Vihapuhe ja viharikos otettiin Kielitoimiston sanakirjan hakusanoiksi keväällä 2012. Vihapuheen olemuksesta oli jo siihen mennessä keskusteltu pitkään, eikä keskustelu ole sen jälkeenkään laantunut.
Avoimia ajankohtaisia kysymyksiä on edelleen paljon: Mitä vihapuhe on? Puhe vihasta ei varmaankaan ole aina vihapuhetta? Entä vihainen puhe, onko se tyypillisesti vihapuhetta?
Muualta lainattu 2000-luvun uudissana
Uudissana-asiantuntija Riitta Eronen kertoo Ylen jutussa vuodelta 2013, että vihapuhe on mielenkiintoinen uudissana, joka tuli meille englannin kielestä (hate speech). Sana on poimittu ensimmäisen kerran Kotimaisten kielten keskuksen tietokantaan vuonna 2007.
”Yhdysvalloissa käytiin samoihin aikoihin runsaasti poliittista keskustelua ja väittelyä etenkin homoseksuaalien oikeuksista, ja sanaa alettiin käyttää tässä yhteydessä”, kertoo Eronen.
Englannin kielessä ilmausta hate crime (’viharikos’) on käytetty jo 1980-luvun lopussa. Ilmaus hate speech (’vihapuhe’) nykymerkityksessään on 1990-luvulta.
Vihapuheen määrittelemisestä
Yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa määritellään vihapuhetta näin:
vihaa ilmaiseva tai väkivaltaan yllyttävä kielenkäyttö, joka kohdistuu yksilöihin tai ihmisryhmiin varsinkin heidän uskontonsa, etnisen taustansa, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa tai muun sellaisen perusteella.
Vihainen-adjektiivi puolestaan voi tarkoittaa yleiskielessä monenlaisia asioita:
vihoissaan oleva, vihastunut, suuttunut, kiukkuinen, äkäinen, äreä; vihaa ilmaiseva.
Kaikki puhe vihasta ei siis ole yleiskielen määritelmän mukaista vihapuhetta. Eikä kaikki vihainenkaan puhe ole vihapuhetta.
Vihapuhetta ei mainita Suomen lainsäädännössä. Poliisin mukaan termi on julkisessa keskustelussa muodostunut tulkinnanvaraiseksi. ”Vihapuheeksi katsotaan helposti kaikki epäasiallinen puhe tai kirjoitus.” Yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivulla vihapuhetta määritellään näin:
Vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viestintä voi olla puhetta, mutta se voi olla myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia, symboleja, musiikkia, piirroksia ja elokuvia.
Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.
Vaikka vihapuheesta on puhuttu paljon ja vihapuheelle on tuotettu pätevä määritelmäkin ja vaikka vihapuhetta vastaan on kampanjoitu laajasti, tekemistä riittää. Yhdistyneiden kansakuntien rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea antoi vastikään Suomelle suosituksia rasistisen vihapuheen ja etnisen profiloinnin torjumisesta. Komitea on huolestunut rasistisen vihapuheen yleisyydestä ja suosittelee rikoslain uudistamisen nopeuttamista. Vihapuhetta ja viharikoksia, etnistä profilointia sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat suositukset komitea nimeää erityisen tärkeiksi.
Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.
Vihapuhe on merkityksiä
Kielentutkijoiden kirjoituksissa on useaan otteeseen pohdittu vihapuheen merkityksiä. Tässä joitakin poimintoja aihetta käsittelevistä tai sivuavista teksteistä.
Kielen laadusta on kyse silloinkin, kun keskustellaan sanomisen rajoista. Rajoja on koeteltu varsinkin verkkokirjoittelussa, ja lähes kaikissa tiedotusvälineissä on keskusteltu vihapuheesta. Mitä vihapuhe on? Yhden vastauksen antaa Julkisen sanan neuvosto. Se lisäsi syyskuussa Journalistin ohjeisiin liitteen, jossa todetaan muun muassa, että toimitusten tulee seurata verkkosivujaan ja pyrkiä estämään ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Tällaisia ovat esimerkiksi ”väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt”.
Pirkko Nuolijärvi: ”Yksilö voi kaikissa oloissa vaikuttaa omaan toimintaansa ja yrittää elää niin, ettei lisää maailmassa vihaa millään tasolla, ei juoruilemalla, ei panettelemalla eikä ennakkoluuloja tukemalla. Paras lääke vihapuheen vastustamiseen on yrittää tutustua asioihin, pitäytyä faktoissa ja tarkastella asioita myös toisten näkökulmasta, vaikka se ei aina ole helppoa. Sama koskee yhteisön toimintaa. Kielentutkijoilla on minusta tässä asiassa paljon annettavaa, kun kieltä ja argumentteja analysoimalla voi osoittaa, mistä puista puhe ja tekstit on rakennettu.”
Koska vihapuhe on kielenkäyttöä, se on myös merkityksiä. Vihapuheessa tuotetaan ja välitetään merkityksiä toisten ihmisten tulkittaviksi.
Kielessä luotavia merkityksiä on monenlaisia. Vihapuheessakin sekä kuvataan maailma ja ihmiset tietynlaisina (sisällöt) että otetaan kantaa asioihin (mielipiteet, arvottaminen) ja luodaan ihmisten välille erilaisia suhteita (vuorovaikutus, roolit). Puhetta arvioitaessa merkityksiin tulisikin kiinnittää huomiota monista näkökulmista.
Joulurauhan julistuksessa vedotaan jokaiseen kehottamalla käyttäytymään hiljaisesti ja rauhallisesti. Toisen tilan kunnioittaminen on tärkeää, on sitten kyse yksilöstä, kansanryhmästä tai valtiosta. Viime aikoina yleistynyt vihapuhe kertoo kunnioituksen ja tilan antamisen puutteesta.
Toivon, että osaisimme ymmärtää paremmin erilaisia näkökulmia ja asettua toisen asemaan. Tällöin kuulisimme vihapuheen sijaan enemmän rakkauspuhetta.
Paras lääke vihapuheen vastustamiseen on yrittää tutustua asioihin, pitäytyä faktoissa ja tarkastella asioita myös toisten näkökulmasta.