Arska paistaa
Se mikä näyttää nimeltä, ei aina ole nimi.
Työssäni olen tullut huomaamaan että suomen kielessä persoona ilmaistaan usein kovin eri tavalla kuin englannissa. Paljon on puhuttu sinä-passiivin epäsuomalaisuudesta mutta eivät ensimmäisen persoonan vastineetkaan aina ole itsestään selviä.
Käännän paraikaa varsin jutustelevaan tyyliin kirjoitettua kirjaa ja huomasin käyttäväni kovin usein suomen sanaa ”kyllä”. Kävin läpi käännöksen ensimmäiset sata sivua nähdäkseni, mikä oli alkutekstissä antanut niihin impulssin.
Julkisuuden sukunimi ei aina ole sama kuin syntymässä tai avioliitossa saatu.
”Kollegat jakavat kuulemaansa” (ts. kertovat yt-neuvottelujen tuloksista). Jakaa-sanan merkitys on laajentunut huimasti viime vuosina.