Poika tekee taikatemppuja naruilla Nuorison taidetapahtumassa Hämeenlinnassa marraskuussa 1982. Kuva: Marjukka Vainio. Nuoperi. PDM 1.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Monen suomalaisen mielestä elämä on ollut parhaimmillaan 1980-luvulla. Vuosikymmen, joskus kaihoten kasariksi kutsuttu, oli uuden tekniikan ja uudenlaisen ajattelun aikaa. Kasaria luonnehtivat muutos ja moninaisuus, eräänlainen yhtenäiskulttuurin murtuminenkin.

Kasaria on kuvattu myös optimismin ja voimakkaan kehityksen, avautumisen ja toiveikkuuden aikakaudeksi. Hyvinvointivaltio vahvistui ja taloudessa tapahtui. Alettiin puhua tietoyhteiskunnasta. Kylmä sota toki jatkui, toisaalta maailmanpolitiikassa puhalsivat ajoittain liennytyksen tuulet. Urho Kekkosen aika päättyi, Mauno Koiviston aika alkoi. Itänaapurissa nousivat glasnost ja perestroika.

Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatšov lokakuussa 1989. Gorbatšov oli valtiovierailulla Suomessa. Kuva: Kalevi Keski-Korhonen. Työväen arkisto. CC BY-NC-ND 4.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Erinomaisen tärkeää ja vaikeaa?

”Sanoin saavutettu” -sivustolla on julkaistu laaja kooste 1980-luvun sanoista, teksteistä, puheista ja merkityksistä sekä vuosikymmenen ilmiöistä. Kahdeksankymmentäluku muistetaan niin kasinotaloudesta ja hallitusta rakennemuutoksesta kuin aidsista ja avaruussukkulastakin sekä esimerkiksi City-lehdestä, Dallasista, Dingosta, Ievasta, Jumalan teatterista, lambadasta, Napakympistä, Rubikin kuutiosta, tiputanssista – ja Tšernobylistä. Pääministeri Kalevi Sorsa toi tietoomme infokratian, tasavallan presidentti Koivisto puolestaan viittasi sanalla sopuli toimittajiin.

Koivisto nostetaan koosteessa ajan hahmoksi monine omaperäisine sanomisineen: Tärkeintä on liike eikä päämäärä, Tarttis tehrä jotain, Kyllä se siitä. Koivisto oli fundeeraaja, jolle jokin asia saattoi olla erinomaisen tärkeää, toinen asia taas erinomaisen vaikeaa. Koivistoa toki syytettiin myös alisanoista ja latteuksista. Hänhän arveli itsekin, että ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan

Vidiootteja vesisängyillä taivaskanavia katsomassa?

Suomessa alettiin 1980-luvulla puhua enenevästi tietoyhteiskunnasta. Aikojen muuttuminen näkyi monella tavalla elämässä, myös kielessä: puheisiin tulivat muun muassa cd-levy, elektroniikkapeli, kotitietokone, kotivideo, muoviraha, pankkiautomaatti ja taivaskanava.

Kaikki uudet asiat eivät ole kovin kestäviä. Mihin katosivat esimerkiksi kasarilla hullaannuttaneet leipäkone ja vesisänky? Tai huoneke ja vidiootti?

Virkakielipäätöstä ja kielellistä käännettä

Myös kielenhuollossa ja -tutkimuksessa 1980-luku oli vilkasta aikaa. Vuosikymmenen merkkitapahtumia olivat muun muassa virkakielikomitean mietintö ja virkakielipäätös, Suomen murteiden sanakirjan ja Vanhan kirjasuomen sanakirjan ensimmäisten osien valmistuminen, Kieliposti- ja Språkbruk-lehtien aloittaminen sekä uusi sukunimilaki. Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kenttää ravisteli kielelliseksi käänteeksi kutsuttu katsantotapojen muutos.

”Sanoin saavutettu” -sivuston ensimmäinen versio julkaistiin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 osana Suomi 100 -ohjelmaa. Päivitetty versio julkaistaan kokonaisuudessaan kotimaisten kielten teemavuoden 2026 aikana. Vuosi 2026 on myös Kotimaisten kielten keskuksen 50-vuotisjuhlavuosi.

Lappeenrannan humppafestivaaleilla mentiin vielä perinteisellä tyylillä heinäkuussa 1984. Ei tietoakaan lambadasta eikä tiputanssista! Kuva: Risto Raittila. Lappeenrannan museot. CC BY 4.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Jaa