Isän ääni kuuluu

Isä on iso ja lämpöinen sana. Isästä on moneksi. Tästä todistaa Suomen murteiden sanakirja, jossa on kymmenittäin isä-alkuisia sanoja.

Isä on myös vahva ja voimallinen sana. Ukkosesta on sanottu: isän ääni kuuluu. Suomen murteiden sanakirjasta löytyy myös monia sanontoja ukkosen jyrinästä, ”isän eänestä”. 

Onko isän alkuperästä tietoa?

Monet sukulaissuhteita ilmaisevat sanat ovat tosiaan lainasanoja. Esimerkiksi tytär ja sisar ovat balttilaisia lainoja, äiti on germaaninen ja veli germaaninen tai vielä vanhempi indoeurooppalainen lainasana.

Mutta esimerkiksi eno ja isä ovat omaperäisiä sanoja. Isästä tosin on esitetty, että se voi olla myös ikivanha arjalainen laina.

Sanalla isä on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja laajasti etäsukukielissä samojedikieliä myöten. Unkarin vastine ős tarkoittaa ikivanhaa, esi-isää. Suomen adjektiivi iso on johdettu isä-sanasta.

Isu, isuli ja isykkä

Suomen murteissa on monia isän hellittelynimityksiä, sellaisia kuin isuli, isuri ja isykkä. Ainakin Nurmossa ja Rovaniemellä on Suomen murteiden sanakirjan mukaan puhuttu isusta.

Nurmossa on käytetty myös sanaa isuska: Se oli isuska nii hyvä hoitamahal lapsia. Isukasta on mainintoja moneltakin paikkakunnalta.

Myös isäkästä on havaintoja.

Alun perin Kymenlaaksossa, osassa Etelä-Karjalaa sekä Mäntyharjussa tunnettu iskä on käyttökelpoisena nimityksenä levinnyt monien perheiden käyttöön ympäri maan.

Faijat, vaijat ja yksinäiset jörrikät

Faija tunnetaan niin slangissa kuin murteissakin. Se tulee ruotsin sanasta far. Slangissa faija tarkoittaa ainoastaan isää, mutta murteissa, varsinkin kaakkoismurteissa, sana tarkoittaa myös tai yksinomaan isoisää.

Lännessä on puhuttu faijasta, idässä vaijasta. Sanalla on murteissa myös seuraavat merkitykset: aviomies, perheen pää tai vanha mies (leikillisesti).

Mutta miksi meillä juhlitaan isänpäivää eikä isäinpäivää? Tätä pohtii Matti Vilppula Kieli-ikkuna-kolumnissaan vuonna 2002:

Entä isäinpäivä? Olisiko se taas liian vanhahtavalta kuulostava, melkein kuin pyhäinpäivä tai vainajainpäivä? Toisiko se mieleen säkeen ”teit isäin astumaan” ja sulkisi nykyiset isät ulkopuolelleen?

Ehkä nykyinen käytäntö sittenkin on hyvä. Ehkä isänpäivä paremmin kuin isien- tai isäinpäivä sopii suomalaiselle isälle, hiukan yksinäiselle mutta lämminsydämiselle jörrikälle.

Isot äijät?

Isät ovat joskus äijiä. Mikä äijä oikein on? Mistä ovat peräisin taata, pappa ja vaari?

Äijä-sanan murteelliset merkitykset ’iso’ ja ’paljon’ ovat vanhaa perua, tuttua kansanrunoudesta ja Kalevalasta. Säkeillä ”äijä on sinne mennehiä, ei paljon palannehia” viitataan moniin Tuonelaan tai Pohjolaan matkanneisiin. Isous liittyy moneen muuhunkin sanaan. Nykysuomen isä-sana on iso-sanan johdos, ja itse isokin on merkinnyt ’isää’.

Alkuaan ’isää’ merkinneet taata (taati), pappa (paappa, paapa) ja vaari ovat siirtyneet ilmaisemaan ’isoisää’. Näistä taataa on pidetty lastenkielisenä astevaihtelun heikkoasteisena yleistyksenä omaperäisestä sanasta; toisaalta se voi olla slaavilaista lainaakin. Pappa ja vaari on lainattu ’isän’ merkitykseen ruotsalaisilta.

Entä isäntimä?

Moni isä elää uusperheessä. Mutta miten perheenjäseniä ja vanhemmuus-, sisaruus- ja sukulaisuussuhteita nimetään? ”Olisitko mieluummin äitipuoli, puoliäiti vai äidintimä? Isäpuoli, puoli-isä vai isäntimä?”

Paikannimien isä

Suomessa on isä-alkuisia paikannimiä suhteellisen vähän, ja ne sijoittuvat pääasiassa eteläiseen Suomeen. Näissä nimissä nimenosana esiintyy enimmäkseen yleissuomalainen isä, mutta onpa esimerkiksi Somerolta poimittu talonnimi Isilä. Miehikkälästä taas ovat murteelliset nimet Isukanniitty ja Isukanlähde.

Usein isä-nimet kertovat paikan entisestä tai nykyisestä omistussuhteesta: Isänpelto, Isänaho, Isä-Matin halme. Nimi on voinut syntyä myös kokoa vertaillen: Ruokolahden Isävuoren kerrotaan olevan suurin vuori lähistöllä esiintyvien Äitivuoren ja Poikavuoren rinnalla.

Isä vai siittäjä?

Eduskunnan lakivaliokunta käsitteli keväällä äiti- ja isä-sanoihin liittyvää kansalaisaloitetta KAA 6/2024 vp, jonka otsikko on ”Termit äiti ja isä säilytettävä lainsäädännössä, palveluissa ja yhteiskunnassa”. Kansalaisaloite herätti huomioni, sillä tutkin historian pro gradu ‑tutkielmassani sodanjälkeisten perhekasvatusoppaiden sukupuoli- ja seksuaalikäsityksiä, joissa korostuu äitiys ja isyys keskeisinä rooleina.

Kansalaisaloitteen allekirjoittajat ovat huolissaan isä- ja äiti-sanojen poistamisesta lainsäädännöstä, jossa ne tulisi heidän mielestään säilyttää ja palauttaa niiltä osin kuin ne on poistettu. Tämä on heidän mukaansa kriittinen kysymys Suomen tulevaisuuden kannalta, sillä matalan syntyvyyden takia on panostettava perhepolitiikkaan, jota edesauttaa tunneperäisten äiti- ja isä-sanojen käyttö.

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) johtaja Leena Nissilä antoi asiantuntijalausunnon kansalaisaloitteesta lakivaliokunnan kokouksessa maaliskuussa. Lausunnossa huomautettiin, että äiti- ja isä-termit kyllä esiintyvät lainsäädäntöteksteissä, eikä niitä ole korvattu kansalaisaloitteessa väitetyillä siittäjä- ja synnyttäjä-sanoilla. Lausunnossa tuotiin myös esille, että lakitekstissä käytettävien termien on oltava yksiselitteisiä ja edistettävä yhdenvertaisuutta, jolloin ne eivät voi sulkea ulkopuolelleen vähemmistöjä. Termejä ei siis voi päättää sen mukaan, miten haluaisi asioiden olevan, vaan niiden on kuvattava yhteiskunnan todellisuutta.

---

Vinkki on julkaistu ensimmäisen kerran 7.11.2016. Sitä on päivitetty viimeksi 4.11.2025.