Viisikymmentä vuotta täyttänyttä Kotimaisten kielten keskusta (Kotus) juhlittiin tiistaina 3. maaliskuuta 2026. Lämminhenkisessä juhlaseminaarissa kuultiin koskettavia ja painokkaita puheenvuoroja sekä keskusteltiin kielestä ja kielistä monipuolisesti.
Helsingin Ritarihuoneella järjestettyyn tilaisuuteen oli kokoontunut parisataa Kotuksen ja kielen ystävää. Juhlan aikana vahvistui yhteinen ymmärrys siitä, miten kieli liittyy kaikkeen ja myös yhdistää meitä kaikkia.
Korvaamatonta yhteistyötä
Kotuksen johtaja Leena Nissilä avasi tilaisuuden tervehtimällä juhlayleisöä suomeksi, ruotsiksi, saameksi, romanikielellä, karjalaksi sekä viittoen. Nissilä korosti, kuinka äidinkieli ja kielitaito ovat tärkeimpiä avaimia vuorovaikutukseen, tiedonvälitykseen ja oppimiseen. Kotuksen työ ei olisi mahdollista ilman tiivistä vuorovaikutusta kieliyhteisön kanssa.
”Kotimaisten kielten keskuksen työtä ovat omalta osaltaan auttaneet hyvin monet kielenkäyttäjät ja tutkijat”, Nissilä kertoi. ”Kieliaineistot, joihin työmme tänäkin päivänä pohjautuu, on koottu suomalaisilta, ja aineistomme kartuttamiseen ovat osallistuneet tuhannet suomalaiset aina korkeinta valtiojohtoa myöten.”
Kansalliskielet ovat yhteiskunnan perusta
Opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdyksen tilaisuuteen toi opetusministeri Anders Adlercreutz. Kansalliskielemme muodostavat ministerin mukaan perustan Suomen itsenäisyydelle, identiteetille, demokratialle, historialle, kulttuurille ja koulutusjärjestelmälle. Ministeri korosti puheessaan lisäksi sitä, kuinka kotoperäiset vähemmistökielet tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja kuinka niiden elinvoimaisuus on tärkeä osa yhteistä kulttuuriperintöämme.
”Kotuksen työ on palvelusta koko kansakunnalle”, ministeri lausui. ”Kotus on asiantuntijataho, joka huolehtii siitä, että kielemme ovat elinvoimaisia, ymmärrettäviä ja käytettävissä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.”
”Elämä on vuorovesi, älä sitä kaihda”
Juhlaesitelmän piti Kotimaisten kielten keskuksen johtajana vuosina 1998–2016 toiminut emeritaprofessori Pirkko Nuolijärvi. Nuolijärvi pysähtyi miettimään, mitä meiltä puuttuisi, jos Kotusta ei olisi. Esimerkiksi kuinka monta eri kieliä ja kielimuotoja kuvaavaa, kulttuurihistoriallisesti merkittävää sanakirjaa olisi jäänyt laatimatta? Nuolijärvi kiitti Koneen Säätiötä, Suomen Kulttuurirahastoa ja Svenska litteratursällskapet i Finlandia sekä Svenska kulturfondenia merkittävästä tuesta Kotuksen laajojen sanakirjahankkeiden edistämisessä.
Nuolijärven mukaan Kotus on aina esimerkillisesti jatkanut tehtäviensä hoitamista erilaisista toimintaedellytyksiinsä liittyvistä myrskyistä huolimatta. Nousuvesi on monesti uhannut jättää kaiken rakennetun alleen, mutta sitä on aina seurannut laskuvesi. Tällaisiin säkeisiin päättyy runo, jonka Nuolijärvi kirjoitti vuosia sitten, erään vaiheikkaan työviikon jälkeen:
Elämä on vuorovesi, älä sitä kaihda.
Livet är tidvatten, skym det inte.
Rinnakkaiskielisesti Kotuksesta
Tilaisuudessa julkistettiin Kotuksessa tehtävän kielityön historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuuttakin käsittelevä juhlakirja Kielen asialla – För språket (SKS Kirjat). Kirjan toinen toimittaja Henna Leskelä toivoo, että kirja tekee Kotuksen työn entistä tutummaksi niin kielen ammattilaisille kuin muillekin.
”Lukijoille voi tulla yllätyksenä esimerkiksi se, kuinka tärkeässä roolissa kielityössä ovat tietotekniikan asiantuntijat”, Leskelä kertoo. Kirjassa näkyy myös rinnakkaiskielisyyden periaate: kullakin kirjoittajalla on ollut mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään, tässä tapauksessa suomea tai ruotsia.
