1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Minusta tuli kieli-ihminen noin viisivuotiaana, kun sain lapsille suunnatun englanninkielisen kuvasanakirjan. Silloin muun muassa havaitsin, että gorilla on ’gorilla’ suomeksi ja englanniksi. Opin myös, että englanninkielisiä sanoja ei lausuttu samalla tavalla kuin ne kirjoitettiin, mikä mietitytti minua kovasti. Kuvasanakirjan jälkeen aloin lukea suomi–englanti–suomi-sanakirjaa kannesta kanteen. Sana-artikkelien yhteydessä olevat tiedot kielestä olivat kiinnostavia, ja myöhemmin minusta tulikin kielentutkija.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Merkitysten rakentuminen on kiinnostavaa, sillä siinä on kulttuurikohtaisia eroja.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäni hyvin monella eri tavalla. Työskentelen kielentutkijana, joten töissä tutkin muun muassa selkokieltä, syrjimätöntä kieltä ja kielellistä affektia, joka tarkoittaa tunteiden ja asenteiden näkymistä kielessä. Vapaa-ajallakin kiinnitän paljon huomiota kieleen ja teen mielelläni havaintoja puhutusta ja kirjoitetusta kielestä julkisissa tiloissa. Aiemmin olen työskennellyt kielenhuoltajana ja kääntäjänä, joten hieman alitajuisestikin kiinnitän huomiota oikeakielisyyteen ja käännösratkaisuihin.
Yhä useammin tarvitaan monikielisyyttä ja kielenkäyttäjien välistä joustavuutta ja kekseliäisyyttä siinä, että kaikki tulevat ymmärretyiksi.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Kielimaisemamme on hyvin monipuolinen, sillä Suomessa käytetään kansalliskielten ja kotoperäisten vähemmistökielten lisäksi monia muitakin kieliä. Yhä useammin tarvitaan monikielisyyttä ja kielenkäyttäjien välistä joustavuutta ja kekseliäisyyttä siinä, että kaikki tulevat ymmärretyiksi.
Englannin kieli on vallannut alaa muun muassa julkisissa tiloissa ja tieteen kielenä, kun taas musiikkiteollisuudessa suomen kieli vaikuttaa elävän uutta nousuaan. Suomessa on esimerkiksi upeita rap-artisteja ja euroviisuedustajia, jotka ovat esiintyneet suomeksi myös kansainvälisillä lavoilla.
Jatkuva muutos kuuluu kieleen. Kielentutkijoille se tarjoaa upeita tutkimusaiheita.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Olen tehnyt väitöskirjan selkokielestä, ja tutkimustulokseni ovat tuottaneet uutta tietoa selkokielestä ja sen käyttäjistä. On kuitenkin vaikeaa sanoa, miten paljon olen pystynyt vaikuttamaan siihen, miten esimerkiksi selkokieleen ja selkokielen käyttäjiin suhtaudutaan. Olen koettanut pitää itselleni tärkeitä tutkimusaiheita esillä ja keskustella niistä tilaisuuden tullen. Selkokieleen ja syrjimättömään kieleen liittyvät aiheet ovat saavutettavan viestinnän toteuttamisessa sekä ajankohtaisia että tärkeitä.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Toivoisin, että selkokielen yhteiskunnallisesta asemasta keskusteltaisiin enemmän, sillä selkokielellä voidaan tavoittaa laajin mahdollinen kohdeyleisö esimerkiksi kriisitilanteissa. Selkokieli on mainittu kansalliskielistrategiassa ja hallitusohjelmissa, mutta sillä ei ole lainsäädännöllistä asemaa. Suomessa selkokielellä tarkoitetaan yleensä selkosuomea, mutta selkoversioita voidaan tehdä muistakin kielistä kuin suomesta.
Muutos on kaunista siksi, että se kertoo elävästä kielestä.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta ja kauheinta on muutos. Muutos on kaunista siksi, että se kertoo elävästä kielestä. Kauheaa se on siksi, että en itse aina pysy muutoksen mukana. Joskus se on hieman huvittavaakin. Kutsun esimerkiksi joustavaa hiuspidikettä donitsiksi, vaikka nykyisin sitä kutsutaan nimellä scrunchie. Vaahtomuovinen nutturantekoväline valkki on puolestaan nykyisin donitsi.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Olisin päiväkirjamerkintä, joka vaihtelee tilannekohtaisesti. Voisin siis vapaasti olla lyhyt raportti päivän tapahtumista, unelma tulevaisuudesta, tehtävälista, automaattikirjoitusharjoitus tai jopa pieni runonpätkä. Päiväkirjatekstit ovat hyvin henkilökohtaisia, eikä ajatusten tarvitse olla niissä heti valmiita tai edes todellisia.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Ottaisin mukaan Eeva Kilven Naisen päiväkirjan. Se on kirja, jonka olen lukenut monta kertaa ja jota aina luen mielelläni.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Rohkaisen lukijoita antamaan Suomeen muuttaneille kielenoppijoille aikaa ja mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Suomea äidinkielenään puhuvat ihmiset saattavat vaihtaa kielen nopeasti englanniksi, jos he huomaavat, että keskustelukumppani vasta opettelee suomea. Tämä voi kuitenkin vähentää mahdollisuuksia arkisen puhekielen oppimiseen. Ajattelen kuitenkin, että myös joustavuus arkisissa keskustelutilanteissa on tärkeää. Ei siis haittaa, vaikka puhuttaisiin monia kieliä sekaisin, kunhan kaikki ymmärtävät ja tulevat ymmärretyiksi.
Idastiina Valtasalmi työskentelee suomen kielen postdoc-tutkijana Tampereen yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat kielellinen affekti, syrjimätön kieli ja tutkimukseen osallistumisen saavutettavuus, joita hän tutkii Koneen Säätiön rahoittamassa Tunteiden Tampere -hankkeessa. Aiemmin hän on tehnyt väitöskirjan Teksti- ja käyttäjänäkökulmia selkokielen sanastoon.
Toimitus: Henna Kara