Niin kutsuttu self help- eli itseapukirjallisuus on ollut kasvavassa suosiossa koko 2000-luvun ajan. Itseapukirjallisuus tarjoaa lukijalleen muun muassa keinoja kehittää itseään tai voida paremmin. Eräänlaisia samaan genreen lukeutuvia teoksia löytyy jo vuosisatojen takaa – ja vieläpä suomeksi!
Kaivoin Vanhan kirjasuomen sanakirjan (VKS) lähdeluettelosta käsiini erään 1780-luvulla painetun itseapuoppaan, jonka sisältöä pureskelen tässä blogikirjoituksessa.
Tuntemattoman kirjoittajan koostama, Vaasassa vuonna 1786 painettu Konsti Elää kauwwan kokoaa hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita terveelliseen elämään. Teos sisältää kaikkiaan kaksikymmentä ohjenuoraa, joita noudattamalla ihminen pysyy terveenä ja elää pitkään.
Opas on todennäköisesti käännös jostakin eurooppalaisesta tekstistä. Teoksen ohjenuorien taustalla vaikuttaa vahvasti humoraalioppi, jonka mukaan ihmisen terveys perustuu ruumiinnesteiden keskinäiseen tasapainoon.
Terveysaiheiset tekstit eivät itsessään ole poikkeuksellisia vanhan kirjasuomen kaudella: Jo Mikael Agricolan Rucouskiria (1544) sisältää kalenteriosiossaan keskiaikaista lääketiedettä ja runomuotoisia terveysohjeita. Samoin ensimmäisten suomenkielisten almanakkojen liitekirjoituksissa annettiin neuvoja lääketieteellisten innovaatioiden hyödyntämisestä.
Hyvinvointi lähtee vatsasta
Teoksen ohjenuorat lähtevät liikkeelle vatsan toiminnasta ja ruokailutottumuksista. Ruokailun jälkeen ei sovi heti ruveta raskaaseen työhön, ja syödä ei tulisi silloin, kun ei ole nälkä. Täyteen vatsaan syöminen voi kerryttää mädättäväisiä kinoja, siis sairauksia aiheuttavia limoja tai kuona-aineita.
1 §. Watta on ihmisesä nijnkuin pata, ja maxa nijnkuin tuli sen alla – – sentähden pitä wahta pidettämän lämminnä, käwelemisen, eli kätten työn eli ruumijn waiwaamisen kautta – – että watta edeltä ylös lämpiää, ennen kuin ruokaa uudesta nautitaan; Ruan jälkeen ei pidä rutosti työhön ruwettaman.
3 §. Älä syö, joss ei ole nälkä; ja watta tyhjetty entisestä ruasta; muutoin kartutat mädättäwäisiä kinoja.
6 §. Lihawa ja raswanen ruoka estää ruan sulamisen, makia ruoka ylös sulaa kinot. Lijan suolainen ja palanut wahingoittaa wattan.
Vatsan rinnastaminen pataan ja maksan tuleen sen alla ei ehkä kuulosta kovin modernilta, mutta itse asiasta ollaan yhtä mieltä nykypäivänäkin: maksalla on hyvin keskeinen rooli ihmisen ruoansulatuksessa. Ohjeet ylensyönnin ja rasvaisen, liian suolaisen tai palaneen ruuan välttämisestä voisivat olla kuin nykyaikaisesta ravitsemusoppaasta.
Tuonnempana kehotetaan olemaan pidättelemättä ”luonnollisia tarpeitaan”, kuten tuulta (siis pierua) tai vettä (eli virtsaa). Joka pierua pidättää, sillä on muutakin salattavaa, kuten sanonta kuuluu. Ja onhan ilmojen pidättämisellä myös ikäviä fysiologisia vaikutuksia: muun muassa pureita eli vatsanväänteitä.
17 §. Älä pidätä wettäs, tuulta ja muuta luonnollista tarwettas, waan toimita ne luonnon waatimuxen perästä. Kiwi-taudit, pureet ja muut wiat tulewat joss ei luontoa totella sen waatiessa.
Vatsanväänteitä voi seurata myös huonosti käyneestä tai ummehtuneista maltaista valmistetusta oluesta. Ihan tuoreeltaankaan käymisteitse valmistettuja tuotteita ei tule nauttia, sillä silloin uhkana on kivitauti, jonka voi saada myös tarpeitaan pidättämällä, kuten edellä käy ilmi. Kivitauti viittaa munuaiskivi- tai virtsakivitautiin.
12 §. Hapoin olut, eli se kuin prykätty kissastuneista ja happomista maltaista, on sangen wahingollinen, samoin se juoma joka ei ole hywin keitetty, josta tulee pureita ja wattan wäänteitä. Aiwan tuoreesta ja samiasta juomasta tulee kiwi-tauti.
