen se on sellainel lahti, se on Suamellahtii kyl. Nii. Se on Suamellahtii. Että se, siäl ol sellanen, sellain salmi, salmi, mistä tulivat ennen kun ei ollu rautateitä eikä mitää niin ne tuli hevosen kans Kotkast, ja monta kertaa niin, ne menivät sisää siäl kun oli viaras, ettei tiätänneet sit heikkoo paikkaa, missä virtaa kovast. Niin, ne ne meni hevosinee ja siit ne tuli hakemaa siält, Hillon torpast tulivat hakee apuu että sai hevosen ylös, siält. Yks kertakii niin, se hevon, toinej jäi pitelemää hevost sinne avantoo ja, toinen tuli hakemaa ja siit ne meni minun isä ja siit se toinem miäs mikä siäl oli ja niin ne menivätten siit auttovat seh hevosen ylös ja veivät talliij ja, panivat peittoi päällä kun se oli kovast kylmä, vapis jo.
PL: Mihi ne niitä peittoi pani?
MP: Hevosem päälle. Kun sen oli kylmä hevosen. Se vapis kovast siäl, jäises veessä kun se oli kauvan. Siält oli pitkä matka tullaj jalkasin nyt siit sinne apuu hakemaa. Nii.
PL: No milläs muulla vehkeillä sitä pyylettiin tota kalaa kun tuata verkoilla?
MP: Nuattiil. Summalaiset kävivät nuattaa vetämäs siäl. Sanottii oikein Nuattaniämi oli yks, sellanem paikka, missä ne vetivät nuattaa. Potkivat sen nuatan sinne ulos ja. Ne kävi ain, nyt joulun alla noin, siäl, kalastamas, ja laittovat sen nuataj ja sen kans vetivät siit.
PL: Mitenkä ne potki sen nuatan sinne?
MP: No ne sano sit potkimist sen kun ne näin, viskelivät sit sinne, yli venehel lairan sinne meree. Ne sano sit potki-, että potkitaa nuattaa ulos, nii.
PL: Se nuatta oli iso?
MP: Iso se oli iso. Oikein iso se oli.
PL: Muistatteko että mitä osii siin nuatas ol?
MP: No em minä nyt oikeen enää muista, kun s, minä en niin sit, tuat nähny kun, ne oli, se oli viaras, nyt ku ne summalaiset vaan toivat hevosen kaa sen, nuatan sinne ja siit siel jäätäm, jään alle, sellaisii avantoi hakkasvat ja sit uittivat sen nuatan sinne, jään alle. Ja siit, oli sellane laukku mistä ne veti sen siij jääm päälle, missä kaloi oli, siit, siäl peräs, nuatan, sanovat peräks sit.
PL: Mitenkä semmonel laukku hakattii?
MP: Tuuran kans, jäähän, sellanen, tuura, sano, se oli tuura. Ei se ollu rautakanki mut se ol tuura, terävä, jonka kaa sai sen, suurel laukun. Ja ne…
PL: Siinä…
MP: Ja siinhän ne siit, sil viisiihä ne täyty tehlä niit piäniikii, tollasii piänii aventoi, että ne sai kuletettuu… Oioi ((Tönäisee mikrofonia)) että ne sai kuletettuu sen. Se oli piitkä, sellainen puu, johon ne sito sen narun, ja siit ne uitti avennost aventoo aina siit, että se meni siit hajallaa ettei se ollu yhes kasas. Ja sil viisii ne veti talvel, talvikalastust mut, kävihää ne kesälläkii siäl, tulivat venehien kans.
PL: Muistatteko niitä apajapaikkojen nimii mitä ol?
MP: Em minä muista, muuta sem minä muistan että Nuattaniämi oli se, minne ne aiv vetivät sit. Niin se oli Nuattaniämi, sellain kivinen niämi, vähä noim pois maasta.
Virolahden näyte
Virolahden näytteessä kerrotaan Haminaan vievästä tiestä: sen kunnossapidosta ja tien varrella olleen majatalon järjestämästä hevoskyydityksestä.
