Peliä, riihessä istumista, näyttelemistä – aikamoista teatteria! Politiikasta puhutaan usein metaforin ja muin kielikuvin. Yksi tavallisimmista puheenparsista on politiikan rinnastaminen teatteriin. Näyttelevätkö edustajamme siellä Arkadianmäellä?
Tässä vinkissä pureudutaan teatterin olemukseen. Pelkkää teatteriako koko elämä? Ei toki, myös katsolaa, näkymöä ja jätkytystä! Sekä sitaattinostoja Aleksis Kiven näytelmästä Kihlaus (1866).
Ja ennen iltaa on yhteinen sydämmellinen ilomme korkealla katossa!
Mikä on teatteri?
Kielitoimiston sanakirja määrittelee teatteri-sanan merkityksiksi muun muassa ’näytelmiä esittävän laitoksen’, ’teatterirakennuksen’ ja ’näyttämötaiteen’. Teatteri-loppuisia yhdyssanoja on runsaasti, ja ne voivat liittyä esimerkiksi toteuttamistapaan, -paikkaan tai -aikaan, tyylilajiin tai esittäjiin: amfi-, harrastaja-, katu-, kesä-, nukke-, revyyteatteri.
Elokuvateatterissa katsellaan taiteelliseksi kokonaisuudeksi taltioitua näyttelemistä, kotiteatteri-sanalla taas viitataan viihde-elektroniseen laitteistoon, jonka avulla kotiin saadaan elokuvateatterimainen katselukokemus. Melko kauas teatteri-sanan varsinaisesta merkityksestä on edennyt humoristinen armeijaslangin sana perunateatteri, perunoiden kuoriminen (joukolla).
Kreikkalainen katselupaikka
Teatteri-sanan alkuperä on kreikkalais-latinalaisessa kulttuuripiirissä. Sen lähtökohtana on kreikan näyttämörakennusta tai katselupaikkaa tarkoittava théātron. Nimitys on kulkeutunut latinan, ranskan, saksan ja ruotsin kautta suomeen.
Nykyisessä asussaan teatteri on ollut käytössä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Teatterille ehdoteltiin suomenkielisiäkin vastineita katsola ja kometiahuone, mutta ne jäivät häviölle.
Ilveillys kahdessa näytelmässä
Suomenkielinen teatteri syntyi 1800-luvulla, jolloin Suomi eli kansallista heräämistään. Suomeksi kirjoitettiin yhä enemmän, ja aihepiirit monipuolistuivat. Jos jonkin alan sanastoa ei vielä ollut olemassa, se luotiin, ja uuden sanaston vakiintuminen vei tietysti aikansa.
Nykykielestä tutut teatteritermit kuten näyttämö, näytös ja henkilöt eivät ensimmäisille näytelmien kirjoittajille olleet itsestään selviä. Henkilöt ovat usein olleet jäseniä, näyttämö muun muassa näkymö ja näytelmä-silta. Näytelmä-sana on saattanut merkitä myös näytöstä.
1800-luvun näytelmäkirjailijoihin lukeutuu tietenkin Aleksis Kivi. Kiven kotimurre on etelähämäläistä Nurmijärven murretta, ja hänet mielletään usein maaseudun kuvaajaksi. Kuitenkin hänen näytelmissään kuullaan myös ruotsin kielestä vaikutteita saaneiden henkilöiden puhumaa suomea sekä ylipäätään kaupunkilaista puhekieltä.
Minna Canth on maininnut kirjailijantyönsä varsinaiseksi alkusysäykseksi Jyväskylässä vierailleen Suomalaisen teatterin esitykset ja postimestari Robert Kiljanderin kanssa jaetun innostuksen näytelmien kirjoittamiseen. Ensimmäisen oman näytelmänsä, Murtovarkauden, Canth lähetti Suomalaisen teatterin johtajalle Kaarlo Bergbomille loppusyksystä 1879.
Kirjoittamisen pontimena oli suomenmielinen kansallinen innostus. Canth palkittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran näytelmäkilpailussa keväällä 1881. Runoustoimikunta kiitteli erityisesti Murtovarkauden humoristisuutta, dialogin vilkkautta ja kieltä, joka oli heidän mielestään ”puhdasta ja raikasta”.
Professori Martti Rapola kokosi 1930–1940-luvuilla laajan sanalipuston 1800-luvulla suomen kieleen tulleista uudissanoista. Nykyään Rapolan sanasto on saatavilla myös tietokantana. Aineistosta käy ilmi, että näytelmä-sanan nimitykseksi ovat olleet ehdolla esimerkiksi sanat julkileikki, jätkytys, katsantopeli ja murhekuvaus.
Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani!
Kulisseissa suhisee
Monet teatterisanat ovat lähtöisin ranskasta. Tällainen on esimerkiksi kulissi.
Ranskan sana coulisse tarkoittaa yleensä kiskoilla liukuvaa ovea tai seinäkettä taikka sitä uraa, jossa liikuteltava esine liukuu. Teatterissa coulisse on liikuteltava teatterilavaste. Tämä merkitys mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1694 Ranskan akatemian sanakirjassa. Sittemmin sanaa alettiin käyttää myös merkityksessä ’näyttämön tausta tai vierusta’.
Kotimaisia klassikoita kaikille näyttämöille
Erämaass' olen sfinksi,
luonani leijonat huhuu.
