Kun karvat nousevat pystyyn ja joku sanoo, että ”nyt karmistaa”, voidaan pohtia, onko syynä pakkanen vai jokin pelottava tai vastenmielinen asia. Toisaalta itsensä voi karmistaa tai lampaitakin voi karmistaa. Kyse on karmistaa-sanan eri merkityksistä suomen murteissa. Suomen murteiden sanakirjan (SMS) sana-artikkeli karmistaa esittelee viisi eri merkitysryhmää.
Syksyn merkkejä ovat ainakin ruska ja ilman viileneminen. Monessa paikassa Suomessa lämpötila voi laskea jo syyskuussa pakkasen puolelle yön aikana. Murresanakirjan mukaan tällaista lämpötilan laskemista syksy- tai kevätyönä pakkasen puolelle eli pakastamista on kuvattu verbillä karmistaa. Kyseisestä merkityksestä on joitakin tietoja kaakkoishämäläisistä murteista ja Päijät-Hämeen murteesta sekä yksi tieto varsinaisten kaakkoismurteiden vanhasta Kivennavan pitäjästä. Esimerkiksi Pertunmaalla on todettu, että ”onha se yölä vähän karmistanu”.
Karmistaa-verbi on myös yleiskielen verbien puistattaa ja karmia synonyymi. Hollolassa joku on sanonut, että ”minua niin karmisti kum ma kuutelim mitä se Manta puhu”. Vermlannissa taas on kerrottu, että ”minua karmistaa kum mä aattelen (ihmissyöjiä)”.
Toisaalta karmistaa-verbiä on käytetty merkityksessä ’rohkaista mielensä, karaista (luontonsa); yrittää kovasti, ponnistella’. Esimerkiksi Savitaipaleelta on murre-esimerkki, jossa sanotaan, että ”meä karmisti luontoin ja tapoi sen (käärmeen)”. Kanneljärvellä on rohkaistu kuulijaa ja sanottu: ”karmistaha vähä itsiäis ja juokse paljai jaloi lunta myöte Mikkolaa”.
Lisäksi karmistaa-verbi voi merkitä ’pois ajamista, hätistämistä’. Koivistosta on tässä merkityksessä seuraavanlainen esimerkki: ”karmista noita lampaita tuos vähä etemmääks ko tulloot ihan rappusiil ast”. Karmistaa-artikkelin viides merkitysryhmä kokoaa verbin muut käytöt. Vanajalla verbi on merkinnyt kurkun kirvelyä: ”kurkua [!] karmistaa”. Valkealassa taas on käsketty panemaan koukku kiinni sivupuomiin: ”karmista reiteh”.