Mitä yhteistä mahtaa olla sanoilla esi-istuja, itsensä hukkaaminen, itsestänsäseisovaisuus ja tasavaltio? Lisätään joukkoon vielä hyrysysy. Alkaako soitella kelloja?
Kaikki olivat 1900-luvun alussa tyrkyllä yleiskielen tavalliseen sanastoon, mutta jäivät tarjolla olleiden sanojen keskinäisessä mittelössä häviölle. Maan johtajasta ei tullut esi-istujaa, tuli presidentti. Ei tullut itsensä hukkaamista, tuli itsemurha. Ei tullut itsestänsäseisovaisuutta, tuli itsenäisyys. Ei tullut tasavaltiota, tuli tasavalta. Ei tullut hyrysysyä, tuli auto.
Usein kysytään, mistä jokin sana tulee; harvemmin kysytään, miksi juuri tietty sana on tullut käyttöömme eikä jokin toinen. Kuka ”päättää”? Missä istuu korkein sanaoikeus, jonka tuomioista ei voi valittaa? Yleisesti voi kai vastata, että kielenkäyttäjät päättävät, kansa siis. Toki kielentutkijat ja kielenhuoltajat antavat toisinaan suosituksia ja tuottavat ”oppitekoisia” uudissanoja, toki esimerkiksi lainsäätäjät, virkahenkilöt ja toimittajat omilla valinnoillaan ohjailevat sanaston suuntaa, toki aina välillä järjestetään sanakilpailujakin, joissa kaikki kynnelle kykenevät pääsevät kokeilemaan luovuuttaan.
Oli miten oli, älyttömän kiehtovia nämä historian hämyyn hukkuneet sanaehdokkaat ovat. Tietoa niistä ja muista Suomen itsenäisyyden ajan vuosikymmenten kieliasioista on koottu teemasivustolle ”Sanoin saavutettu”.
Sanojen syntymäpäiviä
Yleensä emme pysty sanomaan, milloin jokin sana on sanottu tai kirjoitettu ensimmäisen kerran tai milloin jokin sana on otettu käyttöön yleiskielessä. Mutta on sellaisiakin sanoja, joiden syntymäpäivä ainakin yleiskielen ilmauksena on hyvinkin tarkasti dokumentoitu. Otetaan joitakin esimerkkejä ”Sanoin saavutettu” -sivuilta.
Aina ajankohtainen sana urheilu hyväksyttiin eräässä Kotikielen Seuran kokouksessa vuonna 1886 ruotsin idrott-sanan vastineeksi. Sanaa ei keksitty tyhjästä, vaan murteiden urheilla-verbi otettiin yleiskieleen uudessa merkityksessä.
Sanan mainos keksi vuonna 1928 E. A. Saarimaa, yksi 1900-luvun nimekkäimmistä kielenhuollon asiantuntijoista. Hän ehdotti sitä korvaamaan vierasperäistä reklaamia. Maailmankuulu neuvolamme taas on mahdollisesti 1930-luvun uudissanoja. Kerrotaan, että Arvo Ylpön opiskelutoveri Viljo Rantasalo keksi sanan ja että sana on ollut käytössä vuodesta 1935 alkaen.
Helposti mieleen jäävän tanssi- tai laulusävelmän nimitys iskelmä on käännösmukaelma saksan sanasta Schlager, joka taas on johdos verbistä schlagen ’lyödä, iskeä’. Iskelmän lienee tuonut suomen kieleen 1930-luvun alussa laulujen sanoittajana ja suomentajana kuuluisaksi tullut Yleisradion kamreeri R. R. Ryynänen. Ennen iskelmää käytettiin myös nimitystä iskusävelmä.
Sana muovi on johdettu verbistä muovata. Sen keksi vuonna 1947 Lauri Hakulinen. Muovi korvasi vierasperäisen plastikin. Lauri Hakulinen on syypää myös tutkaan. Juuri samoina päivinä vuonna 1945, jolloin tutka-sana päästettiin julkisuuteen, saatiin radar-laitteilla yhteys kuuhun, ja sanomalehdet pitivät huolen siitä, että sana tutka levisi kuin kulovalkea.
Anteet, metsuri ja muita 1970-luvun yllätyksiä
Aina asiantuntijoidenkaan sanaehdotukset eivät uppoa kielenkäyttäjiin. Vuonna 1971 Virittäjä-lehden järjestämässä uudissanakilpailussa sanaa anne (anteet) ehdotettiin daatat-saan korvaajaksi niissä tapauksissa, joissa tiedot ei toimi. Terho Itkosen mukaan daatat joutaa romukoppaan. Vakavalla mielellä ehdotettu anteet taitaa sijaita tätä nykyä samassa paikassa.
1970-luvulla kieli kukki monella pihalla ja palstalla. Itselleni oli jonkinlainen yllätys havaita, että metsuri-sana yleistyi ammattinimikkeenä vasta tuolloin. Aiemmin varmaan puhuttiin jätkistä ja metsätyömiehistä.
Metsuri ei ole mukana vielä 1900-luvun alkupuolta kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa, mutta se mainitaan vuonna 1972 ilmestyneessä Nykysuomen perussanakirjan näytevihossa. Monet metsäalalla työskennelleet vierastivat sanaa vielä 1970-luvulla. Heidän mukaansa metsuri muistutti liikaa ”automaattista konetta” tarkoittavia imuria, poimuria ja nosturia.
Sana metsuri ei ollut aivan vieras kansankielessä tätä ennenkään, mutta sen merkitys oli toinen. Osassa savolaismurteita mehturi on tarkoittanut yöksi metsään jäänyttä lehmää.
Jos metsuri pääsikin metsurin pojan yllättämään, minua ei yllätä se, että punk kuuluu 1970-luvun sanastoon. Hieman yllättävää jälkikäteen ajatellen toki on, että punk ei meillä muuttunut ”punkki”-sanaksi eikä punkmusiikista tullut ”punkkimusiikkia”. Punk siis juurtui suomeen ja Suomeenkin sellaisenaan, anarkistisena lainana lännen mailta.
Kohti 1980-lukua ja siitä eteenpäin!
”Sanoin saavutettu” -kielimatkallamme olemme nyt vaeltaneet 1900-luvun alusta 1970-luvulle: Kiljusen herrasväen seikkailuista Irwin Goodmanin ”Häirikköön” ja ”Viuhahdukseen”, E. N. Setälän laatimasta itsenäisyysjulistuksesta Urho Kekkosen myllykirjeisiin, ”Nälkämaan laulusta” Heikki ”Hector” Harman ”Ei mittään (Työttömän arkiviisu)” -tarinaan. Vuosikymmen kerrallaan kuljemme kohti nykyaikaa. Valintoja tehden.
Suuri osa koosteiden materiaaleista on peräisin Kotuksen asiantuntijoiden kirjoituksista vuosien varrelta, mutta hyödynnämme koosteissa toki myös muita kiinnostavia lähteitä. Kiitos kaikille kieliasioista kirjoittaneille ja muille kielestä kiinnostuneille!
Vaikka vuosikymmenkoosteet ovat laajoja (ja sivut pitkiä), ne näyttävät ehkä vain merkitysten meren jäävuorten huippuja. Purjehtiminen kielen aalloilla jatkuu taas elokuussa, jolloin julkaisemme 1980-lukua kuvaavan sivun. Joulukuussa, jos kaikki käy hyvin, pääsemme tarinamme tämänkertaiseen loppuun. Merkityksellistä kesää kaikille!