Pese suusi, harjaa pääsi ja muista liikkua
Vatsan toiminnasta siirrytään hygieniaan ja muistutetaan niin suun kuin muunkin puhtauden terveysvaikutuksista. Niin ikään kehotetaan harjaamaan hiukset usein, jotta pää tyhjentyisi ylimääräisistä höyryistä. Ehkäpä 2020-luvun tietotyöläisen tulisikin varustaa työpisteensä hiusharjalla tai kammalla päästelläkseen höyryjä palavereiden ja kokousten välissä.
7 §. Pese suus, hambaas, silmäs, korwas tausta kylmällä lähdewedellä joka aamu; [se] wahwistaa näön, kuulon ja hampaan, wanhaan ikään.
8 §. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että ajwon lijat höyryt ulos pääsewät.
Jo 1780-luvulla on ollut selvää, että liikkuminen on hyväksi ihmiselle. Tuon ajan terveysopas neuvoo ihmistä liikkumaan heti sängystä noustuaan, jotta yöllä suolistoon kerääntynyt kuona lähtisi liikkeelle. Liikunnan ja ruumiillisen työn hyvistä vaikutuksista myös mielenterveydelle muistetaan mainita.
9 §. Käwele ja lijku jotain ylös nostuasi, että loka joka yöllä on kokoontunut suolijn, laskeutuisi alaspäin, ulos perkauxeen.
15 §. Likin ruokaa, juomaa ja unta, on lijkunto, askaroitseminen ja työn tekeminen, sekä ruumille että mielelle terweydexi. Lijkunto ajaa suonista ja jäsenistä pahat märkydet, ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hiwuttaa.
Voimakkaiden tunteiden ja viinan vaaroja
Suuria tunteita on välttäminen ainakin tämän oppaan mukaan. Sekä äkkinäisellä vihastumisella että odottamattomalla ilolla on omat vaaransa, jotka lopulta voivat johtaa kuolemaan. Iloisen mielen ja tyytyväisyyden nähdään kuitenkin pidentävän ikää.
10 §. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen, ja raskas pitkällinen murhe ja huoli, kuiwaawat ylös ruumijn ja wiewät wihdoin kuolemaan. Samoin äkkinäinen ja huomahtematoin ilo; sentähden sekä wiha, murhe ja suuri ihastuminen pitää olla kohtuullinen.
20 §. Iloinen mieli ja tytywäisyys lisää ikää.
Opas varoittaa myös väkevien juomien vaaroista, joita ovat esimerkiksi laiskuus ja uneliaisuus. Alkoholia parempana vaihtoehtona janojuomaksi tarjotaan vettä, maitoa ja kirnupiimää, joista viimeinen saa erityisen suosituksen.
11 §. Juopumus wäkewistä juomista, tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi, wahingoittaa wattan, ja matkaan saattaa aiwolle ja koko ruumijlle paljon pahaa.
12 §. [– –] Wesi ja maito, kirnupijmä erinommattain on luonnollisin ja terweellisin juoma.
Kohtuus unen määrässä – ja kaikessa muussa
Kukaan ole parhaimmillaan huonojen yöunien jälkeen, ja riittävästä unen määrästä on osattu muistuttaa jo tässä 1780-luvun tekstissä. Oppaassa kehotetaan välttämään toisaalta liiallista valvomista ja toisaalta liiallista nukkumista. Liika nukkuminen nimittäin kuivattaa kehoa, liika valvominen puolestaan madaltaa ruumiinlämpöä.
13 §. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kuin se on kohtuullinen [– –].
14 §. Mutta lijkanainen nukkuminen ei ole hywä; sillä sijtä kuiwettuu ruumis, ja lisää kinoja ja sitkeitä märkyyxiä, keripukkia ja rewäsintä.
16 §. Paljo walwominen on wahingollinen ja wähentää sen luonnollisen lämpymän aiwan paljon, häwittää sen luonnollisen märkyyden, ja kaswoin kauneuden, lisää sappea ja kuiwaa ruumijn ylön paljon.
Kohtuus ja tasapainottelu ovat koko teosta läpileikkaavia teemoja. Johdantona ennen teoksen varsinaisia ohjenuoria summataan terveen ja pitkän elämän tärkeimmät peruspilarit seuraavasti:
Joka tahtoo hywin terwesnä pysyä, ja kauwwan eleä pitkä ijällisexi, se eläkään kohtuullisesti juomasa ruasa, rakkauden harjoituxesa, kylwysä eli saunankäymisesä, suonen lyönnisä, nukkumisesä, työsä, murheesa ja muisa asian-haaroisa.
Siis kohtuus kaikessa, kuten sanotaan!