Tie Haminaan
PL: Minkäslainen tämä tie oli ennev vanhaan tonne Haminaan?
AK: No kyl tää, nyt on melkein ni muuta, mitä tässä kyläm paikal on, tää ol ihan vanhuuen tie, ettei tässä oikem miun aikana muuta kun nyt just tässä, kyläm paikalla, tätä vähän ojottu ja. Että kyl tää, samallainen, on ollu.
PL: Mutta kais se sentään oli kuoppanej ja huono ennen?
AK: No, olhan se siltä puolt. No ei tää oikeem muuten kuoppanen ollu tuota, yleens mut, se nyt niin kun ajettiiv vaan kärriillä niin, se ol syötyny se hevosen, jalkakäytäät sellaseks syväks että siitten kun tul syksys sateetki niin niit ol ropakoita ettei se ollu niin, kalteva ku nyt että sillä puolella että se ol likastakii siitten. Mut ettei siinä nyt oikeen sellaisia ihan suurempia kuoppia ja sellaisia.
Ja sitä siihe aikaa siit pit, näien talollisiin tää tie pitää kunnossa. Siit sen mink-, miten suur manttaaliv veronen talo niin sil ol sit pitemmäl tasol jaettu, siit aina tää pitäjän kesken siitten että kuin pitkält aina kelläkii oli. Ja siinä sit syksyin keväin siinä kävi siitten poliisi ja nimismies siit, tarkastamas että onks se kuntoo tehty ja jos ei ollu kuntoo niin ne tietti, ja siit sen isännäl laskuu. Siel ol tolppa tiev vieressä ja siin ol jokaisem merkki kuim pitkältä, kelläkii on. Että siintä ne, pääs siitten, perille. Mm.
Ja siihe aikaa, ol nyt kaikki sit maantiällä hevoskyytiä ei sitä ollu, siitten tuata, muuta tässä Koukilla nyt, toista kilometriä matkaa niin, siin ol jo ku minä rupesin kykenii niin, siinä oli, siit majatalo, niin siin oli yli kolkymment vuatta se yhtämittaa. Ja siin oli sit, kaks hevosta, mitkä pit olla ihan sitä varten. Ja siit niillä ol siitten, määrä että, yks kerta päivässä sit pit ajaa vähintää. Ja, ja siit, niillekii ol siit omat asetuksens, että jos keli ol huono, oikeen niin kun sanotaa että, siit ei ollu iham pakkomäärää mut jos tavallisella ilmalla ja kelillä nin, vähintään se kaheksan kilometria, pit tunnis ajaa. Jos ei sit ajanu niin, siitä sai siitten se kyyvitettävä syyttää ja, maksaa pienemmäm palkan. Nii sellainen ol sit.
Kymenlaakson murretta -sivusto
Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö myönsi 2006 Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle avustuksen Kymenlaakson murreäänitteiden ja niihin liittyvien aineistojen digitointiin sekä valikoituun verkkojulkaisemiseen.
Kaikki Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmiin kuuluvat Kymenlaakson äänitteet digitoitiin vuonna 2007. Myöhemmin saatiin myös kaikki oheisaineistot (kuten sisällysluettelot, litteroinnit) digitaaliseen muotoon.
Kymenlaakson murretta -sivuston tekijät
Julkaistujen näytteiden ja niihin liittyvien valokuvien valinta sekä litterointi: Anni Tiirikainen 2007 ja 2008. Litterointien tarkastus: Eeva Yli-Luukko. Kymenlaakson murteen esittely: Eeva Yli-Luukko 2010. Aineiston siirto verkkoon: Susanna Kokko 2010. Uudelleenjulkaiseminen Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla: 2016.
Valokuvat kielenoppaista ovat peräisin Museovirastosta, jossa säilytetään Suomen kielen nauhoitearkiston kuvakokoelmaa. Ääninäytteet ovat suoratoistotiedostoja.