Aihetta käsiteltiin esimerkiksi paikallisessa sanomalehdessä (Etelä-Saimaa 13.7.) ulkomaalaisten lääkäreiden osalta. Monessa muussa työssä pärjää vähemmällä, mutta lääkärien kielitaitovaatimuksista en olisi valmis tinkimään. Minulle on edelleen epäselvää, mikä hammastani viimeksi vaivasi, vaikka kyselin asiaa useampaan kertaan herttaiselta venäläislääkäriltäni.
Sama puheenaihe nousi esille urheiluradiota kuunnellessa. Lähetyksessä haastateltiin USA:ssa asuvaa uimari Matias Koskea, joka edustaa Lontoossa Suomea mutta seuraavissa olympialaisissa kenties jo nykyistä kotimaataan. Kun Suomen urheilusaavutukset eivät ole olleet viime kisoissa kummoisia, esitin perheväen kuullen toiveeni, että Koski pysyisi jatkossakin siniristilipun alla. Koski sai kuitenkin vieressäni istuvalta teiniltä tukea: kun kerran osaa paremmin englantia kuin suomea, päätös on ymmärrettävä. Ajatus kielen ja kansallisuuden tai kansalaisuuden välisestä erottamattomuudesta ei ole uusi juttu.
Kotiseurakuntani eilisessä jumalanpalveluksessa käytti puheenvuoron äidinkielenään venäjää puhuva nainen. Hän etsi silmillään paikalta tulkkia, mutta kun tämä ei ollut paikalla, hän urheasti puhui suomea – ja selvisi hienosti. Vaikka hän ei löytänyt aina sanaa, joka olisi ollut kaikkein kuvaavin, hän käytti näppärästi kiertoilmaisuja ja hyödynsi eleitä; yleisökin auttoi.
Totuus on se, että kielitaito karttuu paitsi kieltä systemaattisesti opiskelemalla sitä ahkerasti käyttämällä. Me suomalaiset emme vain aina tarjoa kielen käyttömahdollisuuksia. Kyse ei ole suinkaan yleensä ilkeydestä vaan ajattelemattomuudesta.
Olen viime päivät seurannut sitä, miten itäeurooppalainen nuori mies on asettunut Suomeen töihin. Hänen lähipiirissään on pari keski-ikäistä miestä, jotka ovat vuoron perään harmitelleet sitä, etteivät osaa mielestään riittävästi englantia. Kun olen ehdottanut, että he puhuisivat ja opettaisivat kaverille suomea, ajatus on selvästi ollut heille ihan uusi.
Olen kuitenkin nähnyt, että homma toimii. Uskon, että ruandalainen ystäväni osaa juuri siksi suomea paremmin kuin moni yhtä kauan täällä asunut, että hänellä on niin monta sellaista ystävää, jotka eivät voi turvautua englantiin. Siis suomea, please!