Itikka, hyttynen, sääski, hyde, hyttinen, hytönen, kirsiäinen, mynky… Tällä suomalaisia joka kesä ärsyttävällä hyönteisellä on murteissa ollut monenlaisia nimityksiä. Eikös sanonta menekin niin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä?
Suomen murteiden sanakirjan mukaan vanhoissa murteissa Culicidae- ja Chinonomidae-heimoihin kuuluvista hyönteisistä on yleensä käytetty nimityksiä hyttynen ja itikka. Lisäksi murresanakirja esittelee monia harvalevikkisempiä sanoja, jotka tarkoittavat jonkinlaista hyttystä tai itikkaa. Suomen murteiden sana-arkistossa on lisäksi runsaasti tietoja sanasta sääski, joka tulee aikanaan murresanakirjaan. Tällä hetkellä sanakirjaa on julkaistu välillä a–nysäveitsi.
Hyttynen-sanasta on murresanakirjassa tietoja kaikilta murrealueilta Vermlantia lukuun ottamatta. Itikka-sanan levikki on murresanakirjan mukaan itäisempi, kun puhe on Culicidae-heimoon kuuluvista hyönteisistä. Jos taas itikalla viitataan hyönteisiin tai muihin pieniin eläviin yleensä, on tietoja enemmän länsimurteista. Sanasta sääski on tietoja murrearkistossa enemmän länsimurteista kuin itämurteista.
Sanoilla hyttynen ja itikka on murresanakirjassa muitakin mielenkiintoisia merkityksiä. Esimerkiksi hyttysellä on viitattu Vaalassa ja Vuolijoella hautausmaalla asuviin henkiolentoihin, ”kirkonväkeen”. Näiden olentojen uskottiin liikkuvan hyttysten tapaan suurina parvina.
Itikka-sanalla on taas tarkoitettu myös lehmää tai joskus jopa sikaa tai lammasta. Tällainen merkitys sanalla on sanakirjan mukaan Satakunnan murteissa, perihämäläisissä murteissa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla sekä savolaiskiilassa. Usein sanaa on käytetty halventavassa merkityksessä (esimerkki Viljakkalasta): ”Teilän elikot tuli meilän puolelle. – Senki itikat kuin ei kerkiä muuta peräs oleen.”