Olen äänetön – mutta
kauttani Kohtalo puhuu.
– Katkelma runosta Pronssia (Uuno Kailas 1932: Kootut runot)
Kotuksen Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -korpus sisältää valikoiman asemansa vakiinnuttaneiden suomalaisten kaunokirjailijoiden tuotantoa 1880-luvulta 1930-luvulle. Mukana on monenlaisia teoksia: proosaa, näytelmiä, lyriikkaa ja aforismeja. Näytelmiä on muun muassa Minna Canthin kirjoittamana. Runoja vaikkapa ääneen lausuttavaksi on Uuno Kailaan, Eino Leinon ja Edith Södergranin ja monen muun kynästä.
Varhaisempaa kirjallisuutta on tarjolla Varhaisnykysuomen korpuksessa. Se sisältää autonomian aikana 1800-luvulla ilmestyneitä eri alojen suomenkielisiä teoksia, vanhimpien aikakaus- ja sanomalehtien vuosikertoja, almanakkakirjoituksia ja asetustekstejä sekä eräitä sanakirjoja. Mukana on muun muassa Aleksis Kiven teoksia, edellä mainittu Kihlauskin.
Komissa ja Ryhmiksessä
Olipa teatteri suuri tai pieni, tietyssä talossa sijaitseva tai eri osoitteissa esiintyvä, sillä on yleensä aina nimi. Kenties tunnetuin on Helsingissä sijaitseva Suomen kansallisteatteri, joka on entiseltä nimeltään Suomalainen teatteri.
Kun teatterit tulevat tutuiksi, niistä saatetaan alkaa käyttää puhumista nopeuttavia epävirallisia nimiä. Voi sanoa käyneensä esimerkiksi Komissa (KOM-teatteri) tai Ryhmiksessä (Ryhmäteatteri).
Entä mistä näytelmien henkilöiden nimet tulevat? Mitkä ovat neutraaleja, mitkä taas puhuvia nimiä? Kiinnittääkö keskivertokatsoja huomiota henkilöhahmojen nimien valintaan?
Monimediaista draamaopetusta
Teatterin keinoja käytetään muuallakin kuin näyttämötaiteessa. Yläkoulun opetussuunnitelmaan kuuluu muun muassa draamaopetusta, jonka on todettu onnistuvan hienosti myös etäyhteyksien kautta. Teatterimetodeihin tutustuminen auttaa nuoria löytämään uusia kanavia mielipiteiden esittämiseen ja monimediaiseen viestintään.
Draamaa voi opettaa vaikkapa meemityöpajan muodossa. Meemitöissä henkilöitä ja tapahtumia käsitellään kuvakerronnan avulla ja otetaan kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin. Tämä opettaa oppilaita ymmärtämään satiiria ja parodiaa tyylikeinoina.
Kaikessa kielenkäytössä on esittävä luonteensa
Teatteri-sanaa käytetään kuvaamaan myös epäaitoa käyttäytymistä, teeskentelyä, hämäystäkin. Esimerkiksi eduskunnan täysistuntokeskusteluja on toisinaan kyseenalaistettu siitä, että se ei olisi oikeaa vuorovaikutusta vaan kokoelma monologeja, ”pelkkää teatteria”. Eduskuntapuheiden koko kuva on kuitenkin monimuotoisempi.
Teatteriväitteisiin voi tuoda perspektiiviä muistuttamalla, että aivan kaikessa kielenkäytössä on esittävä ulottuvuutensa. Täysistuntokeskustelussa tämä performanssiluonne korostuu tilanteen julkisen ja poliittisen luonteen vuoksi.
Huvituksia Arkadianmäellä
Mistä Arkadianmäki on saanut nimensä? Kadunnimistössä Arkadianmäki, Arkadiankatu, Arkadianaukio ja Arkadianpuisto esiintyvä Arkadia on ollut käytössä jo aiemmin kyseisellä seudulla olleen huvila-alueen nimessä. Arkadian huvila-alueella sijaitsi myös Arkadia-teatteri vuosina 1861–1908.
Sanan Arkadia alkuperä löytyy kreikkalaisesta maakunnan nimestä. Muun muassa kreikkalaisen nimistön lainaaminen julkisten rakennusten, kaupunginosien, aukioiden ynnä muiden nimiin on vanhaa eurooppalaista perinnettä.
Arkadianmäki on eduskuntatalon sijaintipaikka Helsingissä Uudellamaalla ja itse eduskunnankin lempinimi. Nimi perustuu rakennuksen sijaintiin mäellä ja läheiseen Arkadia-nimistöön. Alueella sijaitsi aiemmin Arkadia-niminen huvila (”jordlägen heter eller willor, wid namn N:o 65 Arkadia - -” 1850) sekä sen mukaan nimetty Arkadian huvila-alue ja nykyisen Arkadiankadun alkupäässä vuosina 1861–1908 Arkadiateatteri.
Arkadia oli vuoristoinen ylänköalue muinaisessa Kreikassa Peloponnesoksen keskiosassa. Paimenten ja maaseudun elämää ihannoivien runoilijoiden, kuten Vergiliuksen, ansiosta Arkadian asukkaita pidettiin yksinkertaisena paimenkansana ja Arkadiasta tuli paimenidyllin kotimaa.
Sinä kultasen päivänpaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska ilman päätä ja perää, sinä himphamppu !
Vinkin ensimmäinen versio on julkaistu 12.11.2021.