Kielistä, sydämellä
Ohjelmassa oli myös paneelikeskustelu kielestä ja sen merkityksestä. Keskustelijoina olivat dosentti Tommi Kurki, toimittaja Reetta Räty ja kirjailija Kjell Westö. Paneelin puheenjohtajana toimi professori Pirjo Hiidenmaa. Keskustelua virisi muun muassa ihmisen suhteesta puhumiinsa kieliin. Sydämen kieliäkin voi olla useampia. ”Så många språk som du talar, så många språk är du”, Westö lainasi erästä tšekkiläistä sanontaa.
Kieli on silta ihmisten välillä, mutta välillä melkein pudotaan kuiluun. Hallinnon, politiikan, talouden ja erilaisten instituutioiden kieli on omiaan peittämään todellisuuden ja aidot, inhimilliset ajatukset. Vastuut ja toimijat katoavat, passiivit kukoistavat. Reetta Rädyn mukaan toimittajilla on tärkeä rooli tulkkeina, kun tehtävänä on kääntää kaikki tämä todelliselle kielelle.
Yliopistoissa on tärkeää kouluttaa eri alojen tutkijoita puhumaan työstään Suomen kansalliskielillä. Tommi Kurjen mukaan tiedettä kirjoitettaessa on joka tapauksessa otettava huomioon vastaanottaja ja aihe – tieteen kieli on väkisinkin ulkopuoliselle mutkikkaampaa ja englanniksi kirjoittamisella on oma sijansa – mutta asiantuntijan on osattava kertoa työstään myös suurelle yleisölle. Tieteen kansantajuistamisessa on keskeistä pysähtyä pohtimaan, millaista kieltä missäkin tilanteessa on tarkoituksenmukaista käyttää.
Kotus-palkinto Pekka Sammallahdelle
Päät kääntyilivät ja supina voimistui Kotuksen johtajan Leena Nissilän lukiessa Kotus-palkinnon perusteluja. Kun Oulun yliopiston saamen kielen emeritusprofessori Pekka Sammallahti nousi vastaanottamaan palkintoa, kaikki katseet olivat jo kääntyneet häneen.
Sammallahti toimi Oulun yliopiston saamen kielen ja saamelaiskulttuurin apulaisprofessorina vuosina 1977–1982 ja professorina vuosina 1982–2011. Hänet tunnetaan yhtenä oman sukupolvensa merkittävimmistä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen uranuurtajista. Palkintopuheensa hän päätti paljonpuhuvaan anekdoottiin:
Sattuipa niin, että eräillä käräjillä todistajana oli vanha muori. Tuomari kysyi tältä norjaksi, tarvitseeko tämä tulkkia. ”En tarvitse”, muori vastasi rehellisesti ja piti sen jälkeen laajan todistuksensa saamen kielellä. ”Sinähän sanoit, ettet tarvitse tulkkia”, tuomari ihmetteli. ”Niin sanoinkin”, vastasi mummeli. ”En minä tarvinnutkaan, mutta sinä näköjään tarvitsisit.”
Majakkana pimeydessä
Tilaisuuden loppupuolella kuultiin opiskelijajärjestöjen sekä Kotuksen koordinoimien kielilautakuntien tervehdykset. Lautakuntien monikielisissä puheenvuoroissa korostui se merkittävä työ, jota Kotus on yhdessä eri kieliryhmien kanssa tehnyt kielten aseman ja puhujien oikeuksien parantamiseksi. Tämän tärkeän työn on myös jatkuttava.
Opiskelijajärjestöjen edustajat korostivat Kotimaisten kielten keskuksen ja sen tarjoamien palvelujen merkitystä opiskelijoille. Iltapäivän aikana kiiteltiin myös sitä, kuinka Kotus korkeakouluharjoittelupaikkojen tarjoajana on antanut eväitä lukemattomille kielen asiantuntijoille, jotka työskentelevät nykypäivänä esimerkiksi kielenhuoltajina julkishallinnon instituutioissa.
Kielen asialla
Ilta jatkui juhlavastaanotolla, jossa tervehdyksensä esitti moni Kotuksen ystävä. Korkea Ritarisali täyttyi kattoaan myöten monikielisestä, iloisesta kielikeskustelusta.
Kiitämme kaikkia teitä, jotka juhlitte kanssamme Yle Areenan välityksellä ja paikan päällä! Juhlia voi myös takautuvasti – seminaarin tallenne on katsottavissa 2. huhtikuuta saakka.
Jatkamme kielen juhlistamista jokapäiväisessä työssämme sekä vuoden 2026 ajan kotimaisten kielten teemavuoden merkeissä. Kielen asialla!
Teksti: Risto Uusikoski